Meidän niin rakas poikamme Remu Fati Fim Foff nukkui tänään pois.
Olo on epäuskoinen ja erittäin järkyttynyt en voi kuin huutaa, oksentaa ja itkeä nyt tuntuu, että minulla ei ole enään mitään........

Remu osallistui tänään Kotkan näyttelyihin ja voitti sertifikaatin ja yhtä-äkkiä sai autossa pahan epileptisen kohtauksen johon poikamme menehtyi ehdimme vielä eläinlääkäriin, mutta mitään ei ollut tehtävissä ja jouduimme hyvästelemään meille niin rakkaan pojan.

En kestä tätä niin valtavan suurta menetystä olen musertunut ja hoen vain uudestaan ja uudestaan, että miksi? Miten terveen oloinen koira voi kuolla yhtä-äkkiä mihin ja miksi? saamme ruuminavaus pöytäkirjat muutaman vk. päästä ehkä sitten osaan jo vastata näihin kysymyksiin.......

Nuku hyvin Remu rakastan sinua ikuisesti

Rakkaudella: Äiti, Isi, Pimu ja Manta

Vilpittömät osanotot. Eipä tuohon voi oikein muutakaan sanoa.

Cee

Otan osaa. Voimia teille. Olo on varmasti käsittämätön, *tsemppirutistushali* teille siis.

Voi surkeus Osanottomme

Osanottoni

Syvimmät osanottoni!

Syviä osanottoja täältäkin!
Toivottavasti saatte selville mikä tuli, se varmasti helpottaa jonkin verran.
Ei oo maailma reilu, ei.

"Satumetsän laidalla oli portti.
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi vain harvassa ja yksitellen.
Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään, kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma, satujen koirataivas.
Kerran iltana rauhaisana, portin luokse kulki koira.
Ei vanha iältänsä, mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki, kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille, josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui, katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen, niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni, mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt, pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan, niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan, odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren, miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni. Sen on hyvä olla."
-tuntematon-


*halitus* suunnattoman suureen suruun. Paljon voimia

Mitä

Isot halit ja osannottomme meiltä täältä Emme voi sanoiksi pukea surua, jota tunnemme myös Remun menetystä kohtaan

Isot jaksamiset teille ja isot voimahalit!

Voi kamala!

"Vain pimeässä näkyvät tähdet, vain hiljaisuudessa kuuluu laulu."
(Maaria Leinonen)

Otan osaa suruunne.

"Nyt olet tähti öisellä taivaalla, revontuli.
Välkähdys auringonsäteenä aallonharjalla.
Olet leppäpuussa kahiseva tuuli.
Kimaltava timantti keväthangella."

osan ottoni suureen suruun. paljon voimia ja muistoja rakkaita.

Suureen suruusi lämmin osanottoni

Kauhea juttu. Pahoittelut.

Osanottomme!!
Paljon voimia!

"Antaa kyynelten virrata,
antaa itkun tulla.
Antaa sydäntä pakottaa,
antaa ajatusten sattua.
Kun suru on kohdannut,
lamaannuttanut,
mykistänyt.
Kyyneleet pesevät,
itku hoitaa.
Sydän aina tuntee
ja ajatukset tekevät surutyötä.
Surutyö on hyvästijättöä
ja luopumista.
Luopumista siitä mitä
emme koskaan omistaneetkaan,
vaan saimme pitää
määräajan lahjana.
Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun, suuren, valtavan,
sisintämme kalvavan.
On poissa katse tummien silmien,
ja haukku -sitä kuule en.
Vaan jokainen kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen -en koskaan yksin jää.



Remun muistolle:

"Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun, suuren, valtavan,
sisintämme kalvavan.
On poissa katse tummien silmien,
ja haukku -sitä kuule en.
Vaan jokainen kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen -en koskaan yksin jää."

Osanotot meiltäkin.

Yö on mennyt musta tuntuu, etten jaksa, tämä on niin kauheaa.
Ei kuulu pienen pojan tuhinaa olen koko yön ravannut makkarin ja olohuoneen väliä, Remulla kun oli tapana siirtyä jossain vaiheessa yötä omaan nojatuoliinsa nukkumaan, mutta hipsiä taas aamulla meidän viereemme.

Sydämeen sattuu niin luja miten näin voi käydä, olen järkyttynyt ja shokissa. Janne on valvonut koko yön autossa ikävöiden Remua meidän poikaa.

