olen hankkimassa kanakoiraa, mikä rotu näin ensikertalaiselle olisi varteenotettava? Itse olen ajatellut saksanseisojaa.?

Riippuu minkälaista lintukoiraa olet hakemassa. Seisoja on hyvä vaihtoehto

Kirjoitinkin tuonne 7 ryhmän puolelle, mutta lisätään nyt tännekin.

Pienimünsterinseisoja

Plussia mm.
+suht terve rotu
+Kompakti koko (oma narttuni 51 cm ja n.20kg)
+helppo kouluttaa
+kaunis
+monipuoliset harrastusmahdollisuudet myös metsästyksen lisäksi

Katso seuraavat linkit:
Münsterikerho
myös täältä: Saksanseisojakerho löytyy münstereistä tietoa.

Suosittelisin tutustumaan rotuihin ihan livenä, esim. paikallisen kanakoirakerhon kautta, sillä tavalla se oma rotu löytyy parhaiten. Ja kannattaa myös miettiä ottaako mannermaisen vai englantilaisen. Englantilaisissa on syytä muistaa, että ovat jakautuneet selvästi käyttö/näyttelylinjoihin. Kaikkien seisojien käyttötarkoitus on periaateessa sama ja kaikilla seisojilla pyritään metsästyksessä samaan lopputulokseen. Se on kai lähinnä makuasia mistä kukin tykkää, tyylieroja roduista löytyy.

Mikä sitten on helpoin... koulutettavuus taitaa olla enemmän yksilöstä kuin rodusta kiinni. Kaikkien kanssa joutuu tekemään kovasti töitä mm. tottelevaisuuden suhteen. Oli rotu mikä tahansa, niin ehdottomasti kannattaa tarkkaan ottaa selvää pennun taustoista, että sieltä löytyy metsällä toimivia, tervepäisiä koiria! Varsinkin näiden pienrotujen sisällä on paljon tasoeroja.

Varmin valinta ekaksi koiraksi olis varmaan lk/kk saksanseisoja hyvistä suvuista. Ehkä niitä ei saa niin helposti pilattua koulutuksella Saksanseisojaa en ole koskaan omistanut, mutta semmonen käsitys on jäänyt, että yleisesti ottaen karkkari on kovapäisempi ja itsenäisempi.

Itselläni on ollut bretoneita ja rotua en vaihda. Ei välttämättä ihan helpoin ensimmäiseksi koiraksi, ovat vauhdikkaita, herkkiä, omapäisiä.. Vaativat kouluttajalta erityisesti mielikuvitusta ja johdonmukaisuutta. Kovilla otteilla saa herkän koiran helpostikin pilattua. Mutta toisaalta, juuri luonne ja vauhdikkuus noissa viehättää ja jos vaan malttia riittää, bretonista saa erinomaisen metsästyskoiran. Valtavan metsästysinnon ja hyvän nenän omaava jahtikaveri ja hieno seurakoira samassa pienessä paketissa. Toiset tykkää, toiset ei. Mutta kannattaa noihinkin tutustua

Munsterikin taitaa on vähän kuumempaa sorttia kuin saksanseisojat, mutta varmasti niistäkin pelaavan mettäkoiran saa, jos löytyy pentu hyvistä käyttösuvuista ja koiran osaa kouluttaa.

Ja onhan noita vaikka mitä muitakin harvinaisempia rotuja, vaatii ehkä vähän enemmän seikkailumieltä ottaa semmonen. Esim. viikko sitten käytiin katsomassa karkeakarvaisen unkarinvislan pentuja, joita on rekisteröity Suomeen vasta 30 kappaletta. Semmonen olisi sukulaisille tulossa ensimmäiseksi koiraksi. Ei ehkä varmin valinta, mutta he ovat rotuun ihastuneet aikoja sitten ja ainakin emä vaikuttaa varsin mukavalta tapaukselta. Aika näyttää mitä pojasta tulee.

Saksanseisojakerhon keskustelupalstalta löytyy paljon keskustelua mannermaisista:
http://www.saksanseisojakerho.fi/forum/

Sanosinpa et seisojakerhonkeskustelupalsta on aika tyrmäävä. Ei sieltä kande kysyy mitään ..huomaat kyllä kun luet juttuja..et miksi.

^Totta, monet kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, eikä sitä kannata lukea liian kirjaimellisesti. Kyllä sieltä löytyy paljon asiallisiakin keskustelijoita ja erittäin hyviä vinkkejä

Suomenpystykorva...

