Moikkas täältäkin

.
Viikonlopun vietin lastenlasteni kanssa, siellä heidän huushollissaan

. Illalla tulin kotiin, sillä tänäänhän oli se vatsatähystys ja syömättä ja juomatta piti olla yli puolen päivän, joten arvelin, että aamulla ei tarvitsisi niin aikaisin nousta, mitä olisi tarvinnut, jos tytön kyydissä aamulla olisin tullut. Näin ei tarvinnut ihan aamu kuudesta asti odotella päivän kulumista NÄLÄSSÄ. Mikähän lie siinäkin, että muutoin ei se nälkä heti aamusta ole niin suuri, mutta aina silloin se kyllä yllättää kovemman kanssa, kun syödä ei saisi

.
Eilen katselin ilmaa ja ajattelin, että niinköhän pyörällä arvelen tänään uskaltavanikaan, kun vaikutti kuivalta ja liukkaalta. En edes tiennyt, miten paljon pyorämatkaan olisi aikaa varattava, mutta arvioin, että tunti puolitoista sivuunsa, ja niinhän se suunnilleen menikin. Mutta missä säässä

. Juuri kun olin päässyt puoli matkaa mennessä, alkoi vettä tihuuttamaan, mutta otin rennosti ja jatkoin matkaani

. Takaisinpäin se sitten olikin tosi kurjaa

. Vettä tuli tosi reippaasti, ja housunpuntit liimautuivat jalkoihin, että syntyi kitkaa polkiessa. Vatsakin kipeytynyt, vaikka ei se tähystys muuta, kuin ehkä ärsytti hieman lisää jo muutoinkin heikkoa oloa. Ja mun peffalihakset, ne kokivat taas järkytyksen, kun pyörällä ei tullut sitten enempiä treenailtua kesän aikana. Kyllä kotimatka tuntui tosi tylsältä, ja tahtia en voinut kiihdyttää, kun olin ihan "naatti" ja välillä oli ihan pakko hypätä satulasta pois ja ottaa muutamat veryttelyaskelet pyörän vieressä. Mutta onneksi on niitä hyviäkin uutisia

, ei tarvitse tähystykseen enää mennä

, ellei sitten jotain pakottavaa syytä joskus tule

. Ja reilun satsin sain lääkitystäkin, ettei tarvitse terveyskeskukseen tai muulle lääkärille mennä reseptejä mankumaan

.
Kotiin tultua lämmittelin ensitöikseni juotavaa ja tuntuu kuin päiväni vasta nyt alkaisi