Esittelehän itsesi ja paimenesi

(Tällainen löytyi terrieripalstalta)

Eikö kukaan uskalla aloittaa, no täältä pesee


Golden Rose Black Shamrock kotoisammin Shammy.
2,5 vuotias Batman, joka vielä joskus löytää tien kaivamalla Kiinaan, parketin läpi tietysti.
Kaunis älykäs miellyttämishaluinen shetlanninlammaskoira, jonka elämäntehtäväksi on koulia pienestä Rorra-Robinista kunnon kansalainen.
Suurina haasteina agility, jossa kisaa medi-2 luokassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, päätöntä menoa, vailla taitoa ja tajuntaa.
Mahtva koira, kiitos siitä kasvattajalle


Black Shepard's Emerald Solo kotoisammin Soolo.
puolivuotias kakara, jonka ego on suurempi kuin korvansa.
Papereissa lukee shetlanninlammaskoira, mutta tästä pakkauksesta löytyy varmasti ripaus shelttiä hieman kissaa aropupua terrieriä ja Disneyn Dumboa.
Hurmaa ohikulkijoita kauniilla hihnakäyttäytymisellään mm.muistaa aina tervehtiä äänekkäästi niin vastaantulevat koirat ihmiset kissat kuin lehdetkin.
Suuri korvainen kakara, joka ei ole vielä tajunnut korvien käyttötarkoitusta.
Tulevaisuuden agility lupaus, tulevaisuus tosin voi kestää
Hassu otus, kaikinpuolin.


Iida, jonka loppuosat nimestä on sensuroitu järkytyksen välttämiseksi.
(1)6 vuotias ekaluokkalainen Kouvola-citystä, jonka elämää valloitaa kyseiset sheltit. Aikaa kuluu myös paljon palloa potkiskellessa ja sen perässä juostessa. Omalaatuinen öhkö, jonka puheesta ei tule loppua.
Juttujenn omalaatuisuus on taattua ja järkesi menettäminen 99% mahdollista. Joten eikun juttelemaan

Me yhdessä olemme voittamaton kolmikko. Kouvolan kauhu, kovaäänisin porukka, jotka eivät koskaan näe kahta samanlaista päivää. Sellanen porukka Kouvolasta, toivottavasti ette järkyttyneet

-Nassikka team öhkömönkijöiden puolesta

No tuli on auki, esittelyjä muutkin

Mitäs ton jälkeen voi enää sanoa? Yritetään nyt jotain..

Koirat:


Kenkävero Sissi "Sissi", 6v.


Amarantes Bleu Demie "Demi", kohta 3v.

Kaksi kultaakin kalliimpaa sheltti-neitosta.

Sissi: Meidän lauman pomo, on näyttänyt penskalle monta kertaa kaapin paikan. Sissi on miun ensimmäinen koira ja monesti on onnea kiitelty siitä, miten upean tapauksen itselleni onnekkaasti sain (oli menossa jo toiseen perheeseen ensin). Sissi on sosiaalinen ja miellyttämishaluinen koira, joka tietää miten saadaan sulatettua ihmisen kuin ihmisen sydämet. Yhtään ihmistä en ole vielä nähnyt, joka olisi pystynyt nappisilmiä vastustamaan Sellaisia lenkkejä ei paljoa ole, jolloin joku ei olisi tullut kysymään että saako rapsuttaa tai onko tälle tulossa pentuja

Sissin kanssa harrastuksiin kuuluu nykyään lähinnä enää sohvanvaltaus ja agility, oma motivaatio ja aika kun ei enää muuhun riitä. TOKOa harjoiteltiin nuorempana ja suurin osa liikkeistä sujuu (tai on ainakin joskus sujunut.. ), mutta noutaminen oli meille se kompastuskivi. Agista molemmat meistä vielä nauttii ja kilpaillaan aina silloin tällöin, nykyään mini 3:ssa. Agi-uran alku oli meille aika hankala, mutta ajan kuluessa molemmille on syttynyt se kipinä harrastamiseen, ja varmasti tullaan agia jatkamaan niin pitkään, kun se on mahdollista.

