Eli kun ihmiset soittaa ja kyselee pentuja, niin mitä haluatte tietää näistä ihmisistä?

Haluan ainakin tietää edelliset koirat ja mihin ne ovat joutuneet. Ei ole sormin laskettavissa ne puhelut kun kaikki edelliset koirat ovat olleet "luonnevikaisia" ja ne on jouduttu lopettamaan. Sanomattakin varmaan selvää ettei meiltä lähde pentuja tällaisiin perheisiin. Myöskin haluan tietää miksi juuri tämä rotu. Myöskin ikä on oleellinen tekijä jos ostaja kuulostaa nuorehkolta. En myöskään sovi sähköpostitse mitään. Haluan ensin puhua puhelimessa mahdollisen ostajan kanssa. Moni sähköpostilla kysyjä ei sitten soita koskaan.Ilmeisesti vaikeaa jos ei kutsu ketään kotiinsa pelkän mailin vuoksi.Tällä hetkellä tilanteeni on aika hyvä ja tulevat pennunomistajat ovat odotelleet (suurin osa) jo viime vuodesta eikä juoksu edes ole vielä alkanut

Minä haluan tietää miksi juuri tämä rotu, mitä tietää malamuuteista, millainen koiratausta entuudestaan (siis onko ollut ja millaisia koiria). Miten asuu nykyisin, perhe, harrastukset jne yleistä henkilöstä ja elinoloista ja -tavoista. Monenlaisia kysymyksiä, ja toisaalta toivon että myös ostajaehdokkaalla olisi kysymyksiä meille kasvattajille liittyen pentueeseen ja niiden vanhempiin.
Ehdoton vaatimus on, että emme myy henkilölle jota emme ole tavanneet. Eli siis puhelun perusteella, ei. Eikä tietenkään sähköpostin perusteella.
Kaikkien kannalta on paras tilanne kun henkilökemiat sopii yhteen ja tietää, että kasvattajan ja pennunostajan yhteydenpito jatkossakin on luontevaa. Me haluamme seurata kasvattien kehitystä ja elämää jatkossakin.

ok, en ole koskaan myynyt pentuja, kun en ole mikään kasvtaaja.
mutta jos meille joku päivä pennut tulisi, niin samoja kyselisin kuin nuo jo mainitut.

yksi kriteeri olisi myös että koira pääsee harrastuskotiin ja sitä viedään näyttelyihin. jos ei itse omistajat, niin minä saisin oikeuden ilmoittaa erinäisiin näyttelyihin.

mutta en ole mikään kasvattaja, niin oikeastaan en tiedä asiasta kovin kummoistakaan käytännössä

Jos olisin kasvattaja, kysyisin suunnilleen samoja asioita kuin tekin, kasvattajat.

Ensimmäisenä kysyn onko perheessä lapsia ja minkä ikäisiä, perheeseen jossa on pieniä lapsia en suostu myymään pentua. Sen lisäksi onko ennen ollut koiraa (mitä koiria), miksi päätynyt tähän rotuun, mitä on valmis harrastamaan ja miltä näyttelyissä käyminen tuntuisi. Turkinhoidosta kysyn, tietävätkö siitä ja ovatko valmiita panostamaan turkin hoitamiseen. Tällä hetkellä ei yhteystietoja ole missään yhdistyksen sivuilla kasvattajissa tai muutenkaan saatavissa joten puheluita tulee melko vähän. Pentu varaukset on kaikki tulleet muuta kautta.

Omissa tulevissa pennuissa ei onneksi ole myytävää, juoksusta ei vielä tietoakaan ja 5 pennulle on jo nyt hyvä koti, mutta tuskin edes tuota määrää syntyy

Kunhan sen nimen saan nyt ensin, ja sitten edes alan suunnitella pentuja, niin haluan tietää onko perheessä lapsia (jos niin minkä ikäisiä, en myy jos pieniä), muita koiria, aikovatko harrastaa koiran kanssa jotakin ja miten päätyivät juuri ko. rotuun.. Ja noita kysymyksiä taatusti tulee lisää Ostajaehdokkaat kokevat joutuvansa kolmannenasteen kuulusteluihin

Meillä kysytään usein näitä kysymyksiä:

-Onko ennen ollut koiraa
-(jos äskeiseen kyllä, niin tietenkin kysytään että mikä rotu)
-Onko rodutsa kokemusta?
-Minkä laiseen perheeseen koira joutuisi
-oletteko kiinnostuneet näyttelyistä
-Onko lapsia
- Onko teillä jo koiria


Ja tuota rataa..Aika perus kysymyskiä, mutta kun pennun katsojat tulevat käymään, niin silloin kysellään vielä ENEMMÄN.. >:D

No meillä ei varsinaisia tenttikysymyksiä ole... Muutama pennun kyseliä on osannut vastata noihin perus kysymyksiin erittäin sujuvasti ja "oikein", mutta kappas vaan pienen "vakoilun" jälkeen on osoittautunut että soittaja on puhunut täyttä puppua...

