Silloin kun Hugo oli pieni, suutari tunsi mut jo nimellä ja antoi mulle alennustakin Nyt Helmin aikaan olen muistanut pitää kengät kaapissa ja toistaseks kaapin ovet kiinni...

Nyt jo naurattaa noi Hugen toilailut, mutta kyllä mä monet itkut väänsin kenkien takia silloin. Kengät kun on aina ollu mulle aika tärkeitä

siis ei ole enää totta. Nyt hukkasin telkasta 2 kanavan. En löydä enää mistään sitä . Kaikki muut kanavat ovat kohdallaan. Tosin en löydä kanavaa mille dvd on asennettu tai siis että näkisin sen. No onneksi on ihmisiä jotka ymmärtää kanavien säätöjen päälle joilta voi pyytää apua.

Onnistuinpa minäkin sössimään tänään (tai eilisen puolella mutta kuitenkin).
Olin töissä yhessä hotellissa, vähän niinkuin hätäapuna paikalle hätyytettynä, kun niillä on nyt joku riistaruokaviikonloppu ja ihmisiä oli tulossa syömään aika paljon.
Alkuilta sujui ihan ilman ongelmia, mutta sitten jouduin/pääsin baaritiskin taakse (siis sinne tarjoilijoilupuolelle). No ei sielläkään alkuun mitään isompia ongelmia, semmoista pientä epävarmuutta kun en ole ennen mitään drinkkejä tehnyt.
Enpä tarkkaan muista asiakkaan tilaamaa juomaa, mutta sen muistan että se viinapullo minkä pudotin lattialle oli iso eikä siitä oltu vielä kovin montaa drinkkiä tehty.
Eipä ollu itku kaukana.

Eikä tilannetta helpottanu se että yksi vakihenkilökuntaan kuuluva henkilö teki hyvin selväksi että olen tunari ja mämmikoura, eikä tämmösiä pitäis päästää mihinkään ravintolaan, kun ei osaa kuin tuhota paikkoja (tosin tuo täti kiukutteli mulle koko illan kun mulla oli vähän ne paikat ja tavarat hukassa, ja tätillä paha päivä).

Paikan omistaja totesi että "eihän tuohon maailma kaadu, mutta pudota ens kerralla pienempi pullo"

^mä tiedän tasan mitä tarkoitat- joissain baareissa on aina joku sellanen duunari jolla ei vaan oo hyvää päivää- omilta baariduuniajoilta muistan kans Turusta baarin Kino aieemin nyttemmin ja oli just muuttunu sedun clubiks niin voi perh..na että siel oli aina yks mimmi jonka mielestä kaikki muu työvoima paitti hän itse on aina väärään aikaan tiellä, töissä .. toisinsanottuna ourki oman paineensa aina muihin. Mä annoin samalla mitalla takaisin ja se toimi-- seuraavalla kerralla jätti mut väliin niissä valittamistoimissaan.

Mun yhdellä lasillisella skumppaa on aika moinen vaikutus-- tulin joku aika sitte suihkusta ja päätin lasillisen jälkeen että haen pojille lähikaupasta paketin jauhelihaa ennenkuin oon niin humaluksissa että mulle ei myydä niin arvatkaa mitä tapahtu..


mun ohi ajoi auto ja se hidasti ja molemmat äijät tölläs mua.. mä jo luulin et on joku vikana.. ja ajattelin no et joo mä oon varmaan aika näky suoraan suihkun jälkeen.. niin pam.. se ajoi suoraan kääntyvää raitiovaunua päin.. ja arvatkaa mikä se auto oli.. poliisiauto.
mun päivään siis kuuluu tosi hyvää kun poliisi sedätkin tuijottaa mua niin että ajaa raitiovaunua päin.. onneks ne oli hitaasti liikenteessä sattuneesta syystä

^^

Sain naurut!

