Onko teille sattunut näyttelyissä mitään mokia? Seisottanut/esittänyt koiran ihan huonosti, kaatunut kehässä, kadottanut numerolapun kokonaan yms.? Miltä tuntui paikan päällä, entä näyttelyn jälkeen? Kommelluksia kirjoittelemaan!

Olen kerran meinannut juosta trimmipöytää päin kehässä, kun kiinnitin kaiken huomioni koiraan, joka tahtoi temppuilla kehässä Viime hetkellä huomasin minne olin juoksemassa ja sain tehtyä tiukan käännöksen tuomarin pöydän eteen
Kerran koira pysähtyi ravistelemaan itseään kesken kolmion ja hihna irtosi kädestäni. Luojan kiitos koira ei ole karkailevaa sorttia, vaan sain hihnan heti takaisin käteen.. Silti kyllä nolotti
Kaikenlaista muutakin on varmaan sattunut, mut juuri nyt ei muistu mitään mieleen. Jälkeen päin nämä kommellukset on vain naurattaneet

Oon mä

-kaatunut mahalle
-kävellyt melkein trimmipöytää päin
-koira on seisonut huonosti
-koira karkas kehästä

yms.

Esitin elämäni ensimmäistä kertaa vierasta koiraa rotukehässä ja samalla ensimmäistä uroskoiraa. Omistaja sanoi että kannattaa pitää ihan tiukasti kiinni juostessa että se saatta valita hieman omia suuntia mihin mennä. Noh, minähän alkupätkät juoksin aivan rystyset valkoisina puristaen koiran hihnaa ja kun huomasin että koira menee ihan nätisti niin aloin rentoutumaan, no, ei olisi kannattanut. Juuri tuomaripöydän kohdalla koira keksikin lähetä ns. kehästä ulos eli juoksi suoraan eteeni kiskaisten kunnon voimalla ja niinhän minä siinä voltilla lensin selälleni keskelle kehää tuomarin jalkojen juureen Eipä siinä mutta kuin äkkiä ylös ja matkaa jatkamaan. Lopulta koira kuitenkin oli Paras uros ja VSP että eipä tuo oma kämmäily näyttänyt paljoa haittaavan onneksi..

Minulle sattui kerran niin, että koira päätti pistää jarrut päälle tasan kesken juoksun luokkansa kilpailuluokassa. Yritin nykäistä koiran mukaan, mutta tämähän vain peruutti takana juoksevan miehen eteen, jolloin mies hieman kompuroi... Juoksimme vielä jonon ensimmäisenä, joten kaikkien muiden oli pysähdyttävä.. Kyllä hävetti Lopulta olimme PU2 ja saimme vara-sertin ja -cacibin

Voi noita mokia on sitten tapahtunut niin paljon että.. Pahimmat olen yrittänyt parhaani mukaan unohtaa..


Olen:
- Kaatunut peffalleni kyykkyyn mennessä kun olen asetellut koiraa
- Koira on päässyt irti (ei kylläkään karannut)
- Koira on tehnyt tarpeensa kehään (tosin vain kerran)
jne jne..

Kamalin moka mitä olen tehnyt ja mitä häpeän suuresti on se, kun koiramme oli ROP spanieliliiton päänäyttelyssä missä oli 123 enkkua, tietysti olin ihan pyörryksissä kun piti mennä koiraa seisottamaan rop kuvaan.. se kuva oli sitten kaikkea muuta kuin hienoa, pidin koiran hännän aivan liian ylhäällä, minulle huomautettiin siitä monta kertaa enkä silti laskenut sitä kunnolla..

Hmm, musta tuntuu että jokainen näyttelykäynti on tavallaan moka itsessään, en nimittäin todella tiedä niistä mitään. Onneksi on kavereita jotka ojentavat oikeaan suuntaan

Noloja tilanteita on aiheuttanut esimerkiksi luokkajärjestykset, kun suureen ääneen ihmettelin, että miksi Vilma ei vielä päässyt kehään. Nooh, syyksi slevisi sitten, että oli ivelä urokset menossa Noh, mutta eihän sitä nyt voi tajuta että kaikki urotkset menee ensin ja sitten vasta nartut...

Vilma sai ekan sertinsä vuosi sitten ja silloin ihmettelin kovasti että miksi me satiin se serti, kun oltiin toisia PN-kehässä. Enkä mä oikein vieläkään ymmärrä muuta kuin että se PN1 ei saanut vastaanottaa sitä sertiä.. Mutta miksi ei saanut, kun saahan jotkut koirat keräilä niitä sertejä ties kuinka monta

alle 2v iässä koira saa ottaa rajattomasti sertejä. Valioituakseen se silti tarvitsee kolme sertiä kolmelta ERI tuomarilta joista vähintään yksi on saatava yli 2v iässä.

^^ Tai ykkönen saattoi olla valioluokan tai käyttöluokassa tai veteraaniluokassa oleva muotovalio. Valioitunut koira ei saa vastaanottaa sertejä.