Siksi itse harrastan vapaata jutustelua aiheesta ja aiheen vierestä ja ynnäilen asioita sitten yhteen. Yleensä itse kertovat perheestään ja kuinka asuvat jne. Olen huomannut että näin saa parhaan tiedon. Ja sellaisessa tilanteessa olen saanut muutaman soittajan kiinni "valheesta" kun ovat itsensä pussiin puhuneet... Sitten vaan ilmoittamaan että nyt ei koira kauppoja tullut.

Itse en allekirjoita sääntöä: ei pentua lapsi perheeseen. Kun on säännöt koiralle ja lapsille uskon että koirista sekä lapsista tulee sosiaalisilta taidoiltaan "parempia".

Taitais meidän perhe olla monen pikkukoira kasvattajan painajainen pieniä lapsia (kaksi villiä poikaa 6v ja 4v) ja isoja koiria (rotikoita)... aaks ja samassa laumassa pieniä koiria (perhosia).

En minä erityisesti tenttaile pentujen kyseliöitä. Haluan, että vapaasti kertovat itsestänsä, perheestänsä ja koirakokemuksistansa. Yleensä pyydän käymään meillä jos mahdollista. Siinä sitten tutustutaan paremmin ja ostajaehdoskas pääsee näkemään koiriamme. Ja jos ostajasta tuntuu paikanpäällä, että noin hirveän näköisiä koiria ja vielä noin huono käytöksisiä, ei ikinä meille tommoista, voi hän vielä muuttaa mielensä

Ei meilläkään juuri tentata...
Pennuista kiinnostuneet saavat kertoa itsestään vapaasti sen minkä haluavat, ja juuri tuo vieraisille tulo on hyväksi havaittu keino. Siinä on mukava kahvittelun lomassa tutustua puolin ja toisin, ja kyllä tällaisen vierailun päätteeksi yleensä tietää, haluaako pentua kävijälle myydä vai ei.
Ei pelkkä tenttaaminen välttämättä muutenkaan ole se paras keino selvittää sopivimmat pennunostajat, sillä kuten jo tuli sanottua, suoriin kysymyksiin on helpompi latoa harjoiteltu vastaus tai jopa valehdella. Mutta jokainen tyylillään, toki. Ja onhan tässä varmaan rotukohtaisetkin erot aika suuret.
Mielestäni ei tiukoilla kysymyksillä hiostaminen ole välttämättä mukavaa, vaikka kyseessä olisikin ihan vilpitön ja rehellinen pennunostaja. Itselleni tulisi ehkä lähinnä sellainen olo, että eikö kasvattaja ei luota pennunostajiin yleensä, ja epäilee siksi ilmeisesti pahinta..?

HennaLipo: Itse en pidä isoja koiria pahana, voin myydä pennun perheeseen jossa on isoja koiria. Mutta lasten kohdalla minulle ei ole vielä tullut vastaan perhettä jolla pienen pennun myisin. Hyvän käytöksen ja säännöt omaavia lapsia on valitettavan vähän. Liian usein kuulee niitä tapauksia kun lapset on pudottaneet pennun sylistään, astuneet jalan päälle, jättäneet oven väliin jne. Mutta kasvattaja jolla on omia lapsia suhtautuu varmaan eritavalla lapsiperheisiin.


Ystäväni hankki pennun muutama kuukausi sitten, rotua en viitsi mainita. Hän oli kovin hämmästynyt siitä kun kasvattajia ei kiinnostanut yhtään se millainen hän on tai minne pentu on muuttamassa. Pentuja pääsi katsomaan siinä vaiheessa kun oli varausmaksu maksettu tilille. Soitti noin 10 kasvattajalle ja jokaisen kohdalla sama asia toistui.

Meillä myydään kyllä lapsiperheeseenkin pentuja. Ymmärrän kyllä että jotain papillonin kokoista pentua ei myydä lapsiperheeseen, koska papillonilla katkeilee helposti jalat (näin olen kuullut, ja yhden tavannutkin), samoin kuin en myynyt toyvillakoiran pentua lapsiperheeseen. Mutta keskarivillakoiran pentuja, tiibetinterrieristä puhumattakaan, voi myydä jo ihan hyvin lapsiperheeseen, ne kun on jo järeämpää tekoa.

Missä teillä menee "pikku lapsen" raja? Eli jos perheessä on vaikka 6v. lapsi, niin myyttekö? Onko 6v. pikkulapsi?

Kyllähän lapsella (kin) täytyy tavat olla... miksi lapsien täytyisi ylipäätään iästä riippumatta ottaa pentua syliin???
Meillä lapset ovat pentujen kanssa syntymästä luovutushetkeen ihan ilman että täytyy pentuja kantaa- meillä lapset iältään 2v, 5v ja 13v. Voihan lapset seurustella pentujen kanssa muutenkin. Eihän pennut eivätkä aikuiset koirat mitään leluja ole.Minulle tämä oli todella yllättävää lukea että lapsiperheitä näin "syrjitään" Minulla kun on paremminkin sellainen käsitys että jos on lapsia niin sille koirallekin yleensä ne hyvät tavat opetetaan. Ja pikkulapsen ikä...riippuu kyllä mielestäni ihan lapsesta,kyllä 6v on pieni vielä mutta voi 8v olla ihan yhtälailla pieni...