Demi: Demi, joka tuli meille lähinnä perheenjäseneksi ja Sissin seurakoiraksi, on sitten aivan omanlainen persoona. Duracell-pupu, joka ehti ensimmäisenä yönään meillä syömään esim. tapetit seinältä. Demi on koira, joka rakastaa pihalla juoksemista. Sitä, että saa juosta sen pallon perässä. Olin ennen Demin tuloa ajatellut saavani toisen Sissin kaltaisen koiran, mutta siinä erehdyin ja pahasti. Jos Sissi on päivä, niin Demi on yö. Demi ei päivässä kovin montaa minuuttia jaksa paikallaan olla, kotona suurin osa ajasta menee palloa hakiessa tai vetolelusta tapellessa. Koskaan ei ole Demin kanssa käynyt niin, että koira ei haluaisi lenkille lähteä mukaan, oli keli mitä oli tai vaikka oltaisiin juuri tultu lenkiltä. Demi ei välitä pakkasesta tai vesisateesta, pääasia on, että pääsee ulos riehumaan.

Demin harrastuksiin kuuluu myös agi. Kilpailemme midi 1:ssä, edelleen sitä ensimmäistä nollaa metsästäen. Suurimpia ongelmia meillä on ohjaamispuolella, kun olen tottunut ohjaamaan Sissiä, jolle pikkurillin nostaminen riittää kääntymiskäskyksi. Demille taas riittää se, että esteet näkyy ja sitten katoaa kontrolli. Tavallaan on ihanaa treenata koiran kanssa, josta selvästi näkee miten koira nauttii menemisestä. Demin kanssa ei olla ehkä panostettu kovin paljon vielä agilityyn, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa enemmän, jos aikaa riittää.
* * * * * * *
Tällä hetkellä, kun itselläni on koulu ja muut harrastukset, on harrastaminen koirien kanssa jäänyt vähemmälle ja koirat ovat ennenkaikkea rakkaita perheenjäseniä ja hyviä ystäviä.
* * * * * * *
Sitten miusta sen verran, että oon 16-vuotias, pieni ja hiljainen tyttönen Mikkelistä. Koulua käyn lukion toisella luokalla, tulevaisuuden suunnitelmista ei vielä mitään varmaa kerrottavaa. Se on ainoastaan varmaa, että koirien ja muiden eläinten kanssa tulen toimimaan aina. Miulla kanssa aikaa vie tuo pallon perässä juokseminen ja sen potkiminen (tai no lähinnä se, että yritän osua siihen ).

~Piia, missä kuvas Mulla olis susta pari hehkeetä...

Mä pistän sitten oman kuvan, kun sä laitat kanssa itestäs uuden kuvan Sulonen oot ollu lapsena(kin )

No minä jatkan. Colliensukuiset jyllää näköjään.



Kangasvuokon Tirana, Iines
"Pitkä"karvainen collie
Täyttää helmikuussa kolme vuotta
Harrastaa omistajansa kanssa tokoa ja agilitya, joissa kummassakin kilpaillaan luultavasti tämän vuoden puolella. Aikaisemmin myös näyttelyissä ravattiin, mutta todettiin sitten turhaksi touhuksi Iineksen luonnonmukaisen ulkomuodon vuoksi. Omistaja on kuitenkin Iinekseen ihan tyytyväinen ja harrastaa mielummin toiminnallisia lajeja kuin näyttelyitä.



Kuvassa näkyy Iineksen omistaja Mira, joka täytti lokakuussa 15 vuotta ja odottaa kauhulla ensisyksyistä lukioon menoa. Mira on kirkkonummen ainoa eläinhullu, mutta ei aio vielä luovuttaa.

Jenna ja koiruudet irkissa.....

Irkissä on kuvia minusta ja koiruuksista.

Minulla on siis kaksi shelttiä: Moona&Hani. Itse olen 15v tyttönen, joka harrastaa noiden hurttien kanssa agia, JH:ta, näyttelyitä, koiratanssia ja "kotitokoa". Olen koiraihminen päästä varpaisiin.

Moona on 3v ja Hani 2v. Moona (soopeli) on shezadun kennelistä ja Hani (trikki) Williruusun.

En keksi oikein mitään järkevää kerrottavaa nyt..

Springrotin Bambina eli Tara

Omistan siis nyt noin parivuotiaan shelttineito Taran, jonka kanssa harrastelemme agilityä ja tokoa. Vauhdin hurmaan olemme molemmat hurahtaneet, vaikka ihan ongelmitta tähän astinen "agiuramme" ei ole sujunutkaan; Tara nimittäin pelkää kuollakseen kontaktiesteitä, mutta kovasti aiomme treenata ja unelmissa on myös mölleihin osallistuminen .

