Onko ihminen vähän merkillinen otus, vai olenko vain minä? Kun tuntuu, ettei elämässä ole mihinkään oikein tyytyväinen ja onnellinen, ennen kuin sen eteen on nähnyt kauheasti vaivaa, kokenut kaikenlaisia vaikeuksia, jännitystä, ehkä jopa surua ja pelkoakin sen saavuttamiseksi ja niin edelleen. Silleen niinku "Vaikeuksien kautta voittoon" -mentaliteetilla. Asiat, jotka ovat itsestäänselviä ja hyvin, niistä ei aina edes huomaa olla tyytyväinen. Ei ennen kuin ne menettää tai on lähellä menettää. Koskee ihan kaikkea - töitä, opiskeluja, raha-asioita, koirajuttuja - jopa ihmissuhteita.

Ei saisi pitää asioita itsestäänselvänä. Pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä mitä on ja myös näyttää se lähimmille ihmisille. Koskee ainaskin mua - viime aikojen pään seinään hakkaamiset on ainakin ehkä saanut mut oppimaan tän läksyn.

Kehäkettu Et taida olla ainoa lajissasi.. Sillä tunnen monta muutakin jotka oppivat vasta sen kantapään kautta, mikä ei aina ole kovinkaan hyvä. Toiset viisastuu kerralla, toisille se vaatii kymmenen kertaa.. Ihminen on kyllä aika outo eläin.. Ja silloin kun kaikki menee hyvin, niin sitä ei osata arvostaa juuri sen takia kun se on itsestään selvää.. Ja jokainen kun muistais tämän ja osais nauttia joka hetkestä vois elämä olla antoisampaa.

Joo, kyllä puhutte asiaa. Sain maanantaina tiedon, että perheenjäsenelläni on todettu vakava sairaus. Ihmettelen vaan, miksi tarvitaan jotakin näin pysäyttävää ennenkuin tajuaa, että pitäisi osata nauttia niistä pienistä asioista ja terveydestä ja läheisistä ihmisistä. He eivät ole itsestäänselvyys eivätkä välttämättä ole enää huomenna läsnä.

Vaikeuksien kautta voittoon, niinpä . Sitä vain joskus luulee tai olettaa olevansa onnellinen omaan elämään, kunnes sitten eräänä hetkenä huomaa, että mihin se onnellisuus elämästä hävisi. Viime aikojen tapahtumat ovat saaneet huomaamaan, että vaikeuksien kautta voittoon on pitkä ja kivinen tie joka vaan on kuljettava jos se eteen tulee.

Läpi harmaan kiven meneminen aiheuttaa tuskaa, surua ja ikävää ja menettämisen pelkoa. Joskus vaan ei rakkaus riitä siihen, että tulee säröjä eikä se aina ole edes itsestä kiinni. On asioita jotka vain tapahtuu halusipa niitä itse tai ei ja viime aikojen tapahtumat ovat olleet niitä joita ei itse halunut, mutta tapahtui silti. Eikä mitään asiaa saisi pitää itsestään selvänä.