Minkälaisiin ihmiseen olette törmänneet kasvatuksenne aikana? Siis, miten ihmiset käsittävät kasvatuksenne jne? Millaisia kysymyksiä teille on esitetty?

Itselläni on tällä hetkellä mittelipentuja ja viime viikolla minulta kysyttiin pentujen nimiä. Koska tiesin, että kysyjä oli tietämätön koirien suhteen, kerroin vain kutsumanimet. Tämän jälkeen henkilö kysyi minulta, että saanko KENNELISTÄ pennuille "höpöhöpö-nimet"! Oli siinä miettimistä, mitä hän sillä tarkoitti. Kenties kennelliittoa vai luuliko hän, että kävelen toisen kasvattajan oven taakse ja sanon: "Hei, saisinko neljä nimeä, kiitos!"
Yritin selittää, että olen itse kasvattaja ja keksin itse pennuille nuo "höpöhöpö-nimet" Tämän jälkeen alkoi sitten piiiitkä luento siitä, että heidänkin koirallaan oli niin ja niin tyhmä nimi...blaap blaap...

Myös yksi asia, mitä Ei-koiraihmiset eivät ole ymmärtäneet: Miten voi olla kasvattaja, jos omistaa 1-2 koiraa ja asuu kaksiossa. Eivätkö kaikki kennelit sijaitse maalla? Eikö kaikilla kasvattajilla ole lähes 100 koiraa? jne...

Yleisin käsityshän on kuitenkin se, että kaikki kasvattajat ovat upporikkaita...olisikin

Mutta kertokaapas kasvattajat omia kokemuksianne

Näitä ah-niin ihania kysymyksiä ja käsityksiä on ihan hirveästi! Välillä ei tosiaan tiedä pitäskö niille itkeä vai nauraa!
Tosi yleinen käsitys on että kenneli=asutaan maalla ja omistetaan kymmeniä koiria. Ja jos sanot että "Sain juuri kennelnimen" niin sanotaan että: "Eihän sulla oo kenneliä ku sulla on vaan 2 koiraa?!" ja toinen vakio: "Ai mikä kennelinimi? Mikä se on? Mihin semmosta tarvii?"
Sitten koirien viralliset nimet aiheuttaa tosi paljon ihmetystä: "Miksi pitää antaa tuommosia erikoisia nimiä? Miksi Musti ja Rekku ei kelpaa?"

Ja kun kävin kasvattaja kurssin moni ihmetteli: "Miksi semmonen pitää käydä? Sullahan on jo koira, jonka oot kasvattanu? Kaikkihan nyt koiran osaa kasvattaa?" Ja tuossa yhteydessä kasvattanut=kouluttanut
Ja sukulaisissa löytyy semmoisia jotka puhuvat "koiran entisestä omistajasta" tarkoittaen siis koiran kasvattajaa.

Ja tässä pari todella vakiokysymyksiä:
"Mitä järkeä ostaa niin kauhean hintasta rotukoiraa ku sekarotusen saa halvemmalla?"
"Miksi sekarotuisella ei sais teettää pentuja?" (Yleensä muodossa: "Miksi ei meidän ei muka kannattais penikoituttaa tuota meidän Bellaa?" )

Ja sitten näyttelyharrastuksesta: "Miksi pitää käydä näyttelyissä?"
"Anna mulle 10€ niin minä arvostelen sen sun koiran ja se saa kaikki sertit ja pystit ja pääset halvemmalla." (sanojana usein koirista mitääntietämätön setä tms. joka kauhistelee näyttelyiden hintaa) ´

Ja sitten ne vihoviimeiset käsitykset mitä joillain on koirista yleensä:
"Sekarotuiset on terveempiä." (hyi meitä rotukoirien kasvattajia)
"Jokaisen nartun pitäs tehdä yhdet pennut, se on sille hyväksi." (joopa joo...)
"Sillon ku minä olin pieni niin meidän koira ei mitään rokotuksia tarvinnu, ei ne tarvi nytkään." (hohhoijaa....)