Tokoa taas olemme harrastaneet "oikean" ryhmän kanssa vasta pari viikkoa, mutta sitä ennen kävimme koirakoulua, jonka aloitimme Taran ollessa 8-kuukautinen. Koirakoulusta siirryimme BH-ryhmään ja tarkoituksena oli suorittaa BH-koe, mutta omistaja *osoittaa itseään* jänisti liikaa... Nyt siis olemme tokossa ja olisihan se joskus ihan kiva mölleihinkin osallistua. Saas nähdä .

Tara on luonteeltaan erittäin arka ja hyvin herkkä. Neidin pahimpia pelonkohteita ovat ehdottomasti miehet ja pienet lapset. Laitan Taran arkuuden omaan piikkiini, sillä en neidin ollessa pentu sosiaalistanut sitä ((luultavammin)) tarpeeksi ... Arkuus on kuin pinttynyt lika; ei siitä pääse eroon, ikävä kyllä .

Shelttimäisempiäkin puoli Tarasta toki löytyy; neiti on erittäin miellyttämishaluinen ja agiradalla paikoin jopa räjähtävän nopea . Neiti on myös muutenkin aktiivinen, mutta sheltiksi Taran aktiivisuus on aika alhaista tasoa, mutta uskon sen johtuvan lähinnä arkuudesta ((flemaattinen/passiivinen Tara ei kyllä ole)). Saalitusviettiä Taralta löytyy jonkin verran ja se onkin päässyt aiheuttamaan pari vaaratilannetta. Onneksi Taran kiinnostus saaliiseen kuitenkin lopahtaa, kun kohde ei ole enää näköpiirissä .

Tara ei ehkä ole mikään helpoin koira ensimmäiseksi juuri tuon arkuuden takia, joka on muutaman kerran aiheuttanut kiperiä tilanteita, mutta onneksi niistä on selvitty säikähdyksellä. Vioistaan huolimatta Tara on minulle kaikkein rakkain .

Itse olen 15-vuotias tyttönen ja harrastelen agin sekä tokon lisäksi piirtämistä ja lukemista . Kuvaa en itsestäni laita traumojen estämiseksi.

MyTara: Oliko Tara pennusta asti arka? Pelkääkö muita koiria?

Juu, kyllä Tara on ihan pennusta alkaen ollut arka. Puutteellinen sosiaalistaminen vielä syvensi arkuutta jossain vaiheessa, mutta nyt olemme onneksi matkalla kohti parempaa . En usko Taran arkuuden koskaan katoavan, mutta ainakin se on jo hieman lieventynyt.

Kyllä Tara on varautunut muiden koirien seurassa ja harvemmin rupeaa leikkimään niiden kanssa, ellei kyseessä sitten ole sheltti tai joku muu pieni koira ((Tara on roturasisti )). Onneksi kuitenkaan esim. agin parissa muut koirat eivät Taraa haittaa niin kauan, kun eivät tule liian lähelle. Tokon parissa taas tilanne on hieman hankalampi, sillä esim. seuraamisessa Taran katse herpaantuu tosi helposti, kun neiti tarkkailee muita koiria.

Mutta kaikista eniten Tara pelkää vieraita ihmisiä ja he saavatkin lähes poikkeuksetta niskaansa kamalat rähinät neidiltä . Lapset ovat Taran mielestä erityisen kamalia ja ymmärrän kyllä syyn varsin hyvin; kakarat pääsivät pelästyttämään liian monta kertaa, enkä osannut sitten toimia oikein siinä tilanteessa .

Ledi (Springrotin Chamberlain) on tricolour sheltti uros.

Ledin kanssa virallisena harrastuksena on agility, joista on pari mölli kisaa takana ja ihan hyvin on mennyt. Myös parissa mätsärissä ollaan käyty ja viimeinen oli sheltti erkkarin mätsäri. Siellä sijoituimme kolmansiksi. Aikaisemmin kun olemme käyneet, emme ole koskaan sijoittuneet Ledin arkuuden vuoksi. Ennen poika veti kehästä hulluna pois, mutta viimeisessä erkkarin mätsärissä oli itse unelma saa nähdä miten menee normaaleissa mätseissä, kun on muitakin hauvoja, eikä vaan shelttejä. Voi tulla pikkuinen shokki!

