onko kukaan täällä partiossa?

En ole. Oletko sinä?

Mä olen
Kymmenes vuosi menossa..

Juu, oon. Oiskohan kolmas vuosi menossa...
Hauskaa hommaa on, varsinkin ku huippu kamuja myös partiossa

Enpä oo enää. Tänä vuonna en oo ollu, mutta viimeset vähän päälle 5 vuotta olin partsalainen.

Juu oon-. Ens vuonna sitten johtajaks

Juu olen. Yhdeksäs vuosi menossa, olisin johtajaksi saanut ryhtyä jo viime vuonna mutta en halua ittelleni vartiota.. Kivaa meillä on, vaeltajaryhmässä on kaks vaeltajaikästä ja kaks "johtajaa" jotka roikkuu meidän mukana

Juu. Olen ollut mukana vasta sen 3-4 vuotta, kun ei mahtunut mukaan mihinkään ja sitten 2001 herätettiin tuo lippukunta henkiin (perustettu ilm. -61 ). Vartionjohtajana mie mukana pyörin, pestin toiminnasta voi sitten olla montaa mieltä.

Rakastan sitä touhua, kaikesta huolimatta.

Minä en käy partiossa ,mutta ystäväni Eveliin (Daxia) on harrastanut
jo useamman vuoden.

täällä yksi partiolainen ilmottautuu! 9. vuosi meneillään, 3.vuosi vartionjohtajana alkaa huomena. Kivaa hommaa, hirveesti saanut kavereita ja vartionjohtajana on tosi kiva olla kaverin kanssa. Olikos kukaan Taruksella? Minä olin, märkä mutta hauska leiri

Olin Taruksella. Säät ei tosiaan ollu mitkään parhaimmat, mutta ei se menoa haitannut Ainakin osasi ottaa enemmän iloa irti auringosta sillon kun se paistoi. Ja olihan sielä loppuviikosta muistakseni parempi ilma.. Mutta mahtava kokemus oli silti

Enpä ollut Tatruksella, kun päädyttiin järjestämään lippukuntaleiri. Sateeseen tuli tosin tutustuttua tässä menneenä kesänä... On se niin mukava herätä 20 cm syvästä kuralammikosta.

Neljäs vuosi alkaa kohta...

En enää, olin pienenä varmaan jotain 3-5 vuotta, enkä tykännyt.

Joo,ei muakaan oikein partio hommat sinänsä kiinnosta.
Mutta aika mielenkiintoiselta se kumminkin vaikuttaa.

minä en käy partiossa, se ei ole koskaan voinut vähempää kiinnostaa... veljeni on ollut kyllä muutaman vuoden partiossa ja on tykännyt

Mä olin Taruksella kahen kaverini kanssa oli tosi kiva leiri vaikka satokin niin paljon, mutta me koiraihmiset osataan varautua huonoonkin säähän

Mitä lippukuntia täällä sitten on edustettuina? (Piirit?)

Mie olen LeKo:sta, piiri PäPa.

uunituore partsalainen ilmoittautuu!
olen jo16v mut kun haluun mukaan, niin mikäs estäisi..
huonompi puoli vaan et joudun olee vartsalainen riihitykseen asti, sitte vasta pääsen vj:ksi.. oon niin kun "ala-arvoisessa asemassa ikääni nähden"..
mälsä juttu..

Mä olen JTT:stä eli Joutjärven Tapulitytöistä ja piiri on SaPa.

Oon ite Jeanne D´arc:ista

KSS eli Kouvolan Salpasirkat on lippukuntani. Piiri on Kymi. Lippukunnan sivut ovat täällä. Sieltä johtajistosta minutkin löytää..kuva on vuodelta 2002...hehheh eli minä 12-vuotiaana. en oo muistanu lähettää vähän uudempaa

Haluaisin liittyä partioon ja saisinkin luvan vanhemmiltani, mutta ainoana esteenä on kaverit Ne pitävät sitä Nössöjen puuhana.. Bestikseni on ollut pienenä (eli n.7v) partiossa puoli vuotta ja kysyin kerran häneltä, että tykkäsitkö ja hän sanoi:"No en todellakaan! Kauheeta nynnyjen puuhaa! Miksiköhän mä edes joskus olin siellä??!!" En tiedä haluaisiko hän sitten sen jälkeen olla mun kanssani.
En ole vielä uskaltanut kertoa, että haluaisin aloittaa partion.

