No otsikkohan sen kertoo, mitä mieltä sinä?
Pakko tehdä tämmöinen kun kyselyä ei saa tehtyä

Mun mielestä ehkä eniten agility koira,koska ketterä
ja vauhdikas pikku rottakoirahan se on. Näyttely
kehissäkin niitä näkee ,mutta huomaa ettei ne nauti
siitä niin paljon kun vaunhdikkaammasta menosta.

Hoidimme bestiksemme kanssa vuoden päivät kahta kääpiösnaku-urosta ja kyllä niin energisiä kavereita olivat, että uskoisin agilityradan olevan heille omin paikka . Itse en ole kyllä (toistaiseksi) nähnyt montaa agikäppänää, mutta juuri energisyyden takia ajattelisin agin sopivan käppänöille mitä mainioimmin .

Mun mielestä käppänä on mainio kaikkiin lajeihin, mut eiköhän sitä temperamenttia ainakin yleistäen sen verran löydy, että agility saattais olla se kaikkein sopivin

Parhaimmillaanhan käppänä on kaikkea noita, vaikka meillä kallistuukin agility-näyttely -akselille. Toko pois listasta ihan siksi, ettei se ole minun lajini eikä meidän koirien laji. Tämäkin on niin koirakohtaista, meillä Ria viihtyy uskomattoman hyvin näyttelyissä ja esiintyy siellä parhaimmillaan kuin mikäkin showkoira, mutta toisaalta myös mennään lujaa ihan kunnon actionharrastusten parissa. Missään nimessä eri harrastukset eivät sulje toisiaan pois, väittäisin että enemmän se on kiinni omistajan mieltymyksistä että mitä harrastetaan ja missä viihdytään (jos siis puhutaan tilanteesta jossa omistaja on päättänyt pennusta asti että koirasta tulee tokokoira tms.)

No miksei sopis kaikkiin noihin mutta:

Laitetaan kotiinpäin: AGILITY!!!!! ihan ehdottomasti!
(oikeastaan meidän käppänä harrastaa noita kaikkea!! toistaiseksi agility on vienyt voiton!)

Käppänä on komea koira mutta aktiivinen niin että Agility se on parempi. Riippuu omistajasta jaksaako mennä näyttelyihin vai tokoon vai agilityyn.

Hmm.. Minulla on käppänä, ja me harrastetaan näyttelyitä, mätsäreitä, agilityä ja ToKo:a. ToKo on se eniten harrastettu ja Amor tykkää siitä. Amor on hyvä tToKossa .
Agility on myös mieluinen harrastus kun saa juosta ja liikkua. Amor tykkää agilitystä varaankin vielä énemmän kuin ToKosta. Agilityä ja ToKoa on mukavaa treenata myös kotona
Näyttelyissä ollaan käyty kerran. JA Amro oli luokkansa paras. Mustien junioreiden paras! Näyttelyt olivat Olussa, äitienpäivänä v.2005..
Amor tykkää esiintyä ja esiintyykin edukseen. Eli näyttelyistä tulee varmasti myös harrastus muiden joukkoon. Mätsäreissä ollaan käyty 2 kertaa ja ekalla kerralla meni hyvin. Toisella kerralla ei niin hyvin.

Minusta Käppänä sopii noihin kaikkiin, luulisin, että riippuu myös omistajasta, että mitä harrastusta pdetään mieluisimpana

en tiiä, älkää kysykö noin vaikeita

Käppänä on aika monipuolinen harrastuskaveri. Agilityssä ne voivat olla todella hyviä, jos syttyvät lajiin. Mutta käppänän itsepäisyyden takia, eivät aina viitsi tai ei huvita. Tokossa käpppänät voivat myös olla hyviä. Mutta aina niitä ei huvita, tai nami innosta tarpeeksi, eivätkä ne tee oikein mitään... Tokossa oppivat nopeasti, mutta kyllästyvät, jos haluat hioa jotakin liikettä. Näin meillä, näyttelystä ei kokemusta!:)

Tuossa mun jalkojen juuressa nukkuu n. 4kk vanha käppänä narttu ja sen kanssa olisi tarkoitus suunnata pääasiassa näyttelykehiin, niin luontaisen esiintyjän taidon kun se onkaan saanut.
Sitten varmasti agilityä & tokoa tullaan harrastamaan
Eli kaikki nuo 'tavallisimman' lajit Elli varmasti tulee vielä jokin päivä taitamaan

Agility!! Ehdottomasti! Harrastin koirani Elsin kanssa viime kesänä agilityä.. Ny harmittaa kun en enää pääse harjoituksiin..

Ja onhan tuo ihan koiran luonteesta kiinni. Jos koiralla ei ole vauhdin hurmaa niin agility ei ehkä ole se paras vaihtoehto. Mutta jos sitä on liikaa voi näyttelyt ja ToKo olla vähän vaikeaa..

