"Minä itse en henkilökohtaisesti pidä ns. "satulattomasta" koirasta"
"en pidä lähes satulattomista afgaaneista"
"piruvie että inhoan afgaaneita joilla ei ole kunnon satulaa"
Muun muassa edellä mainituissa lauseissa pointtina on, että ei pidetä KOIRAsta sen ulkonäön vuoksi. Niissä ei käsitellä trimmaustyyliä, vaan koiraa itseään. Lukija ei voi tietää muuta kuin lukemansa, ei voida olettaa, että lukija osaisi lukea ajatuksia. Ok, jos tarkoititte trimmaustyyliä, mutta silti karsastan sanoja ´vihaan´ja ´ínhoan´. Tosi vahvaa kieltä asiasta, johon monesti voi vaikuttaa hyvin vähän! Jos satula ei aukea niin se ei aukea, ei koiraa voi väkisin nyppiä. Toisaalta, jos satula tippuu puoleen kylkeen, ei karvoja voi takaisinkaan liimata. Afgaanin monenlaiset tyylit ja tyypit pitäisi nähdä rikkautena, ei haittana. En edes uskalla ajatella, mikä on mielipiteenne runsaista peileistä ja ratsupaikoista..
"niillä hännässä yleensä sellainen suloinen teippi rinki"
No,minusta se teippirinki ei ole yhtään suloinen. Onko koiran rakenteen muokkaaminen näyttelyihanteita vastaavaksi sinusta todellakin suloista?"
Olen lueskellut palstaa enemmänkin, kun vahingossa tänne eksyin ja valitettavasti olen saanut kuvan, että afgaani nähdään ns oikotienä onneen. Onhan se upea rotu, joka varmasti näyttäisi hyvältä myös junnukehässä. Jotenkin afgaanin syvin olemus on jäänyt aivan taka-alalle, tietysti jos itsellä on vähän kokemusta afgaaneista, eihän se ole vielä avautunutkaan. Kuitenkin muistan, kun itse pikkutyttönä ihailin afgaaneita, en edes huomannut tuollaisia seikkoja, kuin satula tai häntä, olin lumoutunut vain afgaanin etäisestä katseesta, tulisesta luonteesta ja mahtavasta tavasta kantaa itsensä ja liikkua. En vieläkään välitä satuloista, häntatrimmeista tai muista pintapuolisista seikoista.
Suomen afgaanien keskustelupalstalla on ketju junnuista, varmasti olette lukeneet ja ehkä sinne kirjoittaneetkin. (Jos ette, niin käykäähän lukemassa. Siellä muistutetaan hyvistä käytöstavoista yms afgaanin omistajan näkökulmasta.) Fiksun oloisia tyttöjä ovat, ja olin jo ajatellut, että ehkä voisin lainata koiraani, jos joku kysyy. Mutta vaatimuksenani on, että hyväksyy ja kunnioittaa afgaanin kahlitsematonta luonnetta, joka tarkoittaa, että jos afgaani haluaa mennä kehässä kahdella jalalla, niin sehän menee. Tai jos afgaani päättää, että nyt ei huvita, niin sitten häntä ei huvita. Eli voitto silmissä kiiluen ei kannata afgaania pyytää lainaksi. Koirani ei ole väline saada pokaali, se on elävä olento