Se kuuluisa ensimmäinen (ensimmäiset) yö uuden tulokkaan tullessa taloon. Miten se on teillä mennyt?

Kun Moppe tuli meille,äiti valvoi kahtena yönä sen kanssa olkkarissa,ei pentu nukkunut,ei sitten millään,itketti vaan kovasti.
Taas Dinon tullessa meni valvomisen puolelle. Oltiin jo sen verran fiksumpia että laitoin patjan olohuoneeseen,siellä sitten nukuin joskus,ja osan ajasta hyysäsin Dinoa. Ulinaa,raapimista ja nukkumista vuoron perään. Kaksi yötä Dinollakin meni totutteluun,siitä se sitten lähti hyvin menemään..

voih, se ensimmäinen yö oli kyllä uneton... Katselin koko yön rauhallisesti nukkuvaa pentua, joka vei puolet koko sängystä vaikka niin pieni olikin... Nykyisin kyllä mahdumme hyvin nukkumaan, välillä pitää vähän tyrkkiä tilaa ja peittoa takaisin.
Aamulla heräsin hyvin väsyneenä, mutten mennyt nukkumaan vaikka olisi ollut aikaa. Halusin olla pennun kanssa...
voih, miten pieni ja suloinen se olikaan...

Jamin kanssa,, öö nukuin, toisin kuin koira. se oli mun huoneessa, aamuyöstä heräsin kun äiti alkoi keräämään jätöksiä lattioilta. joka paikka täynnä sitä itseään..

Sirun kanssa nukuin alakerrassa patjalla. se nukkui sikeästi kainalossani, itse valvoin lähes kokoyön.

Tara kotiutui meille 4. huhtikuuta klo. 19 aikoihin seitsemänviikkoisena sheltinalkuna. Ensimmäinen yö meni todella hyvin. Hieman levoton Tara kyllä oli, muttei missään vaiheessa itkenyt emonsa tai siskojensa perään. En kyllä tainnut juurikaan koko yönä nukkua, sillä jossain vaiheessa Tara pyrki viereeni sänkyyn. Pelkäsin Tara hyppäävän yöllä alas, joten jäin valvomaan pikkuenkelini unta. Jossain vaiheessa taisin itsekin nukahtaa, mutta heräsin aamuyöllä ja edelleen Tara nukkui sängylläni. Muistan laittaneeni Taran tässä vaiheessa lattialle nukkumaan ja jatkoimme molemmat uniamme. Aikaisin aamulle heräsin Taran nappisilmien tuijotukseen, kun se pyrki sängylle. Lähdimme ulos.

Ensimmäinen yö oli paras.

Meiän ekat yöt meni tosi hienosti, et ei pentu itkeny ei yhtään nukkui vaan

Sohvi nukkui ensimmäisen yönsä rauhallisesti saunassamme(koirat nukkuu meillä aina siellä), ei puhettakaan ikävästä entiseen kotiin.

Kun Siiri oli meillä ekaa yötä, nukuimme siskoni kanssa olohuoneen lattialle ja Siiri oli omassa kopassaan. Ei kyllä tullut sinä yönä paljoa nukuttua... Siiri ei ikävöinyt pätkääkään emoansa&sisaruksiaan, eikä koko yönä tehnyt tarpeitaan minnekkään, mutta neitipä käytti hyväkseen minun&siskoni heikkoa tilaa ("voi miten se on iiiiiiiihana!!"), ja päätti, että hänen olisi paljon mukavampi nukkua patjalla meidän vieressämme, ja yritti sitten koko yön änkeä viereemme.

Että sellaista mun enkelien kanssa.

