Itse kävin jo ennen kuin omistin koiraa katsomassa agilitykisoja muutaman. En kyllä muista, mistä kuulin lajista ekan kerran... Aloitin sitten harrastamisen muistaakseni sen kautta että omistan sheltin ja olin kuullut että rotu on suosittu agilityssä. Ja taisi siihen liittyä uuden harrastuksen aloittamis ideakin. Ja koiralle oli hyvä saada jotain tekemistä. Siinäpä se lyhyesti

Serkku (cavalier) mut varmaan kunnolla lajiin tutustutti. Tai yhdessä käytiin ainakin treeneissä alussa.

Innostuin tätini staffin kanssa agista ja treenattiinki, mutta räksyttävät pikkukoirat ja keinu lopetti treenauksen... Nyt yritän saada paikkaa, mutta kun kaikkialle on hirveä tunku... Alma(staffi) on tulevaisuuden lupaus... 3 vapaata treeniä ja mölli-agi 1 ja virheitäkään ei pahemmin tullut... pari tiputusta, mutta nekin oli omaa syytäni seuraava mölli-agi kisa on helmikuussa... toivottavasti menee taas yhtä hyvin

Kun sain koiran aloin miettimään sopivaa harrastusta ,niimpä
päätin valita vauhdikkaan&haasteellisen agilityn!

en muista yhtään mistä kuulin agilitystä.
n.3-4 vuotta ennen oman koiran hankintaa vain tykästyin lajiin samalla kun ihastuin koiriin.
kun päätimme ottaa koiran, kriteeri nro1 koiran pitää olla hyvä agilityssa.
sitten pääduimme shelttiin sen luenteen, koon ja turkin säänkestävyyden takia.

jamista on kuva profiilissa

Näin telkkarista, luin jostain tai jotain vastaavaa. Agilityn aloitin kun äiti-pölvänä kerran ilmoitti meidät agilityn alkeiskurssille, eikä tokoon (mikä hänen sen sijaan olisi pitänyt tehdä ). Huomasin kyllä sitten jo heti ekalla kerralla että "hei, täähän on kivaa" ja sen harrastuksen parissa on sitten pysytty

Minä tutustuin.. Hmm. En muista. jotenkin vain. x]

Mutta innostuin agiin heti kun vain näin sen ; ja heti kun sain koiran, päätin että siitä tulee agility koirani. Nyt ollaan käyty koiranomin alkeis -ja jatkokurssi.

-Emppu- Aloitti agin Paten kanssa ja niin siitä kuulin. Jo rotua hankkiessa oli selvä, että agi tullaan aloittamaan. Shammyn ollessa pentu käytiin kattomassa treenejä ja lopulta päästiin alkeiskurssille (peruutuspaikalla! :jess: ) Ja tässä sitäö ollaan koukussa ja pahasti

Sitä en muista, mistä ensimmäisen kerran kuulin agilitystä, mutta ennen kuin Vilma jo tuli tiesin että me agility aloitetaan vielä joskus. Näyttelyt ja junior handler kuitenkin tulivatkin ensin kuvioihin, ja "vasta" keväällä 2003 aloitimme agilityn. ja sitä ei ole tarvinnut katua.

(ihanaa, jouluhymiöitä! )

jo paljon paljon ennen kun koiraa edes omistin kävin kaverini kanssa katsomassa kisoja. Silloin jo päätin että kun minulle koira tulee niin sen kanssa tullaan varmasti agilityä harrastamaan, niin hienolta lajilta se näytti

agilityssä ollaan käyty alkeiskurssi ja muutama jatkokurssi, mutta nyt on ollut pitempi tauko. ehkä me vielä aloitetaan alusta.