Tokoakin harrastellaan, joka vuosi jossain ryhmässä roikutaan, mutta tällä hetkellä ei juuri missään. Kohta taas kurssille!

juuh... Ledi on reipas koira, joka tykkää agista ihan hulluna. Kiljuu aidan vieressä, jos on sidottu siihen odottamaan omaa vuoroaan.

----

Sitten minä.

Olen siis Ledin omistaja. 16 vuotta vanha tyttö, Helsingistä. Olen asunut koko ikäni täällä. Käyn 9. luokkaa ja ysiluokan jälkeen pidän välivuoden.

Minustä ja Ledistä löytyy kuvia täältä: Ledi ja minä irc-galleriassa

eipä oikein kummempaa, hauskaa kesän odotusta kaikille!

Meiltä löytyy lk collie Heluna (sandcastles thats the spirit) kohta 3vee.

Heluna on oikein mukava harrastuskaveri mielyttämishalunsa ja loputtoman energiansa ansiosta! Harrastamme lähinnä agilityä ja tokoa, kummassakaan ei olla vielä kilpailtu... Ehkä sit joskus Raunioillakin ollaan välillä käyty ja siinäkin lajissa Heluna tuntuu pärjäävän, noh mitähän sitä ei ahne nahka tekisi ruuan eteen

Tässä vielä kuva miusta ja Helunasta

Alva kutsutaan Almaksi.
Syntynyt 22.2.1996
rotu: Briardi
Sukupuoli: Narttu
Isä: Cartier Monzerat Fouquet
Emä: Vallebygdens Broonzy
Kasvattaja: Ann-Britt Nyholm, Sigtuna, Ruotsi
Omistaja: Saija Rintala, Pietarsaari


Saija
Syntynyt: 15.1.1984
Sukupuoli: nainen
isä: Heikki
emä: marita
kasvattaja: marita ja heikki
omistaja: avomioes ja kolme koiraa

Bosom Buddy's Magic Mohair
Kotoisammin Iitu tai mummo. Trikki sheltti, jolla on ikää kertynyt 10½ vuotta. Mummo on hieman nuorempana harrastanut agilityä tuloksena mm. nuoriso cup:in voitto ja käväissyt näyttelyissä, saldona pari sa:ta sekä shetlanninlammaskoirien myöntämä ykkösruusuke.
Luonteeltaan oman arvonsa tunteva ja joskus jopa komenteleva, mutta todella kiltti ja suloinen vanhus. Iitu oppii myös temppuja nopeasti.
Mummolla alkaa jo vähän ikä painaa päälle, mutta hyvin se vielä jaksaa, yhdessä näyttelyssäkin olisi vielä tavoitteena käydä ja tokoa harrastaa.

Peltsun Rei-Wild Rose
Kutsumanimeltään Sanni, jolla ikää 8v. Sanni on ahne kulta-soopeli sheltti, jonka väriä ovat monet kehuneet, vaikka näyttelyistä ei ole EH:ta kummempaa saatu.
Agilityssä tyttö oli nopea kuin mikä, mutta sitä emme valitettavasti voi enää harrastaa. Sannin harrastuksiin kuuluu tällähetkellä toko ja omistajan junnukoiran virka.
Sanni on luonteeltaan miellyttämisen haluinen ja hellyyden kipeä, joka syö melken mitä vain.
Sannikin on tosi kiltti, vaikkakaan muiden koirien suhteen se ei ole hirveän sosiaalinen. Mutta hyvin menee, jos toinen koira ei kiinnitä siihen hirveästi huomiota.

Minä taas olen 14 vuotias tyttö Lappeenrannasta. Elämääni täyttävät nämä kaksi rakasta koiraa sekä tietenkin lainakoirat, koiraharrastus ja koulu ym.

Täällä kirjoittelee Katri, 18-vuotias koiraharrastaja Tampereelta. Tällä hetkellä olen vielä lukiossa ja tulevaisuuden suunnitelmat vielä avoinna.

Kotoa löytyy tällä hetkellä yksi belgianpaimenkoiranarttu (groenendael), jota kutsutaan useimmiten Vilmaksi. Viralliselta nimeltään Vilma on BH TK2 Nallehukan Vega. Vilman kanssa harrastamme agilitya (maxi 3-luokassa) ja tokoa (voittajaluokassa). Tavoitteena olisi joskus hamassa tulevaisuudessa saada Vilma valioksi näissä molemmissa lajeissa. Sivulajina meillä on jäljestäminen, jossa meillä ei ole kilpailutavoitteita ainakaan toistaiseksi. Luonteeltaan Vilma on iloinen ja vilkas, melko dominoiva koira, joka ei oikein suvaitse muita narttuja lähellään.


