Kirjoitanpa minäkin tähän lapsiperhe juttuun...
Itse olen nyt 13 ja koirani ( shelttejä) ovat 10 ja 7½ vuotiaita ja minulla on 5½ vuotias pikkuveli. Olin todella nuori, varsinkin kun otimme vanhemman koiramme. (Meilla oli kuitenkin jo yksi sheltti kun synnyin. Toivottavasti pysytte kärryillä?!)
Olen aina ollut, siis pienestä lähtien hyvin koira-rakas ja aina olen kohdellut hyvin koiriani. Myös pikkuveljenikin silittää vain nätisti, ei edes yritä ottaa syliin ym.
Hyvin pienenä olin jo läheinen koiriemme kanssa, kierreltiin mm. lapsi & koira kisoja. Otin jo nuorena vastuuta koiristamme ja tulemme erinomaisesti toimeen keskenämme.
Joten mielestäni ei ole välttämättä mikään miinus, nuo lapsiperheet.

Tilanne on ihan toinen, heiveröinen koira on jo ehtinyt kasvaa ja kehittyä. Ystäväni joka oli raskaana viimeksi kun meillä oli pentuja, hän olisi yhden niistä ottanut, mutta kun keskustelimme asiasta, hän tuli myös itse siihen tulokseen, että vauva ja pentu ovat liikaa samanaikaisesti.

Mulla ei mitään varsinaista "kyselylistaa" ole.Pääasia että saan ihmisestä hyvän tuntuman ja minulla on mahdollisuus käydä halutessani myös ostajan kotona "tarkistelemassa"paikkoja.

Toki on ne tietyt miksi juuri tämä rotu?sekä elämäntilanne yleensä.kuitenkin vaisto yleensä sanoo enemmän kuin ne hirveät myyntipuheet mitä jotkut itsestään pitävät.

Lapsiperheissä en näe mitään ongelmaa.kunhan he ovat itse ensin selvittäneet itsellensä miten perheen yhteiselo sujuu pennun tultua taloon,sekä allergia testi lapsilta koska ihan aina ei uppoa muhun nää "annetaan allergian takia"-jutut

Koskaan myynti päätöstä en tee yhden puhelinsoiton perusteella vaan kyllä siinä saa useammin soitella ja tulla käymään.

Kuulostaa omaan korvaan aika kummalliselta tuo, ettei myydä lapsiperheisiin. o: Niissähän koirat saavat varmasti eniten huolenpitoa ja tekemistä, kun on useampi kaveri höösäämässä. Oma pikkuveljeni oli noin 6 vuotias, kun pentu tuli taloon. Bichon havanais narttu siis kyseessä. Sovittiin aluksi säännöt veljen sekä hänen kavereiden kanssa. Istuessaan oli veljellä lupa pentua pitää sylissä ja hyvin onnistui. Ennemminkin tekisin niin, että pitää koko perhe tuoda näytille, ennenkuin uskaltaa mennä pentua lupaamaan. Jos lapset ovat tottelemattomia, ei se tiedä luultavasti koirallekaan kovin hyvää tulevaisuutta. Kun lapset on koulittu hyvin, on pennullekin tiedossa hyvä koti. Lapsien kanssa pitää vain sopia tarkat säännöt ja keskustella siitä mitä voi tapahtua, jos esim. ottaa pienikokoisen pennun syliin ja se tipahtaa lattialle.

Itselläni ei vielä yhtään pentuetta ole ollut eikä ole suunnitteilla. Mutta seuraavanlaisia kysymyksiä täältä varmaan tulisi:

-Miksi tämä rotu?
-Mistä olet hankkinut tietoa rodusta?
-Paljonko olet valmis panostamaan koiran koulutukseen?
-Mihin koira menee hoitoon lomien ajaksi?
-Mitä ruokaa olet ajatellut antaa koiralle?
-Missä asut?
-Paljonko koira joutuu olemaan yksin päivittäin?
-Onko aiemmin ollut koiria?
-Jos on ollut, miksi ne on lopetettu / myyty?
-Onko tällähetkellä muita koiria?
-Mihin tarkoitukseen koira tulisi?
-jne.

Ja ehdottomasti haluan että meillä tullaan katsomaan narttua jo ennen kuin pennut edes ovat syntyneet, että voimme keskustella "rauhassa". Sitten toki haluan että pentuja tullaan katsomaan jotta voimme valita yhdessä parhaan pennun ostajalle.

