Vilma sai tänään toisen nollansa sijoittuen samalla kakkoseksi bortsun jälkeen. Veilä se kolmas pitäisi saada ja sitten menolippu kakkosiin

Vautsi! Onnittelut

Alampas nyt minäkin kirjoitella tänne. Olen siis 15-vuotias tyttö joka on harrastanut agia kaksi vuotta JAUssa. Omistan kaksi (keskikokoista) snautseria jotka molemmat harrastavat agia. Rita on 3½v vanha p&s-värinen narttu, joka kisaa ykkösissä. Kohta vuosi oltu ykkösissä. 1½ musta Ronja aloitti agilityn huhtikuussa ja luultavasti kesällä aloittaa kisaamisen.

Tänään olin siis Ritan kanssa Vantaalla kisaamassa. Rata näytti kohtuu helpolta lukuun ottamatta paria putkea. Rata menikin todella hyvin, kepit, putkiin viennit ja kaikki muukin onnistui, eli nolla tuli. Aikakin oli todella hyvä (-24.89) ja voittohan sieltä tuli. Taisi olla luokan kolmanneksi nopein.
Video radasta (video huonolaatuinen ja ihmisiä edessä, mutta jotain näkee) Tämä oli nyt toinen nollamme, edellinen tuli vajaa vuosi sitten Porvossa ensimmäisistä kisoista (toiselta radalta). Voitto tuli silloinkin.

Ylihuomenna Järvenpäähän metsästämään viimeistä nollaa.

Järvenpää, 2+hyl

Fiilis lähteä kisaamaan viikon epäonnistuneiden toko- ja jälkitreenien ansiosta oli ihan hanurista. Ennen ekaa rataa kuitenkin piristyin ja koirakin tuntui ihan hyvältä. Lähtö ja alkumutkittelut sujui tosi hienosti lyhyillä kaarroksilla, mutta täydellisen idiootti hylky tuli suoralta puomi-rengas linjalta, kun Manu jostain kumman syystä suhahti edestäni suht kaukana olevalle hypylle... Järjen riemuvoitto sanoisin. Seuraava ongelmallinen hyppy-putki hässäkkä sujui sekin hienosti ilman järjetöntä kaarrosta. A:lle jouduin käyttämään reippaasti "ODOTA" käskyä, puomin kontakti kun ei aikaisemmin radalla mennyt niin kuin olisi pitänyt. Noh, Manu sitten pysähtyi harjalle ja katteli sieltä että "odotetaan nyt sitten, siinähän komennat, mie en tästä liiku". Liioitellun hitaasti se ryömi kontaktille, ihan kuin olisi halunnut v*ttuilla... Kepeiltä ohi, kun meikäläisen kätöset näytti jonnekin buffetin suuntaan, mutta loppurata meni ihan ok. Viimeiseltä hypyltä ohi, edes videolta katsoessa en ole vielä keksinyt mikä mätti... Koira kuitenkin kulki ja radan vaikeimmat kohdat selvitettiin sentään.

Toka rata oli fiasko isolla F:llä. Tiesin sen jo lähdössä; Manu vetelehti ei suostunut ottamaan kontaktia istumisesta puhumattakaan... Katsoin parhaaksi jättää kovistelematta, joten jätin sitten seisomaan. Kepeiltä taas kakkosväliin ja mie vielä perhana niiiin tarkasti mietin miten itteni asettelin ja videolta katsottuna olin juuri oikeassa kohdassa lähettämässä. Mutta ei väkisin. Keskivaiheen pyöritykset meni tuurilla sinne päin, mutta A:n jälkeen (ja kontaktinkin perhana vaan juoksi) karkas mopo käsistä. Herra paineli edellä ja teki mitä huvitti, mie karjuin että "TÄSSÄ", mutta ei mitään vaikutusta. Noh, oikean esteen kuitenkin valitsi, mutta kaarros meni niin pitkäksi, että sai suoran linjan seuraavalle hypylle - mutta väärälle puolelle. Puomin kontaktin räiskäs oikeen komeasti, takasin sinne, koiran kainaloon ja kiitos ja näkemiin.