Siinäpä nyt jotain, tässä tuli nyt vähän ohi tuosta kasvatusaiheesta, mutta toivottavasti ei haittaa.

Nuo Terhin mainitsemat on just aivan tyypillisiä vaikka en ite ookkaan kasvattaja niin vastaanpa kummiskin

Olin Tampereella ja talutin 6 whippettiä, vastaan tulee jotain ihmisiä ja ne vaan tokasee "on tollaki tytöllä koko kenneli mukana" oliskin ..

Joo ja me talutettiin kaverin kans 8 koiraa kun oltiin kenneltyttöinä, niin ohikulkijat kyseli että mitä me tehdään niin monella.

Onhan niitä tullut vastaan että "Mikä kasvattaja sä oot ku kaks koiraa löytyy"... jotkut ihmiset todellakin luulevat että kun on kenneli niin asuu maalla ja on isot pihat täynnä aitauksia ja kamala määrä koiria.. mutta eihän se näin oo !

Meillä on myös pennunkattojat kun ovat nähneet pentujen nimet niin silmät on pyöristyneet ja suusta päässyt "AI pitääkö sitä tolla nimellä kutsua?" ...

mutta perjaatteessahan nuo on ymmärrettäviä, eihän meistä kukaan tiedä asioista mistä ei ole kuullut eikä tiedä mitään asiasta...

mutta hauskin tapaus mitä olen ikinä kuullut oli kun nuori pariskunta oli ottanut itselleen ison koiran ja jonkin aikaa se oli heillä ollut ja eräänä aamuna nainen sanoi tälle miehelleen, ennen kun lähti töihin, että "meidän "Vuffella" alkoi muuten juoksu".
No mies jäi kotiin koiran kanssa ja sitten lähti vähän aijan päästä pöyräilemään ja juoksuttamaan koiraa. ja vastaan käveli perheen tuttu joka tiesi koirista paljon ja kysyi "Ai hei ! mitäs sinä? onkos teillä joku kuntoilupäivä?" niin mies vastasi että "Sori en kerkee nyt juttelemaan kun täytyy juoksuttamaan koiraa kun vaimo sano että sillä alkoi juoksu!" ja lähti jatkamaan matkaa
Mies todellakin luuli että kun heidän nartullaan oli juoksuaika niin sitä pitää juoksuttaa vieläkin naurattaa (ei kyllä liity kasvatukseen mitenkään )

Jos on kennelnimi niin sitten pitää olla kenneli ja kenneli voi olla vaan jos koirat asuvat muualla kuin ihmiset eli niille on erikseen pitkin pihaa koppeja ja tarhoja... eli kennelnimi = koirat jatkuvasti tarhassa/kopissa Kennelnimi löytyy ja tuossa nuo näyttäisivät nukkuvan takkatulen loisteessa olohuoneen lattialla

me teetätetään kaikilla 6 pennut ja myyään sikahintaan, sitähän se kasvattajana olo on - rahassa kylpemistä ja sit yleensä kysytään kans "onko nää kaikki sukua keskenään?" tai "onko tää isikoira ja tää äitikoira ja tää niitten lapsi?" jne., koirathan ei tietty voi olla erisukusia, etenkään samanrotuset

Jotkut ovat mielestäni hieman pikkutarkkojakin;

Olin kaverini koiran ja meidän koirien kanssa lenkillä, takaa tuli pariskunta verkka-asuissa. Yksi koiristamme nuuhki maata ja sitten näki pariskunnan ja nuuhkaisi n. 10 cm päästä miehen kättä. Mies jatkoi matkaa pyyhkien kättään ja puhuen (ei kuitenkaan katsonut meihin) 'Varo ettei vaan nuuhki minun hanskojani paskaisilla nenällään'.

Ai että, hirveetä. Minulla on ihan samoin mennyt puhtaat kaapista otetut housut kun vastaan on tullut koira, joka on vain innoissaan hypännyt vastaan. Onhan se joskus ärsyttänyt, mutta ajattelin vain että samahan se pesukone on keksitty, ja likaantuuhan ne joskus uudestaan.