Minulla "pikku lapsi" 12-vuotias tai sitä nuorempi. Meillä kotona oli lapsuudessani noutajia ja ne olivat "turvallisen kokoisia" ja yleensä lapsiperheelle suosittelen jotain vähin isompaa ja kestävämpää rotua. Lapset kun innostuvat, voi tapahtua ikäviä vahinkoja.

Katkeilee jalat? Nyt menee OT:ksi, mutta pakko kommentoida... Perhonen on rakenteeltaan kevyt, mutta silti kestävä. Oma koira on hypännyt ruokapöydältäkin alas, eikä mikään ole mennyt poikki. Valitettavan usein ihmiset tulevat kysymään että "eikö tuolta mene jalat helposti poikki?" Itse en ole vielä yhtään jalkansa katkaissutta perhosta tavannut.

Usaet lapsiperheet haluavat pienen koiran siksi että lapsikin voisi hallita sen... Toisin sanoen että penska juoksee koiran kanssa pihalla, ettei aikuisten tarvitse vastuu koirasta on aina aikuisella! Itse voisin myydä pennun "lapsen nimiin", vasta kun ko. lapsi on 12-14-vuotias...

"Lapset kun innostuvat, voi tapahtua ikäviä vahinkoja. " Tässä olen täysin samaa mieltä Henrietan kanssa

Meillä kysytään millaiseen perheeseen menossa(onko lapsia jne.),aiempi kokemus,miten hoito on järjestetty,mitä sillä tehdään(meneekö näyttelyyn jne.)Tuossa nyt ainkin muutama..

Kyllä nuo jalat voi katketa ihan muullakin tavalla, kuin että lapsi sen tekee. Sijoitusnartultani (toyvillakoira) katkesi jalka, kun sijoituksen ottajan poikakaveri oli astunut vahingossa koiran päälle
Olen myös parista muusta katkenneesta koivesta kuullut, (eri pieniä rotuja) ja yhdelläkään näistä ei ole lapsia perheessä.

Eli siis meillä kyllä myydään pentuja lapsiperheeseen, mutta haluan ensin tutustua perheeseen. On olemassa hyvin harkitsevaisia pieniä lapsia, ja hyvin vilkkaita lapsia joilla ei ole korvia eikä aivoja juuri ollenkaan. Ja jos perheessä on näitä jälkimmäisiä, sanon yleensä että harkitkaa vähän suurempaa rotua, tai odottakaa että lapsi kasvaa. Toisaalta, tibbe on kyllä kooltaan jo vähän eri koko luokkaa.

Opiskelu vuosina olin viikonloppuisin eläinlääkäriasemalla töissä ja siellä toisinaan tuli vastaan näitä pentuja jotka olivat tippuneet lapsen sylistä, jäänyt jalkoihin tai oven väliin jne.

Ihan pakko kommentoida vaikken kasvattaja olekkaan... Tuo "sääntö" koirien luovuttamisesta lapsiperheeseen kuulostaa perin oudolta. Perheessämme on aina ollut koiria ja yhtäaikaa koiranpentuja ja pikkulapsia. Parhaitenhan lapset oppivat oikean ja kunnioittavan asenteen eläinten kohteluun sillä että ovat tekemisissä eläinten kanssa ja taas toisaalta koira oppii olemaan lasten kanssa.
Tottakai vanhempien pitää olla opettamassa sekä eläintä että lasta jotta yhteistyö sujuu, mutta en todellakaan vetäisi noin tiukkaa linjaa - ei pentua lapsiperheeseen. Itselläni ainoat ongelmat koirien ja lasten kanssa on ollut naapuruston koirattomien/eläimettömien perheiden lasten suhtautuminen koiriimme (kiusaaminen jne).

Missä asuvat (omakotitalo/rivitalo), onko ollut koiraa ennen, onko aikaa pennulle, onko lapsia ja jos on niin minkä ikäisiä, haluavatko harrastaa koiran kanssa, ovatko tietoisia miten paljon vaivaa pennun kanssa pitää nähdä, ovatko halukkaita käymään esim. pentukoulussa, ja tärkeintä: (itseltä kysyttiin tämä kun ostin koiran) onko valmis lopettamaan koiran, kun sen aika on, ettei kituuta koiraa "liian pitkään". Itseltä VAADITTIIN tällainen lupaus,ennekuin myivät koiran. Kasvattaja halusi olla varma, että koira saisi poistua tästä maailmasta arvokkaasti ilman kipuja. Tietty kysyisin onko mitä tietoja rodusta ja mistä saivat päähänsä juuri tämän rodun ja onko aiempaa kokemusta (esim. tutuilla) rodusta.
Ja sitten se, että matkustelevatko paljon, jolloin koira joutuisi olemaan hoidossa paljon. Ja tajuavatko, että koira on pitkäaikainen sitoumus.
Haluaisin tutustua ihmisiin kunnolla ennen kuin uskaltaisin luovuttaa pennun. Kiertolaisia on jo ihan tarpeeksi enkä halua, että itse kasvattamni ja rakkaudella hoitamani pentu joutuisi huonoihin käsiin. Tietty ainahan joku saattaa joutua huonoihin käsiin, eihän sitä aina osaa lukea ihmista oikein. Mutta yrittäisin ainakin parhaani löytää joka pennulle niille sopivan kodin.
Itse harkitsisin pennun antamista lapsiperheeseen, jossa on pieniä lapsia ja useita. Vanhemmat eivät kerkeä vahtia lapsiaan ja tällöin oman rotuni koira, joka saattaa olla herkkä äänille ja komentaa näykkimällä saattaisi puraista liian kovakouraista lasta, jolloin koiran kohtalo olsi sinetöity. Luin ruotsalaisest koirakirjasta, että tämän rodun koiria ei suositella perheeseen, jossa on hyvin pieniä lapsia. Lisäksi rotu on energinen, joten sille sopii parhaiten harrastava koti.

