Haluaisin hieman kuulla kokemuksia tuosta rodusta. Olen nimittäin hurahtanut terriereihin aika pahasti, ja aion sellaisen vielä joskus hankkia, mutta nuo kettuterrierit tuntuvat "kivoimmilta". Olisi mukavaa kuulla niiden luonteenpiirteistä ym. sellaisesta. Kaikki tieto tervetullutta.

jos mä rupeaisin kirjoittamaan tähän kaiken ketuista niin viestistä ei tulisi loppua. Kuitenkin isäni omisti sellaisen nuorempana, ja on kyllä ylistänyt tuota narttukoiraansa maasta taivaaseen! Pieni, terhakka ja tempperamenttinen. Ihanan iloinen tyylikäs koirarotu!! MOlemmat ovat aivan ihnia, mutta ehkä kuitenkin tuo kk. on enemmän minun makuuni

Itselläni on puolitoistavuotias sk narttu. Aivan ihana tapaus Kettuterrieri on iso koira pienessä paketissa. Koirakirjallisuudessa kuvaillaan foxin luonteesta mielestäni varsin hyvin, mutta ei foxi silti mikään mahdoton koira ole. Se on kuitenkin tyypillinen terrieri, joka tarvii hyvän peruskoulutuksen jotta sen kanssa pärjää (sen mielyttämisen halu ei ole kovin suuri). Muuten foxi on mitä mainioin harrastus kaveri ja sopivan kokoinen moneen menoon niin ja parhaiten foxin luonteesta pääsee selville tutustumalla itse rodun edustajin.

kettuterrieri karkeakarvainen:
Luonne/Taipumus:Valpas, nopealiikkeinen ja teräväilmeinen;aina valmis vastaamaan pienimpäänkin ärsytykseen. Ystävällinen, avoin ja peloton
Yleisvaikutelma:toimelias ja eloisa,pieneen kokoon nähden voimakas ja vankkaluinen, ei koskaan kömpelö eikä karkea.seisoo tukevasti raajoillaan kuten lyhytselkäinen metsästysratsu.

kettuterrieri sileäkarvainen:
Luonne/Taipumus:valpas, nopealiikkeinen ja teräväilmeinen, aina valmis vastaamaan ärsykkeeseen.ystävällinen, avoin ja peloton. rodultaan se on monitoiminen ja sen kanssa voi harrastaa kaikkia lajeja, tosin pk-oikeuksia niillä ei ole.
Yleisvaikutelma:toimelias ja eloisa, pieneen kokoon nähden voimakas ja vahvaluinen, ei koskaan kömpelö eikä karkea.ei korea- eikä matala raajainen. ulkomuodoltaan sileäkarvainen kettuterrieri eroaa vain vähän karkeakarvaisesta kettuterrieristä.SUURIN ero on turkissa

tällaisia olisi kettuterriereiden luonne/taipumus ja yleisvaikutelma

Kertokaahan foxien omistajat, että miten olette päätyneet juuri kettuterrieriin?

Me ainakin (muistaakseni) katottiin eri terrierejä ja päädyttiin sitten kettuterrieriin, (sk) ei tarvinu odottaa päätöksestä ku viikko niin päästiin hakemaan tuo meidän Heemo.

Loistokoira, joka sopii moneen menoon. Ja todellakin suuri koira pienessä paketissa!


Miten päädyttiin foxiin? Noh se oli meillä eräänlainen kompromissi. Siskoni oli ottamassa itselleen ensimmäistä koiraansa, ja hän haaveili kahdesta rodusta - alaskan malamuutista (käytännössä mahdotonta ottaa kerrostaloon kaupungin keskustaan...) ja russelista. Siskoni oli siis ajatellut ottavansa russelin.
Minä taas olin aloittelemassa viimeistä vuottani junior handler -kisoissa, ja oli kova hinku päästä kiertämään näyttelyitä "kilpailu-uran" päätyttyäkin. Olin junnuilun kautta tutustunut sileisiin foxeihin ja Nymanin Molliin, joka rotua kasvattaa. Kuulin sitten Mollilta todella mielenkiintoisesta pentueesta, ja parin illan vakuuttelun jälkeen sain siskoni pään käännettyä foxeihin. Ja sen seurauksena ensimmäinen foxi on asustellut meillä 2,5 vuotta, ja seuraava tulee toivottavasti ensi kesänä.

Kaverillani(Heemoka) on siis sk kettis, ja on kyllä ihana tapaus Vaikka sillä onkin iso maha..

Muok // Laitetaan tännekkin vähän eloa, eli, Trimmaatko kettiksesi itse?

