Eka kysymys: Mitä harrastatte?

meille on tulossa kesällä perro hauveli Siskoni aloittaa luultavasti agilityn ja ehkäpä tokon, myös näyttelyissä tulee käytyä ja varmaankin mätsäreissä!:)

Minulla on reilu 2-vuotias perropoika, jonka kanssa harrastan PK-hakua ja tokoa. Koirani on luonteeltaan siitä avoimimmasta päästä, eli toimii hyvin haukkuvana hakukoirana.
Perroja on kuitenkin hyvin monenluonteisia, suurin osa kuitenkin ehkä jonkin verran pidättyväisiä, ja arkojakin olen tavannut. Jos aikoo ottaa tämänrotuisen koiran, kannattaa tutustua tulevan pennun vanhempiin, sillä omena ei useinkaan kauas puusta putoa.

Perro tarvitsee jämäkän, määrätietoisen kasvatuksen, sillä nallekarhumaisesta ja söpöstä ulkonäöstään huolimatta niillä yleensä luonnetta löytyy. Jos se pääsee johtajaksi, vaikeudet voivat olla edessä, sillä perro on älykäs, ja se saattaa yrittää kivuta omistajan huomaamatta arvoasteikossa ylöspäin.

Perro oppii nopeasti niin hyvässä kuin pahassakin. Liikkeet kannattaa opettaa heti alussa oikein, sillä väärän poisoppiminen on taas hankalaa. Ennakoinnissa perro on aivan omaa luokkaansa älykkyytensä vuoksi, joten mielikuvitusta tarvitaan sen koulutuksessa.

Turkkejakin on monenlaisia, toiset rastoittuvat paremmin, toiset huonommin. Pidempänä turkin selvittely vaatii aika paljon työtä, joten ei turkkikaan ole aina siitä helpoimmasta päästä. Jos pitää sen lyhyenä, silloin se on vaivaton.
Pitkästä turkista irtoaa myös jonkin verran nöyhtää, jota saattaa löytyä nurkista, mutta helppoa se on imuroida toisin kuin lyhyempikarvaisen koiran kovat karvat matoista.

Minä olen erittäin tyytyväinen rodunvalintaan ja ennen kaikkea omaan koiraani. Perro on hyvä ja monipuolinen harrastuskoira, mutta sohvakoiraksi näin vilkkaasta ja työhaluisesta koirasta ei ole. PK-oikeudet on turvattu nyt vuoden 2008 loppuun saakka, muta eiköhän lisätuloksia ole tulossa, sillä harrastajia löytyy jo monella suunnalla. Agilityssa monet perrot ovat aivan hakoja ja tokossakin muutama kilpailee jo EVL:ssä.

http://kotisivu.dnainternet.net/kokkopa/

Miten tämä näin on tipahtanut
Minä olen nyt niin ihastunut näihin perroihin, että olisi kiva kuulla sen turkinhoidosta, oppiiko helposti itse, leikaatteko koneella vai ihan saksilla? Kai täällä on perroihmisiä? Ja kertokaa ihmeessä kuulumisianne ja laittakaa kuvia.

Turkin hoito on varsin helppoa, perrojahan ei nimittäin harjata ollenkaan. Muuten nyörit aukeais. Itse en tossa turkin ajamisessa osaa neuvoa, meillä sen hoitaa yksi kasvattaja. Ja meijän neiti pestään aina ennen näyttelyitä ja sit silloin kun on tosi likanen. Ei käsittääkseni muulloin tarviikkaan. : )

Pitääkö perron turkki kuivata jotenkin pesun jälkeen?

Jos nyt vähän vastailis, ekan perron kokemuksella (uros 21 kk vanha, sydämmemme vienyt... )



No pentukurssin ja toko-alkeiden jälkeen on treenattu kotitottista. Kesällä aloitin agilityn ja jälkeä kokeiltiin. Siitä varmaan tulee toinen laji meille. Vielä tsekkaamme olisiko koiralla kytyä sorsastukseen... kun hakee ja ui niin mielellään.
Niin ja ollaan me näyttelyissäkin käyty.



