
katson aina tuon Elämäni Eläimet.
Itse sairastan paljon

astma, polvet leikattu ja tuo pahuksen selkä aiheuttaa joskus sen etten pääse sängystä ylös..Silloin ambulanssi hätiin ja sairaalaan..
Tässä nyt sitten parin kolmen vuoden aikana noita äkkilähtöjä on tullut useita..Lienee sen seurauksena tuosta vanhemmasta leonbergistä (7 v.) tullut mun varjo..Se on muuttunut paljon tänä aikana..
Esim. Jos minulla migreeni, tulee koira viereen ja tuhisee korvaan tai nuolee poskia..makaavat aivan rauhallisena haluamatta edes ulos..Kulkevat hiljaa, jos liikkuvat. Yleensä Bella vain makaa kiinni minussa. Jos menen vessaan pahoinvoinnin vuoksi, Bella tulee viereen isumaan..Ja takaisin makkariin sänkyyn, koira seurana.
Astma vaikeuttaa välillä hengitystä..Lääkkeet on mutta voimakkaat hajut saavat haukkomaan henkeä..Hengitysvaikeuksien vuoksi ollut pitkiä aikoja sairaalassa..Bella aloitti sitten viimeisimmän reissun jälkeen tällaisen homman: yöllä tunnen kun Bella tulee viereen, laittaa kuonon suun ja nenän väliin ihan kiinni omaan nenääni..Siinä seisoo ihan paikoillaan muutaman sekunnin, sitten nuolaisee poskeani ja asettuu nukkumaan sängyn viereen..Saattaa tehdä parikin kertaa...Varmistanee että hengitän

Arvelee myös lääkäri..
Selän vuoksi on usein pieniä ongelmia: Bella tulee ambulanssikuskien ja minun väliin poikittain, pää alhaalla hiljaa muristen..Ei kyllä pure, mutta ei tykkää että vieraat miehet koskee..Mutta koska en kunnolla pääse liikkumaan, joudumme improvisoimaan että pääsen paareille..Bella haluaisi mukaan..Jää huolestuneena katsomaan perään.
Mies sanoo aina kun olen lähdössä ilman koiria, että nyt ne taas jättää syömättä ja katselevat huolestuneena..Mun ei kärsi aivastaa taikka yskiä, kun 4 koiraa heti luona kuin kysyen: "Mikä hätänä? Onko kipuja?" Siis pää kallellaan odottaen vastausta..Tuntuu tyhmältä sanoa koirille, ettei oo mikään hätä..Mutta kun sen sanoo, 2 tyytyväistä koiraa asettuu jalkoihin ja 2 syliin nukkumaan..Seuraavat kantapäillä huoneesta toiseen, vessan ovea ei saisi laittaa kiinni..Kuuluu vinkumista ja oven raavintaa..
Jos olen surullinen, ne joko keksivät hullunkurisia temppuja tai sitten lohduttavat nuolemalla tai puskemalla päällään..

Ilman näitä uskollisia ystäviä en olisi jaksanut kaiken kivun ja säryn keskellä.