Koirakohtaista. Yleisesti ottaen ehkä kaikkiin.

Meidän jätkä tosin rakastaa näyttelyitä enemmän kuin agia/tokoa. En tiedä mikä siinä on, tykkää esiintyä ja saada huomiota, ratkaiseva tekijä? Ehkä..

Mutta jos koira saisi valita niin eiköhän se olisi sohvan pohjalla makoilu tai villinä juoksenteleminen

Kyllä käppänä on ehottomasti kaikkea!

Ei se vauhti missään nimessä estä tokon eikä näyttelyiden harrastamista! Ne ovat niihinkin lajeihin vain plussaa! Tietenkään käpsältä ei löydy palveluskoiramaista halua olla koko ajan tekemässä omistajaa onnelliseksi, mutta miettikääpä miten vaikeaa on kouluttaa tokossa apaattista koiraa? Usein aktiiviset ja nopeat käpsät tarjoavat kouluttajalleen paljon vaihtoehtoja, jolloin esim. naksukoulutuksessa (positiivista vahvistamista) on helppo edistyä. Koira joka vain tsippailee ja katselee ympärilleen ei ole niin helppoa. Vaaditaan vain omistajalta samanlaista nopeutta ja koiraa kunnioittavaa asennetta ja tuntemusta oman pikku partasuun nopeaa lukemista! Itsepäisyys sitten on taas asia erikseen, mutta jokaisessa koirassa on haasteensa.

Näyttelyissä vauhdikkuus saadaan hyödynnettyä sillä että kehässä kunnon kääpiösnautseri näyttää vahvan ja sosiaalisen luonteensa. Jaksaa olla mukana touhussa häntä heiluen!

Meillä Nelli varmaan pärjäisikin agilityssä, mutta nyt ollaan aloittamassa näyttelyitä, ensimmäiseen mätsäriin ollaan menossa nyt 9.8 joutsenoon.

Riippuu paljon yksilöstä. Ite esitän yhtä käppänää näyttelyissä ja tuntuu kyllä nauttivan siitä Myös agilityä varmasti kokeilisin sen kanssa, jos olis oma koira tai ei olis ittellä koiria Että mun mielestä ne on agility ja näyttely koiria!

vaikka näyn tähänkin topicciin aikoinaan vastanneeni, niin päivitetääs tilannetta

Eli agility on edelleen harrastusten listalla, mutta koska menee lujaa vain yhdellä kerralla kymmenestä en usko ikinä kisakentälle asti vaivautuvani. Jsokus siis menee todella hyvin, koira nauttii silminnähtävästi ja ssssäteilee intoaan kaikille paikallaolijoille, kuntaas joskus (=yleensä) menee vain rennolla asenteella "lönkytilönkyti-HYPPY-lönkytilönkyti" eikä sillä vauhdilla pärjättäisi varmaankaan missään. Ja kyllä vähän mietityttää se, miten Amor rähisee toisille koirille että mitä jos kesken radan kentän reunalla vaikka kaksi koiraa alkaisi ärisemään toisilleen - menisikö Amor kesken suorituksen näiden kahden rähisevän koiran luo rähisemään lisää? Ja koska Amor on muutenkin sellainen "NÄKEEHÄN KAIKKI NYT VARMASTI ETTÄ MÄ OON TÄÄLLÄ, HEI SIIS KUUUULEEHAN KAIKKI NYT VARMASTI MUT" -luonne uusiin koirilla täyttyneisiin paikkoihin mentäessä, niin en ihmettelisi vaikka se yksinkertaisesti sulkisi korvansa kesken radan ja lähtisi liehittelemään lähiympäristön naisia TAI haistaisi jonkun katsojan kädessä olevan makkaran ja säntäisi sinne kerjäämään.


Toko on alkanut nyt kiinnostaa, niin minua kuin Aatakin. Poika varmaan seisoisi vaikka päällään makupalan toivossa, ja koska se yhdistää asiat nopeasti toisiinsa naksuttimen avulla tai ilman, se olisi varsin varteenotettava vaihtoehto tulevaisuuteemme. Itse saatan toisinaan olla turhan vaativa, mutta sen huomaa Amorista jos yritetään haukata liian isoa palasta kerrallaan.
Tähän mennessä Amor osaa; istua, mennä maahan, pysähtyä luoksetulosta, tulla luokse, paikallaolon maaten (1-2 min), sivulle tulon ja noutamisen josta puuttuu palauttaminen. Seuraamisessa tökkii, mutta eteenpäin mennään.
Amor tosiaan pitää tästä, kun mennään koiran tahdissa sen häntä heiluu ihan vimmatusti ja koko koira tuikkii innosta kun huomaa että kaivan makupalat ja naksuttimen esille.