Oppii helposti itse. Minä olen ajanut ihan pienestä pitäen itse. Trimmeriin tosin kannattaa mielestäni satsata, sillä heppoisella vehkeellä nousee kaikille tuskanhiki. Mutta helppohoitoinen turkki minusta on kaikenkaikkiaan... Mitä nyt syksyisin pitkästä turkista hieman roskia nypit yms... Mutta ei saa harjata, kamalan usein ei meidän yksilöä edes ole tarvinnut pestä ja etenkin tykkään kun koirasta ei irtoa karvaa



Eipä juuri. Parilla ravistelulla turkki on jo melkoisen kuiva. Joskus saataan hieman pyyhkeellä tassuja kuivata, mutta enpä muuten kauheasti kuivaile...

Ja sitten ihan vaan pari kuvaa...

^Todella nätti perro sulla Mustat muutenkin lemppareitani

Lagotoillahan kai siis ainakin nypitään ihan korvan sisältä karvoja, onko samoin perroilla? Kiva että tännekin saatiin vähän elämää ja kiitos vastauksista kysymyksiin

Kiitos kiitos. Niin minustakin mutta tokihan olen HIEMAN "puolueellinen"

Juu korvakarvat nypitään. Itsestäni se tuntui aluksi aika kaamealta ajatukselta, mutta sujuu hyvin, sillä ne karvat on niin pehmeitä että ne on helppo nyppiä eikä koira ole moksisaan.

Onko muuten narttujen ja urosten välillä luonne-eroja?

Noh, tähän voisi tietty vastata joku jolla on kokemusta molemmista, minulla vain uros (ja muutkin koirani ovat olleet uroksia)... Joten uskoisin, että jotain eroa löytyy, mitä = ?
Tosin kun itse tuumailimme uros/narttu koiran otto vaiheessa, niin joku meille silloin sanoin ettei niiiiiiin isoja eroja luonteessa kuin monella muulla rodulla...

Toivon, että joku kokeneempi vastaapi tähän...

Meillä Islan turkki on tosiaan parin ravistelun jälkeen jo melkein kuiva. Samoin ku Metelimäki sanoi.

Luonne-erot.. Riippuu paljon varmasti myös suvusta. Mutta urokset on yleensä huomattavasti kovapäisempiä kuin nartut, löytyyhän perroista kyllä niitä tiukkoja mimmejäkin.

Meillä harrastellaan kovaan tahtiin mätsäreitä ja eka näyttely on Lahden pentunäyttely nyt syyskuussa. Sit ens viikon keskiviikosta lähtien käydään neljä kertaa pentutokossa, siitä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin. Kotona ollaan kovasti jo käyty vähän tällästä leikkimielistä tokoa läpitte, ja hyvinhän neiti jo ikäisekseen taitaa eri käskyjä.

Munkin täytynee laittaa Islasta pari kuvaa, jotka kaveri nappas.
Nouseekohan kellään perro(pentu)kuume korkeammaksi. : D



copy: Nelli Laulumaa

Laittelen myöhemmin muutaman kuvan lisää, pitää ensiks pienennellä niitä.

Ihana perro teillä, Metelimäki!

// Pitänee vielä sanoa, että perrojen turkin värihän muuttuu tosi usein aika rajusti kunhan kasvaa pennusta isoksi. Ekassa kuvassa Islalla turkki vielä ihan tumman suklaanruskeana ja tokassa huomaa kun on vaalentunut tosi paljon (onhan kuvassa vähän kontrastieroa, mutta silti). Ei näy, mutta peppu on jo ihan harmaana.

Oi mikä kaunokainen Islasta on tullut

No nousi tottavie. Ihana perro.