Minna Haapanen

Aivan pian (perjantaina 3.8) taloon astelee myös toinen groenendael, joka on viralliselta nimeltään High Spirited Weed. Kutsumanimen kanssa vielä pähkäillään, mutta Gingaksi tuota luultavasti tullaan kutsumaan. Ginga on 15.6 syntynyt sekalinjainen belggarityttö, jonka tulevaisuden lajeja tulevat mitä luultavimmin olemaan agility, toko, jäljestys sekä vesipelastus. Ensimmäinen vuosi keskitytään kuitenkin arkipäiväisten asioiden lisäksi tokoiluun ja jäljestämiseen. Tavoitteet määritellään kunhan pentu kasva hieman, mutta kisakentiä kohti kuitenkin pyritään kulkemaan.

Hassua..piti lisätä kuva tähän, mutta sivu ei anna tehdä sitä, joten joudutte tyytymään sanalliseen esittelyyn..

Siis juniori: Sensen mann Destroy, musta ruskein merkein, ihan ok hönötintin.

Centa..saku/rottismix..sakun väritys, rotikan kroppa.Ystävällinen ja iloinen lady.

Minä olen Vantaalta, ikää ihan tarpeeksi jos ei jo liikaakin. Harrastuksiin kuuluu koirien lisäksi lukeminen, musa, kalastus, lenkkeily, sisäily..

Lyhytkarvainen collie narttu Pinehillside's Passed Wonder, tunnetummin Piitu.
Piitu on muutaman kuukauden yli kaksi vuotta. Pääharrastuksena on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaankin toko, taivoitteena näin ensimmäisenä olisi saada alokasluokan ykkönen/ykköset kasaan (mahdollisesti tk1). Myös näyttelyissä ja mätsäreissä tulee käytyä, näyttelyistä nyt valionarvoon tarvittavat sertit kasassa ja luonnetestiin pitäisi uskaltautua jahka sopiva paikka aukeaa Piitu on kaiken kaikkiaan oikein mukava koira, älyttömän perso ruualle ja äärettömän mustasukkainen kaikista perheenjäsenistä. Huonona puolena voisin mainita ehkä hieman liiallisen pehmeyden.

Sitten minä. Eli olen Maija, 17-vuotias tyttö Oulusta. Elämäni täyttävät tällä hetkellä lukio ja koiraharrastus. Piitun lisäksi toimin kenneltyttönä Oululaisessa afgaanikennelissä, jossa kaitsettavana on n. 15 koiraa aina kun aikaa riittää. Oman koiran ja afgaaneitten kanssa siis kiertelemme näyttelyissä ja mätsäreissä viikonloput. Viikolla sitten hoidellaan turkkeja, reenataan tokoa ja yritetään käydä koulussa Tarkoituksena on Piitu pennuttaa ensi vuoden keväällä ja samaan aikaan olisi tarkoitus oma kennelnimikin mahdollisesti anoa

Tässä mun pikkupoikani, Roi. ikää on 1v 9 kk ja kerrankin on niin, että ikä ajaa älykkyyden edelle..
Ei vaan, on se fiksukin, vaikka uros onkin..

Tässä sitten mun saku/rottismixini Centa..ikää 8v..maailman fiksuin ja lutuisin tyttö..

Ar'tfulfox's Heart'n Soul "Indi"

Belgianpaimenkoira, tervueren Indi on toukokuussa 2007 syntynyt sähköjänis. Eli voipi lievästi todeta neidillä olevan energiaa ja tarmokuutta. Indi tuli kotiin vasta 5,5 kk ikäisenä ja onkin tällä hetkellä meillä sijoituksessa. Sopeutuminen on käynyt hyvin ja pikkuhiljaa perheen vanhempi koira (kohta 6 vuotias, epä-belgi, englanninspringerspanieli Ada) on Indin hyväksynyt laumaan, kaksistaan ne ovat oikea tehokaksikko.