Kyllä niin ottaa aivoon taas erityisesti tuo toinen rata. Ei hemmetti soikoon voi mitään kuunnella vaan tekee mitä haluaa... Alkaa kyrsimään kaikki harrastaminen ton elukan kanssa, kun ei sitä yhteistyökykyä vaan tunnu löytyvän, vaikka mitä tekis.

Stadi Gamesiin ei todellakaan ole menossa ehei, vaikka ilmottu ollaan. Voitaisiin taas vaikka treenata vuosi ja miettiä sitten kisaamista uudelleen. Jos ei kiinnosta tehdä sitä mitä mamma näyttää niin sitten ei tehdä mitään ja piste.

Me taas oltiin tänään Turussa ja hommattiin menolippu kakkosiin. Se rata meni tosi mukavasti ilman ongelmia.

Sitten olikin niiden kahden kakosen radan vuoro (kolme starttia) ja ensinnäkin kuuden tunnin odottelu vei koiralta hermot ja sai sen väsymään. Toka rata sujui vielä ihan ok, mitä nyt hylly tuli kepeiltä kun ensin Vilma hyppäsi yhden välin ohi ja palatessani pujottelun alkuun se sitten alkoi pujotella toiseen suuntaan..

Se vika hyppyrata oli sitten kaaos. Jo toisen esteen jälkeen kaarroksessa Vilma alkoi murista. Siis kun jotkut koirat haukkuvat, niin meidän koira murisee, mutta vain ÄÄRIMMÄISEN kuumuneena. Käytännössä saimme kaiketi hylyn kolmesti jos olisin laskenuu, plus muutama rima, joita koira pudottaa ehkä kerran puolessa vuodessa..

Mutta tuo kakkosiin pääsy oli tavoite ja se täyttyi

Järvenpää mini2 x2

Ensimmäinen rata näytti rakennusvaiheessa suorastaan hirvittävältä, ainakin muutaman kohdan perusteella. Jo alun välistävetohyppyjen ajattelin koituvan kohtaloksemme, tai viimeistään hyppy-hyppy-putki systeemin pidemmällä.
Virhe tulikin sitten puomilla. Alastulokontakti, ei mitenkään reilu loikka videolta katsottuna, mutta tuomarille tarpeeksi. Vaikeammat kohdat menivätkin mainiosti, pieniä kaarroksia ehkä joissain paikoissa mutta pysyi hanskassa. Vilma jaksoi kepitkin hienosti loppuun asti eikä muita ongelmia. Sijoitus 2.

Toisella radalla Vilma oli selvästi väsähtänyt alkupäivän vireestään. Lähtö aika matelua ja kepeille toisesta välistä. Luulen, että seisoin itse vähän tiellä. Siitä se rata kuitenkin lähti liikkeelle ihan hyvin kunnes ennen A:ta olevalla hypyllä tuli ilmeisesti kiire ja rima tipahti. Tätä tapahtuu harvoin, mutta ärsyttää aina tuollainen. Loppurata menikin taas ihan hyvin, jopa kontaktit.

Meidän kakkosluokkailu on tähän mennessä tuottanut jo erinäisen määrään muutamia virheitä tuottaneita tuloksia. Alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttämään, joku nollakin voisi jo tulla.

Seuraavat kisat kisaillaankin varmaan vasta Agirodussa, luulen että juoksukin tulee vielä välissä. Sitten ehkä jokunen kisa ja NuortenSM. Sen jälkeen me jäädään, tällä kertaa oikeasti, kisatauolle hiomaan kontakteja ihan kunnolla.

Wau, onnittelut! Mähän sanoin, että kahella radalla on varaa epäonnistua

Oon niin puhki, etten jaksa mitään pidempää selostusta kirjottaa, mutta pakko on vähän hehkuttaa . Stadi Gamesissa siis tänään kisaamassa, agiradalta nollavoitto ja hyppäriltä 0 ja sijoitus 2. Kerrankin meno näytti oikeasti agilitylta ja vauhtia piisasi. Mahtava fiilis

Voi miten hienoa ,onnea todella paljon.

