Katsoin kaikki tämän osion sivut läpi eikä silmiini osunut yhtään keskustelua ibizanpodencoista!
Eli siis onko kellään puskislaisella ibizanpodencoa kotonaan? Itse olen ihastunut erityisesti lyhytkarvaisiin.
Farkkukerhon sivut on kahlattu läpi, samoin ulkomaalaisia sivuja.
Haluaisinkin saada semmoista "arkipäivän" tietoa, eli millaista on elämä podencon kanssa? Kertokaapas nyt siis omia kokemuksianne rodusta! Ihan kaikki tieto on tervetullutta!

Itsellä ei ibitzaa ole, mutta mikäli oikein muistan kyllä puskasta jokunen ibitzan omistaja löytyy.
Mulla on kk keskikokoinen portugalinpodengo, joten kyllä ibitzatkin kiinnostaa
Ehkä jätän ibitzojen omistajille tehtäväksi kertoa millaisia otuksia ibitzat on... kun itsellä ei käytännön kokemusta ole, mitä nyt on näyttelyissä näitä nähnyt, mutten siis kotioloissa.

Minuakin kiinnostaa kaikki tieto ibizanpodencoista Juuri tuollainen "arkipäivän" tieto on todella tervetullutta, eli millaista on elämä podencon kanssa Omaa ei siis _vielä_ ole, mutta toivottavasti jonain päivänä

asunut vuoden päivät kk ibiza kämppäkaverina (ei siis oma vaan charnequen ibiza)...
mukava rauhallinen koira, rölli jyrää..

Kyseessä ilmeisesti Snout Never Heard?

Kyllähän röllistä on kyse
Rölli on aika hauska persoona, mutta joskus niin rasittava

tässä kuva röllistä kun siitä tuli viime viikonloppuna BaltV-05 ja liettuan valio, ja samalla enään cacibia vaille intti.

Millä tavalla rasittava?

välillä vaan tuntuu että se ei tajua yhtään mitään, mm. jos pitäis väistää ym sellaista...

minulla on lk. ibizanpodenco ja ihana onkin! sen verran sanon että pitää löytyä huumorintajua ja pitkäjänteisyyttä jos tästä rodusta haikailee Capoa en voi päästää pienten koirien kanssa leikkimään, vaikka poika on itsekkin vasta 4kk ja polvenkorkuinen, niin rajut leikit jo on. Villakoirani paras kaveri asuu viereisessä talossa, cavaljeeri Topi. Sai topi Capolta vähän kyytiä, otti niskasta kii ja ravisteli kun jotain rättiä, ihan leikkimielessä....

Samassa talossa topi cavaljeerin kanssa asuu Amstaffi Lola, Capo antaa HIIRRVEÄSTI suukkoja ainakun näkee tämän järeämmän tyttösen Raju poika tarvii rajun tytön.

Kotona Capo on sohvan valtaaja, tai sohvan tuhooja. eli joko se nukkuu tai syö (silloin se on tosi ihana) tai riehuu ympäri taloa, keksii koko ajan lisää jekkuja.

Olipa kerran päivä, kun tulin vasta kuudelta kotiin, ja oli päivä, kun olin juuri siivonnut.
verhot oli maassa, laavalamppu rikki, kengät syöty, vessapaperit silpottu, kakat ja pissat lattialla, kaikki lelut levällään, villakoira narttu sängyn nurkassa...
Se on vaan meidän ibizalainen. ja ihana, ainekin joittenkin mielestä...

Ehkä noi tuhot korvaa kaikki sen hassut temput, pupuloikat, tassun heitto, yltiöpäinen pusuttelu ja vilpittömyys.

Suosittelen ibizaa, jos on valmis uhraamaan parit kengät ja kerta toisensa jälkeen huudella metsässä koiraansa takaisin! kuten tiedätte, ibiza EI ole miellyttämisen haluinen rotu, ja sen kyllä huomaa

merski: aivan ihana kuvu ja onnittelut BaltV-05 ja liettuan valion johdosta

Capolle saattaa tulla vasta yli puolenkin vuoden päästä paperit kun se on espanjan tuonti.. sitä ennen mennään sitten epävirallisiin ja farkkushowhun..

onnea täältkin päin!

HmmH.. aika hiljasta täällä ibiza kestustelussa!! pöh

merski> lähetä terveisiä terhille ja röllille. Ja lähetä onnittelut myös. Tosi hieno saavutus!