Ennen Sissin meille tuloa en ollut edes kuullu mistään agilitystä. Sissin sitten oltua meillä vähän aikaan Sissin kasvattaja kerto meille agista, kun sitä itse harrasti. Sitten myöhemmin sain juuri kasvattajalta kuulla alkeiskurssilta ja hänen kauttaan sitten päädyttiin harrastamaan. Ennen agin aloittamista törmäiltiin sellaisiin koiraihmisiin, jotka myös suosittelivat lajia. Ja hyvä kannustin oli myös se, että Sissin isä on agin maailmanmestari

olimme tokokurssilla ja siellä treenasimme välillä agilityä ja sitten kävin koirani kanssa koirapuistossa jossa oli erikseen agilitykenttä..treenasimme siellä joku puoli vuotta itseksemme kunnes todella innostuimme ja menimme alkeiskurssille (vaikka kyllä olin sille jo opettanut kaikki esteet )
en kyllä muista yhtään että missä näin agia ekan kerran.

Ööh, joskus näin koiranäyttelyiden yhteydessä agilitynäytöksen ja innostuin lajista jo kauan ennen kuin sain edes koiran

Itse päädyin agilityn pariin 3-vuotta sitten. Kaikki lähti liikkeelle näyttelykilpailuiden loppumisesta. Siihenaikaan vanhempi koirani oli juuri kastroitu ja sen myötä jätin näyttelyuran sen kohdalta taakse. Nuorempi oli aloittanut pentunäyttelyissä käymisen, kunnes ilmeni, 9 hampaan puutos ja siltäkin loppuivat näyttelyissä käynnit kokonaan. Pettymys olikin suuri, sillä olin tykänyt kuulua johonkin ryhmään ja näin harrastaa yhdessä muiden kanssa. Jouduin etsimään meille aivan uuden harrastuksen, mikä ei alussa ollut mikään itsestäänselvyys. Kerran naapurini saikin yllytettyä minut katsomaan agiltytreenejään ja sille tielle jäinkin sitten oikein kunnolla ja yhtään ei ole kaduttanut, ,päinvastoin tosi vauhdikasta ja hauskaa touhua koirien kanssa.

Agility oli oikeastaan ainoa koiralaji, jota suunnittelimme jo ensimmäistä pentua ottaessa. Leevin emä harrasti vielä muutama vuosi sitten varsin kovalla tasolla agilityä ja oli oikeastaan aivan selvää, että tämä laji aloitetaan.

Nyt Leevi täyttää keväällä 6 ja ollaan kisattu jo muutama vuosi. Eikä se tähän jää Lisäksi meillä on tuo kakara aloittanut agiharrastuksen ja siinä on luonnonlahjakkuus!

Hyvä minä

Mutta siis, kaverin kanssa varmaan joskus päätettiin että agilityyn mennään ja harkoissa alettiin käymään. Nykyään en enää viitsi agia koirani kanssa harrastaa kun meinaa jalka vähän oireilla mutta seuraavan koiran kanssa sitten uudelleen

Yhden tutun kautta joskus pienenä kuulin ekan kerran. Joskus sitten on tarkoitus aloittaa oman kullan kanssa

Äiti sai vedettyä lajiin mukaan. Pikku ipanana kun tuli monta iltaa hallilla roikuttua. Ja siitä se kipinä sitten lähti ja on totisesti vienyt mukanaa.

Messarissa oltiin agilityn pm-kisoja kattomassa ja siitä sitten innostuin.

Kaverini(ei tosin enää kaveri.. ) kautta... -Tintti-:n kanssa kävin pari kertaa Pepiä reenamasa... Kesällä Timin kans alotin sitte agilityn...

Samat sanat . Tämän Lumienkelin kautta aloitin agilityn, Lumienkeli ja Aapo meni eka agilityyn ja sen jälkeen kuulopuheiden perusteilla, laji tuntui mukavalta, ihastuttiin siihen ihan täysin

En oikein kunnolla muista, jostain vain sain kipinän lajiin, kun silloinen koirakerhomme ilmoitti alkavasta agilityn alkeis kurssista.