No mutta noista selviää toisesta korvasta sisään , toisesta ulos 'taktiikalla'.

Mummoni miesystävä on sellaista minä-tiedän-kaiken-tyyppiä.
Kerran sitten serkkuni synttäreillä tämä mies rupesi parjaamaan, että hän ei ymmärrä miten jotkut ottaa koiria riesaksi ja maksaakin vielä niistä. Sitten kysyi että mitäs ne pennut nykyään maksaa, että saako niitä 3000 markalla.
No tokaisin siihen, että pennut maksaa tänä päivänä 1000 euron tienoilla. Se rupes siinä sitten kauhistelemaan, että tuhat euroa! Että eihän niistä oo mitään hyötyä.

Sitten minä suutuin. Rupesin latomaan faktoja että monilla vanhuksilla koira on ainoa ystävä, koiran omistaja joutuu väkisin lähtemään ulos päivittäin, ja sen takia koiraihmiset on terveempiä. Lisäksi lisäsin tuohon hintajuttuun, että jokainen harrastus maksaa. Yhtä paljon rahaa saa laitettua jalkapalloon, jääkiekkoon, golffista ja tenniksestä puhumattakaan. Että on hyvä että ihmiset harrastaa, koska ne pysyy mieleltään terveempinä kun että homehtuisivat vaan kotona. Ja lisäsin loppukaneettina vielä, että minusta on parempi laittaa ne rahat vaikka koiriin tai muuhun harrastukseen, kun että ryyppäisin joka viikonloppu jossain pubissa. Ja vielä tokaisin että oon justiin ostanut Amerikasta koiran 2500 eurolla, eikä yhtään ole kaduttanut, sillä rahaa saa aina lisää.
Kyllä ukko meni hiljaiseksi - lähinnä sen takia että kuulin jälkeenpäin että se on entinen alkoholisti.

Mulla on kans tuon ukkoni äiti tyyppiä "minä tiedän kaikesta kaiken, älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkuin minä sanon"
Ja hänellä on paljon samanlaisia tuttuja. Pari viikkoa sitten kuuntelin kun minulle kerrottiin "Maailman pienimmästä koirasta, Taskukoirasta. Se on semmonen Perhoskoira." ja heti perään kerrottiin että heidän kylällä on jollain "verikoiria, ne on ihan jalostettu tappamaan."
Ja tosi moni on sanonut mulle harjakoirasta että: "Onpa kauheeta kun tuokin rotu on ihmisen pitänyt jalostaa tuommoseksi ettei edes karvoja ole!" Näille on aina niin ihanaa vastata että karvattomat koirat nimenomaan ovat niitä alkukantaisia ja sieltä vuosien takaisista karvattomista se harjakoirakin periytyy.

Näinpä... Saa kyllä kuulla jatkuvasti olevansa hullu viedessään koiria "jollekin ukolle/akalle arvioitavaksi, onhan se kerran käytetty ja mihinkäs se siitä muuttuisi"... Taikka sitten suositellaan siirtymistä "koiriin", eli sakemanneihin tai vastaaviin. Iskä kanssa ihmetteli että mitä teen kennelnimellä Noh, kun hankkii kennelnimen tulee rikkaaksi! Tietysti.

Minulta on paljon kyselty näyttelyistä. Yleensä ekana näyttelyn jälkeen kysytään, että voittiko se. Sittten seuraava kysymys on ,että osasiko se kaikki temput siellä. Paras käsitys näyttelyistä on avokkini isän luulo, että koirat ensin tekevät temppuja, kuten markka, istu, maahan...Sen jälkeen mennään radalle juokseen ja sitten valitaan voittaja Tuonkin radan hän tiesi vaan sen vuoksi, että asuvat parin kilometrin päässä radasta

Yksi yleinen käsitys näyttelyistä on se, että vain puudelit pärjää. Ja puudeleita ovat tietenkin kaikki muut paitsi "kunnon koirat" eli metsästyskoirat, sakemannit jne.