Onko muuten perroilla arkuutta tai pidättyväisyyttä paljon? Vai ovatko miten sosiaalisia?
Eikös espanjanvesikoiralla ole palveluskoiraoikeudet? Mutta lagotolla ei?

Hmm. Arkuudeksi en kyllä kutsuisi, tollasta pidättyvyttää kyllä suht paljon. Kukakohan oli kun sanoi, että kun perro on 1,5 v. niin nössöily loppuu ja sitten vasta alkaa se kunnon tutustuminen muihin koiriin. Näin yleisesti siis. Oon kyllä nähnyt paljon todella reippaita pentuja, mutta myös paljon tälläisiä nössöilijöitä. Islaa ei araksi voi sanoa, reipashan tuo on, mutta tykkää katsella koiria ja ihmisiä ihan omassa rauhassa ja tutustua omaa tahtiaan. Miehet kyllä on kamalia, mut nyt just ollaan totuteltu et myös miehet saavat paijata Islaa ilman et likka ryntää pakoon. Enempää en kyllä osaa (enkä uskalla) tosta arkuudesta/pidättyvyydestä sanoa. : S

Perroilla on juu palveluskoiraoikeudet, lagotoista en tiedä.

Ei saa kehua noin paljon perroja, oma perrokuume vaan nousee Siis ihan oikeasti, onko se turkki noin helppo hoitaa mitä olette kertoneet?

Kiitos kiitos, mies parhaassa iässä... Heh! Vaan sööttihän tuo on omasikin. Ja pentukuume kasvaa, juuri treffasin 2 kappaletta 9 viikkoista suklaapalloa



No, yleisesti ottaen meidän perro kai siitä "poikkeuksellisemmasta" päästä. Tää hemmo on IHAN KAIKKIEN KAVERI!!!! Ei ole yhtään pidättyväinen vaan juoksee suoraan vieraidenkin luo rapsutuksia hakemaan.
Nuo tuttavien perrot on enemmän ja vähemmän erilaisia sen pidättyvyyden suhteen, mutta se pidättyväisinkin aika nopeasti tutustui ja on sen jälkeen ollut kaveria!



Siis ihan oikeasti, kyllä on! Minusta ainakin. Eikä pyykkikoneen nukkasihdissä ole enää viittä kiloa karvaa ja sukkien pohjat ovat nykyään "karvafree"
Meillä ei ole takkuja tarvinnut selvitellä (riippuu tietty karvasta ja nyörittymisestä) joten ainoa toimenpide on leikata trimmerillä karvat veks 2-3 kertaa vuodessa (miten huvittaa/on menossa näyttelyyn... eikä siis ole mikään pakko edes leikata nois useasti...) ja suihkussa käyttö jos on likainen ja vain extralikaiseen laitetaan shampoota. Pesun jälkeen ravistelukuivaus ja korvia ja tassuja pyyhkeellä ja se on avot!

On! Itte pesen Islan vaan ja ainoastaan ennen näyttelyitä ja sit kerran on joutunu kurakelien takia pesemään, muuten on kyllä pysyny kovinki puhtaana. Ja turkki kuivaa melkein heti pesun jälkeen, ei tarvii harjata jne. Turkki tosiaan pistetään alas kerran kaks (voi kolmestikin) vuodessa ja nopeesti tuntuu ainakin meillä kasvavan takaisin.

Meillä ei mitään "ongelmia" tuon pentukarvan kanssakaan ollut, kerran ajettiin alas ja sillain. Tosin niskasta sitä vielä pikkasen tulee, taidettiin ottaa turkki pois liian aikasin. Me käydään nyt vielä Lahden pentunäyttelyssä ja sit pistetään uudestaan Isla lyhyeeseen turkkiin. Katotaan onnistuuko se kasvamaan tarpeeksi että uskaltais messukeskukseen ilmotella..

Katoin just netistä et tässä lähellä järjestetään joku leikkimielinen agility-kisa. Saa näyttää koiralle namia ja lelua ja koira saa olla hihnassa. Just meijän Islan laji!

