No mun vanhempaa aussieta ei sen oudomman värityksen (puna-valkoinen) takia osata oikein arvailla miksikään roduksi, mutta ahkeraan ihmiset kyllä kyselevät mitä olen sen hännälle tehnyt (luonnontöpö). Minähän siihen aina sitten, että enhän minä sille mitään ole tehnyt kun se on aina ollut tuollainen.

Ja jotkut ns. "koira-asiantuntijat" katsovat aiheelliseksi kertoa minulle, että koirien häntiä ei saa Suomessa typistää. Niiden ilmeitä on hauska seurata, kun ilmoitan että Brunolla on jo syntyessään ollut tuollainen häntä eli sitä ei ole typistetty. Huvinsa kullakin...
Huugon kanssa saakin sitten enemmän katseita ja kyselyjä osakseen. Toisaalta on ihan kiva, että ihmiset kyselee ja juttelee, mutta vähitellen rupeaa tympimään kun viidennentoista kerran saa kuulla kuinka se on niin söpö ja minkä rotuinen ja ikäinen se on ja plaa plaa... Tee nyt siinä sitä lenkkiä sitten...

Mutta itse aiheeseen (harhailun kautta tosin), ehkä hauskin ehdotus Huugosta on ollut dalmatialainen. Blue merle väritys tämän kait aiheuttaa, mutta täytyy kyllä myöntää että en ole ikinä nähnyt pitkäkarvaista ja harmaapohjaista dallua ja niitäkin on sentään tullut jonkin verran seurailtua.

Ja tämä dalluehdotus on kuultu useammin kuin kerran, ei siis yhden "likinäköisen" hassun aikaansaannosta.
Täältä voivat halukkaat käydä toteamassa, onko minua huijattu ja omistanko todellisuudessa dalmatiankoiran.
Huh, tulipas taas romaani. Mä en oo kyllä ikinä osannut ilmaista itseäni lyhyesti ja ytimekkäästi...