---

Mokia on sattunut paljon, mutta varmasti noloin kuitenkin oli se, kun koira teki asiansa kehään! Siinä vaiheessa tuli selainen olo, että ihmiset ajattelee, että koiraa ei ole viitsitty ulkoiluttaa ollenkaan, vaikka kyseessä oli ulkonnäyttely ja koirat olivat kyllä ulkoilleet! Ja muun ajan olivat tarhauksessa... mutta eihän sitä kaikki voineet tietää, niin siinä tilanteessa meinasin hävetä silmät päästäni! Ainut mitä tajusin oli se, että annoin koiran tehdä asiat loppuun kiskomatta sitä... Se vasta ruman näköistä onkin, jos omistaja alkaa kiskomaan koiraa hihnasta ja yrittää saada sitä lopettamaan!

Seuraavan kerran, kun olin saman koiran kanssa kehässä niin koko kehässä olo ajan toivoin, ettei sama toituisi

^ No kieltämättä mulle kyllä tulee sellainen olo, ettei koiria ole viitsitty ulkoiluttaa enne kehää jos ne sinne asioivat. Toki näin ei ole aina, muistna itsekin menneeni yhteen tokokokeeseen peläten että koira tekee asiansa sinne. Olin ulkoiluttanut sitä aamulla kotona ja ennen suoritusta vielä kisapaikalla, mutta se ei ollut suostunut tekemään yhtään mitään. Hätähän sillä oli, huomasin sen itse, mutta eipähän kakkinut sinne kehään.

Messarissa viime vuonnaihmettelin kyllä vähän, kun saavuimme paikalle kahdeksalta aamulla ja silloin joku oli harjoittelemassa koiransa kanssa kehässä ja koira kakkasi tällöin kehään. Siinä kyllä vähän ihmettelin, että eikö sitä koiraa voinut ulkoiluttaa kunnolla kun kehien alkuun oli vielä tunti aikaa.

Meni vähän OT:ksi, mutta kiitos vastauksistanne. Selvisi sekin, sillä PN1 taisi olla veteraaniluokan koira.

Juuri niin, vastasin tosin crimin kysymykseen "saahan jotkut koirat keräilä niitä sertejä ties kuinka monta"

Mokasimme yhdessä mätsärissä kerran kun juostessa minä kompastuin ja kaaduin... Noh, onneksi oli kesä ja hiekkakenttä, etten likastunut tai kastunut. Kyllähän noita aina välillä sattuu.

Joo sama täällä. Itselläkin tulee sellainen olo, kun näen jonkun toisen koiran asioivan... Joten se vasta kamalaa olikin, kun oma koira paskoo kehään

Joskus se voi kyllä johtua matkajännityksestäkin... Jos koira jännittää kovin paljon matkustamista niin näyttelymatkakin voi olla syy kehässä asioimiseen. Ja tietty jos koiraa jännittää se näyttelypaikka ja varsinkin sitten, jos omistajaakin/esittäjääkin jännittää. Jännityshän vaikuttaa vatsan toimintaan, joka voi aihettuu yllättävän hädän tarpeen (niin koiralle, kuin ihmisillekkin).
Mutta tiedän sen, että niitäkin ihmisiä on, jotka eivät koiria viitsi ulkoilluttaa näyttelypäivänä aikana...

hmm.. tällä ei oo tainnu erityisempiä mokia, mitä nyt jotain pikkusia esm. tehnyt vääriä liikkeitä mitä tuomari on käskenyt, tuomari kysynyt vaikka minkä ikäinen, on vastannut kultainennoutaja sun muuta tömmöstä pikku juttuja

Onhan sitä tullut juostua melkeen kaikkea päin. Onneksi semmoisia läheltä-piti juttuja ja useimmiten epävirallisissa tapahtumissa. Tuulessa liehuva kehänauha kun usein näyttää olevan kauempana mitä oikeasti onkaan

Koirat ovat yrjöilleet kehään (ei onneksi omat koirat)... Se ei ole kovin mukava tunne kun kehäkäytöstä tuntematon rekku alkaa oksentaa vaahtoa kiskomisen takia... Myös hihnasta karkaamisia, pyödältä alas hyppäämisiä ja muita vastaavia on tapahtunut. Lähinnä hävettää se, ettei koirat ole olleet omia ja toivonut varpaat ristissä, että luettelosta ovat asian myös tajunneet. (Miun mielestä koira kun ei saa tuomaria pelätä...)

