Eli mulla on 5 kk vanha cockeri narttu Isabella, ja kasvattaja sanoi että rotu on nöyrä ja helppo kouluttaa jne. mutta tän kanssa siitä ei kyllä ole merkkiä! Hauva on niin itsepäinen ja välinpitämätön että huh huh...
Olen nyt saanut sen opetettua istumaan ja maahan, paikallaankin se pysyy mutta vaihtelevasti, ja siihen se taitaa jäädä. Irti sitä ei voi pitää koska ei tule luokse jos vaan on muita ihmisiä, se säntää heti tervehtimään niitä, ja ei siinä auta vaikka kuinka huutelisi.

Onko kenelläkään muulla vastaavia koulutusongelmia? Vai onkohan se kouluttajassa vika

Itsepäisyyttä löytyy kyllä meidänkin pojalta Varsinkin pentuaikana. Käskyjä se kyllä on aina oppinut nopeasti, ja esim. kentällä se on ihan eri koira kun kotona. Välillä kun katsoo tuttujen koiria, miettii miten niillä on voinut olla niin helppoa Cockerit ry:n sivuilla lukee "Cockeri ei vaadi kovaa, ankaraa koulutusta, tavallinen tapakasvatus perheessä riittää. Usein cockerit voivat kuitenkin olla varsin itsepäisiä ja voimakastahtoisia, joten laumajärjestys tulisi olla kotona selvä." Jokainen koira on yksilö, toiset helpompia kuin toiset.

No siis meillä on nyt 2 vuotias cockeri-tyttö Jatta ja on kaikkeja muuta kuin kiltti nöyrtuväinen lapsoinen... Mutta siis cockerihan on sellainen olento,että sille pitää olla säännöt ja kuri heti alusta, muuten se pompottaa ja tekee mitä ite lystää.. Cockerithan on myös todella villejä ja itsepäisiä pentuja ja niitä täytyy vain komentaa,mutta kyllä se menee sit n.1 vuotiaana ohi Mä trimmaan 5kuukautista cockerin pentuja ja hän on kyllä niin itsepäinen että ei ole toista !!

Mutta koitahan pärjätä Isabellan kanssa

Meidän cockeri tyttöjen kanssa ei ole ollut kauheasti ongelmia. Kilttejä ovat olleet kuin enkelit. Mutta sinun kannattaa vain olla kärsivällinen sillä on nyt tuo ikä aika pahimmillaan..

Kärsivällisyyttää ja päättäväisyyttä. Koiran iän ottaen huomioon koira on aika nuori. Kannattaa verrata vaikka ihan ihmis lapsia ja miettiä oliko joksu kakarana hirveän kuuliainen "uhmaiässä", kun äiti tai isä käski tai pyysi tehdä jotain. Tuo kuuluu vähän ikään mutta kuulostaa ainakin että olet aloittanu koulutuksen jo ajoissa joten hyvin varmasti teillä menee jatkossa

Tungen samaan ketjuun

Kiinnostus cockereita kohtaan on todella suuri, mutta se henk.koht tieto ja kokemus uupuu. Kunnollinen kokemus on vain yhdesta koirasta, vanha herra, rakas herra. Semmoinen löllerö ettei ole toista Niimpä kaipaan tietoa teiltä cockereiden omistajat

Koulutatteko pääasiallisesti namilla? Vai löytyykö cockerilta taistelutahtoa leluun? Pallon peräänhän suhteellisen moni lähtee, mutta "iskeekö" ne leluun kiinni?

Millainen cockerin aktiivisuus on? Löytyykö cockerista pitkille lenkeille, mutta toisaalta kiehuuko se seinille, jos joutuu olemaan päivän tai pari ilman pitkää lenkkiä?

Entä turkki, trimmaus, kuinka usein? Muu hoito?

Kaikkea muutakin, tämä lukee oikein mielellään kaikkea tein cockereista

Kyllä se koira on varmasti kiltti ja miellyttämisenhaluinen, mutta on vaan sen verran vilkas ja nuorikin Kyllä se siitä rauhoittuu ajan kanssa, ole päättäväinen ja kärsivällinen!

Nassikka: www.cockerspanielit.fi

Namilla ja kehuilla ja rapsutuksilla meidän koirat on koulutettu. Vanhin ei varsinkaan innostu revittämisestä lainkaan, nuoremmat kylläkin. En tosi ole tehnyt niille sitä, koska haluan säilyttää ne pehmeäsuisina.

Nassikka: Cockerista saa aikuisena todellahyvän lenkki toverin eli energiaa riittää lenkkeilyyn ja ei meillä ainakaan tytöt sano mitään jos ei joskus pääse lenkinlle. Ja kouluttamiseen namit ovat varmaan parhaimmat mahdolliset kun nuo spanilelit (erityisesti cockerit) ovat kuuluisisa ruokahaluistaan ´Mutta varmaan jos ei anna pennusta asti nameja niin paljoa vaan lelua käyttää motivaatioon niin eiköhän kouluttaminen lelullakin onnistu. Turkista vielä sen verran että sitä suositellaan harjattavaksi 1-2 kertaa viikossa vähintään. Harjauksen tarve riippuu tietysti vähän väristä ja sitä kautta taas turkin määrään. Esim meillä kun on musta jolla on karvaa tonneittan niin menee helpommin takkuun ja punanen ei taas omista karvoja jotka menisivät takkun kun ei neiti ole niitä jaksanut kasvattaa Ja trimmaus on suositeltavaa noin 3 kk välein taas ihan koirasta riippuen että kuinka paljon sillä on karvaa ja kuinka nopeasti se kasvaa.

Nämä sivut on toki selattu jo useaan kertaan, ihan omakohtasia kokemuksia vain haen Omat kokemukset on vain kahdesta cockerista. Joten Heidi&koirat kiitoksia paljonpaljon

Punaiset cockerit ovat niitä jotka eivät yleensä omistaa liikaa karvaa. Meidän punainen aiemmin trimmattiin vain n. kerran puolessa vuodessa koska sillä oli niin vähän karvaa ja se kasvoi hitaasti. Nyt karva on alkanut kasvaa ja näyttelyiden takia käydään paljon useammin

sama ongelma on ollut sehlttiuroksen kanssa...

Aivan samallainen ongelma oli minulla ja cavalierillani kun se oli pentu. Ei se vieläkään mitää osaa, vaikka on kohta vuoden vanha.

muista että jokainen koira on yksilö, ja jos koirasi on 5kk vanha, niin sillä on tod näk murkkuikä tulossa, jolloinka se menettään korvansa ja unohtaa kaikki opit, ja kun murkkuikä menee ohitse, niin koira toimii niinkuin aikaisemminkin..