Sanokaa mielipiteenne, kannattaako minun aloittaa partio vai ei?

Jos oikeasti haluat partion aloittaa, suosittelen että sen myös teet. Miksi bestiksesi ei haluaisi sun kanssa enää sen jälkeen olla? En mä ainakaan kavereitani valitse harrastusten perusteella.
Partiolaisena tiedän, että monilla on paljonkin ennakkoluuloja partiota ja partiolaisia kohtaan. Ihan normaaleja ihmisiä partiopiireissä kuitenkin liikkuu Osa ihmisistä kuitenkin luulee, että partiolaiset vain taluttavat mummoja kadun yli, opettelevat solmuja ja ainoat kaverit ovat partiolaisia. Sellaisille ihmisille en jaksa edes selittää mitä partio oikesti on ja että partion ulkopuolella mullakin on ihan normaali elämä.

Mutta jos tosiaan noin paljon pelkäät, että kaverisi eivät sinua enää hyväksyisi, en tiedä onko partion aloittamisessa mitään järkeä. Ei ole kivaa jos joudut häpeämään harrastustasi.

Kannattaa aloittaa, kyllä mullekin ollaan sanottu et vähäkö oot nössö. So What?
Anna mennä sisään korvasta ja sitten ulos.
Ei sun ystävä voi määrätä mitä sä teet. Vai mitä?

EPP Etelä-Pohjanmaan partiolaiset.

Ja sitten SiSi Simpsiön siskot.

Kiitti! Aloitan nyt sitten partion.. Tai siis soitetaan huomenna sinne jos huolis mut mukaan. Oletteko tyttö lippukunnassa (tai poika) vai ihan yhteis?
Niin ja olen Hämeenlinnasta, mihin Hämeenlinnan lippukuntaan menisin? Kannattaako mennä tyttö lippukuntaan vai seka?

Mikäs on partioiden idea? Kiinnostais vähä.

meil on tyttölippukunta. siinä on hyvät ja huonot puolet. musta on kyllä kiva lähtee retkille ym ihan vaan että siellä on tyttöjä, kuitenkin isommilla leireillä näkee paljon poikia. sekalippukunnassa en ole koskaan ollut mutta olen kuullut että niissä saattaa tulla vähän sellasia "näytetään noille likoille ku ne ei osaa mitään"-tilanteita yms. missä pojat haluavat näyttää miten hyviä ne ovat Tosin olisihan sekalippukunnassakin varmaan kivaa. Itse olen ehkä ton tyttölippukunnan puolella, itse oon tykännyt ainakin olla ihan vain tyttöporukassa, kertokaa sekalippukuntalaiset omista kokemuksistanne

Niin ja Verdana: annan sulle pari linkkii mistä voit lukee partiosta Suomen partiolaisten ja Lippukuntani sivuilta. Kannattaa katsella muutenkin noita sivuja ja löydät varmaan linkkejä muihin sivuihin. Partio on todella hauskaa ja siellä tehdään paaaaaljon muutakin kun solmuja. Esim. tutustutaan uusiin ihmisiin ja pidetään hauskaa

Käyppäs Suomen partiolaisten sivuilla www.partio.fi

Ilmoittaudut nyt siis todella mukavaan toimintaan-
Itse olen vaihtanut lippukuntaa, vainion vesoista (seka) Simpsiön siskoihin (tyttö)
Oikeastaan pidän enemmän tyttö-lippukunnasta. On yhteisiä viikkiksiä jne. Ei pojat ole häirittemässä

Meillä on sekalippukunta, ja mielestäni toimii. Okei, välillä on aikas mahdotonta yrittää saada opetettua tytöille jotakin, kun pojat soittavat suutaan... Mutta onnistuu sekin, ja hommassa pysyy se väri.

