Minäpäs kirjoitan viimetreeneistä, jolloin huomattiin, että ansa on alkanut pelätä puomia ja keinua. (treenattiin viimeksi ennen joulua, pitkä tauko oli.)
Ensin ansa oli ihan hermona, eikä se tietenkään jaksanut kuunnella sen enempää kuin tehdä esteitäkään. Kouluttaja oli, kaikeksi onnekseni, todella mukava, ja kannusti kokoajan;
ansa teki (kun menin radanpätkän niin, että kouluttaja radan jälkeen puhutteli sen mennyttä) tarpeensa, sen lisäksi, että se karkaili miljoona kertaa ovesta ulos (joka lopulta suljettiin), ja vaelteli kentällä. Kun koko kenttä oli tutkittu perinpohjaiseksi, ja sain Ansan vihdoin luokseni (ja radan päätökseen), sain mennä toisen kerran, jolloin se sitten menikin jo hyvin.
Treenit meni siis tuota alku-sähellystä (jota kesti semmoset puoltuntia-tunnin) hyvin, ja huomattiin, että neiti pelkää keinua ja puomia. :/