No, kyllä perhoskoiran pentu ON aika hauras. Olen kuullut tapauksesta jossa pentu KUOLI, kun omistaja astui sen päälle kun ei huomannut vilkasta pentua jaloissaan. Ja lapset osaavat olla hyvinkin kovakouraisia. Jopa niinkin iso koira kuin aikuinen collie saattaa hermostua kovasta käsittelystä.
ja mitä hallittavuuteen tulee, niin useimmat tapaamani perhoskoirat on TOSI kovia luonteeltaa, joten vaikka niitä onkin ehkä helppo taluttaa kun ne on keveitä, niin koira on usein se pomo-osapuoli kotona, mitä lapsiin tulee. Et komentelee niitä mm. haukkumalla. Perhoskoirilla on ollut niinkin korkeita pisteitä luonnetestissä kuin 278, mihin harva pk-rotuinen yltää. Ja tommoisen koiran koulutukseen tarvitaankin sitten jo arvovaltaa, jota pienellä lapsella ei ole. Ennemmin joku bishon tai joku cavalieri, jotka on luonteelta sohvakoiria, kuin joku perhoskoiran tapainen kovahko koira. Ne haukkuu meinaa hevosiakin, EIKÄ pelosta vaan komentavat pois OMALTA alueeltaan!!

Mulla yksi pentue maailmalla (penskoilla ikää 15 viikkoa). Neljästä pennusta kaksi meni lapsiperheeseen (toki aikuisen harrastuskaveriksi) eikä mitään ongelmia ole ilmennyt, tuskinpa ilmeneekään.

Tulevia ostajia tenttasin jonkun verran ja aika hyvin kertoivat itse itsestään, tilanteestaan, toiveistaan pennun suhteen jne. Parille kyselijälle sanoin suoraan ei, kun tuli tunne etten halua pentua sinne myydä.

Yhtä tärkeää kuin tentata ostajia, on myös kertoa "kaikki mahdollinen" pentueesta; vanhemmista, suvusta, sairauksista jne...

En myisi, jos on kauhean pieniä ja villejä lapsia (=huonostikasvatettuja). Isommillekin lapsille sekä jopa tottumattomille aikuisille tulee korostaa, että koiraa putoaa helposti sylistä, kun se vaikkapa rimpuilee.

Jos perheessä on lapsia, varmistan myös, että koiraa ei hankita pelkästään heidän mankumisensa takia, vaan että nimenomaan aikuiset ovat ajatuksen takana!

En myöskään myy koiraa koiralauman jatkeeksi. Hyvä raja on että, jos niitä on enemään kuin itselläni, en usko että tarpeeksi hlö.koht. aikaa jää jokaiselle. Tässä kohdin kerrotaan usein suoranaisia valheita.

Tähän asti ainakin olen käynyt koiran kanssa itse ensin kylässä ja sitten pennunottajat tulevat visiitille ja hakemaan pentua, molemminpuolisen harkinta-ajan jälkeen. Olen voinut hyvillä mielin luovuttaa koiran uuteen kotiin eikä sen suhteen ole tullut pettymyksiä.
Sen sijaan olen kyllä muutaman kerran joutunut sanomaan myös ei.

Mitä rotua kasvatat?

Tietenkin ensin katson heidän olemusta, miten käyttäytyvät, miten elehtivät jne.
Sitten odota. Eli annan ihmisten itse kertoa ja selventää asioita. Monet ihmiset meinaan ovat niin täpinöissä, kun tulevat katsomaan, että on parempi vain kuunnella. Olen meinaan todennut, että jos itse alkaa selvittämään paljon niin jää ihmisestä paljon huomaamatta. Useasti tässä vaiheessa olen jo kuullut suurimman osan mitä olenkin halunnut.
Ne asiat siis, joista olen kiinnostunut ovat:
Miksi tämä rotu?
Onko ennen ollut koiraa?
Onko kiinnostunut harrastamaan jotain vai ihanko sohvanlämmittäjää..
Kenen idea perheessä koiran hankinta on? Ovatko kaikki halukkaita hankkimaan koiran?
Tajuaako ihminen, että koira "roikkuu" perässä seuraavat 15-vuotta?
Entä pentuaika? Miten on kärsivällisyyden laita sisäsiisteyden, koulutuksen, kukkapurkkien levytyksen jne kanssa.
Onko allergioita?
Missä asuu (kerros, rivi, omakoti)?
Minkä laista pentua haluaa? (rauhallinen, aktiivinen, seurallinen, omissaoloissa viihtyvä)

Siinähän noita tulikin..

