Aina pohditaan mitä ominaisuuksia vaaditaan koiralta, mutta entäpä toisinpäin? Millainen on mielestänne oltava ihmisen, että saa tuosta jättiläisestä uskollisen, rakastavan, hyvävointisen ja yhteiskuntakelpoisen ystävän?

Onko "eläinrääkkäystä" yrittää asustella kerrostalossa moisen otuksen kanssa? Näillä tuloilla ja asuntojen hinnoilla kun tämä asumismuoto taitaa tällaisena pysyä, tosin tähän asuntoon ei kuulema koiraa oteta, mutta seuraava asunto tulee varmaankin olemaan aika samanlainen. (... ohimennen huomautan että mielestäni tämä kerrostalo asuminen on myös ihmisrääkkäystä, mutta kun ei ole miljonääri niin tähän on tyytyminen)

Mikään himolenkkeilijä en ole, mutta voin kyllä hyvin kävellä esim. tuollaisen 7km lenkin - tosin yksin tulee harvoin lähdettyä, joten tarvitsen varmaankin koiran ulkoiluttamaan itseäni. Mikä on riittävä määrä liikuntaa?

Käsittääkseni rotu on melkoisen ihmisrakas eli miten tulee aikuinen koira toimeen sillä aikaa kun olen itse töissä? On kyllä ihmisiä jotka voivat tarvittaessa käydä päivällä , mutta ei toki joka päivä. Vai täytyykö mennä naimisiin että koiralla on seuraa...

Kertokaapa noin suunilleen mitä maksaa mastiffin ruokinta /kk? Entä muut kulut?
Mikä rodussa on mielestänne hankalinta?
Entäpä mikä parasta?
Onko mastiffin kouluttaminen perustottelevaiseksi mielestänne hankalaa?

Ystävälläni oli venäjältä tuotu narttu jokunen vuosi sitten. Luonteeltaan oikein ihana, ja ystäväni mielestä oli "helppo" koira - oli toki jossakin vaiheessa kokeillut kumpi on pomo. Ikävä kyllä koira eli vain n. 6 vuotiaaksi.

Entäpä koiran hinta? Kuvittelen keskivertoyksilön maksavan noin 1000-1500 euroa, menikö lähellekään oikeaa?
(en siis hae mitään huippusukuista näyttely-yksilöä, vaan tervettä, hyväluonteista koiraa)

Kuten varmasti jo olette huomanneet, en ole tältä istumalta koiraa ostamassa, mutta tulevaisuutta ajatellen (ellei jokainen kasvattaja jo kauhistunut) kuinka vaikeaa on saada pentu? Onko halukkaita ostajia pitkät jonot odottamassa...?

Jos unohdin jotain olennaista, kertokaa toki sekin!

Toivottavasti jaksatte / viitsitte vastata näihin teille varmaankin itsestäänselvyyksiin...

Hei Tizzian,


hyviä pohdintoja ENNEN mastiffin hankintaa

Itselläni ollut 5 samanmerkkistä, joten jos haluat keskustella mastiffeista soita minulle. Kiirettä pitää, joten tänne pitkän vastuksen kirjoittaminen ei juuri nyt luonnitus

Mastiffi-terveisin,

Heidi Rubin
0400-333 242

Kiitos, Rubin, pelkäsin jo ettei kukaan todellakaan vastaa yhtään mitään.
Kuten varmasti huomasit, ei tämä minun koiran hankintani ole ajankohtaista juuri nyt - pikemminkin tuntuu olevan jonkinlainen ikuisuuskysymys! Mutta ajattelinpa käyttää tämän "väliajan" tiedoa etsien. Mukava huomata että on ainakin joku jonka puoleen kääntyä, kiitos
Palailen varmaankin asiaan joku päivä, jos vaikka pahin kiire olisi silloin ohitse.

Ps. Myönnetään että saan pienestäkin asiasta väännettyä tuollaisen miniromaanin pituisen, pahoittelen...

Tizzian... odota vielä hetki...

Luin jo aiemmin kirjoituksesi, ja olen tässä etsinyt itseltäni aikaa vastata siihen. Aika paljon herätti ajatuksia ja kun vastaan niin haluan vastata kunnolla...

Kuinka tämä elo voikaan olla tällaista hulabaloota..

Hetki vielä...

Mamastiff, jään odottelemaan. Ymmärrän hyvin että toisinaan on kiireistä! Itse olen tämän viikon sairaslomalla joten ehdin "roikkumaan" täällä päivät pitkät...

Vastaile rauhassa sitten kun kiireellisemmät asiat on hoidettu alta pois!