Työt nukkuvat vieressäni ja niistä saan vähän lohtua, näin koko yön Remusta välähdyksen omaisia muistikuvia. Remu oli meidän koirista se ensimmäinen johon minulla oli niin vahva side se oli koiristamme eniten perääni tytöt kun ovat enemmän yhtäköyttä yhdistystä.

En kestäsi ilman teitä ihania ihmisä ja perhettäni Jannea, Pimua ja Mantaa.
Haluna kirota huuta ja itkeä, mutta mitä se autaa mikään ei tuo poikaa takaisin. Kiitos kaikista osaantoista viesteistä, sähköposteista ja puheluista sekä virerailuista.
Juhan ja Tiinan lämmin yhteydenotto ja omakohtaisen menetyksen käsittely auttoi paljon samoin rakkaan ystäväni Sarin vierailu.
Ehkä selviämme tästä vielä, on vain pakko, mutta nyt vain itken ja itken nyt on aika surra.

Koko illan poltimme kynttilää ja katsoimme Remun kuvaa, meidän rakas komea poikamme, minun pieni vauvani vain 15 kk.

Voi kamalaa.. Syvät osanottomme meiltäkin.. Täällä vedet silmissä luin viestiäsi. Voimahaleja että kestätte surutyön, kyllä se sitten aikanaan surukin hellitää ja kultaa Remu pojan muistot.

Olen todella pahoillani. Julma tapa menettää nuori koira. Paljon voimia suruaikaan.

Mihin vain katson näen vain muistoja Remun ruokakuppi, hihan ja panta.
Uudet hienot valjaat uusi näyttelyhihna.
Remun ensimmäinen vauvan koppa yms...

Otin puolipäivää töistä vapaata en tiedä mitä teksin oloni on loputtoman tyhjä.
Meidän elämme koiria hellä ja voitokas nuori poikamme.
Kaipamme niin sinua, seuraavassa bullilehdessä on serti ilmoituksesi ja Club shown voittokuvat, juttua sinusta rakas, koirasta jota ei enään ole.
Olemme itkeneet koko aamun miten tästä päästään eteenpäin milloin helpottaa.
Tyhjäolo on pahin joitain niin tärkeää puuttu nyt elämästämme.

Lämmin osanottoni.

Olen todella pahoillani menetyksestäsi.

Niin lämmin osanotto, Fati Voin vain kuvitella miten kamalalta Remun poismeno tuntuu sinusta. Voimia teille kaikille sinne!

Et koskaan lähtenyt sä luotamme
vaikka meidät yksin jätitkin
vaan olet aina meidät luonamme
ja muistot sinusta jää aina sydämiimme
kun sua aina aattelemme
ja tuskan yksin kannamme.

Osanottoni

Soitin töhin aion pitää vapaanpäivän viis palkasta ja viis siitä, että kukaan ei ymmärä, että jäädän koiran takia kotiin, mutta ei Remu ollutkaan mikätahansa koira se oli meidän Remu, show mies ja oikea bulldoggien bulldoggi.

Hyvästit olivat niin rankat pidin kuolutta koiraa sylissäni ja suukottelin sitä vielä viimeisen kerran, peittelin sen hellästi ja vietimme yhdessä aikaa. Minun sylissäni sinä tulit ja minun sylissäni lähdit en unohda sinua koskaan.

En menis minäkään töihin jos Edi kuolis, mä ottaisin varmaan viikon vapaata, sillä ei mun työnteosta tulis yhtään mitään.. Parkuisin vaan.. Muistan kun edellisen koiran kanssa kävi samoin että jouduin ottamaan talviloman heti perään..

Osanottoni!
Voimia päiviin.

Voi kamala Lämpimät osanottoni sulle, multa pääsi itku täällä töissä. Voimia surussa ja itke ja huuda niin paljon kuin haluat. Remu on nyt sateenkaarisillalla ja jonain päivänä saatte jälleen tavata

Lämmin osaanotto.

Tämmöiset on juuri niitä asioita mitä on vaikea käsittää. Sitä ei vain pysty ymmärtämään miksi niin nuori lupaus viedään meiltä pois.

Koiran menetystä ei pysty täysin ymmärtämään kukaan muu kuin toinen koiranomistaja.

Voimia teille. Suuresti.

Voi kamala! Syvin osanottoni! Kesällä menehtyi lenkillä samalla tavalla kohtaukseen nuori staffi uros, syy: lömpöhalvaus. Samanlaisen kohtauksen oli saanut. Nämä on käsittämättömiä!

