Keskusteluko kuoli, toivottavasti ei....

Mitenkäs, pitääkö sitä lampuria tosiaankin saksia?

Pyytäisin teitä nyt pitäään keskusteluu täällä yllä! Minun kun vaikea vähän yksin.. Sanokaapa nyt vaikka idoli lampuri.. Minun on ehdotommasti Crey Coats Kissing Lady, Handsome Sirius from Beautiful Highland, Handsome Sirius from Beautiful Highland ja Handsome Sirius from Beautiful Highland

lampuria saksitaan hieman näyttelyihin, pyllyn päältä, tassukarvat ja pääkarvoja. nuo saksimiset kannattaa jättää kasvattajalle aluksi ja jos ei näyttelyissä käy, niin ei niitä edes tarvitse tehdä

Hiljasta pitelee.

Itse ensimmäistä kertaa lampurilla menossa messarissa junnuihin.

Affe, millä lampurilla junnuihin olet menossa? Minäkin varmaan parikertaa ens vuonna lampurin kanssa käyn junnukehissä... Saas nähä nyt miten kehät sattuu menemään päällekkäin.

Poppasen Maijalla.

Tiedänpä tämän Poppasen Maijan! Joskus tuli sen omistajan kanssa mailailtua. Affe sitten kertoo kehäkokemustaan messarin jälkeen, ok?

Kertokaa nyt jotain juttua, millaisia ovat olleet teidän näkemänne lampurit?

Olen saanut jonkin verran olla tekemisissä lampureiden kanssa kun hyvällä tutulla niitä on kolme kappaletta, ja näyttelyissä ja agilitykisoissa ollaan samalla kyydillä kierretty.

Lampureista minulla on varsin positiivinen kuva.
Tuttuni lampureista kaksi nuorempaa ovat ahkeria harrastajia, ja ne toimivat oikein hienosti. Della (Egor-Degor) Bonadea on etenkin oiva esimerkki siitä että kuvankaunis, näyttelyissä hyvinmenestyny lampuri toimii myös harrastuspuolella. Olen nähnyt sen toko- ja agilitykisoissa ja olen vakuuttunut.
Lampurituttavuuksista kovasti ihastuttanut on myös Senja (Tiibob's Afrodite) joka on aivan valloittava ja niinikään työintoinen tapaus.

Minua suuresti ihmetyttääkin että miksi lampureita näkyy niin turkasen vähän missään harrastuksissa, tai ainakaan kilpatasolla?
Potentiaalia niissä kun paimenkoiran tapaan riittäisi varmasti aika pitkälle.

Pidän itsekkin kovasti lampureista, sellainen ei olisi mitenkään mahdoton rotu itselleni ajatella, ellen tahtoisi myös käydä näyttelyissä (minusta ei olisi turkinhoitajaksi).

Tiedänkin tämän tyypin josta Emilia puhui Niin, lampurihan olisi oikein oiva tokoon ja agiin. Kun lammaskoira on. Mikä teissä kaikkein eniten viehättää lampurissa?

Eniten lampurissa viehättää koko lampuri! Luonne, ulkonäkö... Eikä turkkikaan mikään "kauhu" ole. Myös lapurissa viehättää sen monipuolisuus. Sen kanssa voi harrastaa tokoa, agia, näyttelyitä.

Affe puhuu kyllä asiaa

No. Toinen, parivuotias narttu johon olen tutustunut, on todella eloisa ja vilkas. Todella ystävällinen, mutta aikamoinen "touhuaja". Joka suunnassa olisi sen mielestä jotain mielenkiintoista nähtävää
Toinen lampuri johon olen tutustunut, 7-vuotias narttu, on taas hirmuisen rauhallinen.

Mutta todella ihastuttavia tapauksia molemmat

Tuossa äsken kun mietiskelin ja ajattelin vanhanenglanninlammaskoiraa niin tuli jotenkin mieleen enkeli. Mutta aikamoisiahan enkeleitä nuo taitavat olla

Mullekkin tulee lampurista enkeli mieleen. Varsinkin enkelimäisyyden tekee niitten pyöree ja karvanen pää. Ja muutenkin niitten paksuhko karva.

Niin, juuri tuo pää tekee sen. Ja muutenkin se karvainen ja pörrömäinen olemus. Vain valkoiset siivet puuttuvat

No ei, ei lampuri mitään siipiä tarvii pärjää enkelinä hyvin ilman siipiäki

Eiks täällä oo enää elämää?

Mitäs kuuluu lampuri ihmisille? Minä olen tuloksia seuraillut ja kasvattajien sivuilla tulee vierailtua monesti.

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi tässä topicissa vieraillut.

Keväällä sain lainakoiraksi agilityssä lampuri Senjan, josta tässä jo aikaisemmin kirjoittelinkin.
Treeni- ja kisarutiini meiltä vielä puuttuu, mutta ihan hyviä ratoja ollaan onnistuttu tekemään, ja yksi nolla on nyt plakkarissa myös
Ensi vuoden tavoitteeksi otetaankin kakkosiin nousu.
Myös ohjaamassani agilityryhmässä sain ihastella lampurimenoa, mahtavan näköistä kun lampuri toimii radalla.
Vauhti näillä neitosilla on kasvanut entisestäänkin, onnistuessaan ei aika juurikaan kärjestä (näin ykkösissä ainakaan) poikkea.
Tähän mennessä usein ajat ovat kyllä olleet vähän vertailukelvottomia, kun ohjaaja sählää miten sattuu ja keräilee kieltoja minkä ehtii, mutta kyllä tämä tästä...

Laina-Senja

Pari vko sitten vierailimme PMV-näyttelyssä Tukholmassa, jossa minulla oli onni päästä pitkästä aikaa lampurin kanssa kehään. Se turkki on tälläiselle n. kerran kuussa koiriaan (belgit siis) harjaavalle kyllä vaikea käsittää. Kustun kanssa päästiin vielä isossa kehässäkin esiintymään, siinäpä ihana kymmenvuotias

Hienon näköistä tuo meno radalla! Kustun minä silleensä tiedäkkin, varmasti mukava päästä kehään sen kanssa. Kyllä minullekin on se turkki ollut vaikea käsittää, kun noita lappalaisia on jotka kerra kuussaharjaillaan jos silloinkaan.