Ensimmäisessä näyttelyssäni vastasin tuomarin joka kysymykseen sanalla "mitä?". Eli käskipä tuomari minua laittamaan koiran pöydälle, tekemään kolmion tai kysyi koiran ikää vastasin aina "mitä?" Kuulin kyllä puolella korvalla mitä tuomari sanoi, mutta olin niin uudessa tilanteessa, että en täysin osannut keskittyä asiaan..
Kyllä tunsin itseni jälkeenpäin tyhmäksi! Noooo... Asiaa helpotti kuitenkin KP ja VSP-pentu tittelit

Eräässä näyttelyssä omaa koiraa esittäessni se päätti jättää leikin sikseen. Spurttas kehästä ulos, loikkas penkkirivin yli mutta minä rähmälleni siihen ihmisten päälle penkeillä. Ette usko että kävi kipeesti, niin polviin, jotka kolahti niihin penkkeihin kuin ranteeseen, kun hihna kiristyi.

Ulkomaan näyttelyssä seurasin koiraa tarkemmin, sivusilmällä kehässä vilkasin että onko tuomari vielä pöydän luona. Siin vaihees oli. mutta keskittyessäni taas koiraan, se mokoma olikin siirtyny ja juoksin suoraan sen syliin.. Nolona ja punasena pyytelin anteeks, mut tuomari tuumas vaan, ettei aiemmin kukaan oo hänen syliin juossut. Ja nauro vaan. Syytti itteään kun oli menny väärään kohtaan seisomaan.

Kerran eräässä ryhmiksessä ulkona liukastuin ja luisuin melkein tulostaulun alle talvisessa säässä koiraa ympyrää juoksuttaessani.. Huonopohjaiset kengät, jää alla ja ohut lumkerros päällä sekä liika nopeus.

Tuossa juuri kävi että tuomari pyysi kolmiota niin mä juoksentelin koko aika edes-takas vaan.. Lopulta se sitten "karjaisi" hieman kuuluvammin että KOLMIO! Johan se sitten sen jälkeen tuli tehtyä

No onhan sitä melkein törmännyt niin tolppaan kuin tuomariinkin Yks tosi nolo moka oli että kun tuomari pyysi edestakasin ja kolmio niin minäpä tein kolmio ja edestakasin Vasta kun alotin sen liikkeen tajusin et nyt meni väärin

kyllähän noita löytyy, ihan ekassa näyttelyssä jossa olin koiraa esittämässä rotukehässä tuomari pyysi edes takaisin englanniksi eli up and down. Luulin että pitää hyppiä tasajalkaa. joten päätin varmistaa kehäsihteerilta mitä pitikään tehdä.
Hengissä selvittiin ja hyvin se sitten loppujen lopuksi meni.

ja kaikille tiedoksi tuosta on onneksi jo monta vuotta aikaa, ettei kyllä ihan tuore tapaus ole.

Ekassa näyttelyssä mulla oli päällä huppari, ja taskut nakinpaloja täynnä. Tuomari käski sitten kaikki liikkelle ja mun huonoksi onneksi oltiin vielä Ronjan kanssa ekoja. Sitten kun oltiin se kierros juostu ja menin yksittäisarvosteluun, ihmettelin että mihin kaikki nakit olivat hävinneet. Katsoin nopeasti reunoille päin, siellähän maassa ne kaikki olivat.. Kaikkien muiden koirat juostessa olivat napsineet niitä, ihmettelinkin mistä ne moittivat koiriaan...

Omina noloina kokemuksina pahimmat taitavat olla nämä... Vierasta koiraa esittäessäni en ollut tajunnut kysyä kasvattajalta koiran ikää tai katsoa sitä luettelosta. Kun tuomari sitten kysyi sitä kehässä, mun oli pakko huutaa kasvattajalle "Minkä ikänen tää on?". Varmasti yksi jos toinenkin ajatteli sen olevan jotain taktikointia, että yritetään näyttää tuomarille kenen kasvatti on kyseessä tms...
Toinen erityisen nolo hetki oli joitain vuosia sitten messarin bernikehässä... Oli käynyt niin hienosti että mun esittämä koira oli paras uros ja sitten roppikehässä edestakaisin juostessa kompastuin kehämaton reunaan ja tuli otettu muutama ilmava hyppyaskel... Kaatunut en sentään, mutta kyllä se silti nolotti kun oli upeaa koiraa esittämässä ja vielä tärkeän kisan viime metreillä...

Mulla tais olla kolmas virallinen junnukisa menossa Tampereen KV:ssa 2007, ja tuomari pyysi yksittäisarvostelussa kolmion (triangel).. Noo, en kuullut ekalla kerralla tuomarin sanoja, näin vain kun hän huitoi käsillään edestakaisin-liikettä muistuttavaa ohjetta, joten mä menin siinä reippaasti edestakaisin ja aloin seisottaa koiraa. Tuomari tuli luokseni ja sanoi "No, triangel!", ja mä kuulin "No, try again!". Siinä sitten sama toistui vielä uudestaan ja iloisena juoksentelin kolme kertaa edestakaisin.. Onneksi tulkki tuli sitten apuun ja saatiin piiiitkäksi venynyt yksittäisarvostelu kunnialla loppuun kolmiota juostessa