Itse villakoirani kanssa olen tottunut kauhisteluun koiran trimmauksesta ja siitä, kuinka kauan kulutan siihen aikaa. Viimeksi sukulaiset saivat kunnon naurut nähdessään trimmauspöytäni. Aikoivat kuulema ostaa omalle metsästyskoiralleen samanlaisen, niin pääsisivät naapurit nauramaan....

Ei sinänsä liity aiheeseen, mutta tuli tuosta jossun86:n kirjotuksesta mieleen, että hän mainitsi tuon, että aina kysytään "no, voittiko se?". Siinä onkin sitten paha alkaa täysin näyttelyasioista tietämättömälle selittää, mitä tarkoittaa, jos koira saa erinomaisen ja vaikkapa sertin. Ja sitten on tämä kummallinen käsitys, että näyttelyissä kaikki koirat vaan samaan kehään ja sitten tuomari sieltä valitsee ne parhaat "puudelit", antaa palkinnot ja se on siinä. Paras oli se, kun satuin mainitsemaan, etät kävin mittelini kanssa näyttelyssä, niin kommentti oli "jaa, että tuollaisetkin pesukarhut pärjää näyttelyissä"

samantapaisiin kommentteihin olemme mekin törmänneet mittelin kanssa

Niin tuttuja juttuja Noita on tullu itekin kuultua vaikka mitä, mut eihän ne parhaat tietty nyt muistu mieleen...
Muutama juttu kuitenkin:

Poikaystavan isä kyseli koiran ulkoilutuksesta. "Monta kertaa päivässä sitä pitää käyttää ulkona, kai KERRAN PÄIVÄSSÄ riittää?"
Kun vastasin ettei todellakaan, vähintään 3 krt/pvä pitää näin kerrostalossa asuvan käydy, niin siitä'hän ukko järkyttyi!
Mitenhän se kuvitteli koiran pärjäävän yhdellä tarpeitten teolla per päivä, ihan oikeesti, aikuinen ihminen!

Äitini kuvittelee ihan tosissaan, että Heluna ymmärtää kaiken puheen... Sille kun on opetettu käskyjä esim. "väistä", "pois" "käy herättää x" "tee pissi" ja muita vastaavia.

Sanoin kerran yhdelle tutulle, joka tottakai tietää kaiken koirista, ( ) että kun sillä ja sillä on vaikeuksia opettaa koiraansa sisäsiisteiksi, että mitä sä tekisit.
-Eikö se tuu luonnostaan?

Meillä on tullut usein eteen samaa kuin muillakin, että kenneli ja teillä on niin vähän koiria

Näyttelyistä on usein sanottu, että miksi sä noita sinne viet. Nehän on niin rumia (englanninbulldoggi) ettei ne siellä pärjää... No niinhän niitä siellä katsellaakin

Mulle on kans münsterista sanottu että: "Ai pärjääkö siellä tuommoset metsästyskoiratkin? Eikö ne oo yleensä puudeleita jotka siellä pärjää?"

Parhain tähän mennessä on kun keskustelin kaverini kanssa siitä kun sain vihdoin sen kasvattajanimen. Kaverini sitten kysyi että "Saanko nyt perustaa kennelin?". Jaa-a,mitähän tuollakin tarkoitti...en viitsinyt kysellä tarkemmin ja vastasin vain että joo x .

Eräs tuttava taannoin kertoi kauhuissaan, että kaverinsa oli ottanut pennun yksityiseltä ihmiseltä ja vielä ensimmäisestä pentueesta, ei siis oikeasta kennelistä... Että yrityksiäkö tässä sitten ollaan?

Ja sitten se mieleenpainunut kysymys: "Onko teillä tuotantoa?"

