Toinen koiramme tajusi harkoissa karkaamisen idean, lähti kesken radan viilettämään...
Onko teillä hyviä neuvoja karkailun lopettamiseksi? Ohjaajamme/opettajamme sanoi, että karkailu pitäisi tehdä ikäväksi asiaksi. No, kokeilimme rataa uudestaan ja sama tapahtui... Ohjaajamme/opettajamme alkoi huutamaan ja potkimaan santaa koirani päälle! Se laski heti häntänsä eikä suostunut enää jatkamaan
Ymmärsin kyllä, että ideana oli saada koira inhoamaan karkaamista, mutta entä jos koira ei enää pidäkkään agista? Vaan alkaa pelkäämään sitä??

Ennen agissa se ei ole karannut ja onkin innolla mennyt.
Neuvoja tarvitsisin kipeästi

Hmm, mielestäni kouluttaja teki kyllä täysin väärin, ruveta nyt huutamaan ja potkimaan hiekkaa koiran päälle . Tietysti jos on kova koira niin se kyllä sietää ronskin ärähdyksen, mutta jos on vähänkin pehmeä koira niin sille saattaa jäädä ikävä sattuma mieleen pitkäksi aikaa. Meidän treeneissä on yksi melko pehmeä sheltti. Kerran kun menimme rataa sen ohjaaja kompastui omiin jalkoihinsa (ei edes osunut koiraan, kun koira oli jo edellä hypyllä) niin se ei enää suostunut menemään sitä kohtaa, missä ohjaaja oli kaatunut... Jos sille olisi ruvettu potkimaan hiekkaa päälle, ei kyllä varmasti olisi pitkään aikaa mennyt ollenkaan...

tyhmä on ohjaajakouluttajasi.
mielummin tehtäisiin koiralle mielenkiintoisemmaksi ja hauskemmaksi radalla olo, kuin karkaaminen!!!

onko koirasi nuori/uros?
osaatko kertoa aavistusta, miksi se karkaa?

luin muuten jostain,että kun koira karkailee, on johtajuudessa jotain vialla.
tosin, tätä ei kannata ottaa todesta, sillä ei se kaikkia koske tietenkään.

No, rotunahan on tipsu joka on aikas itsepäinen...
Ei ole mielyttämisen halulla pilattu, on vähän semmonen että tekee milloin huvittaa. Aina ei ole kuitenkaan näin! Varsinkin agissa tottelee hyvin ja lähes aina ongelmitta. Olenkin siitä ylpeä
Kyseessä uros, leikattu sellainen.
Koirani selvästi pitää agista, joten pelkäänkin että sille tulee siitä jokin kammo...
Tämän koiran kanssa ei tähdätä välttämättä edes kisoihin, hauskuuden takia siellä olemmekin (kuten aina pitäisi...?)!!
Saa nähdä miten ensi harkoissa menee...
Raportoin siitä sitten tänne...(?)
Lisää voi vinkkejä laittaa, jos jollakulla on!

Meillä karkailuun treeneissä (joka oli yhteen aikaan aika iso ongelma) auttoi se, että nostin shelttini syliin kun hain sitä takaisin radalle. Karkailu loppui siihen paikkaan kun sen muutaman kerran tein. Taisi ottaa pojan itsetunto kolauksen.. Tosin koirani on kyllä hyvin herkkä. Mutta hiekkaa en ikinä potkisi koiran päälle.

Voithan myös koittaa sitoa koiran valjaisiin (jos sillä sellaiset on) tai kaulapantaan jonkun erittäin ohuen ja kiiltävän pitkän narun ja napata siitä kiinni kun näät että koira on karkaamassa. Tämä autto eräällä ryhmäni koiralla paljon. Tosin ei sekään ihan heti toimi, vaan pitää olla kärsivällinen

Tuo hiekan potkiminen ei ollut ehkä viisas veto - saattaa vaan aiheuttaa lisää pahaa. Sen sijaan karkaamisesta on saatava loppu toisenlaisilla "voimakeinoilla":

- Jos koira karkaa, se käydään poimimaan reunalta pois ja viedään suoraan häkkiin / boksiin / tms. odottamaan; "tämä leikki loppui nyt tähän". Eli jos koira karkaa, se viedään rangaistuksena pois radalta. Tämä toimii vain silloin, jos koira todellakin nauttii agilitystä.