Onnittelut Iida nollista! Todella hieno päivä teillä

<Iida>: tätäkin kautta vielä onnea! Huomenna sit kolmosiin! ;D

Paljon onnea Iida ja Manu!

Kiitoksia kovasti onnitteluista

Tänään taas palattiin takaisin maan pinnalle - tai pinnan alle, miten vaan . Väsynyt, flunssainen ja hermostunut ohjaaja + uupunut ja pumpulipää tuulella oleva koira x ärsyttävä rata (ainakin ohjaajan mielestä)= HYL. Vika keppi jäi kiertämättä ja Manu pinkas seuraavalle hypylle ja siihen kaatui koko touhu, jos se nyt koskaan oli edes pystyssä ollut... Puomilla sitten keskeytettiin, kun nostin takaisin kontaktille. Radan jälkeen käytiin harkkaesteillä ottamassa muutama helppo hyppykuvio ja pari kertaa onnistuneet vauhdikkaat kepit, taisteluleikki ja mettälenkille niin jäi kummallekin hyvä fiilis . Hyppyradalle ei sattuneista syistä jaksettu enää mennä.

Ensimmäistä kertaa ei edes näin huono suoritus harmita, kai määkin oon vihdoin tajunnu, ettei tää oo niin vakavaa . Turha syyttää koiraa matelusta ja umpikuuroudesta kun ei itsekään paljon paremmaksi pistänyt. Eilinen vei kummastakin mehut (ollaan vielä vähän heikkoa tekoa ) ja Manu viksuna koirana ei ole suostunut syömään koko viikonloppuna mitään muuta kuin pari lihapullaa. Piimää tungin eilen ruiskulla suuhun... Yöllä oksenteli tyhjää mahaansa, mutta ei se kipeä ole, kun juusto ja lihikset kelpas vallan mainiosti. Vaan ei meillä tarjoilla ruuaks herkkuja, jos ei lammas-riisi herralle kelpaa, olkoon sitten syömättä. Tänään jo huomas, ettei koirakaan tosiaan ollut täydessä vireessä, lähelläkään sitä.

Nyt (ansaitulle) kuukauden tauolle, koira hierojalla ja ohjaaja lenkkipolulle . Kuukauden aikana koitan väsätä jotain fiksua reeniohjelmaa syksyn kisoja varten meidän ongelmajuttuja varten. Ihan hyvä kuitenkin tähän lopettaa, kun saatiin kaksi nollaa kakkosista, mitä en ois uskonu tapahtuvan kahteen vuoteen...

Ai niin, onnea hurjasti Jennalle ja Hornikselle agiradan nollasta!

Toivottavasti Jennakin muistaa jatkossa, että KOIRAN kuuluu pujotella kepit eikä ohjaajan...

<Iida>: Kiitos kovasti! Hah, nauroin tuossa juuri että melkein kaikki ollaan agikisoissa tehty, mutta peruutus kepeille oli kyllä kaiken huippu. Ja menin vielä väärästä välistä sisälle, hyi minua!

Tänään saldona Hanin kanssa siis yksi nollavoitto ja yksi hyl

27.5 Järvempäässä yksi rata. Heti alusta lähtien meni miten sattui, koira ei kääntynyt ja meni hypyn ohi. Pari estettä melko hyvin ja taaskaan en saanut koiraa kääntymään kunnolla, kääntyi kuitenkin mutta hyppäsi niin vinoon että meni sen jälkeen väärälle esteelle, eli hyl tuli. Loppu rata meni ihan hyvin.

Eilen Stadi Gamesissa kaksi elämäni huonointa rataa. Ensimmäinen kohta jossa piti vähänkin kääntyä niin taas sama kun Järvenpäässä, kaarre pitkäksi ja ohi. Melkein heti sen jälkeen oli putki jossa piti saada oikeaan päähän, käskin koiran käteen, mutta se ei vakuttanut alkuunkaan sen menoon. Oikean pään sattui kuitenkin arpomaan. Seuraavan kaarteen kääntyi ja juuri kun oli hyppäämässä sanoin jotain ja tuli ali . No siitä kun jatkeettiin onnistuin ohjaamaan seuraavalle hypylle jonka jälkeen koira ampaisi muurille vaikka edessä olevaan putkeen olisi pitänyt mennä. Käskin sen luokseni mutta tämä neiti menikin putkeen, jonka jälkeen en sen kanssa jaksanut paria viimeistä estettä taistella vaan lähdimme pois.