Meilläkin sukulaiset kyselee "no onkos tää käynyt nyt näyttelyissä? pärjäskös se?". Sitten yritän kärsivällisesti selittää että onko koira saanut erittäin hyvän, erinomaisen vai minkä . En sitten tiedä ymmärtääkö ne hölkäsen pöläystä.
Hyvä oli jouluaattona kun käytiin tädillä kylässä. Täti kysyi "ootko sä käyttäny tota sun koiraa näyttelyissä?" vastasin että "en kun ei sillä oo mikrosirua." "Ai pitääkö sellanenki olla nykyää?" (ja täti on siis entinen koiranomistaja, eivät kyllä koiran kanssa näyttelyitä harrastaneet).

Ei kyllä liittynyt oikeastaan aiheeseen...

Ööh... Minusta tuossa ei ollut mitään outoa?
Vai oonko itse jotenkin outo kun tuo on minusta ihan normaali kysymys ihmiseltä, joka ei näyttelyissä käy.

Ei mustakaan...

Töissä yksi nainen oli hankkimassa itselleen koiraa, hän totesi minulle, etteivät halua koiraa kennelistä vaan kotikasvattajalta. Hänellä oli käsitys, että kennel tarkoittaa aina häkeissä asuvia/ kasvatettavia koiria.

Omaa kasvatustyötäni on useampi ihminen kommentoinut, astutusmatkat suuntautuvat yleensä ulkomaille ja aika harvalta ei koiralliselta tuttavalta löytyy ymmärystä sille, että kuluttaa huomattavan summan rahaa ja aikaa koiran kantavaksi saamiseen ulkomailla kun niitä uroksia on omassakin maassa olemassa.

Kolmas mikä itselle tulee mieleen on tämä yleinen kommentti siitä miten paljon pennut tuottavat voittoa kasvattajalle. Laskevat pelkästään pennun myyntihinnoista saatavan tuoton, ei ollenkaan kuluja mitä pentujen maailmaan saaminen tuottaa...

Mieleenpainuvin on ehkä nykyisen anoppini suusta tullut lausahdus kun oli puhetta, että meinaan koirallani teettää pentuja (koira on siis saanut yhden sekarotuisen vahinkopentueen): "Nyt sinun pitää astuttaa se omanrotuisella, mutta se pentue on vielä sekarotuinen ja vasta seuraava on puhdas". Minä katoin anoppia -ilmeellä, mutta en mennyt oikaisemaan asiaa, kun henkilö nyt sattuu olemaan tyyppiä "Kyllä minä tiedän".

Juu-u...ja näyttelystä kotiin tultaessa kysytään: paljonko se voitti?
tai: ai miksei se voittanut?
Eikä ne vieläkään ymmärrä miksi pitää olla niin monta koiraa kotona (5) tai miksi pitää käydä näyttelyissä tai mikä on se toko tai agility.

Minä vaihdoin kaljatuopit ja joka maanatai aamun krapulan koiriin enkä ole päivääkään katunut

Kaikista pahinta on kun miehein isä oikeasti luulee tietävänsä kaiken (ihan kaiken) koirista, tässä esimerkkejä:
-Ei meidän "vuffe" syönyt mitää kuivia papanoita, se haukku jääkaapilla aina kun oli nälkä. Olihan sillä paljon painoa mutta pitää koiralle antaa ruokaa aina kun sillä on nälkä
-Pöty puhetta se että tuo Castron kanssa ei saa tehdä pitkiä lenkkejä. miulla on niin monta koiraa ollu että kyllä me huomen aamulla kävellään sellanen 5km lenkki! (Kun sanoin Castron ollessa n. 7kk että sen kanssa EI SAA TEHDÄ yli 30min lenkkejä hinassa)
-Kyllä siu kasvatuksessa on nyt paljon vikaa kun tuo meidän mummo ei saa Castroa taluttaa ilman kuonpantaa...