TAI

- Muut ryhmän jäsenet asettuvat kentän laidoille tyhjien metallisten juomatölkkien kanssa, joissa on hieman soraa ja ne on teipattu kiinni. Aina kun koira lähtee kohti, joku heittää koiran viereen (ei koskaan koiraa!!!) tölkin, josta lähtee ikävä rämähdys.


Meillä koitettu kumpaakin, ja enää ei moista tee olleskaan.

Meillä eräs karkulainen saatiin ruotuun lelulla. Omistaja toi koiran lempilulun treeneihin millä palkattiin onnistunut suoritus. Ensin mentiin 1-2 estettä ja lelu esiin ja riehumista. Kun tämä sujui niin aina 1 este lisää pikku hiljaa. Nykyisin koirakko voi menna jo 5-6 esteen sarjoja karkailematta. Radalla olosta tehtiin siis extra hauskaa. Muitakin keinoja on kokeiltu (edelläkin mainittuja) ja tämä on tuntunut tehokkaimmalta.

Karkailevat koirat on iso ongelma, kun kaikki koirat ei voi sietää irti laukkaavia koiria, varsinkin jos ne tulevat lähelle. Toinen koiristani kuluu tähän kastiin. Ei ole kivaa kun joutuu aina pelkään et mistäköhän nyt joku jysähtää koiran eteen... Mutta onneksi yleensä ainakin kaikkiin ongelmiin löytyy keinot!

Minullakin on tipsu agilityssä, mutta ongelmia ei ole tullut arkailun suhteen..remmissä olimme muutaman kerran, mutta sitten se rupesi jo ajattelemaan että tämähän on mukavaa, kun saa palkkioksi vielä paistettua kanaa (nam )

Yritä saada koira kiinnostumaan jostain oikein ihanasta herkusta, eiköhän se auttaisi..

Just viime harjoituksissa sanottiin meille, että TOSI hyvät namit kehiin ja aamuruoka pois Toi on nimittäin armoton herkkupeppu ettei ole rajaa Ruoka menee kaiken edelle...

Sinullakin tipsu agissa? Niitä kyllä harvoin näkee Tunnetko montakin tipsun kanssa agia harrastavaa?

Kyllä minulla on..2 kappalein.. Nuoremman kanssa vasta kokeillu vata..

EN oikein tiedä että tipsuja olisi agissa..tipsu-lehdessä joskus oli muutama maininta, muttei enemäpää.. x) Toivottavasti tulevaisuudessa meitäkin rupeaisi näkymään enemmän.. ^^

Meillä on nyt Taran kanssa muodostunut pieneksi ongelmaksi tuo karkailu . Neiti ei ole _ikinä_ennen_ karkailua harrastanut, mutta etenkin viime treeneissä luoksetulopyyntöni tuntuivat menevän kuuroille korville . Tara vain köpötteli ympäri kenttää ja haisteli ihmisiä, mutta luokseni neiti ei meinannut millään tulla. Taran karkaamiseen ei liittynyt mitään traumaattista (esim. neiti ei ollut pelästynyt mitään tms.), vaan tuntui ainoastaan siltä, ettei neitiä huvittanut tulla luokseni...

Osaisitteko siis suositella joitakin kontaktiharjoituksia (nyt en tarkoita siis esteitä ), joilla saisin Taran kiinnostumaan enemmän minusta? Tällaista ei ole siis tosiaan ennen tapahtunut ja olen itsekin aika hämilläni koko asiasta...