Toisella radalla alussa jopa kääntyi tiukan käännöksen kepeille ja sen jälkeen vielä toisenkin hiukan tiukemman mutkan. Tämän jälkeen meni kuitenkin aalle, joko sen takia että itse halusi tai sen takia että oma käteni hieman huitaisi sinnepäin. Samaan aikaan tosin käskin koiraa käteen. Sain koiran putkeen ja jatkettiin, pätkä ihan hyvin, mutta sen jälkeen lähti radalta . Tuli takaisin ja jatkoimme rataan, kontaktille pysähtyi kun vihaisena sille karjaisin. Lopuksi otin radalla vielä yhden käteen tulon, vaikkei sitä siinä kohtaa olisi tarvittukkaan. Pari vikaa hyppyä ja radalta veks.

Toivottavasti tähän saadaan jotain tolkkua, itellä alkaa mennä hermot kun elukka ei kuuntele ollenkaan.

Herätelläänpäs taas agipäivyriä kesälomilta

Eilen oltiin siis treeneissä. Rata oli ihan täysmittainen ja oikein hauskan näköinen. Kouluttaja sanoi, että tässä tällainen helpohko rata, jossa ei ole mitää erikoisia vippailuja, ettei täysin lannistuta ennen nuorten SM-kisoja. Alkukieputukset lähti hyvin, jopa kepeille meno hyppyhäsellyksen ja valssin jälkeen onnistui, vaikka putken suu oli houkuttelevasti vaihtoehtona. Osa kaarroksista meni pitkiksi, mutta kaikki esteet sentään meni oikeassa järjestyksessä... A:n kontaktin hyppäsi, mutta melko vihaisen muistutuksen jälkeen jokaikinen kontakti sujui juuri niin kuin pitikin sekä A:lla että puomillakin lopputreeneissä . Muutaman ohjauskikkailun jälkeen vaikeat paikat saatiin tosi sujuviksi ja tiet lyhyiksi.

Oikein mukava fiilis jäi treeneistä. Koira kulki ja kuunteli, medihypyt sujuvat erinomaisen hyvin, vaikea kepeille meno onnistui joka kerta, ennen taukoa niin hankalat puomin kontaktit meni nappiin ja miekin onnistuin tällä kertaa juoksemaan suht vikkelästi . Tänään sitten treenaamaan oikein urakalla kontakteja

Ai niin, lopuksi koutsi sitten kertoikin, että selitykset radan helppoudesta jne. oli hämäystä. Oli kuulemma käyttänyt rataa kolmosilla epiksissä eikä niillä meinannut sujua alkuunkaan. Mahtava psyykkaus, vaikutti selvästi kaikkiin

Eilen kotkan iltakisat. Kotkalaisten logiikalla kahdella koiralla starttaava Nassikka, starttaa numeroilla 126 ja 128 Onneksi tästä joustettiin, olis voinu tehä tiukkaa .

Shammy ekana radalle, vauhti ok, säkä kontaktit (kelpaa ) Kaarrokset levis aivan käsiin, mutta nolla! Ensimmäinen SM-nolla plakkarissa, hyvä hukkapala! Hukkis oli tuolla fiilistelyllä toinen

Sopan kanssa meni sitten läskiksi. Ylläripylläri hylky. Ei voi mitään kun ohjaaja on täydellinen fiasko. No kontaktit oli nopeat (vaikka tuo kurja varasti niin A:lta kuin keinulta ) ja kepi hyvät. Vauhdissa edelleen huomattavia puutteita...

Onnittelut nollasta

Kuinkas me saatais kontaktit edes säkällä Geen kanssa viikonloppuna...