Kimalla on nyt se pirun uhmaikä- mä jo tossa ihmettelin että johan menee helposti kun ei sillä näkyny sellasia isoja merkkejä ollenkaan mut turhaan kaipailin moista.
nyt se on ihan piru.
Tänään aamulla tuli ihan tunne että johan on markkinat kun työvaatteisiin jo pukeutuneena vein pojat takapihalle muka tyylikkäästi ilman remmiä (Dalin on helpompi olla ilman) ja Kima on ollu niin lutu että menis aina ilman .. niin voi kiesus siel oli remontimies.
Kima rynni täysillä ulvoen varottamaan tunkeilijasta. Dali sylissäni sai kans hepulit Kiman riehumisesta. Alkoi suojella jne...
Kima kyllä sitte lopetti kun huusin sille että hiljaa (klo 6 aamulla JEE naapurit tykkää) mutta kas se pinkas juoksuun kohti porttia joka oli työmiehen jäljiltä auki. Sain pistää aamutossuihini vauhtia kun juoksin sen ulvovan pikaraketin perässä ja Dalikin kipitti perään räksyttäen..

No siellä ei luojan kiitos ollu mitään .. eli Kima vaan halus ulvoen juosta ulos portista etupihalle..(jotain isottelu haukkumista.. mitä välillä kotonakin on nyt harjoitellu ihan kiitettävästi)
Olin jo hetken ihan varma että naapurin terrierit tms tekee pojista jauhelihaa..

No sitte komensin ne oikeen niskavilloista rappuun ja eikös just hissin kohdalla kun laskin Dalin alas, että se menis hissiin tullu toisella hissillä yks koiraninhooja (ainakin meidän Dalia inhoo kun on semmonen räkyttäjä ollu ton jalkansa takia nyt aika kauan jo..) just alas, niin Dali juoksikin sen luo. No minä paita melkeen korvissa, hikipäässä, kiukkusena ja totaali kypsänä murkkuikäiseen ja toiseen kipeilijään nappasin dogin sen edestä, eikä se edes sanonu mitään, eikä minullekaan jäänyt tilaisuutta edes pyytää anteeksi..huooh.. Kun sitte sain pojat vihdoin kiinni tuli joku mies rappuja alas ja sama räksykuoro alkoi taas. Mulla oikeesti oli hermo mennä siinä kohtaa. Sitte vein niitä siinä sylissä rappuja ylös kun kädet ei riittänyt hissin oveen ja se kuoro oli sen tyyppinen että en oikee muuhunkaan pystyny-- Molemmat hissin ovet alakerrassa jäi auki ja jouduin ne erikseen kävelee vielä sulkemaan-
Tukka putkella jätkät sai kunnon puhuttelun ja sen mistä sen tietää että saattoi toimiakin niin tiedätte varmaan sen koiran nolostuneen kuuntelevan ilmeen niin mulla istu sohvalla kaks semmosta koiraa ja minä - vatutus katossa pidin niille torumispuhetta. AARGh mikä täydellinen työaamu. Seuraavaksi etsin avainta (meiltä pääsee summerilla sisään ja kotiovi oli raollaan ) jonka aina laitan takaisin laukkuun, niin eikös pojat ollu sen siitä lenkistä ottanu ja riepotellu jonnekin.. siinä vietin vartin ehkä toisenkin sitä ettiessä--

Siitähän sitte on ihana paita hiessä laittaa takki päälle ja huivi kaulaan ja lähteä duuniin. Et semmosta- Kimalle aplodit.

Pari päivää sitten jätin itseni autoon. Olin laittamassa koiraestettä paikoilleen kun takaluukku rojahti kiinni. Se ei pysy itekseen ylhäällä vaan luukku oli mun jalan päällä. En muistanut sitä vaan liikutin jalkaa joten niin napsahti luukku kiinni . Totta kai olin ehtinyt sen esteen laittaa paikolleen joten ei muuta kun otan sen pois paikaltaan uudelleen että pääsen autosta ulos. Sitten taas estettä paikalleen, mutta nyt ei enää päässyt luukku menemään kiinni.