Haista kakka! Trimmaan ja en trimmaa Heemoa itse
Heemon isän kasvattaja on nyt trimmannu näyttelyihin ja ite sitte muuten... Ei kerran sitä konetta oo, ja Heemon karva kasvaa niin hiiiiirrrrveää vauhtia

Sen olen huomannut

Vastailkaapas. x

Aikaisemmin kasvattaja trimmasi, mutta nyt trimmaan itse kun sain koneen ja sakset hommattua

Olen harkinnut vakaasti ottavani tässä piakkoin sk kettuterrierin, kunhan sopiva yksilö osuu kohdalle.
En siis pentua vaan uutta kotia etsivän aikuisen.
Kokemuksia? Onko huono sopeutumaan?
Kovasti minua on varoiteltu että kettuterrieri olisi aivan mahdoton (repii ja järsii kuulemma kaikki paikat) Kokemuksia siitä?

Minulla on ollut vuonna miekka ja kirves dobberi uros joten mahdollisesti hieman dominoiva luonne ei haittaa.

Onko mielestänne metsästyslinjaisten ja näyttelylinjaisten kettareiden aktiivisuus tasoissa eroa?

Kiitti jos joku jaksaa vastailla.

Meidän kettis ei ole koskaan järsinyt mitään, kun olimme ostamassa kettistä, kaikki varoittivat että ne on tosi vihaisia, niitä ei voi pitää irti jne. Heemoa ei ole tarvinut edes niin kunnolla kouluttaa, pari kertaa jotain toistaa ja se tajuaa käskyt

Kettuterrieri, kuten suurin osa muistakin terreistä, on aktiivisuutta vaativa rotu. Enkä tarkoita 2-3 tunnin lenkkejä vaan aivojumppaa, näin se saa mielenvirikettä ja kulutettua energiaansa. Sohvaperunana pidettävä foxi tuollaista varmasti tekeekin, kun on kyllästynyt ja turhautunut ja energiaa on enemmän kuin duracell-pupulla.



Älä nyt sit vaan mene kasvattajilta tuollaista kysymään. Kovinkaan mielellään kasvattajat eivät erottele linjoja, koska periaatteessa tuota eroa ei ole. Jopa monessa sukupolvessa pelkästään näyttelyissä käyneiden koirien jälkeläiset ovat toimineet vallan mainiosti myös kokeissa ja metsällä. Ja metsästäjien koiria tiedän pärjänneen ihan ERI:n arvoisesti näyttelyissä. Mutta vinkiksi, aktiivisuustasossa (mitä sillä sitten tarkoitatkin) ei ole eroja, foxeja ne on kaikki.

Minä trimmaan nykyisin foxineitini itse, kun kävin kasvattajalta ottamassa oppia ja konekin kotoa löytyi. Kunnon sakset ja ehkä pöytäkin pitäis vielä hommata...

Meidän Alli ei oo ainakaan tuhonnut mitään! Ei edes pentuna (ok, söi yhdet tohvelit, mutta nekin oli annettu sille leluksi). Noh, Allille on tulossa näinä päivinä pennut, ja niistä yksi jää kotiin - varmaankin sitten sellainen yksilö, joka sisustaa kämppää Allinkin puolesta, heh heh...

Kaksi viikkoa olin työharjoittelussa koirapäiväkodissa, jossa oli melkeinpä joka päivä hoidossa nuori sileäkarvainenkettuterrieri uros. Todella eloisa ja energinen koira. Virtaa olisi riittänyt vaikka kuinka. Mutta todella sympaattinen tapaus oli

oi! varmaan tosi kivaa

Oli!

Mun kummeilla on 2 kk foxia, narttuja. Toinen on todella vanha, taitaa olla 16v, se ei tykkää ollenkaan lapsista, ja omistaa _kovan_ metsästysvaiston. Aika pippurinen tapaus, johtuu tosin iästäkin. Mutta on todella kiintynyt omistajiinsa, se näkyy selvästi.
Sitten niillä on pentu, taitaa nyt olla n.6kk. Villi kun mikä On kuulemma tosi vaikea kouluttaa, puree paljon.... En ole näiden kanssa paljoo ollu tekemisissä, enempää en osaa sanoa.
Molemmat on otettu "metsästys kennelistä" eli kai ne on metsästyslinjaisia
Kuvia kakasta muutama kuukaus sitten:

Nyt meillä on viisi kappaletta viikon ikäisiä foxin pentulaista. Ihania ovat...

Tosi viehättävä rotu . Meillä on "sukulaiskoira" elikäs parsoni kotona, ja koiraa hankkiessa ei ollut kaukana että meille olisi päätynyt kettis (muita vaihtoehtoja olivat mm. kromfoländer).
Suurin osa täällä keskustelevista on varmaan nähnyt vuoden 2005 Suomen ja Pohjoismaiden voittaja-näyttelyn voittajan? Oisko tästä jossain netissä kuvia ihan ns. normaaleissa oloissa, ois tosi hienoo nähä siitä enemmänkin. Kyseessä siis Ash Growe Highwaystar

Kennel Ash Grove (italy)

tossa on koiran kasvattajan sivut, veikkaisimpa, että sieltä löytynee...