Aiemmat koirakokemukset, tavoitteet koiran kanssa esim. mitä haluaa, kotikoiran, näyttelykoiran, niin tietää jos on vaikka värivirheellinen koira, niin sen voi antaa kotikoiraksi.

Lisäksi minä haluan nähdä ihmiset ensin, eli saavat tulla ensin katsomaan pentuja, puhelimessa en lupaa mitään.

En anna mielellään koiraa, jos ei ole aiemmin kokemusta koirista.

Jotakuten näin menee tenttaus:

-Miksi Sinua kiehtoo juuri saluki?

-Haetko urosta vai narttua?

-Miten asut? Jos on pihaa, onko aidattu (millainen aitaus) tai aiotko aidata?

-Onko Sinulla muita perheenjäseniä saman katon alla? Onko jollakin teistä minkäänasteista eläinallergiaa?

-Onko Sinulla muita koira tai muita lemmikkejä? Kerro niistä.

-Millainen koirakokemus Sinulla on? Kerro edellisistä koiristasi, mitä rotua ne olivat, minkälaisia ne olivat, kauanko Sinulla oli ne, jne.

-Kuinka kauan koira on yksin kotona arkisin? Entä viikonloppuisin?

-Miten järjestät koiran hoidon esim. ulkomaanmatkan tms. ajaksi?

-Miten ajattelit ruokkia koirasi?

-Mitä teet jos koirasi sairastuu?

-Miten koira asuu luonasi?

-Miten ajattelit järjestää koirasi liikunnan? Missä juoksuttaisit vapaana?

-Koirasi voi pentuna ja nuorena saada aikaan tuhoa kotona ja sisäsiisteysopetus on kesken. Uskotko selviytyväsi siitä?

-Millaisia odotuksia Sinulla koiran suhteen on?

-Pidätkö yhteyttä kasvattajaan ja tuletko esim. pentutreffeille?

Lisäks sit yleiset jutustelut, käymään täytyy tulla ainakin kerran ennen luovutusta jotta voin muodostaa mielipiteeni sitäkin kautta. Mailinkin perusteella voidaan sopia tapaaminen mutta mitään en lupaa puhelimessa enkä mailitse, ellen ennestään tunne/tarkkaan tiedä kyseistä henkilöä (esim. ulkomaalainen jolla suosituksia tutuiltani tms.).

Visiitille haluun senkin takia että ostajaehdokas tapaa mut ja koirani ja voi osaltaan itekin päättää vastataanko ME SEN odotuksia

Ensimmäisiä kysymyksiä mahdolliselle pennunostajalle ainakin Estrelanvuoristokoiranpennun ja Pyreneittenkoiran kohdalla on asuinpaikka. Eli asuuko maalla/kaupungissa, omakotitalossa/kerrostalossa jne...
Kerrostaloon en nimittäin alkukantaista laumanvartijaa myy.
Seuraavaksi tulee kokemukset koirista (ei välttämätön, asenne tärkeämpi), ja sen jälkeen tulevan "lauman" koostumus, eli lapsiperheeseen myyn hyvin mielelläni, lasten kanssa Essu/Pyrre on parhaimmillaan!

Tottakai kaikenlainen touhuaminen (näyttelyt ym.) koiran kanssa on plussaa, mutta tärkeämpänä pidän sitä, miksi on päädytty tällaiseen rotuun, ja mitä se perheelle edustaa. Eli "munanjatkeeksi" koiraa haluavat toivon mukaan etsivät koiransa muualta.

Perrojen kohdalla taas painotus on harrastuksissa.

KIITOKSET VINKEISTÄ!!
Sain paljon ideoita! 2 tunnin päästä tulee pennun katsojat pentuja katsomaan

Entäpäs kyselijät jotka ei oma aloitteisesti kerro itsestään? Saan usein puheluita joiden sisältö on hyvin pitkästi vain onko pentuja, vastaan niihin hyvin helposti ei ole vaikka olisikin. Jos vastaa myönteisesti näiden seuraava kysymys on mitä ne maksaa tai koska sen voi hakea. Ei ajatustakaan että kasvattaja haluaisi myös tietää jotain ostaja ehdokkaasta
Moni sanoi että haluaa tavata ja sitten päättää. Entäpäs nykyaikana kun tuntuu ettei kasvattajalla ole mitään oikeuksia. Mites sitten kun koti ehdokas ei kenties lupaavien puheluiden jälkeen olekkaan ok kun tulevat paikan päälle. Olen kuullut näitäkin tapauksia missä on sitten alettu vaatia korvausta turhasta ajelusta kasvattajan luo kun ei pentua herukkaan. Ja miten ylipäänsä sitten toteatte ostajille ettei tämä pentu nyt teille tulekaan. Saatan kuvitella että jotkut ainakin suivaantuvat.

