Juu, me asutaan etelähervannassa, tarkempaa sijaintia en tässä selosta, yksäriä saa laittaaa.
Mulla siis vain yksi dandie, reilu 2v. narttu, joka on sijoituskoira.
Itse meinaan tyttöä käyttää jossain vaiheessa jalostukseen, mutta se ei vielä ole ajankohtaista.
Herttaan saa toki tulla tutustumaan, ja voin häntä lainata junior handlereille, jotka ovat valmiita tekemään töitä koiran kanssa, dandie kun ei ole kaikkein helpoin rotu. Dandie yleensäkin on aika riippuvainen omistajastaan, ja siitä on helppo tehdä eroahdistuskoira, joten yksinolon opettaminen on tärkeää.
Hertalla ei eroahdistusoireita ole, mutta on selkeästi yhden ihmisen koira, sille omistaja on kaikki kaikessa, ja muu maailma on aivan toissijainen asia.
Jos Herttaan tutustuu ja se oppii luottamaan niin on maailman ihanin tapaus, mutta muuten kaikki vieraat käydään tervehtimässä tyynen rauhallisesti ja sitten takaisin äitin luokse.
Dandie ei mikään harrastuskoira taipumuksiltaan ole, mutta hyvähermoinen ja viitseliäs omistaja saa varmasti opetettua dandielleen yhtä sun toista.
Hurjan viisas koira dandie siis on, mutta välillä turhankin mietteliäs, ja siks meillä jätettiin alkuaherruksen jälkeen tokopuoli tuolle noutajalle.
Kyllä on tutustumisen arvoinen rotu, muttei mikään helppo. Pelkästään jo sen turkinhoito tekee siitä vaativan rodun. Samoin tuo terrieritempperamentti kyllä piilee dandien suurten, kauniiden silmien takana, ja tarpeen vaatiessa suloinen takkutukka muuttuu nukesta tappajaksi.
Kaikenkaikkiaan upea rotu, minä en enään ikinä rotua vaihtaisi.
Toiskan muorilla on todella pitkä kokemus rodusta, ja paljon hyvin asiantuntevaa tietoa, joten toiska, saa korjata, jos puhun läpiä päähäni