Päivä on siis tänään.. Ja mä missasin kalenterin avauksen.. Kun en edes muistanut koko kalenterin olemassaoloa..

Eikä yhtään jouluiselta näytä ilmakaan täällä etelässä sillä lämmintä on 3 astetta ja on sellainen pääkallokeli ettei ulkona pääse kunnolla liikkumaan, kun on jäätä joka paikassa ja siinä viellä vettä päällä.. Kieli keskellä suuta sain mennä koiran kanssa lenkille ja kävellä pitkin ojia että pystyssä pysyi. Töihinkin piti tulla bussilla, kun en omista luistimiakaan..

Meitsi muista molemmat kalenterit (suklaa & veikkauksen)!! Kyllä aika menee nopeasti, vasta oli lokakuu ja nyt on jo kohta joulu... mihin ne päivät katoaa?

Niinpä niin, vuosi on hurahtanut ja ollaan taas samoissa tunnelmissa kuin mistä silloin aloitettiin. Pöydiltä saa alkaa taas noita kaikenmaailman kamoja korjailemaan, että edes jouluna olisi siistimmän näköistä .

Minäkin olen tässä puurtanut 5 paria monosukkia, eli 5:lle lapsenlapselle. Ei olisi uskonut, kun en noita lahjoja juurikaan ole harrastanut. Mutta kutomiselle antoi alkusysäyksen lapsenlapsi, joka tarvitsi ohuet sormikkaat maalivahtihanskojen alle. Yhtenä kertana hän pyysi, että laittaisin hänelle sormikkaat. Olin niin otettu pojan pyynnöstä, ja kun vielä oli tarpeettomana ohutta lankaakin kotona, niin sitten toissaviikolla päätin ryhtyä tuumasta toimeen.

Siinä sitä olikin miettimistä, kun en ollut tehnyt sormikkaita miesmuistiin. Mutta luvattu mikä luvattu ja sormikkaat valmistuivat . Siinä sitten kasvoi kutomisen into, kun tarpeettomia pieniä, ohuista langoista kertyneitä keriä oli enemmänkin ja päätin, että nyt tuli langoille lähtö, ja yhdistin kaksi lankakerää, että langan vahvuus olisi hieman paksumpi kutoessa, ja eikun puikot heilumaan.

Paljon sitä saikin kutoa, kun noilla pojilla on jo jättiläisen jalat, ja "metri" tolkulla terää sai laittaa . Nyt ovat sukat muille valmiita, mutta pienimmän pojan n.5 v. toinen sukka enää terää vaille. Mielessä on käynyt, että josko sille pienemmälle tekisin vielä toisenkin sukkaparin, kun näyttää, että saisin yhdet oikein sukkalangasta tehtyä, kun on jäänyt tuollainen yksinäinen kerä pussin pohjalle.

a.b.c Vai heiluu siellä puikot, varo vaan ettei savuamaan ala.. Ja minkälainen on tarpeettoman ohut lanka.. On se muuten kumma miten lasten jalat, varsinkin poikien kasvavat vuodessa.. Ja todellakin voi sanoa että metritolkulla saa terää laittaa..

Mulla on nyt valmiina joulunpunainen kaitaliina Vaunuun ja isompi punainen on juuri tekeillä, en tosin tiedä viellä mihin sen lykkään vai annanko sen lahjaksi..

Hyvää joulukuun alkua ja -odotusta kaikille!

Upea loskainen keli tänään.. Vanhus näytti taas mieltään, sille ei sitten kelpaa enää mikään. Ei loska eikä pakkanen Tullut nähtävästi omistajaansa...

ps. mulla onkin tosi hieno poikajoulukalenteri tässä koneella..salaa kyllä kurkkasin kaikki luukut Voi wau, mitä siltä paljastui..

s-ml Niin mullakin on, visiin samanlainen.. Ja täytyy sanoa, että kurkin minäkin..