Meillä meni ensimmäinen yö Samun kanssa ihan hyvin,
Samu tottu nopeesti uuteen tilanteeseen ja ei itkeny ollenkaan.
Samulla oli valmiiks oma peti ja turvallinen alue, missä se sai olla rauhassa, mutta uuden perheen lähellä

Hmm.meillä on tainnut mennä ihan ok.Talossa on aina ollut koiria ja pennut viettävät aikansa ja yönsä vanhempien kanssa,eivät ikävöi.En vaan enää muista millaista se oli sen ensimmäisen kanssa

Hmm... ^---^

Taisin koisia itse, mutta Remu itse taisi valvoa, kunnes herätti, kun pissa hätä yllätti, joskus kolmen neljän aikaan, jonka jälkeen sitten valvottiin yhdessä, ja herätettiin koko talo meidän räminällä ja "ääntelyllä" koko poppoo. Toisena yönä taas molemmat nukuttiin sikeästi kylkikyljessä. :3

Nukuin koirani kanssa ensimmäisen yön lattialla ,kerran piti käydä yön aikana pissillä. Aluksi sitä vähän pelotti ,mutta kun sitä rapsuttelin siinä niin se
ilmeisesti helpotti.

Meillä saksanseisoja vähän itki, mut lopulta anto periksi ja nukahti.
Setteri nukku koko yön, eikä oo koskaan itkeny. Johtuiskohan siitä, et hoidin koko pentuetta 2vko:sta lähtien? Pakko vielä mainita, sitä ei oo tarvinnu edes pihalla yöllä käyttää. Mamman helppo lapsi

Nukuin Hugon kanssa ekan yön lattialla ja sitä ei itkettänyt yhtään. Herätti vaan mua monta kertaa leikkimään, puri korvasta ja nenästä ja lopulta pissasi mun päälle Seuraavan yön päätin nukkua jo sängyssä, mihin Hugo ei vielä silloin päässyt...

Meillä meni hyvin eka yö. Minja ei itkenyt yhtään. Se nukkui omalla tyynyllään (jonka kasvattaja oli antanut pentupaketin mukana) sänkyni vieressä ja minä silittelin ja rapsuttelin sitä.

Velmu oli ihan nätisti ensimmäisen yön. Kerran heläsi itkemään hetkeksi, sitten hiljeni taas ja painui nukkumaan omalle paikalleen

Ensimmäisen koirani kohdalla se olin lähinnä minä, joka heräsi keskellä yötä ihmettelemään että kuka täällä kuorsaa... Pentu nukkui tosi hyvin. En muista kyllä muidenkaan kohdalla olleen mitään vaikeutta. Mutta on se ollut jännittävää joka kerta

Meillä meni tosi hyvin Ekana päivänä Saku ei uskaltanut eteistä pitemmälle tulla, joten toin patjan eteiseen. Pikkuinen tuli viereeni nukkumaan ja siihen nukahti. Valvoin siinä muutaman tunnin ja kun poika ei herännyt, niin menin omaan huoneeseeni nukkumaan. Ei vikissyt tai ulissut yöllä ja kun heräsin, niin poika temmelsi iloisesti muualla huushollissa

meillä Lenni nukkui vieressäni lattialla koko yön, aamulla herätti viideltä (oli silloin vielä kasvattajansa aikataulussa...( ja alkoi leikkimään kanssani kuin olisi aina tuntenut minut...

Saavuimme illalla kotiin kasvattajan luota ja nukkumaan menoaikaan Eimille ei tullut mieleenkään nukkua. Piti tutkia, pissata (vaikka just oltiin tultu ulkoa ), repiä sanomalehtiä, mutta lopulta kun alkoi väsyttää tuli sängyn viereen ja hyppi sänkyä vasten, ja tuijotti minua suloisilla nappisilmillään ja vinkui. En silti nostanut, sitt nukahdettiin. Aamulla kun heräsin se suloinen pieni pallo oli kylkeäni vasten. Mitenköhän siihen päätynyt (?)
Seuraavana iltana selkis: näin kun olin menossa sänkyyn, tyttö kiipes lattialla olleen päiväpeiton kautta sänkyyn!