En kyllä menisi potkimaan hiekkaa! Meillä asiat on hoidettu niin, että jos koira menee vaikka jonkun kentän reunalla olevan ihmisen ja/tai koiran luo, niin se hätistetään veke, esim. just purkeilla, joissa on kiviä sisällä. Ja häkkiin laitto tai puuhun sitominen on kans hyvä idea.
Mut ilmeisesti sulla on kyseessä johtajuusongelma. Mä treenaisin tottista ja radalla pitäisin koiran koko ajan käskyn alla. Munki koira karkaili tai huuhaili radalla, mutta kun rupesin käskyttämään tiukemmalla äänensävyllä tyyliin "mä olen pomo" niin johan rupes toimimaan. Äänen sävy on koiran kovuudesta kii. Mut VAADI siltä asioita, älä PYYDÄ ! Tee lyhyempiä pätkiä alkuun, älä vie radalle missä karkausmahdollisuus on suurempi. Ja vaadi aina "täydellinen" suoritus: jos haluat et se pysähtyy kontaktille niin nosta se siihen vaikka jos lähtee pois. Tee koiralle selväksi että sen pitää tehdä niin kuin sä haluat. Ei sille tarvii eikä kannata karjua, se vie siltä vaan innon pois. Mut jos se ei tee niinkuin sen pitäis niin rauhassa haet sen veke ja teet uudestaan. Ja sit kun onnistuu niin kauhean hyvät kehut ja palkat. Uroksilla on enemmän taipumuksia karkailla. Voisit kokeilla myös sitä että kun odotat vuoroasi, niin treenaat paikalla oloa toisten koirien ja radan läheisyydessä ja itse olet vähän kauempana. ja ÄLÄ anna koirasi leikkiä treenipaikalla. Se on VAIN "työtä" eli agia varten, toisten kanssa seurustelu hoidetaan sit muualla. Jos koira saa leikkiä toisten kanssa koulutuskentällä se ei aina osaa olla vakavissaan harkoissa vaan karkaa leikkimään.
Ja kandee etsiä palkaksi joku lelu tai nami, mikä nyt koiraa sattuu innostamaan eniten, ja käyttää sitä palkkana. Jos palkka on lelu niin pidä se lelu sit vain treeneissä. Ja joillekin koirille käy hienosti repimisleikit. Jos koiraa ei kauheesti innosta seurata sua niin kuumenna sitä revitysleikillä (jos se sattuu siitä tykkäämään) niin se haluu tulla sun mukaan halukkaammin.

Sinähän sen sanoit. Eli komppaa jööttifania.

Meille on tullut täysin samanlaisia probleemia ! Ei nyt tosiaan voi vielä ongelmaksi sanoa, kun alkoi viime perjantaina, jolloin olimme epävirallisissa kisoissa. Mölliradalla koira ei varsinaisesti karannut, hypyn jälkeen oli putki, jonka suu oli sen verran vinossa, että koira ei sitä hypyltä tullessaan nähnyt. Tein itse virheen ja ohjasin sen huolimattomasti, minkä takia koira meni hieman hämilleen ja hyppäsi vieressä olevan putken yli. Huusin sitä heti takaisin, kun näin sen lähtevän väärään suuntaan, mutta käskyt menivät kuuroille korville. Tämä nyt ei tosiaan mikään erikoinen tapaus, etenkään nuorella uroksella, mutta myöhemmin olevalla kisaradalla ukko karkasi sitten totaalisesti. Kolmannen esteen jälkeen se bongasi kentän laidalta kaksi leikkivää narttua (Manu on oikea naisten mies ) ja säntäsi sinne, onneksi kenttä oli aidattu! Ei siinä muuta, mutta sain huutaa sitä todella kauan takaisin ennen kuin herra vaivautui jatkamaan rataa (jonka loppu menikin sitten nappiin).

Ilmeisesti on kuitenkin uskottava paikalla olleen kouluttajan sanaan; kisatilanne oli koiralle aivan uusi ja toisella radalle se alkoi olemaan (henkisesti) melko väsynyt.

Tiistaina treeneissä koira ei ollut ihan mukana ja karkasi kerran kentän laidalle (minne edellinen rataa mennyt narttu oli pissannut). Onneksi tuli kuitenkin melko nopeasti takaisin.

Yritän kuitenkin olla huolestumatta, kyseessä kun on nuori uros ja kevät. Manu reagoi melko voimakkaasti juoksuisiin narttuihin, joita on tässä lähikulmilla useampia. Se ei vingu oven takana tai jätä syömättä, mutta huomaa, että se on ihan omissa maailmoissaan. Se istuu päivät pitkät pihalla tuijottamassa taloa, jossa asuu juoksuinen narttu ja meinasi revetä nahoistaan, kun lähdettiin erään narttukoiran kanssa lenkille. Koira oli kyllä leikattu, mutta kuitenkin...