Vielä asia jota en huomannut mainita, koskee koirakokemustani (tahi kokemattomuutta). Eli silloin kun olin lapsi perheeseemme kuului ylikiltti keskikokoinen villakoira Jimi ja sen jälkeen olen toisinaan hoitanut isäni saksanpaimenkoiraa sekä siskoni seropia. Omaa ei siis ole koskaan ollut, vaikka aina olen siitä haaveillut.

Hiljaa hyvää tulee. Minäkin haaveilin 2,5 vuotta omasta mastiffistani, ja nyt olen vihdoin ja viimein sellaisen saanut.

Tosin minulla on myös yli 3 vuotias bokseri uros, joka on ollut kuin unelma. Hänen kanssaan ei ole ollut mitään ongelmia, joten se varmaan hieman helpotti päätöstäni toiseen koiraan. (ja se että ei ollut enää ketään valittamassa vieressä, että "toista koiraa ei meidän perheeseen tule")

Mastiffipentua haaveilin tosiaan hirmu pitkään, mutta sellaista en onnistunut saamaan, joten perheeseemme muutti noin reilu kuukausi sitten mastiffipoika Elmo, joka on jo 1,4kk vanha vauvveli. Ja siis ihan kakara vielä, kuten on myös toi kolmevuotias Veetikin.

Hyvin on pojat keskenään tullu toimeen, ei mitään riitoja ole ollut. Ja ainoa ongelma Elmon kanssa on ollut noi portaat, kuten varmaan oletkin jo lukenut toisessa ketjussa.

Hirveän vaikeaa sanoa kuinka paljon rahaa koiriin menee, kun niitä on kaksi ja en muutenkaan ole silleen laskenut summia...

Isonkokonsa vuoksi ja kuolanmäärän takia emme ole kovin tervetulleita ihan jokaisen kaverini luo kylään, tai eihän kukaan ole kehdannut mitään sanoa, mutta kyllä sen huomaa kenen luo kehtoo mennä ja kenen ei...

Nyt en enempää viitti kirjoittaa, ja tuskin tästä mitään apua oli, mutta jotenkin vain tuli sellainen olo, että tähän olisi kiva kertoa miten meillä menee, sorry...

Mie heitän nyt dogit autoon ja rupean liukastelemaan kohti Länsi-Suomea...

Kiitos vastauksestasi Veeti ja Onneksi Olkoon! Mukava kuulla että toisinaan haaveet toteutuvatkin !

Onko Elmosta ollut kuvia täällä puskassa? Kirjoitit että ikää on 1,4kk mutta tarkoititkohan 1v 4kk...? Olenko kyllä lukenut tuosta teidän rappusongelmasta, hyvä että asiaan löytyi ratkaisu!

Aloin tänään silmäilemään tätä molossifoorumia vanhimmasta sivusta alkaen, taisi olla yht. 54 sivua... että eiköhän sieltäkin jotakin tietoa löytyne kunhan vauhtiin pääsen?!

Miten muuten yleensä tuo mastiffien pentuaika? Oppivatko helposti sisäsiisteiksi ja tuhoavatko enemmän kuin puoli taloa..? Ystäväni edesmenneestä mastiffinartusta muistan että se pureskeli pilalle ainakin yhdet isäntänsä tanssikengistä... vähällä pääsivät, toisaalta koira oli kyllä aika paljon mukana, töissä yms. Niin, ja aika arka se oli pentuna, kulki isäntänsä takana suojassa - osat kyllä vaihtuivat myöhemmin. Ja vielä isonakin se kuvitteli olevansa ihan pikkuruineni ja huomaamaton... Kuullostaako tyypilliseltä..?

Hei Tizzian,


tuosta tuhoamisesta..yksilöissä on eroja. Minulla kolme ensimmäistä mastiffia, jotka tulleet pentuna eivät ole oikeastaan saaneet mitään tuhoa aikaiseksi. MUTTA, tämä neljäs on aikamoinen vesseli. Ei mitään rahallisesti arvokasta ole mennyt ( mitä nyt yhdet silmälasit, sellaiselta henkilöltä, joka ei oikein pidä koiristani...kosto siis elää ) ja vakuutukset kannattaa pitää kunnossa

Eli nuori-herra on irrottanut muutamasta patterista säätönupit, maistellut hieman puupaanelia keittiön seinässä, autoa on remontoitu sisältäpäin ja jotain pientä justeeraamista on ollut kipsilevyseinän kanssa muutaman kymmenen sentin alueelta.