Miten toi turkin pois ajaminen käytännössä toimii? Eli siis jos vaikka turkki vedetään pois kesäkuussa, niin koska koiralla on turkkia sen verran, että sen voisi taas viedä näyttelyyn? Pitääkö toi turkki vetää pois vähintään kerran vuodessa ja mitä tapahtuu, jos sitä ei vedä pois tarpeeks usein? Ja ajetaanko se turkki siis ihan kokonaan pois vai jätetäänkö jonnekin karvaa, tai kuinka lyhyeksi se turkki ylipäätään konetetaan; muutaman millimetrin pituiseksi, parin sentin pituiseksi vai ihan ihoa myöten?

Kyselyvimma päällä, mutta kun on taas alkanut tuntua siltä, että perro vois olla se seuraava koira Lyhytkarvaista koiraa olen miettinyt, mutta kun perrosta ei lähde karvaa (kahden villakoiran omistajana olen ollut kyllä niiin onnellinen, että kaikki paikat ei ole täynnä koirankarvoja ) ja turkinhoitokin on noin helppoa (vaihtelu virkistää, kun kotona tosiaan on ne kaks puudelia ). Monipuoliset harrastusmahdollisuudet, mukava luonne ja hauska ulkonäkö

Löysinkin jotain turkinhoito-ohjetta Vesikoirat ry:n kotisivuilta, mutta haluaisin silti kuulla teidän omia kokemuksia asiasta, koska haluaisin tietää, että miten toi asia käytännössä menee

Vesikoirat ry:n sivuilta:
"Pelkällä vedellä voi halutessaan suihkuttaa vaikka päivittäin, espanjanvesikoiran turkki vain paranee kastuessaan!"
Onko asia todella näin?

Turkin pitää muistaakseni olla vähintään 3 cm, että voi mennö näyttelyyn. Tällöin tuomarit erottavat kunnolla karvan laadun ja näkee kun se alkaa kihartumaan. Ja siis jos turkkia ei ollenkaan aja pois, niin se alkaa vanuttumaan. Tai siis menee sellaiseen.. ömm. Siis miten tätä nyt kuvailisi! Vanuttumaan on varmaan oikea sana. Kai. Turkin voi ajaa ihan lyhyeksi, taikka jättää siiten jonkin verran karvaa. Jos on näyttelyitä tulossa, niin kannattaa toki jättää vähän, että ehtii kuitenkin hyvän pituiseksi. Mut käsittääkseni kait ainakin kerran vuodessa ois hyvä vetää ihan kokonaan turkki alas, niin lähtee sitten hyvään kasvuun taas.

// En tiedä paraneeko tuo turkki tosta vedestä yhtään, mut kyllä aina vähäsen puhtaamaksi tulee ja turkki kiiltävämmäksi (en kyllä tiedä et onko nyt niin paljon kiiltävämmäksi tullut, mutta..).

Voisko huopaantua olla se sana, mitä Nea etsit? Ainakin puudeleilla turkki nimittäin huopaantuu, jos sitä ei oikein hoida

Juu, turkin voi leikata ihan klaniksi tai jättää muutaman millin pituiseksi, vähän miten kukin tykkää. Kauttaaltaan ajan saman pituiseksi. Talvea vasten ajaessa olisi ehkä sentin mittainen pohja ihan hyvä... mutta äkkiäpä tuo kasvaa.
Karvan kasvu lienee yksilöllistä, mutta meillä kasvaa todella nopeasti mielestäni, toukokuun lopussa ajelin ja jo heinä-elokuussa oli tuo minimi näyttelypituus saavutettu.



KYLLÄ ON! Meillä koira pulikoi lomalla 3 viikkoa putkeen ja oikeasti karva eikun parani!

