En itse omista paimensukuista, mutta rakas hoitokoirani on. Kyselisinkin, että lymyileekö täällä Puskassa joku paimensukuisen omistaja tai hoitaja yms. ? Jos, niin olisi hauskaa tietää, että mistä kennelistä ja minkä luonteisia?

Pipa on Liehkun kennelistä, tuossa alempana kuva hänestä:

http://www.liehku.net/img_news/Liehkun_Aurinkonasu.jpg

Mulla on 7 vuotias paimensukuinen lappariherra se on ostettu kievraduv'van kennelistä (H-pentue).musti on ollut pennusta lähtien hieman ylivilkas .me asutaan maalla, ja täällä se näkee liian harvoin koiria, joten kestää aina hieman aikaa ennen kuin se tottuu uusiin ihmisiin ja koiriin. tuttujen ihmisten seurassa musti on ihana ja rauhallinen koiravanhus

Mulla ei paimensukuista ole, vaan sekalinjainen... Isän puoli on enemmän paimensukua, kun taas emän takaa löytyy näyttelylinjaisia.
Meitin Enja on siis Fidelis-kennelistä. Enja on avoin ja omaa hyvän hermorakenteen ja on kohtuullisen kova eli mä oon ollut tyytyväinen

Mun ensimmäinen lappari oli paimensukuinen Mörö elikkä kotosasti Pipsa
Pipsa oli Peski Muste-Peski Hymyn jälkeläinen.
Nykyään minulla on ns virallisen linja koiria...
Pipsa syntyi 3.6.83 ja siirtyi koirien taivaaseen 18.2.1997
Sairastuttuaan vakavasti
Pipsa eli kumminkin yli 13 vuotiaaksi.
Pipsan kasvattaja oli Harry Ifström/Evitskog

Meillä on kaksi paimensukuista lapparia..eka Nutukas-kennelistä ja toinen Villi-Joikhu-kennelistä..ihania tyyppejä..

Löytyihän täältä paimensukuisiakin. Tosiaan, Pipa (Liehkun Aurinkonasu), josta puhuin ei ole omani vaan pitkäaikainen hoitokoirani. Neidin kanssa meillä on ollut oikein mukavaa aina yhdessä ja vieläkin käyn säännöllisesti häntä moikkaamassa.

cirtaris, tunnen itse yhden Villi-Joikhun kennelistä olevan koiran, harmikseni täytyy sanoa. että virallista nimeä en tiedä, mutta koiran kutsumanimi on Nando.

^Outan isä sama kuin Pipalla ( i.Nutukas Hur Mur)
Villi-Joikhu koira jonka tunnet on Villi-Joikhu Meno-Mono, todella upean näköinen uros..

Naapurissa asustaa Pohjanakan Amanda "Saga".

Sagan pennut on kohta luovutuksessa! *winks*

Isäni serkulla on Villi-Joikhun kasvatti. Hauska poika, en ole kuin muutaman kerran tavannut, mutta mieleeni jäänyt hyvin ukon sitkeys. Oma narttuni oli aloittamassa juoksua ja urokset saivat kyytiä. Makoili omassa rauhassa ja Kaapo kerta toisensa jälkeen tunki ärsyttään ja sai kyllä kuonollensa hampaat joka kerta ja pari kertaa lähti narttuni ajaan poitsua takaa karjuen ja äristen, mutta ei. Ei uskonut millään.

^Uteliaana kysyn että et sattuisi tietämään Villi-Joikhun nimeä?

Taisi olla Villi-Joikhu Joulun Hurma, parkki uros kuitenkin Joulu pentueesta

Mulla on kaksi paimensukuista lapparia. Vanhempi, eli Hukka on Karhukakaran kennelistä (Karhukakaran Haitula-Ukko), nuorempi eli Kippo on Nennikka kennelistä (Nennikka Rugga). Hukka on väriltään riista ja Kippo on parkki Molemmat uroksia.

Ovatko kaikki Liehkut paimensukuisia ? Kaverini serkulla ainakin on Liehkun Niehku ja paimensukuinen ..

Sheltti, Liehkun koirat ovat kaikki paimensukuisia

Tietääkä kukaan Filiokus kennelin koiraista mitään??
Ottaisin infoa mielellään vastaa, koska tiedän yhen ja haluisin vähän tietää kennelistä ja muista kennelin kasvateista........

Hmm, eipä oo taas tullut aikoihin Puskassa käytyä, mutta Liehkun Jatuni täältä tosiaan löytyy.