Sipa, että sullakin Eikös olekin aivan oikeasti hyviä kuvia, todella upea valo ja taustat, miehistä nyt puhumattakaan

Voi ei, joulukuu pääsi alkamaan, eikä mulla ole edes joulukalenteria!

Tollanen miehekäs vois olla aika kiva.

Täälläkin on sellainen kalenteri Tää kans kävi kurkkimassa joitakin luukkuja Kyllä nyt silmä lepää ja mieli rauhoittuu

Hei taas, pitkästä aikaa!

Joulukuu alkoi meillä yllättävästi - yöllä oli satanut lunta!
Päästin heti koirat puutarhaan, ja Ossi saikin ihan kunnon hepulit. Juoksenteli riemuissaan häntä kaarella täyttä laukkaa pitkin pihaa, ja haukkoi lunta matkalla suuhunsa. Oli oikein ihana katsella sitä!
Piipi taas... no, neiti oli ihan järkyttynyt, että hänet herätetään niin aikaisin (kahdeksalta aamulla), ja vielä viedään jäätymään lumeen! Se astui lumiselle nurmikolle, nosteli etutassujaan vaikean näköisenä, ja juoksi takaisin sisälle...
Onneksi aamulenkille lähdettäessä Piipikin oli herännyt, ja molemmat juoksivat pitkin metsiä aivan innoissaan.

Tämä onkin tällainen pitkästä aikaa pikavisiitti, sillä muutamme miehen kanssa vielä kauemmas maalle asumaan, ja nettilinja aukeaa varmaan vasta parin viikon päästä. Olemme nyt tässä yli vuoden vuokralla asuneet, ja meitä alkoi ärsyttää se, että heitetään rahaa hukkaan, emmekä voi talolle tehdä mitään. Ei ole lupa maalata seiniä, ei kaataa puita, ei mitään...
Joten pankin kanssa keskusteltuamme ostaa pläjäytimme sitten talon!

Viimeiset ajat ovat menneet pakatessa ja puhelimessa asioita hoidellessa.

*lähtee jatkamaan juttujen lukemista*

Heipä hei Mamselle, kiva kun piipahdat täällä aina välillä. Paljon onnea omasta talosta.

Lapsi oli jo heti aamusta kalenterin kimpussa ja oli valmis heti syömään kaikki suklaat kalenterista. Voihan olla, että jouluaattoon mennessä on jo kaikki suklaat siirtyneet kalenterista muksun suuhun.

Ei kovin jouluista keliä ole täälläkään. Liukasta on tiellä ja lämmintä keliä pukkaa.

Mä törmäsin tällaseen - ois kyllä ollu kiva törmätä siihen poikajoulukalenteriin, josta täällä arvon daamit vaan vihjailee, mutta tää versio on suht' kaunis.

Tämän päivän mietelause kolahti!

Ja oon ittelleni luvannu, etten kurki muita etukäteen - katotaan kuin kauan pitää lupaus..

http://www.positiivarit.fi/joulu/index.html

Mamse Mukavaa kuulla sinusta ja koiristakin jotain näin puolenvuoden jälkeen.. Piipi ressukka toivottavasti ei järkyty enään lumesta, vaan huomasi että se onkin oikein mukava materiaali.. Ja onnea uudesta TALOSTA.. Kirjoittelet sitten heti meille kun linjat pelaa, että minkälainen se on..

Kehäkettu Voi miten ihana kalenteri.. Katsoin vain ekan ja tokan luukun.. Muuten se kalenteri joka mulla on kotona on vielläkin avaamatta, kun en sitä heti etsinyt niin unohdin sen taas.. Jos olis pikkulapsia kotona niin tuskin olis unohtunut.. Vois käydä samoin kuin Arissalle että ne olis kaikki avattu ennen aattoa..

Tänään ei sitten ehtinyt luukkuja availeen, piti lähetä nopsaan tänne yliopistolle kirjoittamaan tutkimusraporttia (joka pitää palauttaa tänään, enhän taas ole yhtään viimetippaan jättänyt ). Tässä pidän vähän taukoa ennekuin alan taas paahtamaan.