Hei eihän tämä ole yhtään kiva viestiketju, kun olen tainnut löytää juuri oikean rodun itselleni

Tartteeko perroja siistiä jotenkin ennen näyttelyä? Pesu shampoolla ennen näyttelyä, mutta onko muuta? Koska mä olen tällä hetkellä koko ajan riippuvainen siitä, että onko mun koiralle trimmaaja näyttelypaikalla vai ei Joten olis kerrankin kiva olla murehtimatta tuollaisia asioita ja vaan mennä silloin kun siltä tuntuu

Ja aina vaan paranee!!!!
Ei tarvitse siistiä näyttelypaikalla!!!!!!!!!!!!!
Sen verran et viikkoa ennen pesen huolella ja näyttelyaamuna tassut/masu jos ovat kovin likaiset (mustassa ei kyllä onneksi näy!!!) ja ennen näyttelyyn menoa, ihan siis jo kotona, saatan napsaista hännästä ja tassuista semmoiset epäsiistit, töröttävät karvat. Tämäkään ei ole mitenkään pakollista!
Mutta siis ei tartte trimmailla tms. Kyllä jotkut vielä kehän laidalla napsii liikatörtsöjä poistai suihkuttelevat vesipullosta hieman vettä turkille, mutta me ei oikeasti tehdä siellä enää mitään huoltotoimenpiteitä

Onko perroille muuten jotain rodunomaisia kokeita, jotka pitää suorittaa ennen ku voi tulla muotovalioks?

Kiitos kun viitsitte vastailla mun kysymyksiin

Joo, aivan, eli turkki huopaantuu! Mä pesen Islan aina päivän tai pari ennen näyttelyä, joskus en jaksa pestä ollenkaan kun ei oo likanenkaan. Valkoset tassut ja rintakehän aina kuitenkin pesen. Itte vähän napsin noita tassukarvoja, en mitään muuta. Et ei tarttee siistiä.
Mä en kyllä edes tiedä miksi vaivaudun pesemään ton aina ennen mätsäreitä. Turkista ei kyllä huomaa mitään et onko se likanen vai ei, ainakin Islan turkki näyttää aina puhtaalta. Tai ehkei noi valkoset tassut, mutta muuten. Tosin eihän se oo ollu kait muutamaa viikkoakaan ilman pesua/huuhtelua (mätsien takia).

Ei, ainakaan mun mielestä. En tiedä sit oonko ihan ulkona koko asiasta.

Voisitkohan laittaa linkin sivuille mistä mistä saa enemmän tietoa tapahtmasta?

Minä olen tässä miettinyt, että kuinka karkeaa tuo perron karva on ja hylkiikö se miten roskia ja likaa? Lähinnä siis mietin noita asioita lagottoon verrattuna, kun olen kuullut että perron turkki olisi aavistuksen karkeampaa kuin lagoton. Voi tosin olla aika vaikea sanoa mitään tuosta turkin laadusta, jos ei ole kokemusta molemmista roduista.

Ja eikös perroa ole käytetty ihan "monitoimikoirana", eli ainakin noutavana lintukoirana sekä myös paimenkoirana? Tai ainakin niin olen kuullut... Mutta kuitenkin, miten nuo perron alkuperäiset käyttötarkoitukset näkyvät rodussa tänä päivänä? Eli onko rodussa vielä näkyvissä metsästys- tai paimennusviettiä?

Minusta tuntuu, että tuo karkeus vaihtelee paljonkin. Oma koira tuntuu melkoisen pehmeältä, verrattuna joihinkin silittämiini toisiin perroihin... Mutta karva tuntuu hylkivän likaa, sillä harvoin tarvitsee pestä eikä käteen jää "tahmaa" silittäessä (kuten esim. edesmenneestä dogistani). Roskia turkki kyllä pitkänä oikein imee karvan sisään ainakin tuolla metsässä noita risuja ym... (ainakin välillä tuntuu tältä niitä irrotellessa)
Olen silittänyt muutamaa lagottoa, mutta en osaa lähteä karkeutta vertailemaan... (lue: itse en erottanut siis kovin paljon karkeuseroja???)