Meillä eka yö sujui ilman mitään kommelluksia. Tico nukkui koko pitkän koti matkan. Autossa sylissäni ensin se alkoi täristä ja uikutti mutta kun annettiin sille kasvattajan antama täkki missä oli emon tuoksua niin johan poika rauhottui Ja hetken päästä alkoikin jo jyrsimään sormeani..
Me oltiin kotona melko myöhään ja hetken kun ukkeli oli tutustunut sille tuli jo väsy. Tein sille pedin oman sängyn päätyyn lattialle. Välillä se yöllä heräsi ja koitti kovasti pomppia sänkyyni, mutta se oli niin pikkarainen että vain sen nenä osui aina kasvoihini Välillä yöllä kun se alkoi hiukan vaeltelemaan niin silitin sen takaisin uneen.. Ja aamulla herra oli taas täynnä energiaa klo 6 (kun kasvattaja aina heräsi tuohon aikaan) tuijottelemassa minuu sänkyni vieressä että "herää jo, mennää tekee jotain kivaa" ja se ei olisi millään malttanut tulla aamu pissiltä sisälle. Mut ku miul ei ollu ku toppatakki ja yökkäri ja pakkasta oli -20

Meillä meni Elmon kanssa hyvin. Tosin Elmo nukkui yön siskoni huoneessa, koska se oli ns. pentuhuone. Siellä ei ollut mattoja ja siellä oli kaikki paperit yms. Mun huoneeseen ei sen takia pentua laitettu koska täällä on tietokone että se olisi voinut purra johtoja. Muutenkin täällä oli kaikkea kamaa lattialla että helpompaa oli laittaa siskoni huoneeseen. Elmo oli kuulemma vinkunut jonkinverran, mutta siskoni oli silitelly sitä ja se oli rauhottunut ja nukahtanut. kyllä se pari kertaa yöllä heräs ja rupes leikkimään mutta muuten tais mennä ihan hyvin

Kun meille tuli nelikuukautinen Nalle, se vietiin yöksi keittiöön nukkumaan viltin päälle. Se vinkui hetken aikaa yksin, mutta kasvattaja oli neuvonut, että pentu kannattaa vain opettaa heti nukkumaan omassa paikassaan. Vähän ajan päästä pentu hiljeni, ja ajattelin että se oli vihdoin käynyt nukkumaan. Vaan ei, myöhemmin kuulin että äitini oli hakenut sen viereensä sängyn päälle, jossa ne olivat nukkuneet yhdessä.

Kun Lenni haettiin meille, se kävi koko illan riehuttuaan onnellisena nukkumaan omaan pyöreään sänkyynsä, itse olin päättänyt nukkua ekan yön sen vieressä patjalla lattialla. Yöllä heräsin kerran siivoamaan paperit, mutta Lennistä ei kuulunut itkun itkua koko yönä. Aamulla koin elämäni ihanimman herätyksen -kaulani päälle oli käpertynyt lämmin ja pehmeä karvapallo, joka huomattuaan että olin avannut silmäni, kääntyi ja tuijotti tarkasti kasvojani tummanruskeilla napeillaan.

Nuorimman nartumme tullessa kotiimme oli meidän uros vielä itsekkin täysi kakara ja oli tahattomasti vähän kovakourainen pennun kanssa.

Meidän uusi pentu oli alussa sellaisessa pentuaitauksessa joka saatiin vanhemman narttuni kasvattjalta lainaksi.Sielä pikkarainen sai rauhassa temmeltää työpäväni ajan niin, että näki jatkuvasti muut koiramme, mutta minä sain olla huoleti, ettei vaaville tapahdu mitään yksin olessaan.

Pikku neiti nukkui aluksi yönsä tuolla pentuaitauksessa, mutta alkoi myöhemmin protestoimaan kova äänisesti huomattuaan, muiden hauvojemme nukkuvan meidän makkarissa Eihän sitä parkua voinut vastustaa, joten siirsimme tytön nukkumaan sängyn viereen kaikista isoimassa näyttelyhäkissämme ja tyttö oli tyytyväinen kun sai tillitellä meitä ja nukkua turvallisesti omassa häkissään no eipä mennyt kauaa kun tyttö tuli tyytmättömäksi tähänkin tilanteeseen, joten se sai nukkua vieressämme muiden koirimme tapaan

Meillä meni eka yö tosi hyvin ! Nelli ei itkenyt mamiaan yhtään, ja aamulla jo puolen kuuden aikaan tyttö itki lattialla ja hyppi sänkyyn miun viereen, s eoli niin söpö

Mööh... Mein kakara oli ensimmäiset 2 viikko täys sanonko mikä! Rytmi oli juuri päinvastainen: yöt huudettiin ja päivät nukuttiin...

