Minä olen aina pitänyt itseäni näyttelyihmisenä, mutta käytiin luolatreeneissä lakeland-uroksen kanssa ja poika toimi mahtavasti niin innostuin lajista.
Vinku oli juuri ristiinassa kokeissa, ja tuli kotiin käyttövaliona
Koira ei siis ole omani, vaan Pirjo Hjelmin, muta innostuin kokeilemaan jopa oman fifini, dandietyttöseni kanssa luolia. No, eihän siitä mitään tullut, Herttaa pelotti koko kettuhomma, mutta ainakin kokeilin.
Ja harmitti ettei tyttö innostunut, kuitenkin rotu on kehitetty juuri noihin hommiin..

Mutta nyt kädet ilmaan, ketkä harrastavat luolatouhuja?

Meillä onlisi yksi cairnterrierinarttu jolla olisi mahdollista että ruvettaisiin joskus luolia harrastamaan mutta ensiksi haluaisin tietää siitä enemmän. Elikkä mitä niisstä tapahtuu? Onko jollain jotain sivua jossa kerrotaan kokeista?

Meitä kiinnostaisi kanssa kovasti, eli jos on jollain on enemmän kokemusta, kertokaa ihmeessä...

Minuakin kiinnostaisi nuo luolakokeet. mun borderilta tota metsästysviettiä kyllä löytyy, ja rohkeutta ja sisua. olisi kiva saada joku kunnon tietolinkki jonnekkin luolakoesivustolle, mistä saisi tietoa ko. lajista ja jostain harrastusrhmistä ?

me ollaan käyty hakemassa mäykyille nuo valionarvoon vaadittavat tulokset ei sitten muuten ole kyllä harrastettu

Luolakokeissa on tultu käytyä paljonkin jo n. 23 vuoden ajalla. Mutta ainoastaan sen vuoksi, että koira saa muotovalioon oikeuttavat käyttötulokset.

Koirilla on pääosin kivaa, mutta säälin kettuja, jotka ihmisen raakuuden ja voitonhalun merkeissä joutuvat kärsimään. On kettujen omistajia, jotka pitävät ketuistaan hyvää huolta ja heidän kettunsa oppivat tuntemaan vastaan tulevan koiran ja osavat ottaa iisisti, mikäli koira ei ole todella kova.

Mutta olen nähnyt myös tapauksia, missä koira on saanut otteen ketusta ja kuinka kettu kuolee melko pitkään kestävän prosessin kautta. Ensin huutaa tuskissaa ja sen jälkeen saa kuolinkoiristuksia. Minusta kammottavaa ja vain ihmisen raakuudesta johtuen.

Jos kukaan, mutta ainakin hyvin harva oikeaa metsästystä harjoittava osallistuu keinoluolilla testaukseen.

Se on pitkälti sama asia, jos hyväksyisimme koiratappelut.

ssara ota yhteyttä Mäyräkoiraliittoon ja kysele sieltä onko paikkakuntasi lähellä harjoituspaikkaa missä voisit käydä tutustumassa lajiin.

Ihan yleisesti haluan kertoa että nykyään noissa luolakokeissa ja harjoituksissa pyritään välttämään tilannetta että koira saisi otteen ketusta.Joskus ikävä kyllä näin pääsee vieläkin tapahtumaan mutta onneksi tosi harvoin.

On määrättyjä rotuja jotka käyttäytyvät näin että iskevät suoraan kettuun kiinni eikä siinä kukaan ehdi tekemään mitään.Ehkä aikojen alussa kun tätä luolaharrastus toimintaa järjestettiin niin ihannoitiin koiria jotka suuna päänä hyökkäsivät ketun kimppuun.Mutta ajatellaanpa tilannetta jos näin käyttäytyvä koira oikeassa metsästyksessä tekee näin niin ei se kyllä kauaa hengissä pysy.Sillä koskaanhan ei tiedä onko luonnonluolassa vastassa kettu,supi tai mäyrä.Tuo mäyrä on kaikkista pahin vastustaja koiralle.

Meillä molemmat koirat käy keinoluolilla mutta kokeissa ei. Oikeilla luolilla ollaan käyty katsomassa, mutta ei sieltä mitään oo löytyny

Itse olen käynyt kummankin borderin kanssa putkilla.

Leevin (uros, syntynyt 1999) kanssa käytiin ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 2001 putkilla, jossa sen todettiin olevan liian iso ja hylättiin koko idea. Noh, tulipahan kokeiltua, oli ajatus.

Nellan (narttu, syntynyt 2002) kanssa harrastusta päätettiin aloitella ihan alusta ja kokonaan uudestaan, ensimmäisen kerran putkille neiti pääsi syksyllä 2004. Sittemmin olemme treenanneet kokeita silmälläpitäen.

Leevi muuten mahtuu luolaan - pitihän se ottaa terapian vuoksi mukaan kerran harjoituksiin suunnatessamme.

Vain harrastusmielessä keinoluolilla käyminen on minusta äärimmäisen epäilyttävää eettisesti ja moraalisesti, ja minun on kyllä hyvin vaikea ymmärtää, kuka eläintenystävä haluaa käydä koiransa kanssa huvikseen harrastamassa keinoluolia.

Voin vielä pitkin hampain hyväksyä sen, että ennen käytännön hommiin menoa käy kokeilemassa muutaman kerran, mutta pelkästään jonkin muotovalion tittelin saamiseksi tai joidenkin 'kaupunkilaisfifien' harrastuksena se on käsittämätöntä.
Kannattaisi miettiä että vaikka sillä omalla rekulla saattaakin olla hauskaa, koeketun elämä on vähemmän hauskaa.
Koeluolatoiminta EI OLE mikään harrastus.