Joo hei! Meillä sheltti urokseni karkaili yli puoli vuotta, joten tein hihnassa. Vasta muutama kuukausi sitten Ledi on tajunnut agilityn idean kunnolla, eikä ole sen jälkeen enää karkailua harrastanut. Meillä auttoi yksinkertaisesti vaan sem että annoin aikaa koiralleni, sekä en antanut sen saada karkailusta mitään positiivisia kokemuksia, joten tein hihnassa, ettei se pääse karkaamaan. Vähitellen otin hihnan pois ja nyt mennään kunnolla ilman hihnaa

Olemme kyllä treenanneet vasta vuoden ja todella epäsäännöllisesti, mutta nyt tuo on kuin erikoira. Loin myös suhdetta koiraani ennen ohjattujen treenien alkamista, olimme siis Ledin kanssa vasta pari viikkoa sitten kunnollisissa ohjatuissa treeneissä, sitä ennen treenasimme oma aloitteisesti, esim. luonnnon esteillä ja joillain agikentillä, niin kauan, että pääsimme ohjattuihin.

Nyt treenaamme kentällä, jota koirani pelkäsi ennen kuollakseen. Mutta nyt on Ledi oppinut luottamaan minuun paremmin, kun ikääkin on hauvalle kertynyt enemmän, sekä oppinut, miten hauskaa agi on

(Ledi oli vuosi sitten vielä todella arka... en uskoisi tuosta koirasta sitä, sillä se on tullut paljon rohkeammaksi, mitä olisin koskaan voinut kuvitella )

Tulee mieleen oma koira, mitteli nimittäin.

Mutta tuohon itse kysymykseen, että meillä oli viime kesänä sama ongelma, piti aina kattoo, ettei lähimmän 10 km säteellä oo mitään mikä liikkuu, ennen kun päästi irti. Nyt se on (ilmeisesti iän myötä) vähän rauhoittunut, mutta pääsi se tässä yhden kerran karkaamaan, koska en ollu riittävän nopea. Kun koira karkasi agilityradalla (ja tokoharkoissa), niin kouluttaja käski kaikkien muiden koirien omistajia hätistellä koiraani pois, jos se yrittää tulla lähelle (sillä Ottohan lähtee nimenomaan muiden koirien luo). No, se auttoi, johan tuli koira häntä putkella mun luokse, kun tajus, ettei sielä oo mitään kivaa, vaan lelut ja namit löytyy mun taskusta

Meillä tuppaa olemaan vähän samaa vikaa, etenkin talvella, kun olimme maneesissa. Keväällä, ekoissa kesätreeneissä kuitenkin sujui hyvin ja siihen ehkä vaikutti myös vähän pitempi tauko, mikä meillä oli. Meidän kouluttaja käski vahvistamaan luoksetuloa ja pitämään ittensä tarpeeksi mielenkiintoisena. No, ei meillä muuten luoksetulon kanssa ongelmia synnykään. Meilläkin yksi kouluttaja heitti koiran vierestä vesikanisterilla, jotta se lähtisi. Ei siis yrittänyt tietenkään heittää koiraa. Koira arastelee tätä kouluttajaa, mutta PALJON myönteisiä kokemuksia vieraista!

Tuo karkailunestäminen kannattaa miettiä melko tarkkaan koiran mukaan.
Jos on suht kova koira, kuten yksi agilitykaverini, se haetaan niskavilloista radalle samantien kun se on karannut. Tätä voidaan hyödyntää vain koiralla joka kestää sen/koiralle joka varmasti tietää että karkailu ei ole sallittua.

Itsepäinen agilitykoirani taas innostui tuosta hätistelemisestä yhä enemmän ja enemmän joten sen kanssa tehtiin sitä että kukaan ei kiinnitä siihen huomiota, paitsi ohjaaja eli minä.

Sitten tuokin tepsii usein että koira hätistetään sieltä minne se on karannut niin kauan kunnes se palaa omistajan luokse.