Indin kanssa vietellään perus maalaiselämän lisäksi hyvin aktiivista harrastuselämää, eli aina kuin mahdollista, viikottain totutellaan uusiin asioihin, sekä silmällä pitäen mahdollisia tulevia lajeja toko, agility, pk-lajit, näyttelyt yms. harjoitellaan leikinomaisesti. Neiti on kyllä tähän asti osoittautunut hyvin potentiaaliseksi tapaukseksi. Indi pitää myös lähiseudun karjat kurissa, joten paimennustaitoakin se on jo osoittanut.

Krista

Porukan pää ja huoltojoukko eli kohta parikymppinen aktiivinen tapaus Etelä-Savosta, jonne muutin kesäkuussa 2007 Etelästä synnyinpaikastani. Hyvin olen viihtynyt maalla, kun kuitenkin menoa ja meininkiä, sekä suurempia kaupunkeja on ympärillä, jos tarvii. Lyhyempi matka täältä on erilaisiin koiratempauksiin, kuin alhaalta. Koiratoimminasta olemme siis täälläkin löytäneet jalansijan ja molempien otuksien kanssa touhutaan. Yhdistykstoiminnassa yritän olla aktiivinen ja onkin tullut käytyä jos jonkinlaisia kursseja ja on tehty kerholehtiä, kouluteltu ja avustettu kisoissa.

Silloin kun en ole koirien kanssa puuhaamassa, väkerrän, suunnittelen ja toteutun kotisivuja ja kuvankäsittelyä. Rakastan myös valokuvaamista ja ensivuoden alussa olisikin vihdoin aika saada oikein kunnon kamera, pääsisi paremmin toteuttamaan itseään. Lukeminen ja asioiden seuraaminen on myös mielenkiintoista, eli olen utelias ja tiedonhaluinen. Toukokuussa 2007 valmistuin ulkoasuntoteuttajaksi (graafinen suunnittelija) ja tällä hetkellä jonkilaisia töitä yritetään tehdä. Talon ukkovalta on avomieheni, kissan ja syyrialaisen hamsterin vastuulla ja me tytöt pidämme sitten huolta siitä akkavallasta

Koirat
Ikiomaa koiraa minulla ei vielä ole, mutta äitini groenendael Nani (Willicon Waha Nui) on ollut hyvin elämässäni mukana. Nani tuli meille 7-viikkoisena kun olin 16-vuotias ja juuri päättämässä peruskoulua. Nani on iloinen, jokseenkin arkajalka ja melko pehmeä narttu. Nanin ehdotonta lempipuuha on uiminen ja kaikenlainen mikä liittyy jollakin lailla veteen. Pentuna se kävi uittamassa itseään aina vesikupissa ja kesäisin sitä on vaikea saada lähtemään merenrannasta takaisin kotiin päin. Metsässäkin se käy aina koluamassa kaikki lätäköt ja ojat mitkä vain löytää.



Nania hankkiessa meillä oli äitini kanssa visio, että tulevasta vintiöstä tulisi pelastuskoira jatkamaan vanhan parsonimme Flipin (Fin Kva-L Fessys Highlander) jalanjälkiä mutta toisin kävi. Nani on aikamoinen häslä jonka keskittymiskyky on seuraavanlainen: "Seuraa" *seuraa hetken aikaa nätisti. Ooo, lintu lentää taivaalla! Ooh, ötökkä lentää, ooh, mielenkiintoinen haju!* Seuraava visio oli jälki, jossa ollaankin pärjätty ihan hyvin vaikka kilpailtu ei ikinä olla. Sitten loppujen lopuksi agility osoittautui Nanin lajiksi. Ihan mitä vain, kunhan saa juosta ja KOVAA! Neidin kanssa jäljestetään edelleen hyvin vapaamielisesti mutta agi on nyt se ykkös harrastus.

Olen käynyt Nanin kanssa kerran näyttelyssä, Porvoon koiranäyttelyssä -09. Menestystä ei tullut, etenkään kun uusi tilanne stressasi ja jännitti vähän yli vuoden vanhaa pöhkö-belgiä. Ehkä me vielä käydään jossain vaiheessa ottamassa uusintakierros.

Nani on äitini omistuksessa, mutta on asustellut minun ja avokkini kanssa viime aikoina melko paljon. Äidilläni ja hänen miehellään on 9-kuinen slovakiancuvacnarttu, erittäin raivostuttavassa iässä ja harvinaisen kovapäinen. Nani ei viihdy murkku-koirien kanssa ja on parempi että Nani asuu meillä sen aikaa kunnes tuo vaihe menee pois.