Näyttelyissä ollaan käyty kolmesti; aina EH. Hurjastihan tuo on kehittynyt sitten viimenäyttelyn ('05) joten ensikesänä olisi mukavaa mennä taas koittamaan kahden vuoden tauon jälkeen että mitä tästä svedu-käppänästä ollaankaan mieltä. Amor itse tosin ei vaikuta kovin innostuneelta kun otan näyttelyhihnan esille, juoksutettaessa jää jälkeen ja luo tuimia katseita jos yrität hoputtaa. Mutta ei tämä laji kokonaan poissuljettu ole, mukavaa ajanvietettä (ja rahan kulutusta) silloin kun se sitä on. Käsitykseni nykyisestä näyttelykehien ympärillä ja niiden sisällä vallitsevasta ilmapiiristä ei vastaa koirakirjojen "leppoisaa ja antoisaa samanhenkisten ihmisten tapaamista ja puhelinnumeroiden vaihtamista" . Mutta onnekseni on vielä ihmisiä joille tämä harrastus tosiaan on vain leppoisa viikonlopun viettotapa, välittämättä siitä mitä naapuriteltassa puhutaan.

Ja tosiaan, kuten monesti tuli esiin; riippuu paljon omistajasta että mihin koiransa kanssa haluaa panostaa vaiko kouluttako pikkusnautseristaan monitoimikoiran nelivedolla ja turvatyynyillä?

Mutta käppänänhän periaatteessa pitäisi olla oiva rotu tähän kaikkeen, eikö ?

Meidän kääpiösnautserineidin kanssa harrastetaan pääasiassa agilityä - siihen löytyy vauhdikkuutta ja meininkiä vaikka muille jakaa. Koiratanssista Missi on ollu valtavan innoissaan. Toko etenee suht hitaasti - liikkeet kyllä menee mut semmonen pikkutarkkuus ainakin vielä puuttuu mitä virallisissa kisoissa tarvittaisiin. Ja tokoon on ehkä liiaksi täpinää että pysyttelemme vielä pitkään möllikisoissa. Näyttelyt on kaikkein epämieluisin, seisominen ja rauhallisesti esiintyminen on ollu Missin mielestä ihan typerä homma ja sen eteen on kyl jouduttu tekemään valtavasti töitä et on löydetty kehään motivaatio. Missi on nyt 3,5 v ja nyt ollaan siinä mallis noiden näyttelyjuttujen kanssa että neitiä kehtaa mennä näyttämään kehään. Tietty jos ois itse heti pennusta alkanu intensiivisemmin ja tavoitteellisemmin opettamaan kehäkäyttäytymistä oltais pidemmällä, mutta ajattelen kuitenkin, että tuo kääpiösnautserin temperamentti + yksilön persoonallisuus vaikuttaa paljon tähän. Tiedän paljon käppänöitä, joilla on paljon luontaisempaa esiintyä - ja tykkäävät siitä!

Miksei käppänä soveltuis kaikkeen yhtähyvin.
Vauhdikkaimmat kiitämään agiradalle, kauneimmat yksilöt kehään ja tokoon viisaimmat.
Meillä treenataan säännöllisen epäsäännöllisesti tokoa ja agilityä ja kyllä herra tykkää molemmista.

MIelestäni käppänä sopii erinomaisesti kaikkiin lajeihin.

Minun mielestäin käppänästä kelpaa jokaiseen lajiin. On tosin yksilöitä, jotka taas eivät sovi/pidä jostakin lajista. Silti ehkä agility olisi ns. " sopivin ". Siitä tuntuu ainakin vauhdikkaat käppänät pitävän, sen osoittaa iloinen haukahtelu radalla. Me harrastetaan kääsnan kanssa agilitya ja mätsäreitä. Lili olisi luultavasti tosi hyvä myös tokossa, mutta jos tuntuu että pitää olla "kaikkitännejaheti!", eli kärsivällisyys ei ole mitä parhain. Luulenpa että meillä kummallakin menisi tokossa hermot. ^^

Mun mielestä käppänä sopii noihin kaikkiin, meillä harrastetaan noita kaikkia. Omissa koirissa huomaa kyllä että agility on sitä mielekkäintä tekemistä kun saa käyttää sitä nopeutta ja ketteryyttä

Ei toki näyttelyt ja tokokaan mitään pakkopullaa meidän koirille ole vain tekevät molempia mielellään, mutta motivaatio ei kestä kyllä kovin pitkälle esim seistessä paikallaan näyttelykehässä tai seuraamisessa tokokehässä.

Kääpiösnautserille sopii kaikki vaihtoehdot jotka mainitsit. Eniten olen kumminkin tavannut TOKO, ja näyttely puolella, mutta agilityynkin koiralta "ponnnua" löytyy