Ohjaajasi varmaankin haki sitä hätistämistä mutta hänen pitäisi osata tulkita ryhmänsä koiria paremmin, onko ne kovia vai pehmeitä, ennenkuin päätyy tuollaisiin ratkaisuihin, varsinkin jos koirasi säikähti

Enpäs ole huomannut, että juttuuni on tullut näin paljon vastauksia

Olen tuon karkaamis-jupakan jälkeen pitänyt koiraani hihnassa (kuten Ledikin yllä olevassa tekstissä neuvoi). Koirani on alkanut pikkuhiljaa tajuta agilityn ideaa, ja meneekin radalla innokkaasti, vaikkakin edelleen hihnassa. Asiaa on auttanut mm. maneesista ulos siirtyminen keväällä. Pojassa on uutta energiaa mitä ei ole ennen ollut, josta kuultiinkin viime treeni-kerralla hyvällä palautteella

Niin, eli hihnassa ollessaan ei ole saanut mahdollisuutta karkaamiseen, vaikkakin monta kertaa ovat ohjaajat ehdottaneet irti päästämistä. Tunnen koirani kuitenkin sen verran hyvin, että tiedän milloin se yrittää karkaamista. Ja jos se taas karkaisisi, olisi meillä taas kova työ siinä. Eli aion pitää sitä niin kauaun kiinni, kunnes tunnen että ollaan molemmat varmoja ja se on innostunut täysin agista. Tämä hihnassa pitäminen onkin alkanut tuottaa tulosta, kuten jo aikaisemmin mainitsin.

Tosiaankaan mikään niskavilloista kantaminen ei toimisi tällä koirallani.
Vaikka saattaakin olla omissa maailmoissan pyörivä ja hieman kovapäinen, on se myös aika herkkä, varsinkin agi-kentällä, eikä meillä ole enää varaa sellaisiin traumoihin...

Kiitos kaunis KAIKILLE neuvojansa antaneille! Toivottavasti näistä on apua muillekkin! Tietenkin tänne voi laittaa lisää mielipiteitään yms. Kaikille ei sovi samat menetelmät...

Meillä on nyt tullut karkaamisesta suuuri ongelma! Alussa koira näytti rakastavan esteiden suorittamista ja unohti kaiken muun, silloin sitä saattoi pitää irti. Nyt, olikohan se kolme viikkoa sitten, koira tajus ensimmäistä kertaa yhden kurssilla olevan nartun olemassaolon, ja sen jälkeen se on joka tunti haikaillut sen perään. Koko tunnin ajan koira yrittää etsiä katseellaan narttua ja jos jotenkin saan sen keskittymään edes yhden hypyn suorittamiseen, se ryntää heti esteen hypättyä tuon nartun luo.
Olen yrittänyt mennä aina sivummalle ja mahdollisimman kauas narttukoirasta ottamaan ihan peruskontaktia yms,mutta koira ei pysty keskittymään sen nartun ollessa paikalla.
Pidän nyt jatkossa koiraa remmissä, mutta se on ihan älyttömän vaikeaa koittaa treenata esim. valssaamista hihnasta kiinni pitäen. Ja kun koiraan ei enää edes saa sitä kontaktia, vaan kentällä se menee aivan sekaisin nartusta.

Muista koirista ei ole meille mitään ongelmaa. Koira on 2-vuotias uros, ja koskaan aikaisemmin nartut (paitsi juoksussa olevat) ei ole sekoittanut sen päätä.

Tuleeko jollekin mieleen mitä tässä kannattas tehdä? Kurssista on vissiin puolet vielä jäljellä, ja se on aika turhaa kun ei edetä enää yhtään.

Niin itsepäisiä ovat tunnetusti! Karkailuun voisi myös auttaa se että aina kun se säntää toiseen suuntaan lähdet itse toiseen suuntaan koiraa huudellen ja nameja näyttäen.(toimii meillä aika hyvin,mut kannattaa kokeilla aidatulla alueella eka) Jos/kun koirasi tulee palkkaa ja kehu ylitse vuotavasti.

Meillä oli ongelmia myös karkailun kanssa nuorempana, nyt oma mittelinikin on iän myötä lopettanut karkailun. Kun treenasimme sisähallissa agia, Maxia ei kyllä meinannut kiinnostaa yhtään mikään, nyt (ihme kyllä!) ulkona on sujunut PALJON paremmin. Olisin kuvitellut että ulkona olisi ns. "mukavammat hajut".. Mutta hyvä näin..

Meillä on samanlainen karkaamisongelma.
Miten teillä on saatu päätökseen nämä karkailut vai onko saatu ollenkaan?
Vinkkejä ottaisin vastaan