Viisaammat saavat vastata tähän paimennus- ja metsästysviettiin. Oma koira ainakin jäljellä syttyy...

^Eli turkinlaatu vaihtelee yksilöittäin, niin kuin myös lagotoilla.


Entä miten helppo perro on motivoida? Syttyykö helposti? Ja löytyykö miellyttämisenhalua? Ja muutenkin olisin kiinnostunut kuulemaan millainen perro on harrastuskoirana eri lajeissa. Ja edelleen olisi kiva jos joku osaisi vastata tuohon metsästys- ja paimennusvietti kysymykseen.

Helppo on motivoida, ainakin meidän yksilö. Namit kelpaa, lelut kelpaa, rapsutus kelpaa... Ja meidän yksilö syttyy ihan kaikkeen; ollaan kokeiltu viehettä, agilityä, jälkeä, tokoa, vepeä.... Osaa vaan pari kertaa osaa hieman enemmän, mutta ihan yhtä innokkaasti lähtee kaikkeen mukaan! Ollaan ajateltu sorsametsällekin koittaa ja syksyllä tulossa tutustuminen vielä verijälkeen ja flyball:iin. Miellyttämisen halua löytyy myös.

Meillä siis syttyy kaikkeen mitä on kokeiltu/tehty. Vauhtia hommassa kuin hommassa riittää, mutta nyt on noussut suosikeiksi agility (jossa mamma auttamatta viimeinen ) sekä palveluskoirapuolen jälkihommat. Eli ollaan tykätty koiran energisyydestä silloin kun tehdään jotain ja sitten muuten osaa makoilla sohvaperunana kainalossa.

Upeita kuvia Islasta Meilläkin nyt 3 kk perro vauveli Rumba Kyllä on nopeesti kasvanu !!

Kaikki Vesikoirat ry:n sivuilla kerrottu tieto pitää tottakai paikkaansa. Lisää infoa rodusta laajemminkin löytyy juuri valmistuneesta, ja syyskoukouksessa käsiteltävästä jalostuksen tavoiteohjelmasta, joka löytyy osoitteesta: http://www.vesikoirat.fi/tiedotukset.htm

Siellä on tosiaan tekstiä mm. rodun alkuperästä, kehityksestä, hoidosta, terveydestä, harrastusmahdollisuuksista jne jne.

Olen myös sivuilleni kirjoitellut jonkin verran infoa ja ohjeita, ja ne löytyvät osoitteesta: http://www.laronjas.com

Meidän Marsupilami (Metelimäen viimeisessä kuvassa auton edessä seisova valkoruskea tytsy) lähettää kaikille muille perroille terkkuja, ja oikein isot pusut tytölleen Islalle (josta onkin kasvanut oikea kaunokainen).

Katoinki että oli ihan Marun näkönen.

Hui, nyt hiukan jännää että mitenkä meillä oikein sujuu sunnuntaina Lahden pentunäyttelyssä, perroja on ilmoitettu 8. Odotin kyllä paljon pienempää määrää. Toivottavasti tuomari ei keksi rokottaa kun Isla on vähän.. ömm.. tuhdissa kunnossa nyt.

^ Ooho meillähän on sitten vähän sama ongelma. Marsipaani kun on pienoisella laihiksella nimittäin paraikaa...

Peukutukset sunnuntaille!

Nyt on Lahden pentunäyttely takana oikein mukavin tuloksin.

Isla oli 5-7 kk nartuissa Peppi-siskonsa kanssa, ja meni Pepille 1. sija KP:n kera ja vielä roppikin oli, isot onnittelut Pepin kotiväelle! Isla sai myös KP:n, mihin olen hirrrmu tyytyväinen. Eivät kaikki luokassaan tokina olleet sitä saaneet. Arvostelukin oli mitä loistavin.
Junnuissa sitte tuli 2. sija ettei voi siitäkään valittaa. : D

Täytyy vielä nostella ja laitta tämmöinen kuva!



