Mulla on bortsut, koska meilläkin on sellainen. Sitten myös briardi, sillä serkullani on sellainen, ja sen kanssa käyn aina junnuissa ja touhuilen aika paljon.

Cairnterrieri.

Perhoset tuntuu kyllä aika lailla siltä omalta rodulta. Ovat energisiä, nopeasti oppivia (paitsi tuo nuorimmainen ... ), kiintyvät todella omistajaansa ja niiltä löytyy vähän sitä omaakin tahtoa, eli ovat melko sisukkaita ja itsepäisiä toisinaan. Jotkut pikkuterrierit myöskin viehättävät minua suuresti luonteensa puolesta, ja nekin tuntuvat sillä tavalla aika mielekkäiltä roduilta. Tykkään koirista joilta löytyy vähän enemmän tempperamenttia . Seuraava koirani kuitenkin on ehkäpä coton de tulear tai pomeranian, molemmat kyllä tuntuvat aika sopivilta roduilta minulle.

Voih, kateellisena luen... Itse kun en ole (vieläkään) löytänyt itselleni "sitä oikeaa". Etsinyt olen ja selannut kaikki rotukirjat puhki, muttei silti ole vielä tärpännyt. Tai sitten vain olen hirveän nirso. Aina innostun jostain uudesta rodusta, mutta lopulta huomaan, ettei se nyt ehkä minulle sopisi (tai minä sille). Mutta enköhän vielä joskus löydä itselleni passelin karvakorvan ...

Omistan kääpiösnautserin, joten ainaskin omarotu

Sitzen Pidän kaaikista snautsereista.

Ja varmaan joskus omistan vielä mustavalkoisen salukin

Oma rotu on kyllä nuo bichonit. Semmoinen yksi karvapallo on jo täällä kotona, 4 vuotta asustellut
Toinen rotu, joka on kyllä tasoissa tuon ekan kanssa on kesk. villakoira! Olen semmoisesta jo vaikka kuinka kauan haaveillut, eniten mustaa keskaria Ne ovat niin upeita luonteeltaan ja on kyllä semmoisen rodun kanssa kanssa upeaa harrastaa vaikka mitä. Toivomus olisi edelleen, että joskus semmoinen saapuisi kotiin

Kolmantena on myös uusi rotu afgaani. Niistä olen nyt myös erit. kiinnostunut, kun turkkirotu ja 10-ryhmä kiinnostaa. Afgaanit on muutenkin upeita persooniltaan että... Semmonen olisi kiva ehkä joskus harmaassa tulevaisuudessa saada Isovillakin kiinnostaa yhtä paljon kuin nuo afgaanit. Nykyään olen myös kiinnostunut vähän noista englanninsprinkuista ja enkkusettereistä.

Kyllä musta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että mun omien rotujen kärkipaikkaa on alkanu pitään irlanninvesispanieli
sellanen kun tuossa nyt vihdoin omana koirana on, niin on se kyllä niin ihana..

Chow Chow

olen ollut kiinnostunut n.4 vuotta pk.collieista, shelteistä ja uusimpana on tipsu.
Collien melkein hankin, kunnes tuo puskassa esiintyvä Charmy tarjosi minulle tiibetinspanieli lenniä, ja pitihän sitä tottakai se ottaa...

Mutta oma rotu on tiibetinspanieli, muina rotuina kiinnostaa pk. collie jonka taatusti joskus hankin ja sheltti...

Isovillakoira
Upea luonne. Voi harrastaa vaikka mitä. Mahtava ulkonäkö. Kerrassaan siis koira joka mun on pakko saada joskus

Kultainennoutaja
Enoni omistaa kaksi, lempeämpiä koiria en ole tavannut. Toinen tunkee syliin koko ajan... Ihana luonne siis ja miellyttävä ulkonäkö. Monipuoliset harrastusmahdollisuudet.

Tiibetinspanieli
Näitä olen omistanut kolme ja ihania mussukoita olivat. Luonne vaan on turhan itsepäinen...

Bichon frisé ,se on vienyt sydämeni täysin mennessään. En kyllä voisi kuvitella oikeastaan mitään muuta rotua itsellenii. Jotenkin frisét vaan on niin napsahtaneet muhun ,että se tulee olemana kyllä aina se mun oma rotu.

...mutta myös löwcheneihin olen kovasti hurahtanut ,ja sellainenkin varmasti tulee vielä mun kainalossani nukkumaan.