Moni sudarina ollut sanoo, että lopetti, kun homma oli niin tylsää, leikkimistä vaan, mutta vartiolaisena ja johtajana pääsee tekemään paljon enemmän. Eli jos kiinnostaa, kannattaa todella aloittaa - ja touhuun pääsee mukaan iästä riippumatta.

Mun lipukuntani on siis LeKo eli Leppävaaran Korvenkävijät (Espoo). Kotisivut täällä.

Kun siirryin Lapualle vartioon, tämä vuosi oli tylsä. Me istutiin kauniina päivänä tunkkasessa ja pimeässä huoneessa ja tehtiin luennollisia suorituksia ja merkkejä. Jee. Ei yhtään toimintaa...
Ohjaajat oli hieman hienohelmoja ja tärkeileviä... Mutta viikkis oli IHANA!

Juu minä olen myös partiossa. Yhdeksäs vuosi menossa.
Susiveikoissa sis toimin vartionjohtajana.

6 vuotta olin sitte ei enään kiinostanu

Meitipä on vj 5 tai 6 vuosi menossa.
Lippukuntana ILKI.
Huomenna leirille !

liputti, miksei kiinnostanu??

Veli alotti tänä syksynä.. Miuta ei kiinnosta

Minä erosin tänä kesänä partiosta, kun se ei tarjonnut sitä mitä halusin.
vaeltamista.
Onneksi voin liittyä muihin seuroihin, joissa vaelletaan ja vaeltaa itsenäisestikin

Itse en ole oikeastaan ollut. mutta kai sen voi laskea kun äiti oli lippukunnanjohtaja n. 8 vuotta ja partion kanssa äiti on ollut tekemisissä reilusti päälle 10 vuotta.
Viimeisin partioleiri jolla olin itse mukana ja jonka muistan oli kaiketi Tokka-98 (Puolangalla..?) jolloin ikää oli 5v. sen jälkeenkin on varmasti jotain ollut, mutta muistoissa ei ole säilynyt tähän päivään asti

-Niko-

Se lippukunnanjohtaja oli vähän liian innokas koko ajan soitteli joka tapahtumaan ja ei ois munkaan antanu lopettaa soitteli joka väli kotia. eikä me sielä oikein enään mitään tehty. Siittä lippukunnanjohtajasta en muutenkaan tykänny eikä meille oikein ollu enää ryhymää.

Mä olin joitakin vuosia partiossa, mutta nyt 2-3 vuotta sitten lopetin kun muutettiin. Eikä oikeastaan enää ollut niin hauskaa kuin alussa.

Taruksella olin myös minä . Edelleenkin muistan kuinka myö herättiin aina vessa-autojen kuminaan aamuisin . Oli kyllä hauska leiri, ei voi muuta sanoa.

Ja minähän siis olin Toivakan Lepinkäisissä.

Eli siis Susiveikot, joissa tomin vj:nä, on sekalippukunta.
Mutta sekavartioita/-laumoja ei meillä kuitenkaan ole.
Samassa lippukunnassa olen ollut 8 vuotta, yhdeksäs lähti juuri käyntiin.
Eli siis tyttölippukunnassa en koskaan ole ollut enkä en usko, että tykkäisin siitä ihan yhtä paljon kuin sekalippukunnasta.
Olen aina tykännyt olla paljon enemmän poikaporukassa, vaikka tyttö siis olen
Sekalippukunnassa pääsee jatkuvasti tekemisiin myös tämän vastakkaisen sukupuolen kanssa. Omasta lippukunnasta löysin myös entisen poikaystäväni.
Ja vartioiden omilla retkillä ollaan siis usein vain tyttö- tai poikaporukassa samoin omissa kokouksissa. Lippukunnan yhteisillä retkillä, leireillä ja tapahtumissa pääsee sitten niiden poikien kanssa tekemisiin.

Meidän lippukunnassa kuulee kyllä aina välillä tota "ei noi tytöt vaan osaa".
Siihen on jo tottunut ja usein siitä tulee sellanen fiilis, että "ai ei osata vai? no kyllä me pojille näytetään!"
Ja meidän lippukunnassa ainakin tytöt ja pojat on tosi hyvissä väleissä ja kaikki sujuu sen puolesta hyvin. Olen kyllä itsekin ollut parikin kertaa tilanteessa, kun olen myöntänyt, että nyt tarvittaisiin miehiä.
Esim. Sitruunan kanssa kerran vartion omalla retkellä ei saatu kaasupulloa kiinni kun se suutin oli ihan jäässä, kaivon lukko jäässä ei saatu sitäkään auki ja tietenkään kämpällä ei juuri silloin ollut yhtään puita. Se retki kyllä muistetaan pitkään.

nostoa.