Toinen juttu kävi, kun esitin Kajaanin KV:ssa tänä vuonna dallunarttua kasvattajaryhmässä isossa kehässä.. Kehän yhteen reunaan oli unohtunut puinen pöytä, jota en huomannut. Juoksin aivan onnessani kun näin miten koiralla oli energiaa ja se juoksi koko hihnan pituudella edelläni. Siinä sitten fiilistelin oikein ja juoksin niin lujaa kun pääsin että koira pääsisi menemään oikein kunnolla, ja törmäsin kovassa vauhdissa pöytään. En kaatunut, mutta satutin jalkani, ja piti vaan kiriä muut kiinni koiran huiman vauhdin tahdissa vaikka teki mieli huutaa kurkku suorana kun sattui jalkaan Kaiken lisäksi ryhmä oli vielä BIS3-kasvattaja, koita siinä kuvissa sitten hymyillä kun jalkaa jomottaa!

On niitä paljon muitakin, mutta nämä nyt tuli mieleen p

Minä myös, kerran eräässä pentunäyttelyssä.. Onneksi kehässä oli samaan aikaan mun viemän koiran jälkeen arvosteluun tulossa sen veli, joten pystyin sen omistajalta kysymään iän. Tuomari kuitenkin katseli "hiukan" kummissaan

Näitten kanssa ei ole mokia sattunut, joita hävetä tarttis, mutta se mikä nolottaa ja ketuttaa; koirani ollessa ROP, en sitä ollut kunnolla laittanut seisomaan ROP kuvaan

Olin joskus vuosi sitten energisen walesinspringerspanielin kanssa näyttelyssä. Se oli joku ulkonäyttely. Harjoteltiin sitten ensin sitä ravaamista ja kuinkas ollakaan, kompastuin johonkin juureen ja kaaduin sitten rähmälleni suoraan maahan joka ei ollut mitenkään kuiva... Aika tallottu kurakasa siis. Oli sitten kiva mennä kehään yltäpäältä kurassa, kun takkikin oli sattumalta pinkki, jossa muta erottuu tosi hyvin... Onnistuin kuitenkin kehässä pysymään pystyssä, ja koira oli kuitenkin PN3

Joo onhan noita sattunut.. ...muutama heh.

Meidän perheessä tämä Bella koira on eka koira ikinä. Ja siksi tietous oli vähässä. Itse olen viellä 13 vuotias, ja ensimmäisissä näyttelyissä oli jännitys pilvissä! Tuomaroimassa oli vielä ulkomaalainen tuomari, englannista.. Joo huonosti taisi mennä koko homma.. Seisotin huonosti, juoksutin huonosti, koira hyppi liikaa, (oli viellä pentu luokka ) kaikki meni yksinkertaisesti penkin alle. Itse olin alussa hirmu tyytyväinen suoritukseeni, Bella sentään seisoi paikallaan! Asento vaan sattu olemaan huono.. Arvostelu kun saatiin, niin siinäpä arvosteltiin enimmäkseen minua.. ja haukuthan siitä tuli!
..Nyt kun koko episodia ajattelee, oli ihan hyvä että sain suoraa palautetta.. Osaampahan nyt näyttää koirani oikein!

Eräissä mätsäreissä sattui tosi tosi tosi nolo moka. Oli isot mätsärit. Ihan sikana koiria!! Saatiin punainen nauha ja punaiseten kehässä oli lähemmäs 60-70 koiraa! Sitten päästiin sinne kehään ja sain paikan sieltä jostain.. joku nainen alkoi sanomaan että nyt mennään tässä kehässä koo'on mukaan, olin muutenkin vähän sekaisin.. enkä tiennyt että miten mennään seisomaan, joten sitten lähdin etsimään paikkaa itselleni.. muutama toinenkin lähti koiransa kanssa etsimään sitten uutta paikkaa. Sitten kehäsihteeri sanoi, ettei tarvitse mennä koo'on mukaan. (huh!) tässä vaiheessa alkoi pieni paniikki. Kaikilla oli paikat, tuomari alkoi katsoa jo koiria, sopivaa väliä ei yksin kertaisesti löytynyt, eikä kukaan tehnyt tilaa.. ( ) Menin ihan sekaisin ja sitten tyhmänä jäin seisomaan erään naisen ja sen koiran eteen, laitoin Bellan aseentoon ja tajusin, että, herranjestas, eihän näin voi tehdä! Lopulta löysin tyhjän kolon ja sinne änkesin koirani kanssa. Meni hetki ja tuomari katsoi meidät.. eihän siitä jatkoon enää päästykkään.. d: enkä ihmettele..
voi että mitä sekoilua!