Kyllä se on tuo belgianpaimenkoira, mieluiten vielä groenendael mikä minun rotuni on.
Koira sekä kaveri jonka kanssa voi harrastaa kaikkea, mukavan vauhdikas luonne sekä silmään sopiva ulkonäkö samassa paketissa.
Kaksihan noita nyt nurkissa pyörii, enkä minä tulevaisuudessa rotua tule vaihtamaan. Korkeintaan muunnosta

Vaikka meillä on ollut mm. nöffiä ja rotikkaa, niin kyllä tolleri vie ylivoimaisesti voiton jopa kultsusta!!

Kun rotikkamme jouduttiin lopettamaan sen ollessa n. 10-vuotias olimme parivuotta ilman koiraa kun aivan järkyttävän iso koirakuume "sairastutti" meidät Koira oli pakko saada ja nopeasti.
Nooh, näitä rotuja käytiin läpi ja monia pentujakin käytiin katsomassa, niin borderterrieriä kuin isovillakoiraa, kunnes löysimme rodun josta emme olleet ennen kuulleetkaan kovin paljoa: TOLLERI! Tietoa rodusta ongimme jonkun verran ja soitimme kasvattajalle jolla oli juuri luovutus ikäisiä pentuja. Myönnetään, se taidettiin ottaa ""hieman"" liian extempore, mutta rotua emme ole katuneet!! (paitsi silloin, kun se varasti pentuna ruokaa pöydältä ja jyrsi kengät ja sähköjohdot ja karkaili remmistä ja puri vieraita pienillä pentumaisilla naskalihampaillaan ja hyökkäsi ISOJEN urosten kimppuun ja yritti syödä marsuni ja.... Ei nyt ihan...)

Dandiedinmontinterrieri, ehdottomasti!
Ensikosketus tähän rotuun oli se kuin kultainennoutajani rakastui naapurin matalajalkaiseen karvakasaan, jota pidin aluksi vitsinä.
Noh, 7vuoden odottamisen jälkeen kotoa löytyy dandie.
Syy tämän rodun "palvomiseen" on sen herkkä, mutta toisaalta hyvinkin tulinen luonne, mieletön huumorintaju, sopeutuvuus, aina heiluva häntä, ja omistajalleen uskollinen luonne.

Kotoa löytyy myös kultainennoutaja ja dobermann, mutta kumpaakaan näistä en koe millään tavoin omaksi rodukseni.
Kultsu on ihana, ja maailman upein sekä rakkain otus. Mutta se on myös liian lapanen, sekä turhan "tavallinen".
Dobberi on liian huumorintajuton ja energinen.

Ja ehkäpä joskus vielä luen omiin rotuihini myös Airedalenterrierin....

omistatko dobberin ? mistä kennelistä? meille on ehkäpä tulossa dobberi nytten kesällä

Kyllä meille toope on, sellainen kuin Furstenbourgh Max Marquise.

Pienenä olin ihastunut labradoreihin, koska siskolla on ollut niitä, (nykyisin kolme) ajattelin, että sitten isona hankin monta lappista ja perustan oman noutaja- kennelin... .

Lähiaikoina olen ihaillut dalmaatialaisia, niin että huh huh. Ne vaan on niin ihania. Mutten sanoisi sitä omaksi rodukseni, koska ehkä kuitenkin alan kallistua näiden podengojen suuntaan ihan kunnolla.
Katsotaan nyt koska tulee perheen lisäystä...? *wink wink*

podengo lööve

No omistan silkkiterrierin ja kiinanharjakoiran, mutta silti
omat rotuni ovat mielestäni sheltti, colliet ja silkki..
No Silkeistä kiinnostuin -97 kun tädilläni oli(on vieläkin) sen vuoden menestyksekkäin silkkiterrieri.. Oma silkki tuli taloon vasta 2004,
mutta mitäpäs siitä..
Shelteistä kiinnostuin kait vuonna 2002, virtuaalikennel idean kautta..
Nykyään sitten haluaisin oman..

Colliet tulivat kuvaan joskus 03-04 vaihteessa, ja aloin käydä lopulta kennel Sandcastlesissa kenneltyttönä.. Ja käyn vieläkin

"Omina" rotuina pidän oikeastaan vain kahta rotua.