"Lälläslää, mäpä sainkin KP:n!"

Olen kuullut, että tämä rotu on hyvin arka. Onko totta?

Ei ole todellakaan totta. Rotu on saavuttanut hyvin nopeasti suuren suosion, eikä vähiten sen upean luonteen vuoksi. Joskus saattaa vastaan kävellä arka rodun edustaja, aivan kuten missä tahansa muussakin rodussa. Se ei kuitenkaan ole rodulle tavanomaista, eikä myöskään sallittu ominaisuus.

Jos rotu oikeasti kiinnostaa, kannattaa siihen tutustua kunnolla, niin huomaat ne rodulle ominaiset luonteenpiirteet -joista arkuus on kaukana. Meillekin saa tulla tutustumaan näihin perroihimme, jotka eivät ole arkoja koiria nähneetkään. Etenkin pk-seudulta löytyy paljon tapaamisia joissa näkee hyvässä lykyssä kymmeniä eri-ikäisiä rodun edustajia samaan aikaan.

Vesikoirien omalta foorumilta osoitteesta http://forumer.com/vesikoirat löytyy tapahtumat-osiosta näitä tapaamisia eri puolilla Suomea.

Ok^^ En ole sen erityisemmin kiinnostunut, tuli vaan mieleen. Täälläpäinkin on 4 perroa ainakin, jotka on käyneet toko harkoissa.

Täällä asustelee kaksi perro poikaa...

Tahvo on 4v 7kk ja harrastaa päälajinaan agilityä. Käymme myös välillä näyttelyissä ja kaikenlaisissa muissa koiramaisissa touhuissa.



Onni taas on 9kk vanha ja on aloittanut opiskelemaan agilityn alkeita. Muitakin harrastuksia on luvassa myöhempää. Nyt vain tokoillaan kotona ja treenataan hieman näyttelyitä varten...

Oi! Onpas ihania espanianvesikoira

Ouluun oli näyttänyt ilmoittautuvan 22 espanjanvesikoiraa, onko täältä ketään tulossa ?

Mites perron turkinhoito ? Ajellaanko turkki alas montakin kertaa, vai ?

Löytyy aijemmista viesteistä. ; P

Islalla seuraavaksi Espoon ja Helsingin pentunäyttelyt ja sitte suunnataan Messariin jossa joutuu vielä pentuluokkaan.. Päivästä kiinni. Mut sitä ennen sitte mätsäilemään 21 ja 22.10, Isla oltais ilmotettu erkkariin mut turkki laitettiin alas. Enkä itekkää mene kun ei ois oikeen ollut junnuihin koiraa (vaikka sitte myöhemmin ilmojen jälkeen olisikin ollut ).

Joo, näitä mun näyttelyselityksiä.

Turkinhoidosta hieman täällä: http://www.laronjas.com/esp/perrorakenne.htm

Ja PALJON asiaa rodusta, myös turkinhoidosta, löytyy juuri valmistuneesta uudesta jalostuksen tavoiteohjelmasta: http://www.vesikoirat.fi/JTOevk16082006_n1.pdf

Pisara: Jep, Ouluun ollaan tulossa.

Kiitos. Nyt pitäisi johonkin näyttelyyn päästä katsomaan näitä perroja, sillä olen kiinnostunut tästä kyseisestä rodusta

Pisara: Me ei olla tulossa Ouluun, Jyväskylässä pyörähdetään...

Meidän Rumba espanjanvesikoira on kasvanut tiuhaan tahtiin ja tänään tuli "viimeiset" rokotukset, eli nyt ns. penturokotukset ovat kunnossa Uimaankin Rumba menee ilomielin Vesilätäköissäkin on kiva pommpia






© Kimmo Metsänranta