Suomenpystykorva tekee mitä siltä pyydetään siis jos sen kanssa harrastetaan esim. agia, tokoa ym. Jota melkein täytyy harrastaa että koira pysyy virkeänä metsästys kauden ja kokeiden jälkeen ja myös metsästys ja koe kaudella.. Koira nimittäin saattaa kyllästyä pelkkään yhteen juttuun, kuten nyt mikä muukin tahansa rotu. Pystykorva on lisäksi luonnon lahjakkuus metällä ja sen haukkumaan nyt hirveä,jänistä tai mitä nyt itse tahtookin.. Tai sitä ei tarvitse saada se kyllä tekee sen ihan itsekkin. Pystykorva voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan muttei vihanen, meillä ei ainakaan pystykorva ole mitenkään kiinnostunut toisista koirista ja on alusta asti oppinut itse kulkemaan vetämättä hihnasta, ei olla opetettu mitenkään. Tietenkin tulee loistavasti toisten koirien kanssa toimeen siis ne mitkä ovat meillä ja muidenkin muttei se niistä mitenkään et hei tuolla on koira pakko mennä ton luo haisteleen..

Et pystis on helppo rotu kaiki puoli.

Itse en ihan komppaisi tuota kokemuksen mukaan, tai teillä on harvinaisen helppo pystykorva.. Ensinnäkin, en ole ikinä nähnyt pystistä agi tai tokokentillä. Meillä pystykorvia ei saa suostuteltua hyppimään vapaaehtoisesti esteiden yli tms. nuorempi meillä kyllä osaa monia käskyjä, mutta käskemällä ei onnistu, enemmänkin suostuttelemalla.. Lintukoirana suomenpystykorva on kyllä mukava, ja hyvä, ja metsällä se juuri tekeekin mitä pyydetään, ja nauttii siitä suunnattomasti. Yleensä pystykorva juuri ON kiinnostunut muista koirista, ja esim. vieraat nartut eivät välttämättä pidä toisistaan.. Jos haluaa pelkkää metsästyskoiraa, josta saa määrätietoisella koulutuksella mukavan näyttely ja kotikoiran, ja sille voi opettaa paljon, mutta jos haluaa tokoon, agilityyn, koiratanssiin tms sopivaa LINTUkoiraa, niin en suosittele suomenpystykorvaa. Enemmänkin juuri jotain ryhmän 7 koiraa, jonka kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin metsästää. Allekirjoittaneella 2 suomenpystykorvaa. 10,5 vuotta meillä on ollut ainakin yksi pystykorva..

Sinuna kyllä vielä harkitsisin saksanseisojaa ensimmäiseksi koiraksi.
Hieman pehmeämpi koulutettava seisoja (kuten juuri esim. munsteri) voisi sopia ensialkuun ja jos kaikki menee ok, niin voihan sen ss:n ottaa vaikka myöhemmin kaveriksi.

Juuri toisin päin nuo koulutus asiat
Saksanseisojaa suosittelen ehdottomasti ensimmäiseksi kanakoiraksi.
Koulutus on paljon helpompaa lyhkällä tai karkkarilla näin jos koekoiraksikin
ajateltuna.
Tietysti on koirayksilöitä,jotka toimivat kohtuu helposti oli rotu mikä tahansa, mutta itselläni on tuosta juuri kokemusta ja siksi en ottaisi näitä erikoisrotuja ensimmäiseksi mehtäkoiraksi, sitten vasta kun on enemmän käytännönkokemusta.
Tai tietty hyvä kasvattaja, joka neuvoo asioissa.

Minä hankin pari viikkoa sitten ensimmäisen kanakoirani.
Roduksi valikoitui gordoninsetteri. Poitsu on ollut meillä nyt reilut pari viikkoa ja on ollut tosi ihana ja reipas!
Ainut huono puoli on se, että pennuthan tietysti purevat. Kärsivällisyydellä ja johdonmukaisuudella pääsee siitäkin vaivasta.
Suosittelen ainakin toistaiseksi!



-Mimmi-

Jos sen on oltava seisoja, niin mä ottasin suoraan kk saksanseisojan. Tuleepahan sitte kerralla ominaisuuksia paljon.
ellei pakkovalinta ole seisoja, niin ottasin käyttölinjasen lapukan. Aika paljo helpompaa, mutta lapukkahan toimii vain ylösajajana ja noutajana.

Cee