Hovawarttia ja shetlanninlammaskoiraa. Perässä tulee hyvänä kolmosena tietenkin leonberginkoira, mutta nuo ovat ne sydämmeni "valitut". Mutta jos käskette minua valitsemaan, niin se on hovawart.

kk saksanseisoja

isomünsterinseisoja

englanninsetteri

irlanninsetterit

en perustele koska se on vaikeeta ;D

No cockereita on vain tällä hetkellä, mutta englanninsetterin hankin heti kun pystyn

snautsereiden kanssa olen koko elämäni asustanut ja tietenkin rakastan tuota rotua, mutta haluaisin todella paljon kokeilla muitakin tyyppisiä rotuja kuten dobermannia tai suursnautseria...corgikin on kävässy mielessä!! parhaillaan etsin itselleni pienikokoista omaa rotua, mutta eipäs ole vielä tullu vastaan!!ehkä se jonain päivänä!

saksanpaimenkoirat ovat olleet lähellä sydäntä jo ihan pienestä asti....
mun isällä, äidillä ja mulla on kennel nimeltä demant's olen ollut tekemisissä tämän rodun kanssa siis melkein koko elämäni..... olen myös menossa suurleirille juuri tähän kyseiseen rotuun kuuluvan narttukoira svea kanssa

anteeksi pieni kirjoitusvirhe Svean kanssa

Kultainennoutaja, ja sehan minulla kyllä on

Kyllä tää suomenlapinkoira on se mun rotu. Niitä mulla tulee varmasti olemaan tulevaisuudessakin aina. Lapinkoira on niin ihana ja monipuolinen rotu. Harrastaa voi sen kanssa kaikenlaista, tykkää ulkoilusta, lenkkeilystä ja kaikenlaisesta muusta touhusta.

Borderterrierin omistan, mutta jos totta puhutaan, sitä en pidä omana rotunani. Borderterrieri ei ole se rotu minkä edustajia hankin sitten joskus omaan kotiin ja mitä rupean ehkä kasvattamaan. Vaikka aivan ihana rotu onkin, luonne ja temperamentti ovat mahtavia, koko ja näkö juuri sopivia... Silti ei ole minun rotuni se.

Katsoo nyt, se oma rotu on vielä hakusessa, hyvä ehdokas voisi olla esim. irlanninvesispanieli.

^Sama juttu mulla. Borderterrieri asustelee kotona, todella ihana ja persoonallinen otus . Mutta ei kuitenkaan tunnu siltä omalta rodulta, koska kaipaan ennen kaikkea miellyttämisenhaluista (työ)koiraa...

Englanninspringerspanieli
salukin haluasin

Erilaiset bulldogit (2x englanninbulldoggi kotona), rotikat, mopsit, dogo argentino... ja ehkäpä vielä dobermanni.

Luultavasti löwchen. Itselläni ei sellaista ole, mutta junnukoirani Mette ja monet muut leijonat on vakuuttanut miut tämän rodun ihanuudesta. Ulkonäkö ja luonne ovat juuri sitä, mitä koiralta haen.

Toinen "unelmien rotu" on portugeesi. Sellainen tulee miulle vielä, vaikka mikä olisi

oma rotuni on afgaani!
ja muita näitä omia rotuja ovat, löwchen,villakoria ja coton kaikki lähellä sydäntä, mtuta afgaani on sellanen aah

Kaukasianpaimenkoira lähinnä... Niitäpä itsellä onkin.
Sekä sakemanni, jota ei kyllä vielä ole...

yleensä minun rotuja ovat terrierit,mutta eniten pidän westeistä. olemme kavattaneet niitä <3

Omia rotuja ovat ehdottomasti harmaat norjanhirvikoira ja punainen irlanninsetteri. Harmaat sen takia koska niiden kanssa käydään metällä ja niitä on ollu meillä aina(ensmmäinen tuli 4kk ennen mun syntymää ).

Ja sit punainen paholainen on vaan niin ylpee mutta silti niin hellyyttävä.

Jotenki omalta rodulta tuntuu myös Berninpaimenkoira, koska se on aina ollu heti rotuna harmaitten ja punaturkkien jälkeen. Eiköhän meillekki tuu joskus ainaki yks berni asustamaan.

