Tää on niinkuin jääräipäisyyden huippu! En millään käsitä, mikä saa ihmisen tekemään näin? Haloo?! Luin itse nuo tekstit useampaan otteseen ja en ole vieläkään päässyt kärryille, että mikä saa tekemään näin?`

Mitä teet sitten kun koirasi on kuollut suklaaseen? Parempi lopettaa sen syöttäminen ajoissa, ei liian myöhään. Ja kysehän ei ole ajasta (sinänsä) että milloin sen myrkkymäärän sille koiralle antaa..

Todellakin tässä ajatellaan vain koiran parasta, ei muuta.

Jokaienen tekee kuten parhaakseen näkee, jokainen antaa koiralleen sitä mitä haluaa.
Minä annan sille suklaata ja sillä hyvä, kasvattaja antaa koirillensa suklaata ja sillä hyvä.
Ja edelleenkin, se suklaan määrä on PIENI.
En todellakaan anna koko levyä, se saa PIENEN palan suklaata
3-4kk VÄLEIN.
En todellakaan anna sen koko levyä hotkasta, siihen se kuolee, mutta ei siihen jos saa
pienen palan suklaata (ei edes kokonaine pala).
Huoh, edelleenki, eikö tätä asiaa vois jättää tähä ja palata alkuperäisee keskusteluu, jokainen tekee niinkuin haluu, minä annan suklaata ja sillä hyvä. Piste. Kiitos.

blueh^^: Oletko edes vaivautunut lukemaan nuo linkit, joissa asioista kerrotaan...
jos olet jossain tekstissä luki, että altistamalla koiraa suklaalle (vaikka pienellä määrällä ja harvoin) se saa helpommin myrkytyksenkin, jos sattuu saamaan isomman annoksen.

Tosin jokainen tekee niin kuin tekee, mutta ainakin kannattaa omat suklaat pitää visusti poissa koiran ulottuvilta

Meillä vanhin koira on oikea suklaa rosvo joten suklaat yritetään pitää pöydiltä pois. Monesti Joulusin on konvehti rasiat tyhjentyneet kun on pöydälle jääneet.Jopa lasten suklaa joulukalenteri on yön aikana auottu koiran toimesta.
Yksi Joulu äitini oli meillä yötä ja heräsi rapinaan. Koira oli napannut hyllystä sellaisen ison enkelisuklaalevyn ja oli nätisti napsinut paloja suuhunsa.Onni siinä tilanteessa että äitini heräsi kun suklaalevy oli aika suuri tuommoiselle kymmen kiloiselle koiralle. Mitään oireita ei onneksi ole koiralle tullu vaikka konvehtirasiankin on kokonaan popsinut.

^Tosiaankin onneksi... Olisi voinut käydä köpelösti.

Minä en itse jätä suklaata koskaan muutakuin kaappeihin, koska vahinko voi sattua milloin vain... Ja meillä ei syötetä koirille edes koiran suklaata, jotteivat makuun opi...

Itse en anna koiran luvallisesti syödä suklaata. Joskus seonnappasi pöydältä ison toplerooni patukan, mutta ihe ja kumma sille ei tullut siitä mitään oireita. Nykyään säilytän suklaat aina laatikossa.

blueh^^: vaikka yksi suklaapala kuukaudessa ei välttämättä aiheutakaan koirallesi mitään, mutta miksi ihmeessä se yksikin pala pitää antaa? Kiinnostaisi vaan tietää, kun tietääkseni suklaalla ei ole mitään hyödyllistä vaikutusta koiriin oli määrä mikä tahansa ja kuinka harvoin tahansa.

Itse en anna palaakaan suklaata Nellalle mutta äidilläni on tapana tarjota pala koiralle.
Olen monet kerrat sanonut äidille ettei hän saa antaa suklaata Nellalle mutta vieläkin porukat antaa sitä suklaata.
Vaikka olen monet kerrat kertonut niille suklaan vaaroista...

Minäkään en ikinä antaisi koiralle mitään, mikä vahingoittaisi sitä.
Varsinkaan sulkaata.

Muuten, Täällä puhutaan vaan tappavista annoksista.
Mutta entä ne pienet määrät, eikö ne voi aiheutaa koiralle esim pahoinvointia, vatsakipuja tai pitkällä aikavälillä jotain pahaa, kuten tupakka?

Sitä olisi syy miettiä myös blue^^hin.
Sama kuin antaisi pikkulapselle esim. alkoholia snapseina, eihän se siihen kuole, vaikka suuri määrä jopa tappaisi. Sehän on jokaisen oma asia mitä lapselleen antaa vai?

*syvä huokaus*

Itse olen joskus lapsena antanut jo edesmenneelle koiralle suklaata. En tiennyt sen vaarallisuudesta. Koiralle ei onneksi käynyt kuinkaan. Sittemmin kun ikää ja onneksi myös tietoa on hiukan enemmän, en enää moista "herkkua" koiralle anna. Ja taitavatpa nuo hännänheiluttajat itsekin arvostaa enemmän lihapullaa tai koirankeksiä.

Tällaisia tapauksia lienee enemmänkin, oletan? Tehdään typeryyksiä kuin ei tiedetä asioista tarpeeksi. Se että moista sitten tehdään tieten tahtoen on jo typeryyttä ja piittaamattomuutta eläimen hyvinvointia kohtaan. Sitä en ymmärrä.