En voi käsitää en kykene ymmärtämään miksi Remu miksi?
Kyyneleille ei tule loppua, poltimme kynttilää ja muistelimme poikaa se tekee vielä niin kipeää aivan liian kipeää.

Olemme molemmat olleet tänään kotona Janne hakia pitsaa ja jaksoi tytöille palat ja vielä Remun palan puoliksi, tämä ei voi olla totta.
Itken ja nukun vuorotellen Pimu makaa kanssani poski poskea vasten se ymmärtää ikäväni ja yrittää lohdutaa. Manta makaa ihan hiljaa omassa kopassa ja miettii jotain, kenties Remua.

En voi kylliksi kiittä kaikkia muistamisesta ja siitä, että olen saanut itkeä ja purkaa sydäntäni soittaa ja kirjoittaa.
Olen menettänyt nyt niin paljon, mutta teiltä rakkaat ihmiset olen saanut paljon toivon oi niin kovasti toivon, että Remun perintö olisikin hyvä yhteistyökyky harrastajien ja kasvattajien kesken kuika paljon ihanai ja lämpimiä ihmisä harrastuksemme parissa onkin. Tulen aina olemaan kiitollinen myötätunnostanne.

Fati Ihanaa jos meistä on ollut edes vähän apua.. Itke sinä vaan ja sure surusi loppuun..

Voi kyllä Sipa te olette kaikki suureksi avuksi surussani.
Miten koti voi olla näin tyhjä, nukuttiin juuri tyttöjen kanssa päikkärit Manta makasi jalkojeni juuressa ja Pimu kainalossani poski poskea vasten ne on niin huolissaan mammasta.

Itkusta ei tule loppua osa minusta kuoli koiran mukana, miten jaksan huomisen tai yli huomisen milloin on parempi.
Rakkaus tekee kipeätä ja Remu oli minulle kaikkeni en jaksa kovin hyvin, tämä on niin suuri järkytys.

Syli on nyt niin tyhjä yksi on poissa pieni poikani

Voi ei miten ikävä Tuhansia voimahaleja minulta

Fati: otan osaa suruusi, tuntuu varmasti käsittämättömältä nyt, kun rakas koiruli on poissa täysin yllättäen.

Otan osaa suureen suruunne

Otan useamman koirieni takia osaa suruusi, joka sattui yllättäen upean päivänne päätteksi.

"Olit mulle koira sä rakkahin, sitä aikaa en voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan, siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.
Sinä tulit suoraan sydämeeni, sinä toit lohdun murheeseeni.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin, jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli, joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan, sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniini, tule tuulenhenkäyksiin, tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin."

Lämmin osanotto myös meiltä.

Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.



Olit mulle sä koira rakkahin, sitä aikaa en voi saada takaisin. En pyydä sua luokseni tulemaan, siellä missä on hyvä, ole siellä vaan. Sinä tulit suoraan sydämeeni, sinä toit lohdun murheeseeni. Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin, jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin. Nuku rauhassa pieni koiraenkeli, joka siipiään maailmassa kokeili. Lennä takaisin koirien maailmaan, sinne mistä tulitkin aikoinaan. On ikävä suuri ja loputon, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on. Tule uniini, tule tuulenhenkäyksiin, tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.

- tuntematon –


Annika, Nasu ja Mörkö

Osanottoni suureen suruunne.
Voimia ja jaksamista, sanoin ei voi kuvata miltä menetys tuntuu.

Täältä kynttilä muistoksi

Osaanottoni vielä kerran.

Koiran poismenossa on se inhottava puoli, että varsinkin koirattomat ihmiset eivät ymmärrä miksi koiran poismenoa voi ylipäätään surra. (Eivät kyllä siis kaikki koirattomat, mutta jotkut.)

Meiltä kuoli vuosi sitten pääsiäisenä alle 6-vuotias bullmastiffinarttu, Manta. Mantalle diagnosoitiin agressiivinen ja pitkälle edennyt luusyöpä (diagnoosin saaminen kesti 3 viikkoa koska ensin Mantan ontumista hoidettiin nivelrikkona).Mantan kuolema oli tosi kova paikka sekä minulle, miehelleni että sillon 3-vuotiaalle tyttärellemme. Mies varsinkin suri todella syvästi koska Manta oli hänen ensimmäinen koiransa.

Ikäviä kommentteja sai kyllä kuulla puolin ja toisin koiran poismenon suremisesta.