Tutustuin agilityyn isäni kautta. Isäni on harrastanut agilityä kohta 13 vuotta ja olen ollut kisoissa mukana aika pienestä asti. Mutta tosin vaan kattomassa. Ite alotin agilityn 9 vuotiaana:)

Tutustuin agilityyn hieman.. harvinaisempaa kautta. Nimittäin luokanopettajani, ala-asteen neljännellä muistaakseni, oikea agility-ihminen. Niin siis, ope kannusti mua lapinkoirani kanssa seuramme järjestämälle agility-alkeiskurssille. Käy oikeesti aina hymyilyttämään, kun ajattelen, mistä olisin jollain toisella opella jäänyt paitsi.

No olin iät ja ajat tienny et on joku semmonen laji jossa koirat loikkii esteitten ylitte.Sitten kerran kun oli kattomassa KSSK:n näyttelyharkkojen jälkeen agi harkkoja ajattelin et onpas kivan näköstä.Sitten lukasin kerran aamulla tosse Tammikuussa lehen läpitte ja katoin et ois ilmotus missä "kehotetaan" hakee alkeiskurssille.Nyt ollaan Alman kaa alkeiskurssin "vauvapari" .
Myös se auttoi kun Nassikka sanoi joskus kun olin niillä et "ootkos tulossa agiin" ,niin ajattelin et jos toi viittii sitä harrastaa ni kyl mäkin viittin.

^Röyhistää rintaa
Pientä painostusta aina koira-tuttujen kesken agilitystä

Röyhistele rauhassa vaan, on tää niin kivaa vaikka Alma järkkäs tauvon heti kättelyssä...

Innostuin agilitysta pari vuotta sitten ystäväni kautta. Hän oli todella innostunut lajista, ja harjoitteli kooikerhondjellaan agilitya omalla pihallaan. Hänen kauttaan innostuin minäkin agista, eli kaikki kiitos vaan hänelle.

Vuonna -89 seurasin näyttelyn yhteydessä ollut agilitykilpailua. Laji vaikutti todella mukavalta ja yleisöllä oli hurjan hauskaa. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi.
Vanha sanonta, kun antaa pikkusormen niin se vie koko käden, pitää kohdallani paikkansa.

Kävin katsomassa jotain agilitykisoja jo kauan ennen kuin koirasta oli tietoa. Äidilläni on ollut ennen koira, ja hän sitten vei minua katsomaan agilitykisoja muutaman kerran. Yhtenä kertana kun kävimme katsomassa kisoja niin äitini kysyi että "Mitäs sanoisit jos meille joskus tulisi koira? Tätä agilityä vois kokeilla silloin.." No mähän tietysti hypin riemusta että JOO! No sitten kun koira tuli niin äitin opiskelukaveri, joka agilityä aktiivisesti harrastaa sitten kertoi äitille agilitystä ja mä aloin kiinnostua siitä.. Kävin katsomassa kisoja läheltä aina kun vain niitä oli ja sitten talvella menin alkeiskurssille. Nyt siis kilpaillaan maxi1 luokassa enkä hetkeäkään kadu agilityn aloittamista

Kaverini harrasti tollerinsa kanssa agilityä sinä keväänä kun koiraan sain viimein luvan. Sheltti hankittiin siis agilityä ajatellen, kun innostuin lajista kovasti kaverini treenejä seuratessa.

Tuttavani pyysi ohjaamaan shelttiään. Siitä se sitten lähti, eikä loppua näy..

Hmmm... Mitenkäs me oikein päädyttiinkään agia harrastamaan ?

Luultavasti halusin tokon (silloin kyllä kävimme vielä BH-ryhmässä) rinnalle jonkun rennomman lajin ja lukemani perusteella agi vaikutti tällaiselta .

Menimme sitten karsintatilaisuuteen ja pääsimme mukaan alkeiskurssille.

Juuh... en kyllä muista mistä kuulin

Joka tapauksessa jo ennen koiran tuloa oli lajin aloittaminen selvää. Ja näinkin joka yö unia aina koirani tuloon saakka (ja kyllähän niitä vieläkin) etä agilitaan trikki shelttini kanssa, ja todeksihan se kävi lainaten jenna_c:tä: "eikä loppua näy!" Tämä laji on kaikkein paras...