Jos ei kemiat natsaa, niin en myy pentuakaan. Niin kauan kun en ole ottanut varausmaksua, ei minulta voida vaatia rahaa turhasta pennunkatsomismatkastakaan.

Minä en myöskään myy pentua, jos heti alkuun tulee tunne, ettei kemiat pelaa. Haluan yhteistyötä jatkaa pentujen omistajien kanssa myös tulevaisuudessa ja se on hankalaa jos ei lainkaan tulla toimeen.

Itsellenikin on tärkeää, että tulen toimeen koirieni kasvattajien kanssa.

No siinä tapauksessa ainakin voi olla varma että teki oikean päätöksen kun kieltäytyi myymästä pentua. Kyllä ostajaehdokkaan pitää olla valmis tulla katsomaan pentuja ja ymmärtää että ei niitä kelle tahansa myydä.
Minusta myös on aivan ehdottoman tärkeää että kasvattaja ja ostajaehdokas ovat samalla aaltopituudella.

Huomasimpa tässä, kun luin tätä topiikkia, että melko monet ovat lapsiperheitä vastaan ja sain sellaisen käsityksen että lapsiperheille on automaattinen ei. Itsekin ymmärrän sen ja silloin kun meillä oli pennut, moni ostajaehdokas ei saanutkaan omaa koiraa juuri lasten takia.

Mutta. Mielestäni ei kannata heti lapsien takia tyrmätä. On paljon poikkeuksia. Itse sain oman koirani 10-vuotiaana (siihen mennessä hoitanut ja kisannut toisella koirallamme). Kasvattaja lupasi pennun minulle ollessani 9. Ja Jetti on todellakin vain mun koira, ja hyvin on mennyt tähän asti. Vaikka rotu ei todellakaan ole niistä helpoimmista ja yksilönä narttuni on useita saman rodun urospuoleisia jopa ärtsympi. Nyt olen 14 ja yhdet pennut jo kasvattanu kennelnimellä (tosin äitini omistaa vielä nimen, koska olen liian nuori). Mutta siis, pointtini on se, että kannattaa aina pyytää lapsiperheet paikalle, jotta omin silmin näkee kuinka paljon lapset koiraan panostavat. Ettette heivaisi lapsiperheitä heti esim. sähköpostin perusteella pellolle, vaan antaisitte mahdollisuuden näyttäytyä.

Ymmärsiköhän kukaan? Toivottavasti!:D

Itse en koskaan lupaa pentua puhelun perusteella, jos tuntuu siltä, ettei kemiat toimi puhelimessa kerron, ettei meillä ole pentuja vapaana.

Jos henkilö vaikuttaa miellyttävältä puhelimessa kutsun hänet käymään meillä koiria/pentuja katsomassa ja painotan aina sitä, etten lupaa/ suostu myymään pentua puhelun perusteella vaan teen päätöksen vasta sen jälkeen kun olen kyseiset ihmiset tavanneet. Eiväthän hekään tiedä mitään minun koirista ja ovatko ne sellaisia, että haluavat pennun ottaa tai minä heille pentua myydä. Omassa ammatissa tapaan paljon erilaisia ihmisiä ja olen oppinut aika hyvin lukemaan ihmisiä ja teen päätöksen lopulta intuution pohjalta. Tähän asti olen onnistunut 99% löytämään kasvateilleni parhaat mahdolliset kodit.

Minä olen samaa mieltä, että lapsiperheitä ei automaattisesti pitäisi tyrmätä.
Minä olen kasvanut (ja jos omia lapsia joskus saan niin hekin tulevat kasvamaan) koirien parissa. Koiraperheessä kasvanut lapsi oppii jo pienestä pitäen miten koiria käsitellään ja miten niiden kanssa toimitaan.
Tietystikään kaikissa lapsiperheissä ei asiat näin ole, ja jos perheen lapset villiävät ja riehuvat kasvattajan luona ilman mitään kuria, voi olla varma että sama meno jatkuu kotonakin. Tuollaiseen paikkaan ei pieni koiranpentu sovi.
Mutta siis pointtini oli se, että mielestäni olisi fiksua suhtautua lapsiperheisiinkin aina tapauskohtaisesti.

Ei lapsiperheissä mitään vikaa ole - kunhan muuten soveltuvat koiranomistajiksi eikä lapset saa pyöritellä koiraa miten sattuu.

En ole kasvattaja, mutta varmasti kyselisin saman suuntaisia asioita kuin edellä on mainittu. Ylipäänsä minulla olisi varmasti suuret vaatimukset, jtoen voi olla etten uskalla koskaan pentueita edes teettää. Haluan nimittäin, että koiran kanssa tullaan harrastamaan muutakin kuin näyttelyitä ja "ehkä tokoa".

