Eli onkos puskalaisten joukossa sellaisia, jotka harrastavat/ haluaisivat harrastaa vinttareidensa kanssa agilitya? Kuinka kauan olette harrastaneet? Tykkäävätkö koiranne lajista? Onko niitä helppo ohjata, vai onko jotain vaikeuksia?

Itse harrastan kahden italianvinttikoirani kanssa agilitya, toisella tosin alkaa vasta tänä vuonna alkeiskurssi, mutta itsenäisesti ollaan sitä harrastettu jo sen pentuajoista lähtien. Minä ja koirat tykätään lajista, ja koirat ovatkin aina innokkaita oppimaan uusia asioita. Ja nopeutta riittää kentällä...

Mä oon kerran salukileirillä kokeillu agia ja ihastuin heti. En oo vaa päässy harrastamaan sitä uudestaan,mut haluaisin kyllä

Meijän pari kasvattia harrastaa agia omistajiensa kanssa

Tunnen erään 2-vuotiaan afgaanin, joka aloitti juuri agilityn. Kuulemma hauskaa oli ollut, enempää en kuullut.

Molemmat salukipoijaat käyvät agissa. Aloitettiin n. 1,5 vuotta sitten Faunin kans, Tuikun kans n. vuosi sitten, mutta väliin mahtuu taukoja, joten me ei vielä mahdottoman hyviä olla , mut kivaa piisaa senkin edestä .

Ei ole ihan helppoa juu, varsinkaan keksiä miten saa takaisin aisoihin ympäri kenttää/maneesia juoksemaan hullaantuneen salukin. Samoin motivointi ja palkkaaminen täytyy miettiä hyvin, kun nami saattaa joskus olla se maailman tyhmin juttu. Mutta on mahdollista, kivaa ja mukavaa. Lohjalla treenaa jopa kuukausittain salukien ikioma agiryhmä, on aloittelijoista edistyneisiin. Edistynein saluki kilpailee kohtsilleen kolmosissa!

Mukaan vaan harrastukseen, salukilla voi harrastaa jopa kisatkin mielessä, mutta sitä huumoria kyllä aina kannattaa varata mukaan .

Mä ehkä menen jomman kumman vinttikoiran kanssa agilityyn. Fabin tai Kaapon. Mutta en oo varma menenkö.

En itse henk. koht ole kokeillut agia vintturin kanssa, mutta oon nähny monesti yhden italiaaqnon harkkaavan, tosi ihanan näkönen.

Tiedätkö yhtään, minkä niminen italiaano oli kysessä? Tai minkä värinen koiruus oli?

Jannan kanssa ollaan nyt vuoden verran harrastettu agilityä. Nyt menee sellaiset 10-15 esteen radat.
Janna kanssa ei ole karkailuongelmaa. Suurin ongelma on ollut ohjaaja. Kyllä Janna tekee, kun vaan osaan ohjata oikein. Tuntuu välillä, että on kaksi vasenta jalkaa, kun harjoitellaan valsseja ja leikkaamista. Tai sitten tukin itseni esteen ja koiran väliin. Onneksi meillä on aivan loistavat kouluttajat, jotka jaksavat korjata ja neuvoa.

Minullakin on aivan sama juttu, eli suurin osa virheistä on minun syytäni. Kun koira on niin nopea, sotkeudun aina omiin jalkoihini tai unodhan radan tai sählään jotenkin muuten. minullekin valssi ja takaaleikkaus tuottavat ongelmia, koiralle taas ei...

Minä tiedän parikin whipukkaa jotka harrastavat aktiivisesti
agilityä ,omassa seurassani on niitä parikin. JA ihan hyvin
ovat kisoissa pärjänneet.

Harrastan agilitya italiaanon kanssa Mukavaa on ollut ja koirani tykkää kovasti. Ehkäpä joskus vielä kilpaillaankin.

Saman värinen ku toi sun kuvassa oleva.

näin kerran kaksi afgaania kisaamassa aivan ihania otuksia. kyllä minäkin joskus vielä ehkäpä sellaisen hankin. mutta en agilityyn.

Junnukoirani (afgaani)Soili harrastaa agia,samoin niiden toinen affunsa ja ne todella nauttivat siitä ja ovat aivan innoissaan kun ollaan lähdössä harjoituksiin. Heidän jo edesmennyt afgaani rakasti agilityä vielä enemmän,ja oli suomen ensimmäinen afgaani josta tuli agilityvalio.

Perjantaina se tapahtui: edistynein saluki nousi kolmosiin ja on jo suorittanut nollatuloksia siinäkin luokassa!

Minä oikein ihmettelen miksi vinttikoiria ei paljon ole näkynyt agilitypuolella.Ominaisuuksiltaan vaikuttavat aivan loistavilta ja nopeudessakin omaa luokkaansa.

Itse haaveilen venäjänvinttikoirasta.Yksi agilityvalion arvohan on niillä suoritettu Kanadassa,mutta käyttääkö kukaan niitä Suomessa?

Mun junnukoira harrastaa myös agia Olin kerran vähän aikaa kattomassa treenejä ja hauskaa näytti olevan, oli muuten paljon affuja paikalla jotkut saattaa ajatella että afgaani on ehkä hieman 'kömpelö' kokonsa vuoksi radalla, mutta sitä se ei ole!

Käytiin Jannan kanssa keskiviikkona ensimmäisissä möllikisoissa. Oli tosi palkitsevaa, kun huomasi, että vuoden harjoitus ei ole mennyt hukkaan. Janna ihan oikeasti seurasi minun käskyjä ja ohjausta. Ei kiinnittänyt mitään huomiota kentän ympärillä oleviin ihmisiin ja koiriin (match show oli vieressä menossa).

Tultiin kolmanneksi (kahdeksan maxia osallistui) ja saatiin tasokoe suoritettua, eli nyt pitäisi päästä kisavalmiiden ryhmään harjoittelemaan

Parasta kaikessa on Jannan innostus ja on noin miljoona pusua Jannalta radan jälkeen

No Suoman kanssa olen viime syksyllä ihan omatoimisesti koettanut jonkin verran agilityä ja olin sitten myös sellaisella tottis/agilityä - leiriviikonlopullakin Suoman kanssa.
Tosin ensimmäisenä päivänä olin agilityässä (puolet päivästä) ja loput puolitoista päivää kuluikin sitten tottiksen merkeissä.
Itse ainakin henkilökohtaisesti pidän tottiksesta enemmän, kuin agilitystä.
Suomakin tuntuu välillä nii laiskalta, että ei siitä agilityyn olisi ja koska se on käyttölinjainen, niin hemmetin arka jaloistaan.
Olen mieltynyt sitten myös ihan Suomankin kannalta enemmän tokoon, kuin agilityyn. Silti olen aikeissa vielä hieman koettaa sen kanssa agilityä

Onnea norsu, onpa hieno suoritus!!! Agirotuun ensi vuonna?!

Tiedän erään afgaanin joka harrastaa agia. Ja hyvin heillä on kuulema mennyt.