LAINAUS(NerianIsovillakoirat @ 28.12. 2005, 10:06)
Iso nimittäin ei mielestäni ole kömpelö agilityradalla, se vaan vaatii ohjaajalta ihan mielettömästi koska on ISOMPI ja NOPEAMPI.
Tästä en kyllä ole samaa mieltä. Itselläni on kokemusta sekä medin (keskarivillis) että maxin (sakemanni-belgi) kanssa kisaamisesta, eikä isompi koko tarkoita automaattisesti nopeampaa koiraa. Kyllä tuo keskari on huomattavasti nopeampi (pieni koko ja ketteryys mahdollista pienemmät käännökset, nopeamman kontaktien läpijuoksun, helpommat kaarrokset putkissa yms.), joten en menisi sanomaan, että mitä isompi koira, sen nopeampi se on. Tottahan toki suuremmalla koiralla on pidempi askel, mikä jo tarkoittaa, että "pienemmällä työllä" se etenee saman matkan kuin pienempi kilpakumppaninsa. Kuitenkin väittäisin, että agilityssa eniten nopeuteen vaikuttaa koiran motivaation ohella sen rakenne.
Mistä pääsemmekin suureen ihmetyksen aiheeseeni... miten ihmeessä isovillakoira, joka arvostellaan näyttelyissäkin saman rotumääritelmän mukaan kuin pienemmät serkkunsa, näyttää agilityradoilla niin kovin kömpelöltä? En ole tuota em. mahtavaa aprikoosia Huldaa (jonka säkä on todella alhainen, olisiko samoissa mitoissa kuin Irkku-siskollaan, jolla se on muistaakseni vajaat 54 cm?) lukuuottamatta nähnyt ainuttakaan isovillistä, joka olisi mennyt agilityradalla samalla tavoin kuin nämä pienet. Niiden liikkeet ovat jotenkin sellaista tanssimista, ei vauhdikasta ja määrätietoista etenemistä.
Nykyään monet isovillakoirat alkavat myös olla vähän liian isoja agilityyn. 62-senttinen uros, jonka pitäisi siis olla rotumääritelmän ylärajoilla, näyttää toisinaan kehissä jo piskuiselta. Kovin korkealle koiralle esim. renkaan ja putken suorittaminen ei ole yhtä "läpihuutojuttu" kuin pienemmälle.
Ja en suinkaan tässä mollaa isovillakoiria mitenkään, aivan mahtavia tapauksia muuten, mutta itse harrastan agilitya myös kilpailumielessä, joten toistaiseksi en kyllä uskaltaisi sellaista itselleni ottaa. En ole vielä nähnyt tarpeeksi "sata lasissa painavia" tapauksia, että luottaisin itse saavani sellaisen.

Ja tuskin ongelma on siinäkään, etteivätkö isovillakoirien ohjaaajat osaisi koiriaan motivoida.