Crispy Kennel (sweden)

ja tossa on koiram omistajan Agneta Åstromin kennelin kotisivut, sieltäkin pitäisi löytyä...

Myös Ruotsin strävhårig foxterrier klubbenin sivuilta voi löytyä kuvia ko. koirasta..ja täytyy vielä lisätä, että on kyllä voittonsa ansainnut tuo koira

Jep, mulla on muutamia kuvia Golosta (tosta voittajakoirasta), mutta lähinnä vaan noissa näyttelyissä otettuja + omistajan lähettämä joulukortti-kuva (sekin kuva löytyy tuolta Crispyn sivuilta).

Golo on kyllä . Oli hieman fiilikset korkeella Messarissa, Agneta ja Golo kun olivat meidän matkaseuralaisia Lahdesta Messariin mentäessä. Koira on varsin upea ilmestys - ansaittu voitto siis!

(Ja kiitos Golon, mulla on nyt lämmin toppatakki, jossa lukee BIS 2005...hahah)

Pistetääs vähän eloa tähän keskusteluun, eli mitä harrastatte foxinne kanssa?

Olisi mukavaa päästä tutustumaan foxeihin lähemmin

Me harrastetaan lenkkeilyä ja luolalla käyntiä.. Muutamassa näyttelyssäkin käytiin, mutta ei enää oikein jaksa..

Meillä kettuterroristit kulkevat mukana näyttelyissä. Myös kotikoiran ja lenkkikaverin virka hoituu moitteettomasti...
Näyttelyitten lisäksi ei olla vielä eksytty muitten lajien pariin. Siskoa kiinnostaisivat toko + pelastuskoirien touhut (rauniot yms.), minua taas koiratanssi, agi, mejä kuin myös nuo raunio-jutskat. Saa nähdä, mihin sitä vielä foxilaisten kanssa eksytään...

Eristyisesti sk kettarin omistajat, mitä mieltä olette kyseisen rodun edustajan koulutettavuudesta ? Oppiiko nopeasti vai pitääkö takomalla takoa ? Olen erityisen kiinnostunut tästä kyseisestä rodusta, tulevaisuudessa aivan varmana hankin ! Nyt on vielä aikaa perehtyä rotuun Ai niin, unohtui kysyä, että onko rotu erityisen pomotteleva ? Tietenkin riippuu yksilöstä, mutta noin keskiarvo ?

Ollaan mietitty, että joku pienempi olis kiva pehkon ja sakemannin kanssa, asia ajankohtainen tosin vasta puolentoista vuoden päästä, mutta kyselen kuitenkin.
Eli trimmataanko sk. kettistä paljonkin?
Tulisiko sellainen toimeen iojen koirien kanssa?

Eihän sk:ta trimmata ollenkaan

^Kyllähän näyttelyitä varten. Katso täältä.
Sieltä sk kettuterrieri ja turkinhoito.

Kyllä sileetäkin foxia trimmata täytyy, etenkin jos sen kanssa haluaa kehään mennä! Kauneus on tietty katsojan silmässä, mutta kyllä tykkään kotioloissakin katsella sellaista siistittyä koiraa ennemmin kuin turjaketta, jolla on kauluri, villahousut ja puuhkahäntä...

Koulutettavuus on hyvin pitkälti omistajan viitseliäisyydestä kiinni! Ei foxista koskaan tule saamaan mitään paimenkoiraa, joka elää miellyttääkseen ihmistä, mutta kyllä se oppii, kun osaa oikein motivoida. Ja jos omistaja tosiaan viitsii, voi foxista saada ihan kelpo harrastuskaverin esim. agilityyn tai vaikka tokoonkin. Kaikein helpoin treenattava ei foxi ole, mutta pienellä luovuudella pärjää jo pitkälle. Ja onhan se paljon myös yksilökohtaista - esim. meidän vanhempi foxi on todella itsenäinen, kun taas toinen on aikamoinen seurakoira. Eli luonteestakin riippuu hyvin paljon, millainen koulutettava koira on.

Ja vielä noista isoista koirista foxien kavereina. Meidän koirat ainakin tykkää isoista koirista tosi paljon. Esim. Alli tulee paljon paremmin toimeen isojen koirien kanssa, kuin pienten säheltäjien! Foxeilla on iso ego, joten siinä mielessä ne tykkää "kokoisestaan" seurasta....

Oikeesti, oon aina ajatellut että mitä sitä tuollaista trimmata. No, joka päivä oppii uutta

Heh heh, eipä se sellaselta suuriturkkiselta trimmittävältä vaikutakaan, esim. kuvien perusteella. Mutta karvan kasvaessa siitä tulee pikku "jellona", jos sitä ei yhtään siisti...