Siis mie vihaan käydä siellä kylässä kun tää herra työntää Castrolle jos jonkin näköstä namia sun muuta vaikka on ehdottomasti kielletty. Ja sitten tuo, en tietenkään mie anna vanhan ihmisen taluttaa Castroa pelkässä pannassa kun se vetää, nuori uroshan se on! Mites sitte jos se kiskasee, mummo menee nuri ja jalka poikki jossai metässä. Mistäs sitä arvaa lähteä ettimää?

Kun kävin narttuni astuttamassa yli 800km päässä niin se oli ihmisille kovin kummallinen ja vaikeasti ymmärrettävä juttu.
"Ei sitten lähempää löytynyt urosta?"
"Eikös siinä melkein teidän naapurissa asu samojediuros?"

Ja alappa tuossa sitten selittään sukutauluista, terveystuloksista, luonteesta saatika rakenteesta jotain.

Selitin innoissani työkavereille että "tyttäreni menee esittämään koiraa koiranäyttelyyn, ja mennään siksi ostamaan uusi takki tyttärelleni"
Työkaverini kysyivät "miten niitä koiria esitetään, pitääkö sen haukkua ja kontata?"
En ensin tajunnut kysymystä, mutta sitten repesin Työkaverini luulivat että tyttäreni pitää jossain kehässä esiintyä koirana.

Joskus ei muista että kaikki ihmiset eivät tiedä mitä koiranäyttelyissä tapahtuu.

^

Erään tuttavani äiti oli todennut kun heidän koiralle piti tulla pentuja, että kyllähän voi auttaan tulla, on nähnyt maalla sikojen syntyvän

Meillekin tuli pari viikkoa sitten joku mies juttelemaan. Vähän aikaa mies oli ihan ok, kyseli Vilmasta kaikenlaista. Tuli ilmi että hänellä on samanlainen uros, joka on niin viisas, että löytää kaikki piilotetut tavarat jne. Hänestä olisikin kuulemma ollut todella kiva saada koiralleen pentuja, kun on niin viisaskin.Noh, mikäpä siihen paremmin sopisi kuin meidän Vilma! Jo kysymys "Saataisko me käyttää tätä teidän tyttökoiraa" oli sellainen että pappa varmana odotti että vastaan "Juu, tottakai" mutta oli vähän yllättynyt kun sanoin, että e käy..

Työkaverin kommentti nauratti minua suunnattomasti. Olivat menossa katsomaan 2 eri rodun pentuja viikonloppuna ja maanantaina kertoi, että tiedätkö molemmat kasvattajat ei niillä ollut mitään häkkikennelrakennusta ja koirat asuivat kotona. Totesi samalla, että niinhän teilläkin on kun keskellä kaupunkia asutte.

Aika usein kuulen, vierailta ihmisiltä jotka tuntevat minut jollain tasolla, että mitä sinäkin noiden koirien kanssa leikit, sinun ikäisellä pitäisi olla jo oikeita lapsia. Näiden kommenttien lausujat, eivät minua selkeästikään tunne, kun lähipiiri tietää sen, että en pidä lapsista ja meille ei niitä hankita.

Kolmas perinteinen on se, että aika hyvä business kasvattaminen, laskevat vain mitä pentu maksaa, mutta eivät sitten osaa ajatella, että kulujakin tulee.

Joo ja siis tuollanen ajattelu on musta ihan käsittämätöntä, et jos on lapsia niin ei voi muka olla koiria?!

Olin kerran greyhoundin ja kahden whippetin kanssa lenkillä, kun vastaan tuli mies joka alkoi kysellä kaikenlaista. Jonkun aikaa jaariteltuaan se sitten kysyi, että kiinnostaisiko sua lähteä hirvimetsälle noiden kanssa, kun meidän porukassa olisi käyttöä koirille, kun sen ja sen koira kuoli tms.

Miksi yleensä edes pidetään itsestään selvänä sitä, että jokaisen pitää hankkia lapsia. Itse en ole koskaan haaveillut siitä, että olen perheen äiti. Haave on ollut aina se, että on muutama ihana koira jaloissa pyörimässä ja ei lapsia.

