Kyllä vain minusta voidaan verrata harrastuksina sekä agilityä että näyttelyitä. Kumpiakin on mahdollista harrastaa joko omaksi huviksi tai saavutukset mielessä, eikä kumpikaan vaihtoehto ole mielestäni toista huonompi. Näyttelyissä voi käydä tähtäimenä valionarvo, eikä siinä ole mitään pahaa Samoin agilityssä voi ihan hyvin käydä tähtäimessä agivalionarvo, eikä siinäkään ole mitään pahaa! Tavoitteellisuus ei ole sama asia kuin "koiran rääkkääminen".

Itselläni on valio molemmista lajeista, ja koira nauttii molemmista ihan kympillä. Molemmat harrastukset ovat meidän yhteinen juttumme, molemmissa vietämme yhdessä aikaa ja nautimme. Nyt koira on kohta 8-vuotias, joten vielä voimme kisata agilityssä, mutta entä muutaman vuoden päästä? Silloinpa alamme käymään sitten näyttelyissä, jotta koiramammalla pysyy mieli virkeänä ja olo tärkeänä Ei ole ollenkaan sama asia harjoitella vain kotona esiintymistä kuin että lähtisi oikeaan näyttelyyn koiran kanssa. Koira, joka on oppinut nauttimaan esiintymisestä, suorastaan janoaa niitä kehän laidalla katsomassa olevia ihmisiä, heidän katseitaan, taputuksiaan. Koirasta näkee, miten se imee itseensä näyttelyn tunnelmaa, nauttii siitä, että tuntee olevansa todella tärkeä. Ja tämä on teidän mielestänne siis koiran kiusaamista, eikä mitään harrastamista, joopa joo...

Olisikohan aika haudata jo omia asenteitaan romukoppaan, näyttelyissä käyvät siis sellaiset ihmiset, jotka haluavat vain pokaaleja ja kohtelevat koiraansa huonosti, kun taas agilityssä käy vain ihmisiä, joilla on aina hauskaa ja jotka eivät piittaa menestymisestä... Avatkaapa silmänne ja tervetuloa oikeaan maailmaan

näimpä juuri.

vaikka silloin ei ole olennaista järkeä harr.näyttelyitä jos sieltä ei kerta toisensa jälkeen saa EH:ta parempaa.. eikö?

agilityssa koira voi kehittyä, näyttelyissä ei. ikävä kyllä
kummassakin ohjaaja/esittäjä kehittyy 100% varmasti joka kisan jälkeen.

Olen täysin erimieltä siitä, ettei näyttelyissä koira voisi kehittyä. Yhtälailla kuin muissa lajeissa näyttelyissä koira voi kehittyä.

Vanhempi koira kehittyy kokoajan rohkeudessaan. Tuomari saa katsoa ja jopa koskea Kyseessähän on sohvachamppiooni, joten eipä tätä alkuun paljoa harjoiteltu.

Nuorempi taas kehittää kokoajan liikkeissään. Pikkuhiljaa tajuaa miten haluan sen juoksevan, kuinka käyttäytyvän.

Joten kyllä se näyttelyissäkin kehittyy Aina oppii joka lajissa jotain uutta.

Mintille isot peukutukset, kirjoitit jälleen kerran täyttä asiaa!

saatan olla nyt epäkohtelias, mutta nyt vaan menee hermot.

mintti: miksi käännät kaiken sanomani minua vastaan?! juuri tuon takia en jaksa täällä pahemmin käydä. En ole missään vaiheessa sanonut, että agilityssa valionarvo tavoitteena olisi huono juttu. vai olenko? Ja koiran rääkkäämisestä en myöskään ole sanonut mitään. Lue viestini tarkemmin ennen kuin rupeat minua syyttelemään tai herjaamaan.

On minullakin nykyään valionarvo tavoitteena agilityssä, mutta se ei ollut se syy minkä takia alunperin aloitin agilityn. Ja hautaa itse asenteesi romukoppaan kun et kerran näy hyväksyvän sitä, että muilla voi olla eri mielipiteet kuin Sinulla.

Otetaanpas aikalisä!

Keskustelupalstalla lukiessaan kannattaa muistaa, että vastauksen joka sana ei välttämättä ole osoitettu suoraan minulle. Jos koen toisen kirjoitukset suorana hyökkäyksenä omaa persoonaani kohtaan, voin miettiä miksi? Oliko kaikki todella vain ja ainoastaan osoitettu minulle?

Tässäkin keskustelussa useampikin on mielestäni ylireagoinut ja lukenut tekstejä ikään kuin kyse olisi kahden keskisestä keskustelusta, vaikka keskustelussa on koko ajan ollut mukana useita henkilöitä. Hämminkiä voi aiheuttaa toisen viestin siteeraaminen oman viestin alussa, jolloin siteeratun tekstin kirjoittaja voi kokea, että kaikki on osoitettu hänelle henkilökohtaisesti.