Heinäkuun tauon jälkeen treenit alkoivat taas. Safin kanssa oli "hiukka" vaikeuksia tehdä sitä pientäkään radanpätkää, se oli aivan tautisen täpinöissään päästessään taas radalle. Tauko EI tee meille hyvää. Tolla koiralla on nopeus kohdallaan (se on liioittelematta 2x nopeampi kuin Greco, mikä nyt ei ole mikään saavutus, mutta kuitenkin, yritän siis sanoa että se on nopea) mutta muu oli vähän hakusessa, rimat tippu ja viimesestä keppivälistä yritti luistaa. Vaikkakin pujottelu meni muuten hyvin, Safin tyyli kun yleensä on se, että se heiluttelee niitä keppejä mennessään niin, että se koko keppiteline nousee ilmaan ja hakkaa sitä kylkiin.
Keinukin meni ihan ok, vaikka tuntuu että vähän takapakkia siihen menossa olisi taas tapahtunut. Tai siis empi vähän, mutta meni kuitenkin. Kontaktit tosi hyvät, haki itse paikan ja jäi tasan just siihen.
Aluksi en uskaltanut edes palkata patukalla, koska se kävi todellakin niin kuumana. Mutta viimesellä pätkällä revittiin sitten senkin edestä.
Eipä siinä oikeastaan ole edes huomattavaa eroa, että palkkaanko nameilla vaiko patukalla, joten mielummin sitten patukalla mistä se on varmaankin tyytyväisempi.


Viikonloppuna Vääksyyn kisaamaan, Grecon kanssa tavoitteena nolla nyt sitten edes hyppäriltä. Safinkin ilmoitin sunnuntaiksi hyppärille, me reenataan vielä keinua.
Kisoissa se ei mene ikinä läheskään niin täysillä kuin treeneissä, joka on toistaiseksi hyvä juttu, mutta kun toi koira sais vähän varmuutta ja kisarutiinia niin me tarvitaan se turbovaihdekin.

Me oltiin eilen Lempäälässä kisaamassa kaksi starttia. Ekalta radalta tuli hylky heti tokan esteen jälkeen kun koira karkasi putkelle. Se oli kyllä ihan oma moka kun käänsin selkäni Vilmalle, mutta nooh..

Toinen rata oli ihan mukava. Vaikea kohta löytyi mutta se meni melkein kuin itsestään eteenpäin. Sen jälkeen kerättiin puhdasta nollaa, kunnes A-esteeltä pitäisi tulla putkelle. Ohjaan koiran sisään, mutta täysin päin normaalia "äkkiä putkeen"-meininkiä se menee kurkkaamaan toisenkin pään. Ei se onneksi sisälle mennyt, mutta saimme kutienkin kiellon. Loppurata sujuikin taas puhtaasti, mutta vitonen...

Aikamme oli kiellosta huolimatta -9 sekuntia. Sijoituimme toisiksi, sillä koko radalta tuli vain yksi nolla. Jäi silti harmittamaan, kun kerta sijoituttiin, niin oltaisi nyt voitu saada nollakin. Eipä voi tosin vlaittaa kun itse meni töppäilemään..

Kunnon treenit pitkästä aikaa, vetäjänä Mia Laamanen. Niki kulki suht hienosti ottaen huomioon radan reunalla haukkuvat ärsykkeet.. Sain paljon hyvin vinkkejä omaan ohjaukseen ja ne tulevat kyllä tarpeeseen kepitkin hyvin kun ensin katsottiin mallia miten meidän kannattaa niitä treenata.

Eilen vain Manun kanssa treenaamassa, kun Gitta on satuttanut jalkansa. Kyseessähän oli siis Gitan ryhmä = alkeiskurssin jatko . Rata käsitti kaksi suora, harjoiteltiin eteenmenoa. Sehän kyllä onnistuu Manulta, ainoa jännitys oli keskellä vauhtisuoraa. Kontaktit se otti kuitenkin joka kerta nätisti . Oli kyllä virkistävät treenit kaikkien vääntöjen ja kääntöjen jälkeen, kun sai vaan posottaa suoraan . Harmi, kun Gitan kanssa ei päästy, se nimittäin juuri tarvitsisi tuollaista reeniä.