Ja onni senku jatkuu....
Eilen lekuri diagnosoi tenniskyynerpään ja juma.... samana iltana kun hain apteekista tulehduskipu lääkkeet tämä tumpelo LÖI jalkansa auton oven kulmaan, tuli pieni nirhama polveen

En taida lähteä yövuoroon tänään Mulla ei oo mikään onnistunu tänään..

Aamulla jo alkoi vastustamaan. Koirat eivät antaneet nukkua rauhassa pitkään. Jo ennen 8:aa ne tuli kiusaamaan mua sänkyyn. Noustavahan se oli, päästämään koirat pihalle. Nousin reippaasti sängystä, lähdin kävelemään ja iskin pikkuvarpaan tosi lujasti sängyn jalkaan.. Muutama ärräpää pääsi ilmoille ja nilkutin takaovelle.. Varvas on kosketusarka vieläkin.. No mä listin sen kiinni liimasiteellä seuraavaan ja laitoin villasukan jalkaan.. Katotaan miten ämmän käy päivän mittaan..

Apropoo.. Kahvin keitto sujui ihan sutkasti

Lähdin viemään roskapussia ulos roskikseen. Sidoin pussin suun tiukasti suppuun ja nostin sen pois ämpäristä.. Se ei ekaks suostunu sielt nouseen.. Niin täynnä kun oli. Tempasin lujempaa ja pussi irtos.. Mutta niin repes pussin kylkikin auki.. Terävä säilykepurkin kansi repi sen.. Sinne levis kahvipöönit ym.. iloisena sekamelskana lattialle, roskakaappiin ja ämpäriin.. Kuin hidastetussa filmissä nostin pussia ylemmäs ja se oli revennyt yli puolelta matkan Oon sanonu ukolle monta kertaa, että noille säilykepurkeille ym. pitää hankkia toinen roskaämpäri.. Oottakaahan ku ukko tulee pahaa-aavistamattomana töistä..

Mikrossa riisihiutalepuuron teko olikin viimesin tempaus.. Kurkkasin ohjeet paketin kyljestä ja tein ohjeen mukaan.. Kuumennus, hämmennys.. kuumennus ja hämmennys.. Oukki doukki.. Se puuro ei tuntunut valmistuvan sitten millään. Laitoin sit lämpöö hieman isommalle.. Ja taas kuumentamaan.. Puhelin soi ja vastasin siihen, aikaa jäljellä 1 min.. Mikro piippaili jotta puuro valmis.. Avasin luukun.. Ja mikä yllätys mua oottikaan?? Mikrokupua pitkin laskeutui puuro pitkin sisäpintaa, pyörivän alustan päällä puuroa, alustan alla puuroa ja lautaselle oli jäänyt syötäväksi kokonaista 4 lusikallista riisihiutalepuuroa..

Nyt vaan istun ja oon.. Ei tee mieli tehdä yhtään mitään.. Puhisen tässä vaan kiukusta..

Mansku Ei voi olla totta.. Mikroriisihiutalepuuroa.. Voi sun kaa... Sä sitten jouduit siivous hommiin..

Toissailtana laitoin kaikki reppuni pesuun. Katsoin jokaisen repun tarkasti että varmasti ovat tyhjiä. Kun kone oli pessyt reput ja aukaisin luukun niin silmille tupsahti järkyttävä näky . Kaikki reput olivat saaneet uuden ilmeen. Oli unohtunut johonkin taskuun paperinenäliinakasa ja siitähän ei hyvää seurannut. Nyt on sitten aika monta valkopilkullista reppua . Olen joutunut töihin ottamaan olkalaukun ja se ei kertakaikkiaan sovi mulle, en ole käsilaukku ihminen millään tavoin . Nyt on sitten uuden repun osto, sillä ilman reppua en pärjää. Viikonloppuna on aikamoinen urakka saada valkoiset pilkut pois repuista .

