Valitettavaa throls, että olet saanut kokea paineita ja varmasti useampiakin epätoivon tunteita lapsena
Surkeata on myös se, että aikuiset vanhemmat eivät olekaan niin aikuisia, että kykenisivät selvittämään keskeisiä asioitaan, vahingoittamatta lastensa tunteita ja turvallista kasvukautta. Ja näitä vanhempia on paljon. Ja lapsia vieläkin enemmän, jotka syystä tai toisesta saavat kärsiä aikuisten tähden.
En kuitenkaan puutu noihin kysymyksiin enempää, mutta sanottava on, että miten vielä nykymaailmassa, kun tietoa on tuutin täydeltä, solmitaan liittoja toisen maan kansalaisen kanssa, selvittämättä ko maan lakeja, kulttuuria jne. ja varsinkin lasten oikeudesta esim. jos juuri se ero tulee?
Reilut 30 v. sitten seurasin työpaikallani nuorta äitiä, joka ei kauaa voinut olla missään työpaikassa, koska joutui tämän tästä muuttamaan tuntemattomaan, koska pelkäsi lapsensa vierasmaalaisen isän, isän sukulaisten ja tuttujen löytävän hänen lapsensa ja vievän lapsen mennessään. Silmät pyöreänä hämmästelin asiaa, sillä silloin oli tuollaiset asiat vielä harvinaisia, jo senkin vuoksi, ettei juttuja riepoteltu lehdistössä sen enempää kuin muissakaan medioissa niinkuin nykyään.
Vielä mietin sitäkin, että ero samassa maassa asuvien kesken (ainakin Suomessa) on helpompi ratkaisu lasten tapaamisoikeuksienkin järjestelyssä, vaikka eroprosessit olisivat kuinka kinkkisiä ja aikaa vieviä. Sitten onkin enää kysymys siitä, että miten fiksuja vanhemmat ovat, että osaavat käsitellä välejään niin, ettei niitä tarpeettomia traumoja heidän tähtensä lapsille tulisi.