Eilen Nuorten SM -kisat luokkana mini2.
Perusradalla, juuri ennen meidän suoritusta kilpailuun tuli tauko kun ajanottajilla oli vähän laput sekaisin... Siinä sitten odoteltiin 10-15 min ja yritin pitää muutenkin vaikeasti motivoitavaa ja helposti kyllästyvää ja läkähtyvää koiraa vireessä.
Sekaisessa mielentilassa pääsimme vihdoin radalle joka alkoi renkaalla. Tiesin, että Vilma esteen osaa, mutta ekana esteenä se vähän hirvitti tietäen Vilman löysät aloitukset. Eikä turhaan hirvittänytkään. Sehän tahtoikin löntystäen kiertää koko esteen. Onneksi ei ihan ehtinyt estelinjan ohi, säästyimme kiellolta ja jatkoimme yhteislähdöllä eteenpäin. Tuttuun tapaan hitaasti syttyen jatkoimme ongelmitta. Kepit, kontaktit, takaahyppy ja muukin sujui. Kunnes tultiin hieman vinosti keinulle ja "unohdin" kokonaan ohjata. Tuloksena Vilma ohi ja 5. Pikaisella korjauksella ehdimme kuitenkin maaliin muutaman sekunnin alle ihanneajan.
Pitkällisen odotuksen ja tulossössimisen jälkeen huomasin ilokseni että sijoituimme toisiksi ja meitä odotti vielä illan finaalirata.
Vilma oli jo aivan poikki, mutta sain sen jopa leikkimään riehuttamalla ennen rataa. Lähdimme hyvillä mielin matkaan. Harmittava karkaus viimeisillä kepeillä kuitenkin toi 5 joka muuttui ilmeiesti väärän korjauksen ansiosta hyllyksi. Itsellänikään ei ole täyttä varmutta mistä kohtaa tarkalleen hylly tuli. Loppurata menikin tosi hyvin ja vauhtisuora maaliin tuntui olevan Vilmalle mieliin.
Finaalissa siis sijoitukset muille, mutta hyvillä mielin päätämme Nuorten SM -uramme tähän.

Eniten ehkä harmittaa tuo ensimmäisen radan 5, noita turhia pikkuvirheitä per rata meillä nimittäin kakkosissa alkaa olla jo riittävästi. Nyt suunnitelmissa jonkinlainen kisaputki syksylle, ilmojen viiletessä Vilmakin pääsee taas oikeuksiinsa. Josko kohta olisi jo nollan aika.

Onnittelut vielä kaikille Nuorten Sm -kilpailuissa menestyneille!!

Jyväskylässä mekin... Viimeistä nousunolla lähdettiin hakemaan ja sehän tulikin heti ensimmäiseltä radalta, voiton kanssa vieläpä . Rata meni oikein sujuvasti ja ihanneaikakin alittui yli 12 sekunnilla.

Tästä sitten seurasi se, että jouduttiin SM-radalle medi kolmosiin... Ihan fiiliksellä lähdettiin ja fiiliksellä se menikin. Kontaktivirheestä johtuen komea karkaaminen väärälle hypylle ja siitä eteen päin mentiikin vähän sinne päin. Hauskaa oli ja Manu kulki pirun lujaa, mikä oli tärkeintä . Parasta oli kuitenkin se, etten voinut muuta kuin nauraa radan jälkeen - ensimmäistä kertaa, vaikka suoritus epäonnistui täysin. Jotenkin on tullut otettua kisaaminen ihan liian vakavasti lähiaikoina, joten oli mahtavaa köytää tuollainen fiilis, vaikka ikuinen pessimisti olenkin.

Mukavat fiilikset jäi siis viikonlopusta, se saatiin, mitä lähdettiinkin hakemaan

Onnittelut noususta Iida ja Manu!

mekin oltiin kisailemassa Jyväskylässä.. en odottanut kisoilta mitään erityisen hyvää tulosta, hyväksyttyä lähinnä ja kovalla vauhdilla. Vauhti olisi saanut olla ehkä hieman kovempi, mutta hyväksytty tuli ja vieläpä alle ihanneajan. Harmittaa kun itse sössin radalta 5, olisiko ollut kosketusvirhe tai puomin alastulokontakti. Hauskaa silti oli, jäi hyvä mieli