Muutama on kyllä sattunut, varsinkin joskus alkuaikoina, kun esitin omaa villistäni ensimmäisiä kertoja:

-Olin toista kertaa kehässä koirani kanssa, Clara oli paras narttu ja automaattisesti rotunsa paras, koska parasta urosta ei valittu. Nooh, tuomarin ojentaessa minulle rop-ruusukkeen, jäin vain seisottamaan Claraa, koska en tienny, mitä tehdä. Aikani siinä tönöttäessäni ystävällinen kehäsihteeri ohjasi minut koirineni ulos kehästä

-Toinen mieleen jäänyt mokani sattui myös alkuaikoina, kun meillä oli harjoitusarvostelija kehässä. Norjalainen tuomari kysyi koirani ikää englanniksi ja minä jännityksissäni vastasin tietenkin suomeksi. Tämän jälkeen harjoitusarvostelija kysyi suomeksi koirani ikää ja minä tietenkin ihan pätevänä vastasin "two years old", kyllä molemmat "tuomarit" katsoivat minua pitkään

Unohdin viime mätsärissä isovillan korvii kumpparit

Nostaa kyllä hymyn huulille kun meikän ensimmäisiä kehäkäyntejä muistelee...

Pääsin ensimmäisiä kertoja esittämään ihan vieraita koiria, enkä kiireessä ehtinyt kasvattajalta kysyä koiran ikää. En kehässä sitten tajunnut edes kasvattajalle huutaa kysyäkseni ikää, sanoin tuomarilla vaan etten tiedä...

Tulipa vastaan kerran sama tilanne.! Nyt olin tosin sen verran "fiksumpi" etten halunnut nolata itseäni sanomalla etten muistanut kysyä, ja kun muistin luokkien ikärajat sanoin junnuluokassa kisaavasta koirastani että se on 10kk. Vähän ajan kuluttua tajusin tosin, että koira olikin nuortenluokassa, ja omistaja kehän jälkeen sanoi että koira on vuoden ja 10kk. Noo arvostelussa lukikin että hyvin kehittynyt, oikeastaan ikäisekseen koira oli kovin kesken Onneksi juniori-ikäisetkin saa nuortenluokkaan osallistua. Olipa mahtifiilis kehän jälkeen

Meille ei ole mitään kaatumisia tai sellaisia tapahtunut, mutta kaikennäköistä muuta kyllä... Ekoja näyttelyitä en kovin edes muista, koirani oli 1-vuotias ja olin opettanut sitä seisomaan vain niin että pidän hännästä kiinni ja nami nokan edessä (meillä eka koira oli kultsu, sitä oli tullut esitettyä seisotettuna, ei tuulut mieleen että flatit esitettäisiin vapaasti seisotettuna...) . No, näyttelypaikalla sitten katsoin että kaikki muut esittivät koiransa vapaasti, joten kun oli oma vuoro niin annoin koirani seistä vain siinä tuomarin edessä, ei kovin nättiä varmaan ollut mutta onneksi koira pysyi edes paikallaan. Ja kerran meillä oli tsekkiläinen tuomari arvostelemassa, ja kun hän heilautti kättään jotenkin että pitäisi mennä liikkeelle, niin lähdin juoksemaan ympyrää, vaikka juuri olimme sen tehneet. Jälkeenpäin tajusin että hän varmaan tarkoitti edestakaisin menemistä... Kerran myös virolaisen tuomarin kysyessä koirani ikää, olin niin keskittynyt vain koiraan etten tajunnut hänen kysymystään, huomasin vain että hän odotti minun vastaavan jotain... Onneksi kasvattaja oli vieressä koiransa kanssa, joten tuomari sai sitten senkin selville.

Nuoremman koiran kanssa ekoissa pentunäyttelyissä menin seisottamaan koiran lattialle, (jälkeenpäin huomasin että kaikki muut seisottivat koiransa vähän matkan päässä olleella matolla, luulin että siinä tehdään vain edestakasjuoksutus...), no pentu sitten suti siinä koko ajan, jalat valuivat taaksepäin ja yritin niitä koko ajan korjailla. kun huomasin ettei siitä tule mitään, annoin pennun sitten vain seistä sellaisessa asennossa missä se pysyi... Tuloksena kuitenkin oli KP ja ROP-pentu, joten ei kai se sitten niin hirveästi haitannut.

Ja on näyttelypaikoilla varmaan useammankin kerran tultu ääneen ihmeteltyä jotain juttuja, kuulijoilla varmasti on ollut hauskaa. Mutta nykyään luulisin tietäväni ihan hyvin kaikki nuo näyttelyyn liittyvät jutut, koska pitää mennä hakemaan arvostelulomake, ja nykyään ennen kehiä tarkistan aina koirieni iät, ettei tarvitse kehässä ruveta miettimään... (Pari kertaa olen ikää kysyttäessä mongertanut vain että " puolitoista vuotta... ei ku siis on tää jo ainaki 2-vuotias..."

No, olin mätsäreissä tässä ihan vähän aikaa sitten (tällä viikolla). Sain esitettäväkseni koiran, jonka vien sitten junnuihin 29. päivä. No, kaikki meni hyvin, mutta koiran omistaja oli viereisessä kehässä toisen koiran kanssa. On siinä sitten kivaa saada koira pysymään oikeassa kehässä. Ja samaisessa mätsärissä en saanut koiraa liikkeelle, nami oli hankalassa paikassa... Kyl se sitten suju...