Täällä on yksi suomenlapinkoira! ei ole paimensukuinen mutta silti tosi hyvä paimentamaan ( Vaikka itse sanonkin )

Onko muuten paimensukuisella lapparilla mahdollisuuksia menestyä näyttelyissä? Kun saatan sellaista olla hankkimassa ja viihdyn näyttelyissä, niin olisi kivaa joskus vähän menestyäkin, vaikka mitään multichampioneja en haluakaan
(nyt minä vaikutan sellaiselta ihmiseltä, joka haluaa vain näyttelyihin menestyvän konekoiran, ja nakkaa menestymättömät jorpakkoon... No, mitäs menin kysymään.)

Eipä paimensukuiset yleensä kummoisemmin menesty näyttelyissä, sillä paimensukuisten kasvattajien ihannekoira poikkeaa rotumääritelmän ihanteesta. Paimensukuisille on katselmuksia, joissa niitä arvioidaan paimensukuisten kriteereillä

Kiinnostuksesta kysyn miksi juuri paimensukuinen? Kun joillakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että paimensukuiset olisivat harrastuskoirina parempia kun nämä ns. näyttelylinjaiset, vaikka ei näin asian laita ole, vaan molemmista saa hyvän harrastuskaverin jos tietää mitä hakee

Paimensukuinen miellyttää silmääni enemmän. En tiedä mikä siinä on, mutta ns. näyttelylinjaiset eivät ole mielestäni yhtä kauniita kuin paimensukuiset. Samanlainen luonteenlaatuhan kummallakin pitäisi (tietääkseni) olla, ettei se ole vaikuttanut tämän linjan valitsemiseen.

Jos haluaa käyttää lappariaan näyttelyssa niin kannattaa ehdottomasti ottaa näyttely linjanen, koska siinä on kumminkin samat ominaisuudet kuin paimensukuisessa, paitsi että toinen menestyy paremmin näyttelyissä. Ja usein näyttely linjasilla on parempi turkin laatu kuin paimensukuisilla.
Mutta mun mielestä molemmat linjat ovat ihan samaa rotua. Ei ole olemassa sellasia rotuja kuin paimensukuinen lapinkoira ja suomenlapinkoira. Niistä kumminkin puhutaan kuin ne olisivat kaksi aivan eri rotua vaikka aivan sama rotumääritelmäkin on.

Tuli vähän jutun ohi, mutta..

Niinpä ja kyllä samat koirat niillä kaikilla on takana, näillä ns. näytteylinjaisilla on vaan laajempi geenipohja. Mä en käsitä sitä miksi paimensukuisista pitäisi tehdä oma rotu (jotkut sitä haluaisivat).
Sitten on näitä ns. sekalinjaisia, vaikka paimensukuisten kasvattajat pyrkivät tätä välttämään.

^ meillä 2 lapparia on ns. sekalinjaa vaikka yritänkin olla noita eri linjauksista puhua. Mitä minä olen ns. paimensukuisten sukuluetteloa kattellut niin on niillä Paljon isommat sukusiitos prosentit kuin seka tai näyttely linjasilla. En kuitenkaa tätä yleistä.

Vielä tuosta eri rotu asiasta. Mä en ole ihan perillä tästä, että minkä takia edes halutaan että olisi kaksi erilaista suomenlapinkoira rotua?!? Voisiko tämän joku selittää minulle. Sen verran olen perillä että kuulemma paimensukuinen koira muistuttaa enenmmän alkuperäistä lapinkoiraa. Vai olenko tässäkin asiassa väärässä.?

Minusta kaikki lapparit on ovat aivan samaa rotua, vaikkei sitä kaikki halua mieltää.

-Else-: Mäkään ihan tarkkaan osaa selittää, niin vähän aikaan ollut rodun parissa
Käsittääkseni 80-luvulla tämä jakautuminen tapahtui, kun kantaan otettiin koiria, jotka eivät kaikkien mielestä olleet lapinkoiria ja muutenkin yritettiin tehdä lapinkoirasta pystykorvamaista.
Kannattaa vierailla paimensukuisen lapinkoiran sivuilla ja lukea artikkelit, ne ovat kyllä todella mielenkiintoisia. http://www.paimensukuinen.fi/

Käykää kurkkimassa tämä: http://www.uusikaupunki.fi/~mapentti/Prologi.htm
Tuo selventi minulle paljon, miksi kaksi eri linjaa on alettu joskus "luomaan".. Sen kyllä ymmärrän, miksi tuohon on joskus lähdetty, mutta sitä en, miksi sitä jaottelua edelleen jatkuu vielä näinä päivinäkin.

Tämä asia on erittäin ns tulenarka ja olisin iloinen että tätä asiaa ei ruveta puimaan hirveesti.
Näyttelyistä, paimenet ovat pärjänneet näyttelyissä ja nämä ns virallisen linjan koirat eivät ole aina niitä champponeja.

