Meitä kohtasi kamala onnettomuus sunnuntaina; Roppi menehtyi auto-onnettomuudessa. Ikävä on hirveä, suru musertava.

Syvimmät osanottoni ja voimia teille.

VOI EI. Todella järkyttävää. Otan osaa suureen suruusi.

Miten siinä niin kävi?

Voi ei

Paljon voimia ja lämmin ajatus Ropin muistolle.

Suuret osanotot meitin laumalta... jaksaminen on vaikeaa mutta pakollista muiden koirienne takia.

"Olit mulle koira sä rakkahin, sitä aikaa en voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan, siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.
Sinä tulit suoraan sydämeeni, sinä toit lohdun murheeseeni.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin, jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli, joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan, sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniini, tule tuulenhenkäyksiin, tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin."

VOI ETTÄ suuri osaanotto suruun! koiran menettäminen noin äkillisesti on erittäin vaikeaa!!

Yhdyn edellisiin kirjoittajiin ja toivon jaksamista eteenpäin.

"Entä jos..". Risto Reipas sanoi, eikä katsonut Puhia silmiin, "huomispäivänä emme olisikaan yhdessä?"
"Mitä tarkoittaa ei yhdessä?" Puh kysyi.
"Se tarkoittaa, että minä olen aina sinun kanssasi, mutta että minä en ehkä aina ole täällä."

Osanottomme suuren surunne puolesta.
Tiedän ettei mitkään sanat pysty tuomaan helpostusta suruun.

Osanottoni suuressa surussasi ja paljon voimia!


"Ei koskaan ennalta tietää saa,
paljonko meillä on yhteistä aikaa.
Ei arvailla voi hetkien määrää,
jotka helliä saamme ystävää.
Vain hetkessä maailmaan saatetaan,
niin avuton pentu emonsa hoivaan.
Myös hetkessä ystävä täältä lähtee,
yhtä avuttomana silmänsä sulkee.
Mut sisimmässään tietää hän,
et nukahtaa saa rinnalla ystävän.
Silittää hiljaa, kuiskia korvaan,
sä mielissäin säilyt ainiaan."

Osannottomme

Kamala menettää rakas ystävä

Otan osaa.

Lämmin osanottoni suunnattoman suureen suruun

Otan osaa

Syvimmät osanottoni

Osanottoni .

Osanottoni.

Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan. antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon, ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa, mutta häneltä saamasi lahjan,
sinä saat pitää ikuisesti.

(kirjasta Lahja, Danielle Steel)

Riikka; aivan ihana muistokirjoitus Taas tuli kyyneleet silmiin... Koko juttu tuntuu niin uskomattomalta; niinkuin eilen Mamerolle sanoin, koko ajan huomaan suunnittelevani tulevia näyttelyitä ym., joihin Roppikin osallistuu... kunnes tulee taas isku takaraivoon: pientä, kaunista Roppia ei enää ole. Kun istun iltaisin pentulaatikossa hoitamassa 2-viikkoisia bassetin pentujamme, tulee koko ajan mieleen, että vasta se Roppikin siellä temmelsi sisarustensa kanssa. Vaan kaipa tällekin he**etille on joku tarkoituksensa, sitä vaan emme Mameron kanssa voi käsittää... ainakaan vielä.

Mamero; kuulemisiin... ja lisää ja lisää niitä voimia!

Lämmin osanottoni

Olen polkuni päässä
tuhansistani erään,
ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt.
On painunut metsien taa.

Ei mikää voi kuolla,
ei kukat ei tuuli.
Ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.

-Aila Meriluoto-

Kovasti voimia teille

Mamero, paljon voimia..Surun määrä on käsittämätön ja sitten kun jotain niin kaunista, kuin oman koiran, menettää oppii myös arvostamaan tuplaten sitä, mitä elämässään saa pitää.
Riikka, runosi koskettaa oman suruni keskellä. Pikku-Urho kävi opettamassa minulle paljon ja sitten lähti

Voimia mamero ja osanottomme, koita pärjätä ja lohduttaa Ollia ja Nikiä.

Vaikken olekkaan aikuinen ja minun ei tarvitsisi tänne palstalle kirjoittaa, osanottoni.. Meidän edellinen koira kuoli viime syksynä, eikä ehtinyt sekään elää pitkää elämää.. OSANOTTONI!!

Ikävä juttu. Voimia sinulle, mammanpoika.

Kamalaa.. Voimahaleja teille Mamero.. Olen aivan sanaton.. Järkyttävä uutinen.

Kiitos teille kaikille. Eilen illalla luin tätä ketjua, ja piti vastata, mutta kun en nähnyt mitään...

Itkeminen vähenee, sijalla jyskyttää jos-jos-jos ja miksi-miksi-miksi. Vastausta ei ole.

Otan osaa.

mammanpoika, lämmin osanottoni.

Onneksi syvimmällä surullakin on taipumus muuttaa muotoaan ja ajan kanssa haalistaa surun tuottaman tuskan, ja jäljelle jää kauniit muistot yhteisistä päivistä.

Voi ei, mammanpoika
Osanottoni ja jaksamista suureen suruun. Joskus vielä hyvien hetkien muistot tuo hymyn kyynelten tilalle.

Osanottomme

Osanottomme

Ikävä kuulla ikäviä uutisia

Jaksamista teille oikein roppakaupalla!

Kiitos teille kaikille lämpimistä ajatuksista ja kauniista runoista. Yritin lähettää kiitosviestiä jokaiselle henkilökohtaisesti, mutta sekosin jossain vaiheessa, ja nyt en enää muista, kenelle olen kiitokset lähettänyt. Siis kaikille: iso KIITOS myötätunnosta.

-arja-

Meiltä myös voimia surun läpikäymiseen Itku pääsi kauniita muistokirjoituksia lukiessa. Sateenkaarisillalla Ropilla on hyvä olla

Voi

Osaanottoni ja jaksamista suureen suruun

Tuuli yltyi, tähdet sammuivat. Kylmä viima puhalsi lävitseni. Kyyneleet valuvat poskillani sateen joukossa. Kuljin samoja polkuja kuin joskus kanssasi. Mutta nyt olet poissa. Muistot ja rakkaus elävät silti aina sydämessäni.

Osanottomme ja jaksamista perheelle.

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kirjoittaja tuntematon