Saas nähä mitä siellä junnuissa tapahtuu, kun on australialainen tuomari... Englanninkielen taitoni ovat todella hurjat!

Pienestäpä ihmiset häpeävät. Kaikki on hei suhteellista.

Harva se näyttely koira ei liiku, ei tahdo kävellä, pahimmillaan oksentaa kehään yms. Ne on koiria, ei niiden kuulu olla mitään inhimillisyyden ilmentymiä. Noloa ei ole tuollaiset, tapahtumat, vaan noloa on se, että näyttää häpeävänsä. Mikäli se koira sinne kehään sitten oksentaa, niin aina on laidalla joku, jolle voi huikata, että voitko siivota. Ei sitä kakkaa sinne kesken kierroksen jäädä itse noukkimaan, mutta se täytyy varmistaa, ettei siihen kukaan muu sotkeennu!

Kaatunut en ole koskaan, en ole tainnut kompuroidakaan kuin ihan paristi johonkin maton kulmaan, ikinä en ole korkokengillä luistellut toisin kuin kaikki tuntuvat aina pelkäävän, ryhmäkehään on menty sukkahousut hajonneeja polvet märkinä ja läikikkäinä, koiran ikä ei ole aina ollut tiedossa, mutta viimeistään kehäsihteerin papereista se selviää jne. Joskus tulee tehtyä vääriä kuvioita, mikä vähän saattaa sillä hetkellä nolottaa, mutta usein niin kovin korjattavissa.

Pää pystyssä kun jatkaa eikä anna liikaa painoarvoa virheilleen, menee kaikki hyvin

Oikeastaan ainoa, mikä on mieltä jäänyt vaivaamaan, oli eräs viime kesän kesänäyttely ja JH-kisa. Kisa meni aivan uskomattoman hienosti muuten, mutta pöydällä tuomari kysyi, että mikä tässä koirassa on erityisen hyvää tai merkittävää. Mulla oli kisassa mukana Nella, joka oli ihan pohjavillalla. Sanoin sille, että pää, ilme ja turkin väri, colour of the coat. Viimeisin oli se paha virhe. Tuomari kun puhui niin huonoa englantia, ettei ymmärtänyt selitystäni väristä, vaan takertui vain turkkiin. Ärsyttää vieläkin, että menin Nepsun tukan mainitsemaan. Yritin selitellä parhain päin, että ei se turkki varsinkaan nyt, kun se on tuommoinen pehmeä, vaan se syvän punainen ja erityisen erinomainen väri, joka siinä turkissa on...

Tästä on pari vuotta aikaa.
Tais olla mätsäri ja kehät oli juuri alkamassa.Päätin kävellä kehän poikki äitini kanssa.No, me sitten käveltiin ja ne kehänauhat oli maahan laitettu kiinni, siis että ne oli siinä maan tasalla.Jalkani jäi kehänauhan ja maan väliin, kompastuin ja kaaduin maahan suoraan tuomarin ja yleisön eteen. Eipä siinä muu auttanut kuin nousta ylös ja puhdistaa huosut hiekasta.Yleisö repes nauramaa, ku meik lentää siihe kaikkie etee, mutta taisin olla junnujen 2. sillon.Tämän muistan varmaan loppuikäni todella hyvin.

Ja yhes näyttelys, oisko ollu muutama vuos seki, ett tallasin koiran varpaat omilla polvilla.Koira vingahti sillee, että sille sattu tosi paljo.Tää tais tapahtua vielä yksittäisarvostelussa.Siinä tilanteessa ei hirveesti nolottanu, mutta kun sitä ajattelee jälkeen päin ni kyllä se sitte nolottaa, ja aika paljon.

Näin "vanhana ja viisaana" kun miettii, toivoo tehneensä kehässäkin asioita toisin, ne kuitenkin liittyvät pieniin yksityiskohtiin joilla olisi ehkä voinut olla vaikutusta junnukehässä tai parantaa pykälän koiran luokkasijoitusta. Aikahan menee eteenpäin, koiria tulee ja menee. Ymmärtämättömänä lapsena näin oman koirani ainoana oikeana aussina, vanhempana on tajunnut ettei siitä olisi multivaliota/voittajaa saanut rahalla eikä rakkaudella.

Mokailut lienevät enemmän junnukehien puheenaihe kuin rotukehien. Junnuissa muutenkin tunnutaan tarttuvan nykyisin näihin "virheisiiin".

Tuosta sertiasiasta vielä: on myös koiria jotka tarvitsevat valioitumiseen 3 sertin lisäksi käyttötuloksen. Ja jos ne 3 sertiä jo on mutta ei käyttötulosta, niin koira on ns. viivakoira eikä voi ottaa sertejä enää vastaan.