Nina ja duracell

jep, mie laitan terveiset ja onnittelut eteenpäin.

Minä todella ihailen tätä kyseistä rotua. Ovat luonteeltaan ja ulkonäöltään ihania Merski tuo on aivan ihana Ibiza

Rotu on aivan ihana sekä luonteeltaan ja ovat myös niin kauniita ulkonäöltään

samat sanat

Aivan, .

Mitenkäs onko kellään kokemusta ipizasta agissa? Semmosen käsivtyksen olen saanut että farkku kerho järkkäis omia agi treenejä ipizoille ja farkuille.
Onko kukaan täältä niihin osallistunut ibizan kanssa? Miten on oppinut?

Tunsin erään joka aloitti ibizan kanssa agilityn. Moni epäili että kuinka siinä mahtaa käydä, mutta tietoa ei ole että mitän homma alkoi edetä.

Ibizanpodenco (ja nimenomaan lyhytkarvainen) on erään toisen rodun ohella kiinnostanut jo vuosikausia, luonne viehättää tavattomasti, tuntuisi sopivan minun persoonani kanssa yhteen ihan mainiosti. Jotenkin koen, että tällainen vinttikoiramainen luonne voisi olla omiaan seuraavaa koiraa valitessani, sillä pidän koirista, jotka osaavat olla itsekseen ja joilla on omaa tahtoa. Puhumattakaan siitä upeasta ja ylväästä otuksesta, jota jaksaa katsella loputtomiin.

Suomen podencokantaan olen yrittänyt tutustua, mutta en koe löytäneeni täältä kovinkaan monta sen tyyppistä koiraa kuin mitä itse lähtisin hakemaan, jos podencoa olisin ottamassa. Vaikken rotua varsinaisesti tunne kovin tarkasti, on minulla näiden vuosien aikana, jotka olen viettänyt yrittäen tutustua rotuun, muodostunut melkoisen selkeä kuva siitä, minkä tyyppinen ibiza omaa silmääni viehättää.

Ibizanpodenco on rotuna sellainen, jota kohtaan tunnen mielettömän suurta arvostusta ja ihailua, kuin myös puhdasta uteliaisuutta. Olisi suuri kunnia saada joskus jakaa elämänsä tällaisen eläimen kanssa. Voi olla, että haave toteutuu vasta jossain hamassa tulevaisuudessa, tai ehkei kenties koskaan, mutta podencot saavat varmasti aina oman osansa ihailustani.

Ihan mielenkiinnosta pakko kysyä esimerkkiä, että minkälaista ibizaa tarkoitat omaan makuusi sopivalla?

Suomessa on nimittäin tällä hetkellä hyvin erityyppisiä koiria, joten on vaikea kuvitella, ettei mikään niistä miellyttäisi. Tosin, kaikkia tuskin olet nähnytkään.
Varsinkin suomalaiset karkeakarvaiset ovat varsin korkeatasoisia kansainvälisestikin ja vuoden, parin sisään lk. kanta on saanut vahvistusta yhdeksällä uudella pennulla, norjan tuonnilla, kahdella tanskantuonnilla (jotka 75% espanjalaista verta) ja yhdellä espanjantuonnilla. Kaikki nekin täysin toisistaan poikkeavia

Tämän lisäksi podencokanta maailmassa on sen verran pieni, että samaa sukua nämä ovat kaikkialla Espanjan ulkopuolella ja osittain rodun kotimaan rajojen sisäpuolellakin. Sukusiitos ei ole varsinainen ongelma, uloslinjaaminen on täysin mahdollista, mutta sen verran samoja koiria näitten kaikkien sukutaulut ovat täynnä, että mitään "suomalaista tyyppiä" ei ole olemassakaan.

Se jos/kun Suomessa ei ole tarjolla sopivaa, haluamasi kaltaista yhdistelmää, on puolestaan paljon mahdollista, mutta eri asia kuitenkin kuin "vääränlainen" tyyppi.

Itse olen löytänyt jo aikaa sitten ihan täältä kotimaasta itselleni täydellisen linjan ja myös jotakuinkin täydellisen yhdistelmän (kk) ja pentu kotiutuukin joulukuussa.
Lyhytkarvaisen minäkin hakisin muualta tällä hetkellä ja potentiaalinen yhdistelmäkin olisi tiedossa. Se tosin vasta suunnitteluasteella, eikä vielä reilun vuoden, parin sisään sekään.