Oliko Puskan partiolaisia Pinjalla tai Leimulla?
Itse olin Leimulla, oli hieno kokemus .

Leimulla tuli oltua, hieno kokemus tosiaan!

Huhuu! Tännekin jotain elämää!

Mite teiän lippukunnat vietti itsenäisyyspäivää?
Meillä -> aamulla kirkkoon, illalla soihtukulkue.

Täällä on kanssa yksi partiolainen. Aloitin ekaluokalla, eli 10 vuotta jo takana, johtajana olen kolmatta vuotta.
Meillä on sikäli erikoinen tilanne lippukunnassamme, että minä olen ainoa naispuoleinen johtaja, sitten ovat vain laumalaiseni mutta ihan hyvin siellä on sujunut. Meillä on kokouksia vain joka toinen viikko, koska yksin rahkeeni eivät riittäisi joka viikkoon. Parasta kokouksissa on aina nähdä lasten innokkuus! Minulla itselläni on paljon hyviä partiomuistoja, etenkin leireiltä. Ja onhan partio kasvattanut sitkeyttä ja vahvistanut kaikilla tavoin luonnetta!
Tuskin tulen kuitenkaan partiota jatkamaan sen jälkeen kun lukioni loppuu ja muutan pois. Partiosta sain vt- parinikin

Minäkin ilmoittaudun! Kuulun pohjois-pohjanmaan partiopiiriin eli P-PPP:hen. Ja lippukuntana oulun Toimarit.
Meijän lippukunta on kans sekalippukunta, mutta sekavartioita ei vissiin ole (?) en ole asiasta varma, mutta meillä on ainakin
tyttövartio. Aloitin kyllä partion aika vasta,n. 2 vuotta sitten, eli 11-vuotiaana. Kauheasti ei ole vielä kokemuksia takana, mutta
uskon,että tulen saamaan mahatavia kokemuksia partiossa tulevaisuudessakin. Ja parhaita on mielestäni ehdottomasti kokoukset! meidän vartio kokoontuu kerran viikossa ja meidän kokouksissa on aina hauskaa!

Meikäläisellä alkaa pikkuhiljaa tuo partio jäämään vähemmälle. Ryhmän vetämisen lopetin viime syksyyn, tyttöjä kävi vain kolme, joten sain heidät delegoitua hyvin erääseen toiseen laumaan, joka kokoontuu omaamme ennen. Ja nyt en kyllä enää ryhmää lähde vetämään, tuokin juttu oli tosi syvältä: meitä oli kolme vetämässä tuota samaa ryhmää, ettei kenenkään tarvitsisi ottaa täyttä vastuuta lauman pitämisestä, sillä aika on melko kortilla meillä kaikilla. Tämä kuitenkin käytännössä tarkoitti sitä, että minä kävin yksin pitämässä ryhmää - muut kaksi eivät koskaan töiltään päässeet, torstai oli siitä paha päivä. Lisäharmia toi vielä se, että torstaisin meillä on myös pesisharkat, eli jouduin jäämään niistä pois joka kerta, kun kävin pitämässä lauman. Onneksi sain tytöt siirrettyä toiseen ryhmään, sillä he kuitenkin innokkaasti kävivät, ja olisi ollut sääli, jos he olisivat joutuneet lopettamaan sen takia, että laumanjohtajalla on kiireitä.

Leiritkään eivät tällä hetkellä innosta sitten yhtään. Johtajien kanssa on kiva mennä, kun aikataulut eivät ole niin tiukkoja, mutta sitten kun ne lapset ovat mukana, on meno yhtä juoksemista ja sähläämistä, eikä yölläkään saa nukkua, kun pitää suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa pitkälle yöhön. Itselleni tuo nukkuminen on sen verran tärkeä asia, etten vaan jaksa seuraavana päivänä olla täysillä mukana, jos tulee valvottua myöhään - ja niistä kokouksista on sitten taas paha olla poissakaan, muuten on ihan kujalla seuraavan päivän tapahtumista.

