Vuosia siitä on kulunut, kun edellisen kerran olen missään ollut, ja silloinkin taisin käydä elokuvissa lapsenlapseni kanssa katsomassa jotain lasten filmiä .

Tyttäreni oli saanut 4 lippua autofirmalta, joka näillä lipuilla halusi asiakkaidensa perheille yhteistä hetkeä elokuvan parissa. No, elokuva oli enemmänkin LASTENleffa ja aulassa ennen sisään menoa sai kukin tulija cocispullon ja popcorntötterön. Me tulitiin niin viimetingassa paikalle, kun lapset pääsivät niin myöhään koulusta, että popcornit jäivät saamatta . Sali oli täynnä, etupäässä koululaisista ikäjakauman ollessa 10 v. molemmin puolin, ja meitä aikuisia oli harvakseen .

Lapsenlapseni olisivat saaneet äidiltään lapun kouluun, että olisivat päässeet aiemmin lähtemään koulusta, mutta jostain syystä juuri eilen he halusivat olla tunnollisia oppilaita ja olla koulutunnit loppuun asti ja siitä syystä meille ei enää paikkoja riittänytkään vierekkäin, kun niin viime hetkeen tultiin bioon. Yksi pojista jäi sinne taaemmaksi istumaan ja toinen pojista, tyttäreni ja minä saimme viereiset paikat TOISELTA penkkiriviltä, joten iso kuvaruutu oli melkein sylissä.

Tämä filmi, Ihmeperhe, oli vauhdikas, joten kyllästymistä ei edes mummille (minulle) tullut . Ja hämmästyin tavattomasti, miten hienosti lapset olivatkaan elokuvateatterissa. Ei ollut itkua, ei parkua, ei meteliä, ei namipussien rapinaa, ei mitään mikä olisi osoittanut, etteivät nykylapset osaisi käyttäytyä. Ehkäpä tapahtumatäyteinen ja vauhdikas filmi oli niin onnistunut valinta autofirmalta, että lapsetkin malttoivat täysiaikaista filmiä seurata. Oli todella antoisa ilta, ja kyllä minä jo illalla ehdin sanomaan noille omilleni, että josko lähdettäisiin toistekin kimpassa jonnekin .

Ai niin, ja tuosta toisesta penkkirivistä tuli mieleeni muistoja menneestä, kuinkas muutoin . Minun nuoruudessani oli vielä noita rukouslauantakeja, jolloin ei mitkään huvitilaisuudet olleet auki. Ja sitten koitti aika, jolloin muutama elokuvateatteri sai avata ovensa noina lauantaina, mutta esitysten piti olla uskonnollisaiheisia. Sellaisena lauantaina minä ja ystävättäreni sitten päätettiin myös lähteä kuviin, ja myöhässä, joten saimme paikkamme ensimmäiseltä riviltä. Mutta ei hätiä mitiä, olisi istumapaikka kuinka hankala tahansa tai vaikka jos ei filmi olisi kiinnostanut, niin meilläpä oli mukana pussillinen juuri leivottua kotipullaa.
Mitähän mahtoivat silloiset aikuiset ajatella, kun nuoriso tuoksuvien eväiden kanssa leffaan tulivat , niihin aikoihin, kun ei edes karamellipussejakaan leffoissa rapisteltu.

Ja vielä sen verran tuosta äskeisestä autofirman tarjoamasta elokuvaillasta, niin ennen elokuvan alkua firman edustaja piti puheen. Puhe oli lyhyt, sekin valintana onnistunut, missä toivotettiin meidät tervetulleeksi ja toivottiin meidän viihtyvän elokuvan parissa. Loisto ilta ja autofirmat voisivatkin mielestäni suunnata kampanjoitaan enemmänkin lapsiin ja lapsenmielisiin päin .

En oo käyny elokuvissa herran valovuosiin Täältä jumalan selän takaa joutuu matkustamaan joko Ouluun, Raaheen tai Ylivieskaan jotta pääsee elokuviin.. Tyydyn siis televisiosta tuleviin sellaisiin

Voi elokuvat. Toinen kotini!! ja samalla siis työpaikka!!

lastenleffat on parasta viihdettä. Olin katsomassa Lehmäjengiä tuossa varmaan jo kuukaus sitten. Koko sali täynnä lapsia ja sitten minä ja kaverini, mukamas aikuisia. Maattiin melkein lattialla, kun naurettiin niin suunnattomasti!!

Mä vein myös kummipoikani katsomaan Lehmäjengiä. Se oli hauska
Ja musta tuntui et siinä oli paljon sellaisia hauskoja juttuja jotka ei ihan auennut tollaselle 8-vuotiaalle.

a.b.c Sinähän olet sitten toiminut suunnan näyttäjänä, että pitää napostella leffassa..

Mä oon käynyt viimeeksi katsomassa kadonneen aarteenmetsästystä.. Ja siitä on todellakin aikaa... Videoilta se on niin helppo katsoa kun ei tarvii matkustaa mihinkään, mutta onhan se kuva vähän eri siellä leffateatterissa kuin koto telkussa..

Olen kanssasi samaa mieltä, Sipa, että leffan katsominen on eri asia elokuvateatterissa. Jo yksistään kinoon lähdettäessä tulee fiilistä, kun lähtöön valmistaudutaan. Ja teatterissa odotellaan jännittyneinä itse kuvan alkamista ja vilkuillaan hieman sivuillekin, että josko vaikka jonkun tutun samalla reissulla sattuisi näkemään ja monenlaista muutakin tunnelmaa tulee, mitä ei telkun katselu saa aikaiseksi.