Hah, ja luonteissa on eroja. Voi varautua siihen, etteivät ne kaikki todellakaan ole ujoja ja vetäytyviä. Oltiin sitten sisällä tai ulkona, meidät otukset Mathilda-Agitaattori ja Edwar-Terror tulevat kyllä reippaasti tervehtimään . Ja jos heitä ei huomioida, panevat kyllä keskenään sellaisen shown pystyyn, että pienemmät pois alta

Jaa´a...olenkohan kelvollinen mastiffin omistaja Mitä sanoo Mamastiff


Terveisin,

Heidi

Isä-vainaan saksanpaimenkoira "söi puolet" auton penkeistä aikoinaan kun kyllästyi odottamaan... Tosin koiran puolustukseksi on sanottava ettei isän olisi enää siinä vaiheessa pitänyt itselleen koiraa hankkia (liikkui muistaakseni sauvojen kanssa silloin ja myöhemmin pyörätuolilla) eli koiralla oli aivan liian vähän oikeanlaista tekemistä.

Rubin mistä olet tämän Edwardin hankkinut? Kotimaan kasvatti vai tuonti..?

Ps. Jos joku tietää mitä tuolle isällä olleelle koiralle sittemmin on tapahtunut niin olisi kiinnostavaa kuulla. Tässä pari faktaa "tuholaisesta": Ciccinkorven Desiree s.8.2.1991, i.Haus Blumen Arro, i:Bicier.

Hei vaan Tizzian,

Edward on siis Belgiasta ja virallinen nimi Bardolynn´s Edward. Kolme mastiffeistani on ollut tuontia ja kaksi kotimaasta.

Kuvia löytyy pilvinpimein ja muutama otos koirat.com

http://www.koirat.com/kennelsivu_galleria....pictureid=11487

Jos halut tutustua tarkemmin, soittele.

Heidi
0400-333 242

Aijai...Rubin... kun noita sinun komeita koiriasi katselee niin yhä enemmän kaipaa sellaista omakseen! Ja tuo sinun Olivia neitonen komeili varmaankin vuoden verran koneeni taustakuvana (toivottavasti et pahastunut lainasta ).

Ps. Minä kun en ole niitä maailman sanavalmiimpia ihmisiä niin olen hieman huono vieraille soittelemaan mutta ryhdistäydyn kyllä vielä...mutta älä sitten puolen vuoden päästä ihmittele kun joku mutisee varovasti että kun sanoit että saa soittaa..

Minä voin kommentoida tuohon kerrostalossa asumiseen...
Meillä siis reilu kolme vuotias mastiffi uros Pablo ja asutaan kerostalossa, liki Helsingin
Keskustaa Etu-Töölössä.
Hyvin ollaan mahduttu, nyt vasta alkaa tilan puute vaivaamaan kun toinen lapsemme syntyi. Sen vuoksi on kyllä ok-talo ollut jonkun aikaa hakusessa, ehkä se sopiva vielä löytyy.
Uskon kyllä että Pablo olisi ok-talossa omalla pihalla onnellisempi. Mutta hyvin on sopeutunut tänne stadiinkin, vaikka oli "jo" reilu vuoden vanha kun meille tuli.
"Kerrostalomastiffin" omistajan pitää kyllä olla ulkona viihtyvää tyyppiä, sillä ainakin Pablo viettää mieluusti aikaa ulkona, ihan vaikka vaan puistossa istuskellen ja ohikulkijoita ihmetellen.
Itse en ehkä olisi mastiffia harkinnutkaan, ellen olisi päiviä kotona.
Ja yksi asia, mikä ainakin Pablon kohdalla on tärkeää, me asumme katutasossa, eli hissiä tai portaita ei tarvitse käyttää. Hissiin Pablo ei suostu menemään suurin surminkaan ja portaat on aina hiukan hankalat isolle koiralle, varsinkin jo kovin ylös pitää kulkea.(ja jos vaikkaa loukkaantuu, niin kuka jaksaa kantaa!!)
Ja tämä meillä on ehtona uudelle asunnolle, jos jostain syystä ei ok-taloon päästä muuttamaan, että asunto saa olla korkeintaan 1.krs. Ja ihan vain koiran takia...
Meillä on onneksi ihan kohtuulliset ulkoilupaikat, vaikka näin keskustassa asutaankin.
Mutta kyllä sekä minulla että Pablolla mieli kaihoaa metsiin samoilemaan!

En ole mastiffin omistaja (itselläni bullmastiffi), mutta vastaanpa näin usealle eri mastiffille dogistterinä toimineena...

Omat mastiffituttavuuteni ovat kaikki nokkelia ja nopeita oppimaan, mutta toisinaan raivostuttavan omapäisiä ja kurittomia koulutuksesta/tapakasvatuksesta huolimatta, vilkkaita, toisinaan villejä, röyhkeitä, kovakouraisia (käsivarteni on vieläkin tatuoitu mustelmilla kahden "hoitolapsen" hellyydenosoitusten jäljiltä), uteliaita....kaikkea muuta kuin ujoa, rauhallisia tai vetäytyviä

Mutta toisaalta.....kun nuo hirviöt vie kävelylle kaupunkiin, niin ne osaavat käyttäytyä. Ne eivät provosoidu vaikka vastaantuleva koira kuinka haastaisi riitaa, eivätkä ne säiky juuri mitään vaan kaikki uusi, outo ja pelottavakin herättää lähinnä uteliasta ihmetystä

Mielestäni mastiffin omistajaksi sopii sellainen henkilö, jolla on roimasti huumorintajua, hyvä itsetunto ja erittäin pitkä pinna....