Sepä vasta onkin hassu näky

Pah, meidän koirasta ei saa puhua noin

Kun näin Golon tulevan viime jouluna lauantaina isoon kehään ensimmäistä kertaa, olin sanaton..(varmaan ekaa kertaa elämässäni.. ) Sitten se pamauttikin voittaa kumpanakin päivänä..

Sunnuntaina sitten pitikin mennä foxikehälle rotua katselemaan..Noiden päivien jälkeen olen ollut ihastunut kyseiseen rotuun, nimen omaan kk:n..

Naapurillani on sk, todella eloisa tapaus..

Haluaisin kysyä tuosta karkeakarvaisen trimmauksesta, miten se tehdään? Osaisiko joku kertoa

http://www.foxifoorumi.net/keskustelu/index.php

tuolta kohta trimmaus ja kokemuksia ensimmäisestä tee-se-itse-trimmauksesta, sieltä löytyy sekä kuvia että kirjalliset selostukset sivulta 3 eteenpäin vielä hyvin karkkarista

Mieli tekisi kk foxin kanssa koettaa koiratanssia, mutta olisikos se melkoista taistelua verraten sileään?
Karkkari meille huomenna (tai oikeastaan tänään) tulee, nyt neljäs kettuterrierimme. Jotenkin tuntuu siltä, että karkkari on se "mun rotu", sillä en osaisi ajatella omistavani sileäkarvaista

Onnea uudesta perheenjäsenestä! Miksei karkkarikin koiratanssiin kävis - yksilökohtaista...

Kyllä nää foxit on aivan ihania! Sellaista saan esittää vast edes junnuissa.. Ja vielä naapurissa sk foxin pentuja!!

Varo vaan - niillä on tapana viedä sydän mukanaan...

Nimim. kaksi sileää nukkuu vieressä tälläkin hetkellä

Niin on! Kenen koiria? Itsekin olen luult. alkamassa sk foxien kanssa kilpailemaan. :>

Itse en omista kettuterrieri, mutta olen melko aktiivisesti kisannut junnuissa kk kettuterrieri Hertan kanssa, joka on kokonaisuudessaan aivan mahtava pakkaus!

Hertta on ihan mieletön pallohullu, joskus suorastaan haitaksi asti.. Kerrankin junnuharkoissa Hertta sai livautettua päänsä remmistä läpi ja lähti painattamaan täyttä häkää kentän toiseen päähän, missä nainen belginsä kanssa leikkivät tennispallolla. Siinä sitten kyseinen belgi ja Hertta juoksivat rintarinnan, että kumpi saa napattua pallon ensiksi. Hertta ei oikeastaan ole niinkään tempperamenttinen tai tuittu, vaan oikein letkeä ja leppoisa tapaus. Tosin innostuessaan (kuten pallon nähdessään) virtaa löytyy kuin pienestä kylästä. Kaikista hupaisin tapaus on varmasti tämän vuoden Haukiputaan ryhmänäyttelyn junnukisa, kun junnukehän vieressä oli porukka pelaamassa lentopalloa.. Siinä oli pitelemistä, kun joka kerta pallo tippui maahan, niin Hertta lähti kuin tykin suusta sinkoitumaan kohti palloa. Koko ajan Hertta seurasi silmä kovana palloa, ja pään liikkeet menivätkin samassa tahdissa kuin pallo kentällä!

Kaikinpuolin Hertta on oikein mainio ja menevä tapaus. Omana haaveena on tuleivaisuudessa saada myös itselle oma kettuterrieri, mitä todennäköisemmin kk versio.

Lämpimästi suosittelen foxia kisakumppaniksi junnuihin! Yleensä niissä tuppaa riittämään virtaa ja ne näyttävät pahuksen hienoilta, kun nojaavat ryhdikkäästi eteenpäin. Eivät välttämättä kaikista helpoimpia koiria, mutta haaste tekee onnistumisen hetkistä sitäkin hienompia. Ja ai että jos saat luotua hyvän suhteen koiraan ja keksit mikä juuri sitä yksilöä motivoi eniten... Esimerkiksi Hertta (sileäkarvainen versio ) - Hertta rakasti huomiota ja yhdessä tekemistä. Usein helpointa oli ottaa koira häkistä juuri ennen kehää, pikkasen purkaa pahinta energiaa ja sitten mennä kisaan. Koira huomasi pienimmätkin eleet & reagoi niihin, ja esiintymisestä sai aika sulavaa. Omista koirista toinen motivoituu hyvästä ruuasta ja palloleikistä, toinen rakastaa vinkuhiirtä YLI KAIKEN. Aikoinaan mun parhaimmat saavutukset tulivat nimenomaan foxin kanssa.