Varsinaisia omia kokouksiahan meillä ei enää vaeltajaryhmänä ole jo senkään takia, että puolet meistä asuvat Helsingissä. Retkeilemme ja keräämme rahaa sitten sitäkin enemmän, ja juhannuksena pyrimme aina menemään Tarukselle telttailemaan. Viime kesänä tosin itse jäin pois polven tähystyksen takia. Ensi kesänä suunnitelmissa on taas jo lähes perinteeksi muodostunut Suomenkierto, tämä on nyt neljäs kerta, kun lähdemme reissaamaan vähän pidemmälle.

Ensi syksynä taitaa kyllä jäädä partio tosi vähälle kirjoitusten ja koulu- sun muiden kiireiden takia, koska pesistä pitää treenata ja koirankin kanssa tehdä joskus jotain, jos siitä tokovalion meinaa leipoa.. Innostus tosiaan on kyllä jo alkanut hiipua, onhan tässä jo reilu kymmenen vuotta partion parissa vietetty. Jotenkin vähän tuntuu siltä, ettei tämä enää ole niin mielekästä, kuin se oli ennen - toki juuri nuo ryhmämme omat reissut ovat ihan mahtavia, ja ryhmämme muutenkin tosi yhteenhitsautunut vuosien varrella, mutta silti on vähän valju olo kaikesta muusta. Eikä taida olla kovin reilua roikkua mukana vaeltajaryhmässä, jos ei halua tehdä lippukunnan hyväksi yhtään mitään Hirveästihän partio on antanut ja opettanut vastuuta, ryhmässä toimimista ja myös johtamistaitoja, mutta en tiedä, onko mielekästä tehdä sellaista, mikä tuntuu lähinnä velvollisuuksilta ja pakolta. Mutta katsellaan, mihin suuntaan tässä edetään, josko partio kuitenkin pysyy vielä harrastuksenani.. Suurin syy siihen, että vielä ylipäätään harrastan, on oma vaeltajaryhmämme.

Hui, miten pitkä juttu tästä tuli.

Täällä vähän sama tilanne kuin Hiipivällä siiselillä. Esimerkiksi yhden yöretkenkin järkkääminen vie kyllä ihan kiitettävästi voimat minulta, kun on yksin vastuussa kaikesta (laumassani on 7 tyttöä). Nyt on sellainen tunne, että voi kun saisi itse vielä leireillä ilman mitään ohjausvastuuta. Sudarina ja vartsalaisena joka leiri oli kyllä täynnä elämyksiä, mutta ei sitä silloin tajunnut mikä järjestäminen siinä oli. Täällä meillä päin ei ole mitään omaa vaeltajaryhmää, enkä sitten viitsi mihinkään Ähtäriin sitä varten raahautumaan. Ajattelin, että ensivuoden jatkan vielä vetäjänä, mutta en enää ylppäreiden jälkeen, ja tällä hetkellä ei ole edes motivaatiota lähteä mihinkään uusiin piireihin pois muuton jälkeen. Kaipaa sitä välillä jotain uusia harrasteitakin. TOSIN, ei se pikku partiolainen itsestä koskaan mihinkään häviä, kuitenkin rakkaus kaikenlaista retkeilyä ja vaeltamista kohtaan säilyy (samoin kuin nuo nuorempana koetut leirit ja retket, joita haikeana muistelen).

Juu, itsekin olisin partion varmasti jo monta vuotta sitten lopettanut, mutta mukana on pitänyt tuo huisin hyvä ryhmämme. Harmittaa kyllä ajatus siitä ryhmästä luopumisesta, mutta olen niin paljon kuunnellut muiden puheita siitä, kuinka ärsyttäviä ovat ihmiset, jotka eivät tee lippukunnan hyväksi mitään mutta notkuvat silti johtajahuolloissa ja leireillä mukana, ettei kauheasti itse huvita olla sellainen.