Olin kylässä Pablon luona viikko sitten, ja täytyypä todeta että harvemmin näkee niin hienosti käyttäytyvää koiraa. Niin kiltisti totteli ja jätti vieraan rauhaan emännän kehotuksesta.

Nimittäin noin suuri jättiläinen riekkumassa vieraitten kanssa..eipä siinä juuri voisi juoruilla, leikkiä koiran kanssa vaan. Pablo on vielä niin petokin, että nappaa käden krokotiilin kitaansa , tosin hyvin hyvin hellästi!

Niin oli koiralla selkeät rajat ja näytti tasapainoiselta lauman jäseneltä. Perheessä vauva ja pieni poika ja Pablo niin nätisti herrasmiehenä!

Tota mä olen miettiny pääni kohta puhki, kun meillä ei vieraat pääse ovensuuta pitemmälle, kun jo on koira sylissä. Oon kaikille sanonu, että älkää puhuko, älkää huomatko koiraa ollenkaan, kääntäkää sille selkä. Mutta ei auta. Alkuun ne vieraat ei tietysti uskonu, mut nyt sain kerran semmosen pieni muotosen raivarin, ja nalkutin varmaan vartin aiheesta: meillä käy muitakin vieraita, joukossa pieniä lapsia, koiran pitää oppia, että ketään päin ei hypitä vaikka se teistä ois kuinka mukavaa. (kyseessä läheiset usein käyvät vieraat, jolle tuo oli osoitettu ) Mua päin koira ei hypi, ja isäntää päinkin harvemmin. Tarvis kyllä jotenkin tuo tapa kitkeä, ja aika äkisti vielä.

Kiitos Sahrami ! Pakko kyllä myöntää että Pablosta löytyy kyllä myös nuo kaikki Taffinafin kuvailemat piirteet "tarpeenvaatiessa" !
Mutta mutta, ihan tosissaan... Pablo on luonnostaan kyllä aika tottelevainen ja niin kovin viisas , että iso osa kunniasta sen hienosta käytöksestä kuuluu koiralle itselleen!
Meillä ei ole varsinaisesti mitään koulutus konsteja käytetty, vaan ollaan kaikki "koulutettu" toinen toistamme ! Elämä opettaa niin sanotusti...
Toki Pablolle on perustottelevaisuutta opetettu... Pablo oppii helposti, eri asia on huvittaako totella! Mutta tässä taas palaamme Pablon suunnattomaan viisauteen! Se ei ikinä (tai no, todella harvoin )heittäydy ilkikuriseksi tai tottelemattomaksi hankalissa paikoissa,tilanteissa tai silloin kun lapset ovat lähellä.
Esim. Paikka käskyä tottelee aina suojateiden edessä, tai kun vauva on vaunuissa mukana. Mutta kun ollaan kaksin liikenteessä, "paikka"-käskyn merkitys saattaa toisinaan "unohtua" !
Mutta ainakaan vielä se ei ilkikurisuudellaan jne. ole vaaratilanteita aiheuttanut, vaan osaa myös lopettaa ajoissa!
Ja kyllä, mastiffin kanssa tarvitaan huumorintajua !

Maarit, juuri tuo "järkevyys" on mastiffeissa (kuten bullmastiffeissakin) niin rakastettava piirre! Vaikka nuo minun hoitolapset välillä ovatkin aivan täysiä riiviöitä, niin "oikeassa" tilanteessa ne käyttäytyvät arvokkaasti kuin kuninkaalliset

Yleisesti ottaen näiden kaikkien molossien kanssa elämisessä on tärkeintä rajat ja rakkaus. Minun mielestä. Näin isoja koiria ei voi pakottaa vaan täytyy olla ovelampi kuin koira. Ja se ei aina ole niin helppoa, sen verran kettuja tuntuvat molossit yleisesti olevan... Eli selkeät säännöt, joita koira ei saa kyseenalaistaa. Mutta aina rakkaudella.

Nyt en kerkeä lukemaan koko keskustelua, joten laitan vaan linkin Veetin ja Elmon sivuille, josta pääsee katselemaan kuvia Veetin ja Elmon sivut

Sivut ovat vielä vähän vaiheessa, joten antakaa se anteeksi miulle.

Juu tarkoitin että Elmo on 1v4kk...