Borderterrieri. Rotu, josta tiedän eniten, tunnen eniten eri koiria, tunnen harrastus- ja näyttelykoirien "nimiä" jne. Varmasti "omia rotuja" tulee olemaan enemmänkin tulevaisuudessa, mutta vielä en ole muita keksinyt

Bichon Frise.
Ja tietenkin siksi koska se on niin viehättävä rotu
Mitään muun rotuista en voisi kuvittellakkaan olevan itselläni! (Vaikka joskus haaveilen.. ;D )

Vaikka kotona ei sellaista asukkaan, voisin sanoa että "oma rotuni" on whippet. Sen rodun juttuja on tullut seurattua jo pidemmän aikaa j amuutenkin aivan hurmaava rotu!

pidän "omina" australianpaimenkoiraa ja saksanpaimenkoiraa!
niiden käyttötarkoitus ja rotumääritelmä sopivat mulle ja aion hankkia heti sakemannin sekä aussien kun vain muutan "omaan" kotiin.
o´len aina pitänyt saksanpaimenkoirista ja australianpaimenkoirat tulivat jossakin vaiheessa kuviohin mukaan!
kotoa minulta löytyy tällä hetkellä kaksi suomenajokoiraa sekä englanninspringerspanieli. niitä nyt en niin pidä omina rotuinani...

Belgianpaimenkoiria ja villakoiria <333 Se vaan nyt on niin

Whippet on se oma rotu, mihinkään muuhun rotuun en tunne samanlaista "vetovoimaa" Ja siitä "maskottirodusta" tää ei vielä puhu mitään

hmm.. en oikein tiedä kun niitä "omia" rotuja tuntuu olevan hirveästi...

sekarotuiset ovat ainakin sopivia miulle...
ja sitten siperianhusky,alaskanmalamuutti ja ehkäpä tuo malinois ovat miun rotuja..

voisin sanoa paremmin jos omistaisin ees jonkun noista ja katsoisin kuinka sen kanssa pärjään ja kuinka hyvin sitä saan tottelemaan niin sitten voisin sanoa noita oikein "virallisesti" "omaksi" roduksi

Oma rotu on afgaaninvinttikoira. Luonteeltaan, ulkonäöltään ja muutenkin aivan ihana koira! Jaksaa piiitkiä lenkkejä, eikä koko ajan tarvitse olla palloa heittelemässä tms. Myös faaraokoira tuntuu omalta rodulta.

muita rotuja jotka kiinnostavat mutta ei ole ihan "omaa" rotua on: tipsu, cairni, villakoira, saluki, podenco.

kääpiöpinseri on minulle ominais rotu.

Lähimpänä meikäläisen sydäntä löytyvät pääasiassa fci 5, 7 ja 8:n koirat. Mutta jos nyt niistä muutamia poimintoja tekisi niin:
Novascotiannoutaja: Tämä on varmaan kuitenkin se kaikista "omin" rotu. Luonne on mahtava, sen kanssa menee kyllä monesti hermot, mutta loppujen lopuksi sitä ei voi kuin nauraa punaturkille.
Stabyhoun: Tästä en oikeasti osaa kunnolla sanoa, mutta joku siinä vain niin viehättää. Stabin tulen kyllä sitten hankkimaan, kun sopiva väli vain tulee.
Suomenpystykorva: Tässä on oikeasti rotu, jota ihailen (ja siis nimenomaan niitä metsällä upeasti toimivia yksilöitä). Itselle tuskin kuitenkaan voin koskaan hankkia, mutta yhtenä todella vahvana 'lempparina' rotu kyllä tulee aina pysymään.

Kotona on kultsu ja cockeri ja cockerin juuri sijoitinkin, joten se tuntuu kaikkein omimmalta. Kyllä kultsukin on edelleen lähellä sydäntä, vaikken usko, että meille otetaan toista. Mutta saa nähdä Spanieleista tykkäisin muutenkin, haluaisin fieldin ellei niitä olisi niin pahuksen vaikea saada. Joku vähän pienempikin koira kiinnostaisi, ainakin cavalier. Mutta se sitten ois jo seurakoiraryhmää ja näyttelyiden kannalta olisi helpompaa jos kaikki olis kasia... öhh. No, saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan

Keskiaasianpaimenkoira on minun rotuni isolla R:llä. Upeita koiria vaistoineen päivineen.

Omakseni nimeän myös bouvierin, suursnautserin, dobermannin, briardin ja rottweilerin. Saksanpaimenkoirat ja isovillakoirat ovat niin ikään lähellä sydäntä (heh - mikä ei kuulu joukkoon?).

Villakoiria Ihana luonne ja helppo kouluttaa.. Rakkaita mulle nää karvapallerot

Australian terrierit, ehdottomasti! Ne on vaan niin ihania ja huumorintajusia koiria. Niihin ei kyllästy ja niissä on tarpeeks haasteita kouluttaa, mutt sitten kun onnistuu niin korvaa kaiken käytetyn ajan

Pinserit!! Energisiä, aina valmiina, lyhytkarvainen, haasteellinen luonne, vievät koko sydämen