Mua on vaan kerran hävettänyt kehässä ja se oli 2-3 vuotta sitten. Koko kesä oli ollut valtavan aurinkoinen ja kuiva ja näyttelypaikalla satoi vettä kuin sieltä kuuluisasta Esterin p:stä. Junnuluokassa oli meidän lisäksi vain toinen koira ja mun ihanuus otti vesisateesta kaiken irti. Yhtäkään raviaskelta ei ottanut vaan laukkasi ja hyppi koko ajan, repi remmistä, haukkui riemusta jne. Tuomari kirjoitti arvosteluun: vallaton luonne . Taisi vielä olla koiran toinen tai kolmas näyttely ja olin ihan vihreä muutenkin koko hommassa ....

Luin pitkästä aikaa palstaa ja huomasin olevani "kaltaisteni" joukossa ;D *wirn*
Mokia jos minkälaisia on käynyt monasti, joskus on juostu tuomaria päin (tosin tuomari itse tuuppasi tielle, vauhti oli niin hurja ), koira on karannut kehästä yks jos toinenkin kerta (ne pirun näyttelyremmit...) erään kerran olen seissyt kolmen uroksen kanssa keskellä PU-kehää ja selittänyt tuomarilla että kun mun handlerit on kadonneet ja kaikki kolme urosta murisseet toisilleen..
Maailmalla on esitetty koiria monasti (siis marssittu kehään tietämättä) väärissä luokissa kun ei ole kerennyt luetteloa seuraamaan. Olen myös nilkuttanut kävelykepin kanssa kehässä (onneksi pienen koiran) kun orja tuli kipeeksi. Viimeisimmän Multi Championin esitin suomen valioksi käsi paketissa (koska edellisenä päivänä näyttelyssä jonkun rakki puri multa käden tohjoksi) ja se pirun paketti vuosi verta ajoittain; koita siinä sitten selittää tuomarille että kun ei se oma koira ollut joka puri...
Kerran repesi hame (onneksi ei niin pahasti) kehässä kun olin "kasvamisvaiheessa" ja onhan noita....Mutta silti hauskimpia "mokia" ei kuitenkaan ole nämä, vaan ne kaikki pienet yksityiskohdat mitä on sattunut; kerran esim urokseni arvosteluun merkittiin: PN-1 (huom paras narttu!),sert,cacib,ROP. Oli aika koomista selvitellä asiaa sitten kotoota käsin.. Tai eniten kiukuttavin virha oli kehäsihteerin virhe Oulun KV-näyttelyssä (että terveisiä vaan sinnekkin!) missä kehäsihteeri antoi excellentin sijasta EH:n huippukoiralleni ja kun tuomari oli virheen tajunnut kun halusi koiran laittaa ykköseksi niin sitäpä ei sitten enään korjailtukkaan.. Oli oikein rattoisaa ajaa 600km EH:n ja kehäsihteerin kielitaidottomuuden takia.. Noh, näitä on. Ja varmasti lisää tulee.

No onhan näitä tullut. kerran tuomari kysyi koirani ikään sanoin vahingossa kolme kuukautta vaikka olisi ollut kyllä kolme vuotta....
Ja kerran kävelin tuomaria päin ....... ja trimmipöytää. ja sitten menin vahigossa urosten kehään narttuni kanssa. ja sitten kerran unohdin yhden koirani kotiin kun oltiin ajettu onneksi vasta 3 kilsaa. ja sitten koirani karkasi kehästä kun oli arvostelun loppu vaihe.

kyllä hävettää vieläkin!

Mää olen tiputtanut kehään nameja (onneksi sisänäyttely, niin sain noukittua pois...), kaatunut, saanut ketjupannan lukon jumiutumaan koiran karvoihin ja ja juossut koiran kanssa ympyrän vaikka kolmio olisi pitänyt tehdä.

Kun ei ota touhua liian vakavasti niin moiset pienet mokat eivät tunnu missään.

Pahin moka on varmaan kun oltiin noutajien päänäyttelyssä, näyttely oli koiran ensimmäinen esiintyminen kehässä, ja tuomari käski meidät ensin juoksemaan ympyrän, no juoksimme ympyrän, joka mielestäni meni hyvin. Tuomari kuitenkin sanoi mulle, että juokse uudestaan, kun mä juoksin jotenkin hyppelemällä, että pitäisi juosta pidemmill askelilla. No lähdin sitten juoksemaan, ja kauaa ei keretty koiran kanssa mennä kun tuomari huutaa jotain, ''stop!'' aattelin, että mitä ihmettä. Kehäsihteeri tuli siihen ja sanoi, että älä vielä mene. Olisin voinut vajota maan alle kun tuomari ja kehäsihteeri siinä nauroivat. Tuomari halusi vaan selittää mulle ensin jotain ja sitten sanoi englanniksi, että nyt se ympyrä..
Ja kyseessä ei ollut edes mun eka kerta kehässä..

