Noora: Tässä vain tekkstit ,kuvia en ole vielä laittanut.
Ei vielä olla jouduttu kurapukua pukemaan ,mutta täälläkin alkoi tänään
näyttää siltä ,että tarvetta olisi.
BICHON FRISÈN ULKONÄKÖ: Pitkä karva on hienoa, silkkistä, melko avoimilla korkkiruuvikiharoilla olevaa, muistuttaa mongolianvuohen karvapeitettä. Ei pinnanmyötäistä eikä nyörimäistä, pituudeltaan 7-10 cm. Käpäliä ja kuonoa voidaan hieman siistiä. Pää on ylväästi pystyssä. Silmät ovat tummat, eloisat ja ilmeikkäät. Karvapeite saa pään näyttämään pyöreältä. Bichon frisén turkkia hoidetaan päivittäin ,joka päiväinen kampaus olisi
hyvä tehdä ,sekä karstaus joka toinen päivä. Bichon frisé täytyy pestä 1-2viikon välein jolloin ennen pesua turkki kammataan. Pesulla turkki pestään valkaisevalla
shampoolla ja lopuksi laitetaan hoitoainetta , ja huuhdotaan hyvin. Pesun jälkeen alkaa föönaus jolloin turkki föönataan suoraksi föönin ja karstan avulla. Bichonin turkki täytyy trimmata 1-2kk välein , riippuu paljon siitä onko näyttely vai kotikoira. Bichon frisén silmät ovat tummat, pikemminkin pyöreät kuin mantelinmuotoiset, eivät vinoasentoiset. Silmäluomet ovat mahdollisimman tummat. Silmät ovat eloisat, eivät liian suuret; silmänvalkuainen ei saa näkyä. Silmät eivät ole niin suuret ja ulkonevat kuin griffon bruxelloisella tai kiinanpalatsikoiralla; (silmäkuoppa ei ole matala eikä silmämuna saa näkyä liikaa). Ja bichonin korvat ovat riippuvat; hienon, kiharan ja pitkän karvan peittämät. Koiran ollessa tarkkaavainen korvat ovat suuntautuneet eteenpäin siten, että etureuna koskettaa kalloa ja korva ei kohoa viistosti. Korvalehden kärki ei ulotu kirsuun saakka kuten villakoirilla, vaan kuonon puoliväliin. Korvat ovat myös kapeammat ja ohuemmat kuin villakoiralla. Sen häntä on kiinnittynyt selkälinjaan nähden hieman alemmaksi kuin villakoiralla. Tavallisesti häntä on viehkeästi ylhäällä kaartuen selkärangan suuntaisesti, ei rullalle kiertyneenä. Häntää ei typistetä eikä se saa koskettaa selkää, häntäkarvat saavat kuitenkin laskeutua selän päälle. Bichon frisén sään yläraja on 30 cm, pienempi parempi, edellyttäen, että mittasuhteet säilyvät oikeina. Koosta riippumatta sukupuolileiman tulee olla selvä. Bichon frisé syö koiranruokaa, mutta ruoka
on valittava tarkasti sillä bichonin iho on todella herkkä ja turkki saattaa värjäytyä
vääränlaisesta ruoasta. Vettä pitää olla aina tarjolla.
BICHON FRISÈN LUONNE & KÄYTÖS:Pieni, iloinen ja leikkisä koira, jolla on eloisat liikkeet. Jokainen tapaamani bichon frise
on ollut täysin oma persoonansa. Mutta jokainen on kumminkin pitänyt paljon uusista
ihmisistä ja koirista. Bichon frisén luonnetta voisi kuvailla parilla sanalla näin:
pieni ,mutta pippurinen. Vaikka bichon frisét näyttävätkin pieniltä lelukoirilta , ne ovat
kumminkin energisiä ja villejä harrastus ja lenkkeily kavereita. Niiltä löytyy myös tarpeen
vaatiessa tulista tempperamenttia ja itsepäisyyttä. Bichon frisén käytökseen on yleistä
myös arkuus , mutta tämäkin saadaan onneksi katoamaan kouluttamalla koiraa uusiin
asioihin. Toiset bichonit ovat oikeita ahmettaja ja toiset taas nirsoja. Bichon friséä
kouluttaessa täytyy olla varovainen, sillä bichon frisé on herkkä rotu. Koska bichon
frisé on seurakoiraksi tarkoitettu, niin sen kuuluu elää ihmisten kanssa ja saada
niiltä paljon rakkautta, sekä hellyyttä.
BICHON FRISÈN HISTORIA: Bichon frisé polveutuu rodusta, jota kutsutaan barbet’ksi. Barbet on hyvin vanha metsästykseen käytetty vesispanieli. Aikojen kuluessa barbet’sta kehittyi pienempi muoto, josta käytettiin nimeä barbichon (pieni barbet, tämä nimi lyheni myöhemmin muotoon bichon).Ennen 1300-lukua pieniä valkoisia koiria löytyi lähes kaikista Välimeren maista. Vähitellen nämä rodut alkoivat erottua toisistaan kehittyen eri alueilla hieman erilaisiksi. Nykyisin bichon frisénä tuntemamme rotu tunsi tähän aikaan nimen bichon teneriffe (teneriffankoira). Renessanssin aikana nämä pienet koirat saivat suuren suosion aateliston ja varakkaiden porvarisrouvien lemmikkeinä. Aateliston aseman heikentyessä Ranskan vallankumouksen aikana bichonit selvisivät uhkaavalta sukupuuttoon kuolemiselta tulemalla suosituiksi esiintyjiksi kiertävissä sirkuksissa. Suurimmillaan bichonin suosio oli Ranskassa vuosien 1547 - 1589 välillä Henrik III ollessa hallitsijana; koiria puuteroitiin, hajustettiin ja niiden turkkia käherrettiin ja leikattiin. On myös väitetty, että rodun nimi voi tulla sanasta ”bichonner” (kähertää): tosin eräs Belgian bichon frisé -yhdistyksen jäsen on väittänyt, että rotu bichon frisé on ollut olemassa jo ennenkuin sanaa ”bichonner” tunnettiin ja että tämä sana tuli ranskan kieleen rodun suosion myötä! Espanjassa rodun suosio oli suuri 1700-luvulla, jolloin Goya maalasi kuuluisat teoksensa, joissa useissa esiintyy bichonin kaltainen koira. Ensimmäisen Maailmansodan aikana rotua uhkasi jälleen kuoleminen sukupuuttoon. Onneksi ranskalaiset ja belgialaiset rodun ystävät ryhtyivät keräämään jäljellä olevia rodun edustajia ja jalostamaan rotua edelleen. Maaliskuun 15. päivänä 1933, Societe Centrale Canine de France hyväksyi rotumääritelmän bichon teneriffe’lle. Koska tämä nimi viittasi enemmän Espanjaan, kuin Ranskaan tai Belgiaan, jossa rotu oli tullut hyvin suosituksi, rodulle haluttiin antaa kuvaavampi nimi Bichon à poil frise (pieni kiharakarvainen koira), tämä nimi hyväksyttiin 1934. Bichon frisé on siis kotoisin Ranskasta.