Minä itse, Nea
Olen siis joulukuussa 20 vuotta täyttävä nuori nainen Porvoosta. Valmistun toukokuun lopulla tarjoilijaksi ja jonkin aikaa meinaan ravintola-alan hommia tehdä. Asun avomieheni kanssa Porvoossa kerrostalokaksiossa. Meillä on neljä undulaattia visertelemässä, nimiltään Jone, Yrjänä, Agneta ja Frida.



Haaveenani on päästä töihin eläinten pariin. Eläimet ja hyvinvointi on lähellä sydäntäni, joten mikäs olisikaan sen parempi idea kuin pieneläinhoitaja. Kunhan pääsemme asettumaan aloillemme, mies saa tietää tulevan opiskelupaikkansa, tiedämme mihin kaupunkiin "joudumme", niin olen suunnitellut lähteväni opiskelemaan pieneläinhoitajaksi oppisopimuksella.

Ensimmäisen koiramme perheemme hankki kun olin noin 8-vuotias. Pieni, pehmoinen parsonrussellinterrierin urospentu tuli meille ystävänpäivänä 1999. Fessys Highlander, tutummin "Flip" tai "Hipi" oli niinsanotusti elämäni koira. Sen kanssa olen kokenut kaikenlaista, hyviä ja huonoja hetkiä, iloja ja suruja. Flip oli käyttövalio kettuluolilta ja jättänyt maailmaan monta pentua. Flip lopetettiin 27.5.2010 selän nikamavian takia. Useamman vuoden menimme kipulääkkeillä ongelmitta, mutta loppujen lopuksi poika puraisi veljeäni sen verran pahasti, että oli Flipin aika lähteä. 11-vuotiaan nitrovaarin matka perheemme kanssa päättyi siinä missä se oli alkanutkin. Sylissä. Nyt sillä on kauniit terrierinsiivet.



Ikioma koira
Olen tehnyt alustavan varauksen kesä-heinäkuun vaihteessa syntyvään picardipentueeseen, narttupentua toivoen. Jos kaikki menee hyvin niin meillä on riemunamme (riesanamme) pieni jänökorvainen koirapenneli. <3 Nimiä on jo mietitty ahkerasti.

Foolproof Blind Date eli tutummin Zira, Zidukka, Siiseli, Siruliini, Painajainen, Töppö, Tervurinsessa... onhan niitä monia Zira on ensimmäinen palveluskoirani, itse asiassa ensimmäinen oma koirani... Rotunahan belggari, tarkemmin ottaen tervu. Ziran laji on agility, jossa se on maxi-3 luokassa, mutta muu harrastaminen ei sitten enää kiinnostakkaan kovin paljoa. Toko ei ole mieluista tälle neidolle, mutta menee sekin aina tarpeen mukaan ... Seuraaminen on vähän sitäjatätä, se lampsii puolitoista metriä jäljessä - tai sitten edistää ihan hulluna ja närppii hihaa hampaillaan. Maahan menee tuplakäskyllä jne. Ei mikään tokoilijan unelma... Uiminen on tämänkin mielestä pop. Kaikki lutakot mitä vastaan tulee pitää käydä pyörimässä....

Minä itse

Hihnan päästähän löytyy siis 12-vuotias hämeenlinnalaisneiti, jonka perheessä on kautta aikain ollut jos jonkinmoista karvaturria. No, onhan niitä koiriakin ollut, mutta. Ne on aina olleet metsästyskoiria, enkä minä kukkahattutäti koske sormenpäällänikään aseeseen. Eipä niistä toko- tai agilitykoiriksi ole ollut, aina liian kuumia ja riistaviettisiä. Haaveinani oli sheltti vuosi kaudet, sheltti tai myöhempänä haaveenani saksanpaimenkoira tai tolleri. Mutta auta armias kun päässä rupes kirkonkellot soimaan kun näin ekan kerran äitipuolen "mustilon" eli groenendaelin. Ja sitten kun näin aksan MM-bortsun, jollanen mulle ehdottomasti tulee olemaan, rotuna, ei ämmämminä

Zirasta on hiukan edustavampia kuvia kun musta, mutta kuitenkin:


kuva S. Saari


kuva S. Saari

Ja tässä mun oma naamavärkkini....