Toinen on ehkä kun oltiin Lahdessa pentunäyttelyssä, ja koira juoksi aluksi ihan hyvin, mutta sitten alkoi pelkäämään jotain ja yhdessä kohtaa juoksua teki täydellisen stopin, yritin siinä sitten saada sitä juoksemaan mutta eihän se liikkunut. Tuomari oli kuitenkin nähnyt tarpeeksi liikkeitä ja tulos oli PEK1, KP. Tosin paras narttupentu kisa meiltä menikin sitten sivu suun kun koira stoppaili kehässä.

Tää ei ole varsinainen moka, mutta kerron sen silti.

Olin elämäni toisessa mätsärissä koirani Mocan kanssa. Mocca ei pidä mustista koirista ja mätsärissä sitten parinani oli musta koira. Mocca alkoi rähisemään sille koiralle sitten ja en meinannut saada sitä lopettamaan vaikka käänsin sen pään toiseen suuntaan. Onneksi Mocca sitten lopetti, mutta tuomari pyysi minut näyttämään Mocan hampaat, sillä ilmeisesti pelkäsi, että Mocca purisi häntä. Oltiin sitten SIN 2 (oltiin viimeisiä, x-rotujen kehässä oli vain 4 osallistujaa...).

Ja sitten kehäsihteerin moka...

Olin neljännessä mätsärissäni Mocan kanssa ja olimme ainoita osallistujia x-rotujen kehässä. Olimme siis automaattisesti voittajia ja pääsimme sitten myös automaattisesti BIS-kehään. Tuomari antoi punaisen nauhan (joka oli ensimmäinen punainen nauha, jonka olen saanut), olin iloinen punaisesta nauhasta, koska hän olisi yhtä hyvin voinut antaa sinisen nauhan. Pientä paniikkia kehässä aiheutti se, kun tuomari pyysi nostamaan Mocan pöydälle, eikä Mocca ole koskaan aikaisemmin ollut pöydällä paitsi eläinlääkärissä ja varmaan luulikin joutuneensa eläinlääkärin pöydälle. Mocca käyttäytyi kumminkin hyvin, pientä tärinää ja yritystä syliini kiipeämistä lukuunottamatta. Lähdettiin sitten kehästä hieman ihmetellen, ettemme saanut palkintoa. Jotain 15 minuutin päästä nainen juoksi luokseni ja antoi palkintomme pahoitellen että se oli unohtunut... Olimme sitten myös ensimmäistä kertaa BIS-kehässä tuloksena BIS-4. Eniten tässä naurattaa ehkä se kun sanoo muille että olimme PUN 1 ja sitten jos kysytään kuinka monta osallistujaa oli kehässä, niin hieman punastellen, että olimme ainoita osallistujia.

Muutaman kerran on namipussista lentänyt kaikki namit kehään, kerran tai kaksi on koiran remmi lähtenyt kädestä ja kerran olen liukastunut kehässä (ihan kunnolla persiilleni). Paras oli, kun junnukehässä tuomari pyysi näyttämään koiran hampaat, niin minä tyttö tein sitten T:n Tuomari puhui hieman epäselvää englantia ja minä jännitin pirusti, joten ei yhtään ihmekään että vähän meni väärin

Voi ei Tänään mennään ekaan mätsäriin ja toivon että menee hyvin..

Meillä ei ole mtn pahoja, joskus juuri kun tuomari on tulossa koiraa tutkimaan koiraa ruvennut kakille... ja ei oikeastaan muuta. hmm.

meillä mokat on yleensä koiran syytä ei mun. Sakulla on tapana vähän stressata matkustamista, ja tällöin sen maha menee vähän sekaisin. Viime vuonna varmaan kolmessa eri näyttelyssä se paskoi kehään kauheat kurasonnat (eikä syynä ollut se etten olisi koiraa ulkoiluttanut vaan se että koiran maha oli mennyt sekaisin). Nykyään käytän sen kahteen kertaan tekemässä tarpeitaan näyttelypaikalla ennen kehään menoa ja juuri ennen kuin mennään kehään. Näissä tilanteissa on itse mennyt aikas noloksi, mutta kaikesta huolimatta Saku on ollut jokaisessa näyttelyssään jossa on paskonut kehään ollut ROP tai VSP

Myös viime kesänän kävi niin että olin rapsutellut kaverini juoksuista narttua ja menin sen jälkeen Sakun kanssa kehään, koira päätti sitten siinä yksittäisarvostelussa merkata mut, ja kusi suoraan päälle. vieläpä ihan tyytyväisen näköisenä, oli tuomarin ilme aika mielenkiintoinen ja omistajan naama aivan tulipunainen.

On myös tullut juostua Cockerikehässä trimmipöytää päin kun on ollut keskittyny niin kovasti koiraan

Ja toissavuoden joensuussa liukastuin koiranpaskaan mopsikehässä