On se mielenkinntoista miten aina tämä linjajako herättää tunteita. Itselläni on sekalinjainen lappari ja väittäisin kyllä, että osan paimensukuista tunnistaa helposti paimensukuisiksi, mutta osa on kyllä ihan saman näköisiä kuin ns. näyttelylinjaiset. Nykyään varmaan alkaa sekalinjaisiakin olla enemmän ja mielestäni hyvä niin. Edelleen mua ihmetyttää miten ihmiset luulevat, että paimensukuiset olisivat esim. parempia harrastuskoiria. Ilmeisesti luullaan, että tässä olisi käyttö ja näyttö linjat, mutta näin lapinkoiran kohdalla asia ei ole. Myöskään paimennustaipumuksissa ei ole eroa ja ihan virallisen linjan koiriakin on poropaimennustestin suorittanut.

Harvemmin kyllä paimensukuiset näyttelyissä menestyvät (eli ovat mukana PU/PN luokissa), mutta on näyttelylinjaisissakin niitä, jotka eivät koskaan H:ta parempaa saa. Suomenlapinkoiran rotumääritelmä on kuitenkin erilainen kuin paimensukuisten ihannekoira.

doglove: Huvikseni katsoin koirasi sukua ja nyt jäi ihmetyttämään miten se voi olla paimensukuinen, kun sillä on näyttelylinjaiset vanhemmat
Paimensukuisten seuran jäsenet ovat hyvin tarkkoja linjojen säilymisestä ja kasvattajat löytyvät täältä

Meiltä löytyy Reppulin kennelistä kotoisin oleva Susu-paimensukuinen. Syntynyt 18.6.2007 eli vuoden ikäinen.
Kuva neidistä: http://i327.photobucket.com/albums/k472/la...08/IMG_0961.jpg

Argh oikeasti Tämä paimenten menestyminen näyttelyissä......
V-06 oli paimensukuinen KUmmastakin linjasta löytyy ei championeja myös näissä "virallisen" linjan koirissa... En tajua miksi tästä asiasta
Menestyy ja ei menesty...

Eihän kukaan ole sanonut, etteikö paimensukuinen voisi eriä saada... ja tietysti riippuu mitä menestyminen kullekin tarkoittaa.
Yleensä vaan näyttelyissä, joissa on runsaasti koiria, ei paimensukuisia kovin usein PU/PN-luokkasijoittuneiden joukossa nähdä.
Toki osasyy on paimensukuisten vähäinen määrä ns. näyttelysukuisiin verrattuna (siis näyttelyissä).

Löysinpä yhden näyttelyn, jossa paimensukuiset ovat runsaasti edustettuina HELSINKI SPKL, 5. toukokuuta 2007

En kyllä usko, että paimensukuisten kasvattajat "lupaavat" kasvateilleen näyttelymenestystä. Tosin en kyllä minä lupaa millekään 7 vkon ikäiselle pennulle, vaikka olisi kuinka edellytyksiä

//muoks ja ennen kuin kukaan vetää herneitä nenään tässä puhutaan yleisesti, tottakai molemissa linjoissa (ja sekoituksissa) on sekä näyttelyissä menestyneitä että ei-menestyneitä.
Useimmiten vaan enemmän menestyjiä löytyy ns. virallisesta linjasta.

Useimmiten juu löytyy, mutta minua ottaa päähän se että ollana USEIN että paimen EI menesty näyttelyissä....
Puhuit eristä? EH on erittäin hyvä rotunsa edustaja, jos saa EH:n voi olla tyytyväinen koiransa tulokseen... valitettavasti EH:ta ei arvosteta enää näyttelyissä....
Usea paimen on saanut myös EH:n. ja se on vanha 1:nen.

ERIstä puhun sillä vain ERIn saaneet ovat oikeutettuja kisaamaan PU/PN-luokissa, johon mä viittasin tuossa ylläolevassa viestissäni (katso lainaus)
Tietysti vanhoilla säännöillä se oli SA:n saaneet. Kuitenkin kun kyseessä on rotu, jossa kisaajia voi helposti olla useita kymmeniä kyllä se "pärjäämisen" raja johonkin on vedettävä.
Tietysti se on näytteilleasettajasta kiinni (ja koirasta) mikä sitä pärjäämistä on. Joillekin eivät kelpaa kuin ERIt, kun joku taas iloitsee Hsta.

Yleisesti puhuttaessa (siis koirapiireissä, ei pelkästään lappalaisporukoissa) on kyllä näyttelynharrastajia laidasta laitaan, mutta väittäisin että suurin osa menee sitä ERIä metsästämään.
Harvemmat viitsivät joka viikonloppu kiertää kehiä, jos koira aina saa H:n. Tuosta EHsta... Eipä se ole uusi ilmiö, ettei sitä kaikki osaa arvostaa. Kyllä vanhojen sääntöjen aikaan oli "huono juttu" jos SA jäi saamatta (siis näille ERIen metsästäjille) Selvennyksenä vielä, että tuonaikainen "näyttelykoirani" oli kakkosten kerääjä