Gingan kanssa pennun varaus ja muut systeemit sujuivat kyllä erinomaisesti oppikirjojen mukaan. Marraskuussa lähetin kasvattajalle sähköpostia, sillä olin huommannut mukavanoloisen yhdistelmän (jota odotetiin kesäksi). Kyselin yhdistelmästä ja erityisesti sekalinjaisen eroista perus geelilinjaiseen belgiin. Pitkään olinkin sitä mieltä, etten millään pärjäisi sekalinjaiselle, mutta kasvattajan kanssa mailailu toi koko ajan lisävarmuutta.

Sitten lopulta huhtikuussa pääsin käymään kasvattajan luona. Emän näkeminen tietysti vakuutti yhtä enemmän, se oli niin rauhallinen kotioloissa. Sitten katseltiin hieman emän tottisvideoita, joissa näkyi ettei koira tosiaan kentällä ollut sellainen rauhallinen vana varsin tulinen ja reipas otus.

Joitakin kysymyksiä:
- miksi päädyit sekalinjaiseen pentueeseen
- onko Vilmassa jotian sellaista ominaisuutta josta haluaisit eroon / jota et haluaisi tulevalle koirallesi

Sitten näihin perinteisiin miten asun, missä asun, perhe, harrastusaikeet, aikaisemmat koirat jne olin kertonut jo mailitse oma-aloitteisesti.

Lopuksi vielä kasvattaja pyysi meitä tottistelemaan Vilman kanssa, jotta näki vähän millaista se mun touhuamiseni koiran kanssa on. Vilma vakuutti näyttämällä karmeinta tottistaan ikinä, mutta ehkä me sitten jotenkin saatiin vakuutettua kasvattaja antamaan meille sijoituskoira yli 500km:n päähän.

Sitten käytiin vielä katsomassa pentuja koko perheen kera kun ne oli 5-viikkoisia ja haettiin vauva kotiin kun se oli päivälleen 7 viikkoinen.

Pennun mukana saatin ruokintaohjeet (koko pentuetta ruokitaan eka vuosi samalla tavalla), 15kg penturuokaa, 2cm paksu monistenippu koiran jälki- ja hakuopetuksesta ja mahdollisista ongelmatilanteista, kaulapanta, valtavasti valokuvia jne.

Meille myös tuli muutama kielteinen vastaus kasvattajilta kun tuota ensimmäistä koiraa "metsästettiin".
Olin tuolloin viikot yksin lasten kanssa kun mies oli toisella paikkakunnalla töissä. Vihdoin kuitenkin löytyi kasvattaja, joka ei lapsia säikähtänyt. Lapset olivat tuolloin 4v ja 6kk ikäiset ja koiralla ja kolmannella lapsella on ikäeroa päivälleen 10kk

Meiltä pentu lähtee mielummin lapsiperheeseen, jonka elämäntilanne on siis jo vakiintunut, kuin esim.nuorelle parille, joista kumpikin käy töissä. Siihen päälle kun laskeskelee ihan itsekin kaupassa käynnit, ystävien tapaamiset, muut harrastukset yms., niin eihän sitä aikaa koiran kanssa hirveästi jää.

Ja monesti näissä tapauksissa koira tulee vara-vauvaksi, joka etsii uutta kotia kun parisuhde ja kotileikki hajoaa.

Mä en ymmärrä yhtään, miksi joku ei myisi pentua lapsiperheeseen. Mun mielestä mikään olosuhde tai elämäntilanne ei yksin ratkaise asiaa, vaan enemmänkin se, minkälaisista ihmisistä on kysymys.

Ja voisin hyvinkin myydä pennun ensimmäiseksi koiraksi. Ja mitään mitään tenttiä en aio pitää, vaan keskustelemalla selvittää kaikki sellaiset asiat, mitkä ovat mielestäni olennaisia kun koiraa ollaan ottamassa.

Tälläisiä asioita ovat mm:

- Onko koirista kokemusta, tämä siksi että tiedän paremmin neuvoa, ei siksi että karsitaan ensikertalaiset pois.
Jos kokemusta on paljonkin, niin seuraavat asiat ovat varmaan tulleet vastaan jo aiempien koirien kanssa.

Eli koiran sopiminen elämäntilanteeseen. Mitä koiranpidolta odotetaan. Mitä ollaan valmiita panostamaan.
Mitä tehdään jos sairastutaan, kuka hoitaa koiran. Kelle koira ensisijaisesti tulee, esim.perheessa/pariskunnalla.