Mulla ittellä on juuri 10 kk täyttänyt irlanninvesispanielinarttu Boogie.
Luonteeltaan vespa ei ole tyypillinen spanieli, vaan se on enemmänkin sellainen 'oman perheen koira'. Useimmiten uuteen tilanteeseen joutuva vesispanieli ei muitta mutkitta ole heti sinut, vaan on tilanteen herrana vasta kun siltä itsestään niin tuntuu.
Boogie suhtautuu vieraisiin ihmisiin useimmiten hieman pidättyväisesti, eikä heti ole syliin juoksemassa. Hetken päästä se menee itse tutustumaan jos sitä kiinnostaa
Useimmat vespat pitävät toisista koirista todella paljon. Meidän Boogie ei aina meinaa ymmärtää, etteivät kaikki koirat välttämättä pidä hänen liian innokkaasta lähestymistavasta.
Vesispanieli on nuorena villi ja täynnä energiaa. Se rakastaa lapsia. Boogie ja siskonpoikani 3v. juoksevat ympäri kämppää aina nähdessään ja Boogie ei ole moksiskaan Kamun hieman 'kouluttaessa' sitä, se tuntuu oleman väsymätön ja hermo pitää hurjimmassakin retuutuksessa

Boogie sopeutui heti erinomaisesti muihinkin eläimiin. Kissa, hamsterit ja nyt jo edesmennyt kanimme ovat/oli Boogien parhaimpia kavereita.
Terveydestä.
Monilta vespoilta Suomessa kuvataan lonkat ja kyynärpäät. Suomessa useimmat kasvattajat laittavat pennun kauppakirjaan ehdon lonkkien kuvauttamisesta ja näin suurin osa vespoista tulee kuvatuksi. Dysplastisia yksilöitä esiintyy jonkin verran.
Rodussa ilmenneet turkkiongelmat ovat nousseet aivan viime vuosina pinnalle.
Sileäkarvaistahan vespalla tulee olla kuono-osa, kaulassa oleva v-aukko, häntä ja takajalan kinnervarren etuosat. Nyttemmin näitä sileäkarvaisia kohtia on joillain yksilöillä ilmestynyt laajemmalti tai karvoitus on hyvin harvaa.
Näin, tässä nyt jotain epämäärästä sepustusta