Enkä varmaan uskaltaisi myydä pentuja muille kuin tutuille. Yrittäisin varmaan etsiä kaikille pennuille sitä täydellisintä paikkaa, vaikka josksu olisi varmasti tyydyttävä siihen erinomaiseenkin kotiin..

ollaan aika paljon lapsiperheitä tyrmätty.. ja puolustelempa minäkin..

Pikkusiskoni Emilia 6v. on kyllä vilkas ja villi.. Virtaa riittää, eikä mitään pelkää.. Toisaalta, koiria hän on aina hyvin kohdellut... pentunkin kun olivat niin kyllä hän niitä hoiteli käsi sydämmellä ja niin varovasti ettei moni aikuinenkaan niin varovainen ole.. No kun Raikustakin kasvoi isompi, niin kyllähän se on sitä retuuttanut ja riehunut sen kanssa.. mutta eipä ole koskaan tuo koira mitään sanonut siitä.. niin tuskimpa se on ollut kovin kauheaa?

Liian usein kyllä lapsiperheet tyrmätään.. onhan kasvattajillakin lapsia? Ylivilkkaita ja mahdollisesti huonostikasvatettuja lapsia kyllä varmasti löytyy.. Mutta mikä on mukavempi harrastus lapselle kun koirat.. jakaa sama harrastus lapsen kanssa, josta mahdollisesti joskus voi tulla kasvattaja? Hyvä apuri näyttelyissä ja muualla.. Kuten terhinkin sanoi, koiraperheessä lapsi oppii miten koiraa käsitellä ja miten sen kanssa eletään..

Kaverillani oli ensimmäinen oma koira 6v. Okei, äiti oli kasvattaja, koira ei kuitenkaan ollut oman kennelin koira.. mutta itse hän koiran koulutti ja kävi näyttelyissä ja pesi..Huvittavan näköstä se varmaan oli mutta pärjäsivät ne ja koirasta tuli kiltti ja elämän haluinen..

ja asiaan

pennuille hyvän kodin löytäminen voi kyllä olla aika pulmaista.. Niin paljon olen itsekkin kuullut kauhu juttuja että koira on joutunut huonoon kotiin ja jouduttu suurin piirtein pakkolunastaa sieltä.. Itse pidän sitä todella hyvänä asiana, että ostaja todella tulee katsomaan koiria ja kiinnostunu ja haluaa tietoa rodusta.. Mahdollinen mailailu kokoajan, soittelu ja koirien katsominen.. Ja itse pidän hyvin tärkeänä sitä että ostaja saa itse esitellä itsensä ja kertoa.. siinä oppii mahdollisesti uudesta omistajasta paljon ja näkee hänen piirteensä ja muut..

Mä huomasin tosta jotenkuten itseni. Mutta joillakin, kuten mulla esmes tommonen johtuu siitä että ihminen on ihan mielettömän arka tai ei osaa kertoa itsestään tai jts. en kyllä itse yhteydenottoani nykyisen pentuni kasvattajaan aloittanut ihan heti kysymyksellä "onko pentuja ja paljonko maksaa" mutta jotakuinkin noin... olin kyllä jo eräältä kasvattajalta kysellyt kamalasti tästä rodusta ja sitten huomasin erään hyvän paikan jossa oli pentuja ja kysäisin ja sillon en taas enää kokenu tarpeelliseks kysellä niitä samoja asioita tältä kasvattajalta. vaikka olisi ehkä tehnyt jotenkin vielä enempi kiinnostuneemman vaikutelman.... ehkä hieman ot, mutta monet "normaalit " ihmiset ei tajua kuinka kamalaa on olla arka, eikä saada sanaakaan suustaan vieraiden ihmisten seurassa ilman kamalaa pinnistelyä! itsekkin tahtoisin olla mieluummin kamala räpätäti, kun tämmönen hiirulainen!

Ja mielestäni kasvattajien ei kannata huolestua, jos perhe ei paikan päällä pentuja katsomassa ollessaan vaikuta kovinkaan puheliaalta. Ts. kerro itsestään vielä lisää ja sitä rataa. Sillä kun me ollaan tässä meijän pentua käyty pari kertaa moikkaamassa, niin siinä unohtaa ihan täysin että vois kasvattajallekin puhua kun ympärillä pyörii monta suloista pentua kaipaamassa rapsutuksia!
Mutta siinä tilanteessa mielestäni kasvattajan pitäisi enemmän kysellä jos haluaa jotain tietää, kun pennunostajille ei välttämättä tule mieleen siellä pentujen keskellä höpötellä lisää ittestään jos olettaa kaiken oleellisen jo kertoneen.
(selitän aika sekavasti)

Kun meille tulee jossain vaiheessa pentue, toivon mukaan.
(haen kasvattaja nimeä pian, kiire ei ole)2001vuonna käyty kasvattajan peruskurssi, nyt vasta haen kasvattaja nimen. Kun on hyvät koirat ja se rotu jota haluaa kasvattaa.