Töissä oli vaikea olla ja kotona oli vaikea olla kun kaikki muistutti poismenneestä. Ja varsinkaan kun meillä ei ollut toista koiraa joka olisi tuonut vähän sitä normaalia koiraelämää taloon. Itkettiin kyllä monet itkut.

Nyt meidän elämää on ilostuttamassa 1-v Rocky herra. Mantan muisto ei kuitenkaan unohdu. Suru ja kaipuu kyllä hellittää ajan kanssa.

Jaksamisia!

roman Mä en myöskään jaksa käsittää niitä ihmisiä jotka sanovat: "sehän oli vaan koira".. Meikäläinen suuttuu tuosta niin vietävästi, sillä meille koira on perheenjäsen ja ihan yhtä rakas kuin ihmislapsetkin ovat.

Onneksi en tunne enkä edes välitä tuntea sellaisia koiran inhooja ihmisiä..

otan osaa..
meillä nukkui kultsi pois 2vuotta sitten mutta vielä tänäkin päivänä kova ikävä..

Fati, *hali* Muistahan kuitenkin pitää itsestäsi huolta suurenkin surun keskellä.

Olkoon Remu suojelusenkelinä ja seuratkoon sinua aina matkalla missä kuljetkin.

Kaikki ottivat töissä suruni hyvin vastaan sain ensimmäisen tunnin oikeastaan vain itkeä ihan rauhassa.

Laitoin ilalla kaikki Remun tavarat pois se auttaa ymmärtämään, että meitä on nyt neljä ja meidän pitää oppia elämään tällä porukalla.
Ehkä on parempi ettemme kokoajan näe niitä tavaroita se kun piinan meitä kumpaakin. Otin Remun paperitkin eri paikkaan talteen ne olivat ensimäisenä kansiossa lokakuussa olisi ollut taas rokotus.
Ajatus on kestämätön, ettei Remu enään tule kotiin.

Kyllä meille varmaan vielä poika tulee kunhan saamme rauhassa surtua ei Remun korvikkeeksi, koska Remua ei voi korvata. On vain yksi ja ainoa meidän Remu ja toista ei tule, mutta kenties joskus meille iloksi ja perheenjäseneksi.

Miehelläni on vaikeata se ei osaa puhua surusta minä ole itkenyt, huutanut, kironnut. Kirjoittanut paljon se on terapiaa soittanut ystäville saanut tukea.
Janne suree itsesään se tekee kipeää. Meidän on vaikea päästä tästä yli Remu oli meille niin rakas.

Uusi pentu tuo elämään taas sitä rytmiä ja menoa. Eikä se koskaan tietenkään korvaa entistä koiraa. Mutta elämän on kuitenkin jatkuttava ja yritettävä päästä surusta yli.


Miehillähän on usein se, että ne suree yksin ajatuksissa eivätkä puhu kenellekään mitään. Naisten on helpompi itkeä raivota kirota ja surra. Sillon saa purettua suurimman ikävän ja tuskan pois.




Kun meidän collievanhus kuoli, oli suru aivan suunnaton ja tuntui ettei siitä pääse yli. Pari päivää Jennin kuoleman jälkeen meille tuotiin kissanpentu joka oli lopettamisuhan alla. Tuntui kun Jenni olisi halunut, että kissanpentu tuo lohtua suureen suruun ja elämän on vaan jatkuttava surunkin keskellä. Hyvin samankaltainen Rölli on luonteeltaan mitä Jenni oli.

Syvät osanotot myös meiltä.

Muuta en osaa sanoa. Jaksamista teille.

Fati, tuli mieleeni, että valmistaudu henkisesti lukemaan kuolinsyytodistus. Varovasti varoitan ainakin itselleni sen lukeminen on ollut tosi kova paikka, niin koiran kuin myös ihmisenkin kohdalla. Molempia olen joutunut lukemaan, valitettavasti. Se kuolinhetki tulee niin lähellä taas ja elävästi mieleen, juuri kun on hitusen toipunut. Meidän koiralla todistus oli hyvinkin yksityiskohtainen, aina painosta, ulkonäöstä asti arvioituna sitten sinne avaukseen asti.

Itsellä on kuollut puolitoista vuotta sitten yksi koira epilepsiaan, ikävä tauti

Voi ei, kovasti voimia voin vain kuvitella sen tuskan mikä teillä nyt on

Osanottoni
Paljon voima haleja.

Osaanotto myös meiltä
Tuli paha mieli lukiessa. Voimia nyt hirveästi teille kaikille.

Osanottomme myös täältä