Toisaalta silloin kun on kyseessä lapsi (niinkuin varmaan eräässä täällä jo esille tulleessa tapauksessa) eikö vastuu silloin ole viimekädessä vanhemmilla? Jossain määrin on myös ymmärrettävää että nuori henkilö (miksei vanhemipikin) luottaa siihen mitä kasvattaja sanoo. Ja niin tosiaan pitäisi minunkin mielestäni voida luottaa. Ikävää ettei näin aina ole. Asioista pitäisi ottaa itse riittävästi selvää ja punnita sitten mikä on mitenkin tärkeää ja mikä pitää paikkansa ja mikä ei.

Liika itsepäisyys ja ylpeys saa monesti vain pahaa aikaan


Ja mitä siihen suklaaseen tulee silloin kun se matkaa omaa mahaani kohti...niin esim. Fazerin punainen, Maraboun uusi daimkrokantti ja Fazerina Irish cream ovat suosiossa
Jos taas koiralle herkkuja palkinnoksi tai muuten tarjotaan niin sitten unohdetaan täällä niin ihmisille kuin koirillekin suunnatut suklaat ja siirrytään esim. koiran nappuloihin, -kekseihin tai vaikkapa nakin paloihin.

Suklaasta puheenollen, valmistetaanko enään sitä pedigreen koiransuklaata, joka oli kelta lila pahvinen loota, jossa oli yorkki ? Mä en ole nähnyt sitä pitkään aikaan kaupoissa, se nimittäin maistu meillä

Meillä myös, enkä ole sellaista nähnyt vähään aikoihin.. Se oli kyllä tosi hyvää.

Xylitolista ja koirista yhdessä meillä on huonoja kokemuksia..

Tässä n. kuukausi sitten koiramme olivat yksin kotona ollessaan löytäneet laukusta pussin purkkaa. Kilpaa olivat pussin poskeensa pistelleet..
Äiti pääsi töistä onneksi ajoissa kotiin. Äiti avasi ulko-oven ja hymy nousi kasvoille: Koirat ovat oppineet olemaan hiljaa! Eteisen väliovi oli kiinni ja sen aukaistuaan äidin hymy hyytyi. Kumpikaan koirista ei juossut iloisesti vastaan kuten normaalisti, ottivat vain muutaman askeleen ja hyytyivät lattialle makaamaan. Lattialla oli oksennusta ja purkan paloja.
Äiti soitti kiireesti kasvattajalle ja sai ohjeet soittaa eläinlääkärille ja kiireesti eläinlääkäriin. Koiramme painavat n. 7kg, kumpikin. Pussi purkkaa vaikutti kahteen pieneen koiraan nopeasti. Verensokerit olivat laskeneet alas, Elsa jopa nukahti autossa veljeni syliin, matkan kesto meiltä eläinlääkäriin 4min. Normaalisti koiramme katsovat auton ikkunoista ulos ja joskus jopa haukahtelevat muille koirille. Nyt ei mitään vastaavaa.
Eläinlääkärissä koirat laitettiin tiputukseen ja glukoosia suoneen. Suun kautta lisäksi hunajavettä. Koko reissuun meni vajaa 2 tuntia. Kotiin päästyään tytöt olivat yhtä eloisia ja virkeitä kuin normaalistikin.
Päivä päättyi onneksi hyvin.
Jos koirat olisivat olleet pienempiä ja äidin työpäivä pitempi niin ei ehkä olisi käynyt..


Xylioli on tosiaan koiralle myrkkyä.

Mun mielestä tumma taloussuklaa on pahaa...Mutta muuten,
oli se sitten valkoist,tummaa,tavallista suklaata, se on epäilemättä hyvää

Kerron teille tarinan, tää on elävästä elämästä....

Elettiin muutama vuosi sitten joulupäivän iltaa... Laila nyt 9v. koirani on tunnetusti AHNE! Äkkäsi pöydällä (pöydän perimmäisessä nurkassa) olevan suklaarasian (PUOLI KILOA) ja vetäs ne naamariin, siinä missä koira loppuu kesken, sisu jatkaa, (en tajua tänä päivänä miten se ylsi ottamaan sen, mutta otti kummiski) soitto EKK:lle et mitä teen, sano että oksennuta koirasi pian!

Yritin ja yritin, ei mitään, ilmoitin EKK:lle et NYT TULEN, kiidätin koiran "pillit" soiden hätäpäivystykseen, se sai oksennuspiikin, ei mitään, olin todella huolissani, koirani alkoi menee sokerishokkiin, huusi ja kiljui valospoteille katossa ja silmät aivan laajentuneina, tasapaino heitti, koira kaatui odotushuoneen lattialle, huusin hoitajia "tulkaa jumala auttamaan" koiraani oltiin juuri viemässä vatsahuuhteluun ku se alko ykää ja eiku ulos koira kantaen ja lujaa, se oksensi puoli v....n kiloa suklaata
VÄlillä ku ajattelen tätä, en voi muuta kun itkeä miten lähellä olin menettää rakkaan koirani ja vielä joulupäivänä...
SItä joulua en unohda ikinä... tämä on siis tosi tarina...me selvittiin, mutta tarina että suklaa ON tappavaa....

Kaverini syöttää chihulleen suklaata. Suklaan vaaroista olen monta kertaa kertonut, mutta ei niin ei. Ainakin vielä koira on täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka saa n. kerran kuussa pikkuriikkisen palasen suklaata.

^Juu ei varmaan pieni pala kerran kuussa mut ku mun täti veti puol kg kerralla...