Suosittelen, että siirrytte esim. seuraavaan -yksilöivämpään - tapaan:

heisinä: kirjoitit näin, mutta oma kokemukseni on hieman erilainen, mikä ei tietenkään sinun kokemuksestasi tee huonompaa.

toinensinä: Olen ihan samaa mieltä, mutta oletko koskaan pohtinut...?

Minä olen lisäksi huomannut tällaista ja tällaista, millaisia kokemuksia tai mielipiteitä teillä muilla on?

Samalla tietysti annoin hieman vihjeitä, rakentavan kirjoittamisen tyylistä. Kannattaa käyttää mahdollisimman paljon minä-kieltä. On ihan eri asia kirjoittaa sinä kirjoitit näin ja näin... kuin Minä ymmärsin kirjoituksesi näin... Silloin joutuu myös hieman enemmän pohtimaan, miten minä asian ymmärsin ja ehkä huomaa kysyä itseltään, miksi ymmärsin näin ja mahtoiko kirjoittaja todella tarkoittaa sitä?

Jos huomaa, että oma hengitys tihentyy ja sydän lyö tiheämmin, on se merkki adrenaliinista veressä. Silloin kannattaa ottaa näppäimistöön vähän etäisyyttä ja lähteä koiran kanssa vaikka lenkille.

Jatketaan keskustelua rakentavassa hengessä. Ja jos huomaa sanoneensa jotain sopimatonta (mitä sattuu meille kaikille joskus) voi omaa viestiään aina palata muokkaamaan tai vaikka poistaa sen.

Etukäteen kiittäen!

juu, oma viestini taisi olla hieman epäselvä
tarkoitin siis, että jos oma koira saa rakenteensa yms. vuoksi huonoja tuloksia, ei koira voi sille mitään, eikä lajissa silloin voi kehittyä kuin juuri esiintymisessä.

tosin junnut ja mätsärithän on niitä jonne mennään koiraa esittämisen takia esittämään, kun taas olen saanut sellaisen mielikuvan että näyttelyistä haetaan pääasiassa sitä arvostelua itse koirasta ja sen rakenteesta ym.
oikaiskaa jos olen edelleen ymmästänyt vinoon

toiseksi:
kiitos vahtikoira,
täällä tämä keskustelun on hieman repeytynyt käsistä ja jostain syystä kaikki tuntuu ottavan kaiken pahalla

ollaan mukavampia toisillemme jooko

En voi väittää ettenkö pitäisi koiran esittämisestä ja monet koirat nauttivat esiintymisestä, kuten meidänkin perheessä on todettu tämä asia..

En myöskään väitä että näyttelyt olisivat koiran kiusaamista, sillä itse rakastan siellä olemista ja sitä tunnelmaa mikä siellä on.Sama asia on agility kilpailuissa. Se tunnelma on niin ihana..

Siksi niissä käyn. En ole myöskään koskaan väittänyt että näyttelyissä käynti on vain pokaalejen keräämistä.Se on paljoaa mutakin kuin se..

Saimme juuri tampereella keltaisen nauhan, mutta minua se ei haittanut, sillä olen tyytyväinen itse omaan työhöni ja koirien käytökseen, sillä ne esiintyivät kauniisti ja sain ne esitettyä nätisti..

Toivon että ihmiset ymmärtäisivät mitä tarkoitan sillä nämä lajit ovat minulle rakkaat..saattaa olla että olen kirjoittanut hiukan erilailla tuolla muualla, mutta nyt ne pitäisi olla korjattuja..

Mutta valion-arvoja emme ole kummassakaan hankimmassa, ainakaan pakolla..niitä tulee jos on tullakseen..^^

Tiedän kyllä hnkilöitä, jotka yrittäät agilityssä hankkia pelkästään valion-arvoa.. Minen ole tälle linjalle niin halukas pääsemään mukaan..

kun aloitin agilityn en halunnut koskaan kisamaan, sitten mölleissä kerran kävin, ja
nyt kisaan vir. kisoissa. nyt kun on tullut 2 nollaa, niin olen jatellut, että valioksikin olisi jopa kiva tulla, jos ei niin ei, kisaan ns. kunnes koira kupsahtaa radalle.
vitsillä ihmiset

meillä molemmilla on hauska agilityssa joten..
ja näyttelyissä kun omien kaa en käy niin en valioita tavoittele.
kun esitän toisten koiria kehässä, en koskaan odota mitään, enkä tavoittelekkaan, ei ole miun koira. pääasia esittää hyvin.

Vaikka keskustelu onkin vanha ja aivan aiheesta kariutunut, ajattelin vain sanoa, että täälläkin on yksi Williamin pentu, Marian Yökyöpeli viralliselta nimeltään.