Wilma oli tosi hienosti ensimmäisenä yönään. Yhtään kertaan ei vinkunut (tai ainakaan en herännyt/huomannut) ja taisi nukkua koko
yön eikä tarvinnut lähteä pihallekaan keskellä yötä. Tosin aamulla kiirehdittiin pihalle jo viiden aikaan..

Meillä pennun kanssa meni nukkumisrytmi sekaisin 5 tunnin junamatkan takia ja siitä johtuen pari ekaa yötä olivatkin melkoisen äänekkäitä. Edelleen pentu uskoo saaneensa riittävästi unta aamuviiteen mennessä, mutta kovasti koitan siirtää heräämistä aamukuuteen - sitä ennen en tahtoisi nousta.

Meillä meni myös ihan hyvin eka yö ( ), mitä nyt pientä vinkumista . Sitten myöhemmin kun alkoi sisäsiistys olla hanskassa, pentu sai päähänsä, että joka yö kahden/kolmen aikaan pitäisi päästä ulos !

Nyt pitää kaivella hämärää muistiaan. Ensimmäisen koiran saapumisen (vuosi 1996) muistan, kun ipana nukkui boksissaan ja välillä vinkui mutta nukahti kun roikotti kättä boksin vieressä...

kaikki seuraavat onkin sitten ihan hämärän peitossa. Oletettavasti äitini on ollut se, joka niiden muiden kitinät ja vikinät on kuullut

Me oltiin vasta yhdeltä yöllä kotona ja siitä mentiinkin aika nopeesti nukkumaan. Hyvin meni muistaakseni eka yö, pientä vikinää saattoi olla mutta nukun niin sikeästi niin en ainakaan turhia herännyt. Sängyn vieressä se silloin nukkui, nykyään koisii kyllä sängyssä.

Eka yö tämän viimeisimmän kanssa meni todella hyvin! Kerran vinkui yöllä ja päästin pissalle ja kakalle ulos, sitten otin pennun kainaloon nukkumaan

Vanhemman koirani kanssa ei todellakaan mennyt hyvin eka yö Kira itki koko yön ja oikeastaan koko pentuiän öisin. Nukuinkin siis pari ensimmäistä kuukautta sohvalla ja Kira vieressä... Ei kiitos toista kertaa tuollaista itkupilliä, vaikka toisaalta itkut johtuivat Kiran kipuilusta. Kiralla oli pahat allergiaoireet, pahimmat korvissa ja jokainen korvien kanssa kipuillut tietää, että sillon kyllä sattuu eikä siihen auta oikein mikään

Hoxin kanssa eka yö sujui oikein hyvin, teki yön aikana tarpeensa paperille muuten nukkui sikeästi. Nukuin kumminkin varmuuden vuoksi sohvalla.
Ekan koiran kanssa ei ollut myöskään mitään ongelmia.
Molemmat ovat kiltisti nukkuneet

Meillä meni hyvin. Ei itkenyt tai parkunut, meni vain leikeistä väsähtäneenä kiltisti nukkumaan omaan koppaan. Edellisen koiran kanssa olikin sitten itkua ja uneton yö.

Meillä toi koiruus nukkui ihan rauhassa. Kyllähän toi yhdessä vaiheessa vinkui siksi, että halusi lähteä pois huoneestani muttei ihan onnistunut kun oli ovi kiinni. :>

Ensimäisenä yönä Duffy koisi pitempään ku minä :--DD se tuntu ihan siltä kun ois jos kauan meillä asunu ei ollu minkäänlaista ongelmaa

meillä Zimi vähän ulisi ja repi siskon julisteet = DD Eipä oikee muuten äänelly ^^