Tulen vaatimaan tuloksia tokosta tai muista lajeista ostajalta, näyttöä että osaa koiran kouluttaa. Myöskin että on kiinnostunut harrastaan-kisaamaan rodulla.
Osaava koti ja hyvä pysyvä koti.
Erittäin tärkeää on että ostaja on mukava, osaava koira ihminen.
Minä tulen myymään mielelläni lapsi perheisiin tätä rotua, rotu soveltuu lapsi perheeseen.
Tärkeää on että pennut pääsee osaavaan kotiin jossa harrastetaan.
Ovat paljon yhteyksissä kasvattajan kanssa, joka neuvoo.

Meillä on 2 dogo argentinoa ja 3.v lapsi ja 6.v lapsi.
Lapsi perheeseen voi ihan hyvin myydä koiran, jos vanhemmilla on kokemusta koirista.
Dogo oli luovutus ikäinen kun nuorin lapseni oli 4viikkoa vanha noin. Mandi tuli 7kk vasta meille kasvattajalta.

Mutta entä siinä tapauksessa jos pennun kyselijä olisi ottamassa ensimmäistä koiraansa?

KASVATTAJAN KYSELYIKÄ

-Miksi Sinua kiehtoo juuri saluki?

-Haetko urosta vai narttua?

-Missä asut?

-Miten asut? Jos on pihaa, onko aidattu (millainen aitaus) tai aiotko aidata?

-Onko Sinulla muita perheenjäseniä saman katon alla? Onko jollakin teistä minkäänasteista eläinallergiaa?

-Onko Sinulla muita koiria tai muita lemmikkejä? Kerro niistä.

-Millainen koirakokemus Sinulla on? Kerro edellisistä koiristasi, mitä rotua ne olivat, minkälaisia ne olivat, kauanko Sinulla oli ne, jne.

-Kuinka kauan koira on yksin kotona arkisin? Entä viikonloppuisin?

-Miten järjestät koiran hoidon esim. ulkomaanmatkan tms. ajaksi?

-Miten ajattelit ruokkia koirasi?

-Mitä teet jos koirasi sairastuu?

-Miten koira asuu luonasi?

-Miten ajattelit järjestää koirasi liikunnan? Missä juoksuttaisit vapaana?

-Koirasi voi pentuna ja nuorena saada aikaan tuhoa kotona ja sisäsiisteysopetus on kesken. Uskotko selviytyväsi siitä?

-Millaisia odotuksia Sinulla koiran suhteen on?

-Pidätkö yhteyttä kasvattajaan ja tuletko esim. pentutreffeille?

Edellytän että käyt meillä ainakin kerran ennen pennun luovutusta ennen kuin lupaan myydä Sinulle pentua - näin näet itsekin vastaavatko ne (ja minä) Sinun odotuksiasi. Visiittisi jälkeen voit vielä sulatella mielikuviasi päivän (tai kauemmin jos haluat) ennen kuin kumpikaan sitoudumme mihinkään.

Suurkiitos vastauksistasi! Kasvattini ovat minulle tärkeitä ja haluan että ne voivat hyvin sekä että Sinäkin viihdyt koirasi kanssa, siksi näin intiimejä kyselen Vastaavasti vastaan yhtä intiimeihin kysymyksiin jos Sinulla sellaisia on

Hyviä kysymyksiä olette esittäneet.
MUTTA ostajana kritisoin myös tuota ehdotonta EI:tä lapsiperheeseen. Ja ihmettelen suuresti asiaa. Onneksi kasvattajamme suhtautui eri asenteella ja meillä kuitenkin on 2 pientä lasta joiden väliin tuli vielä koiranpentukin. Ja kaikki on sujunut, pelisäännöt on selvät ja vielä kaikkien koulutuskin on onnistunut . Joten toivoo suuresti, että te kasvattajat ette heti tyrmäisi meitä joilla pieniä lapsia vaan kuuntelisitte ensin hieman muutakin taustaa...

Mutta se siitä. Sitten haluasin kuulla mitä luulette missä oli vika...
Kyselimme lagottopentuja aikaa sitten puhelimitse. Teimme selväksi että tulee harraste- ja seurakoiraksi. Mutta kun kasvattaja kuuli että meillä on metsästyskoiria ulkotarhassa niin puhelu katkesi tähän ja sanottiin ettei myy meille pentua...?
Ihmettelimme suuresti asiaa, ei edes kysellyt rotuja tai millaiset kopit tms... Olisipa hauska kuulla kasvattajien kommentteja asiasta ja mitä luulette mikä tässä tarhakoira-asiassa tökki (ja siis oli todellakin sanottu ettei koira mene ulos, vaan tulee perheeseen ja taloon sisälle...)

Kiva nähdä, että kasvattajat tosiaan tenttaa nämä ostajaehdokkaat.
Näin ostajana täytyy sanoa, että en itse edes ostaisi koiraa sellaiselta kasvattajalta, joka ei minua "kokeeseen" laittaisi

Omalla kohdalla tyrmääminen perustuu ihan omiin kokemuksiin, rodun koko varmasti vaikuttaa myös siihen, ettei mielestäni tämän rotuinen pieni koira ei sovi perheeseen missä on pieniä lapsia.

Entäpä jos pennunostaja on raskaana ja taloon tulee lapsi muutaman kuukauden sisään?