Tänään taas naapuri aiheutti hymyilyä, koirilla molemmilla on kakkapussit (skk:n kirkkaan vihreitä pusseja) remmissään "ompa sinun koirilla kauniit rusetit remmeissään". Mitä tuohon pitäisi vastata

Niinpä!
Ei kaikki halua lapsia! Ja on myös niitä kenen ei lapsia pitäisi saada, vaikka haluaisivat!


Nuo "Millonkas sitä teillä kuulla pienten jalkojen töminää?"-kyselyt on kyllä todella typeriä. Ajatella esim. tilannetta, että töksäyttää tuollaisen ihmiselle, joka ei voi saada omia biologisia lapsia, vaikka haluaisi.

ja liittyy aiheeseen....

Kerran kerroin kaverilleni ja sen pikkusiskolle että "Masa sai näyttelyssä sertin" ja siihen se pikkusisko totesi "ai sen mikä laitetaan kaulaan".

No yks kerran kyseli et kuinkas näyttelyssä kävi ja sanoin sitten että "Hyvin kävi Leevi sai sertin!" no tää sitten että "No onneks olkoon! onks se jotai syötävää?"

onhan se joku markettikoiranruokamerkki, mut silti aika hyvä kommentti x)

Mua aina jotenkin nolottaa jos ollaan vaikka jossain sukulaisilla tms. ja Laura/äiti on näyttelyssä, erityisesti jos kumpikaan meidän omista koirista ei oo mukana. Selitä siinä sitten että miksei ne oo "huipputärkeissä" sukutapaamisissa. Ja koiranäyttelyt on käsitteenä aika abstrakti ja vaikee selittää ihmiselle jolla ei oo koiria. Aina jos on joku kysely "mitä harrastat" niin outo sanoo että koiranäyttelyjä. Iskän sisarukset suhtautuu koiriin jokseenkin vieraantuneesti, niillä kun ei oo koskaan ollu koiria... Kaveritkin aina ihmettelee jos menee ulkomaille koiran kanssa että "joo mäkin otan meidän kissan kuule ja lähen Espanjaan"-tyyliin.

Mutta myös mun mielestä se on erittäin hyvä pointti, että on järkevämpää laittaa rahat koiraan kuin ryyppäämiseen. Koiranäyttelyt on tuhat kertaa parempi syy lähteä ulkomaille kuin löhöilyloma tai biletys. Eikä tarvii etsiä (ainakaan kaikille) koirille hoitopaikkaa/hoitajaa.

Juu, tutulta kuulostaa... "Ei se Terhi nyt(kään) päässyt kun sillä oli koiranäyttely..."

Ei oikein koirattomat kaverit ymmärtäneet kun minun piti järjestää pienimuotoiset pikkujoulut, mutta sit ei löytynytkään sopivaa viikonloppua. Joka viikonloppu olen nyt jossain koira juttussa ja yhtenä virossa...

Hyvä kommentti muuten tuli tuossa taas tänään, kun äiti oli pissattamassa Hippua (meidän uutta pentua) ja siinä sitten tuli yks puolituttu nainen joka kysy et "Mikäs koira toi nyt sitten on? mistä se on tullu jne." Äiti sitten vaan totes että "tää on meidän Leevin poika" ja siihen tää nainen "mutta Leevihän on POIKA!" eh, ei kai ne nartut ny ihan taikomalla tiineiks tule

Whippetin kanssa metsällä, olisi aikamoinen näky

En ole kasvattaja, mutta jokseenkin aiheeseen liittyen...

Kerran, kun "kaverini" oli meillä (ja hän on "minä tiedän kaiken pidä sinä vain suusi kiinni" tyyppi) ja aloimme puhumaan koirista. Sanoon sitten ihan leikilläni (eli tavallaan ihan oma syyni kun otin asian puheeksi) "Mä aattelin joskus ryhtyy kasvattajaks!", mun "kaveri" sitte innostu (melkeen huusi) "Nii mäkin! Mutta mä annan niitä ilmaaseks! Onhan se TYHMÄÄ maksaa tai pyytää 100 euroa yhestä koirasta! Mulla olis varmasti monta koiraa, enkä mä veis niitä ikinä näyttelyyhin, ku nehän kärsii siellä!! Ku niitten pitää vaan seistä siellä!". Voitte vaan arvaalla mun ilmettä, mutta eiköhän se ollu joku ton tapanen.... Sitte aloon selitellä "kaverilleni", että mitä kaikkea kasvattaminen maksaa sille kasvattajalle. En mä ehtiny kertoo sille paljo mitään, ku se huus "HILJAA! Kyllä mä tiiän! Mutta on se silti tyhmää maksaa niin paljo koirasta!". Pelottavaa sinänsä, että sen perhe aikoo hankkia koiran.... ja suuren sellasen esim. estrelanvuoristokoiran. Jos ne saa jostain koiran nii eipä taida koira hyvin elämäänsä viettää (sikäli, kun perheen tunnen)...

Onhan näitä vaikka mitä kuultu. Yksi, mikä ottaa melko lailla pattiin on se, kun ensimmäisenä kysytään, että "Mitenkäs nämä tulevat toimeen lasten kanssa?"
Yleensä sitten vain tokaisen, että juuri niin hyvin kuin niiden on mahdollista, tarkoittaen tietysti, että ei edes ne "superlullukka-kultsit" tule toimeen lasten kanssa, jos ovat asuneet koko elämänsä komerossa. Sen sijaan monetkin taistelukoiriksi jalostetut koirat voivat olla niitä "lasten parhaita kavereita", jos saavat siihen jo pienestä pitäen mahdollisuuden. Grr.
Liityn Henriettan kanssa samaan kerhoon, eli ei kaikilla ole aikomusta lisääntyä (;

Olen myös usein törmännyt näihin kyselyihin, että olenko käynyt näyttelyissä koirineni. Jos vastaan myöntävästi, on seuraava kysymys tavallisesti, että miten koirat ovat pärjänneet. Olen ottanut tavaksi vastata "Ihan hyvin", jos koira on saanut vaikkapa EH:n tai H:nkin ja vastaavasti "Hyvin, on tuomarit tykänneet koirista!" jos on ollut tasaista ERI -putkea Tämä yleensä tyydyttää kysyjien tiedonjanon. Onhan se tosin mukavaa, että yleensä kysytään (:

Aivan liian monta kertaa törmään kuitenkin todennäköisesti kommenttiin "Ei tällä ole papereita, kun ei me käydä tämän kanssa näyttelyssä."
Siis voi hyvänen päivä, pitääkö tässä itse ryhtyä valistamaan ihmiskuntaa siitä, miten ne rekisteripaperit on niin paljon muutakin kuin sitä näyttelyissä juoksemista!

Mitä vikaa sitä paitsi näyttelyissä käymisessä on? Tottahan on, että ihmiset luovat mielikuvia, mutta ei niitä pitäisi laukoa yleisinä totuuksina, jos ei ole ikinä itse nähnyt, miten asiat todella ovat

Minä en kasvata koiria, mutta minulta kysyttiin, että kun hankit tyttö koiran, niin meinaatko kasvattaa cavaliereita. Sanoin ihan suoraan, ettei minusta ole siihen, niin seuraava kommentti oli, että ei kiinnosta näköjään raha, kun et pentuja halua

Tänään katsoessani äitini kanssa Voittaja 2006 lähetystä televisiosta, niin äitini yritti esittää minulle suurta rotu tietoisuuttaan.. Kun kakkosryhmässä toiseksi tullut harlekiini tanskandoggi asteli palkintopallille, niin äiti tokaisi: "Onpa aika kookas dalmatialainen.. mitenköhän noin iso mötkylä on rotunsa voittanut, eihän nuo pilkutkaan ole oikeanlaiset."

^^ Isoveljelläni oli melko samantapainen kommentti siitä tanskandogista "No johan on epämuodostunu dalmatialaanen!"