Että sitä ei sitten kuulkaas edes sairaalan piha oo turvallinen

Mulle soitettiin torstaina kirran polilta ja sanottiin jotta pääsenkö uuden kirurgin juttusille ja tutkimuksiin oikean olkapäävaivan vuoksi pe (8.12) klo 12.00? Tuumasin jotta tietysti!

Tänään sit meninkin sinne linja-autolla.. Linkkapysäkki on vajaan 30 metrin päässä sairaalan pääsisäänkäynnistä. Täällä on aamulla satanu räntää, vettä ym..

Kävelin sitten reippaasti kohti ovea. Yritin harpata sellasen loskaisen lammikon yli, pääsinkin mutta vasen jalka lipes ja ylisuoristui (polvilumpio siis niksahti taaksepäin ja jalka tavallaan ojentui liian suoraksi) . Sampermenskattu että vihlasi mukavasti. Onneksi oikea jalka oli tukenavasti maassa kiinni, muuten oisin tuiskahtanau naamalleni sinne loskaiseen asvalttiin.. Siin sit hetki pideltiin polvee ja lähettiin känkkään sisälle. Ilmoittautumisluukulla sanoin jotta nyt on piru merrassa.. Jalkaa särkee eikä sillä kunnolla voi astuakaan.. Kipu ei hellitä oli jalka missä asennossa vaan.. Piti sit käydä ennen kirran polia ensiavussa.. Epäilevät nivelkierukan siitä nyt menneen. Viikonlopun yli katotaan miten sen kanssa sitten toimitaan..

Nyt vanhalla on sitten sairaslomaa, monenmoiset tropit ja lähete fysioterapiaan.. Omalla paikkakunnallakin on fys.terapeutti mutta mut komennettiin Pattijoella olevan erikoisfysioterapeutin potilaaksi.. Ylikirurgi ja ylilääkäri kirralta teki tän päätöksen.. Viis siitä että mulla on sinne matkaa sellaset 43 kilsaa/suunta

Mä en kohta enää liiku kotoo minnekään.. Musta tulee mökkihöperö

Juu peikkis taas vauhdissa..
Putsailin pölystä Rinon ja Lailan pokaaleja ja olin ottamassa juuri yhen pokaalin putsattavaksi ja AARRGGHH pokaalin reuna viilsi pikkusormeen melkeen luuhun ulottuvan vekin....
Ei onnex menny luuhun asti, mut nyt ollaan vaihdettu laastareita ja kaiken maan tuppoja sormeen ku aina vuotaa...
Nyt on rauhottunu, mut ku se on sormen suuntasesti niin mä kuljen tääl pikkusormi pystyssä ku ei voi taittaa ku alkaa vuotaa heti verta

Puristin pikaliimaputkiloa ja samassa tunsin jotain sormillani. Liima oli turskahtanut oikean käden sormille , ei muuta kun nopeasti pesemään liimaa pois, sillä sormet ottivat jo toisiinsa tiukempaa otetta . Hankasin, että sormissa nahka punoitti eikä kaikki liima lähtenyt vieläkään pois.

^ Toi on kamala tunne. Mä liimasin nukkekodin huonekaluja kasaan kerran ja kävi samoin. En ehtinyt kun tajuta tilanteen, kun sormet oli jo yhdessä Puukolla sit erottelin sormet toisistaan

Nyt mua huolestuttaa jo tosissaan; mulle ei ole sattunut yhtään todellista katastrofia moneen kuukauteen. Pienempiä sattumuksia kyllä, mutta ei mitään katastrofaalista. Sitten kun se viimein alkaa rytistä, niin taitaapi rytistä oikein kunnolla

Eilen menin koulussa nurin, kun olin siirtymässä oikohöylältä tasohöylälle, syli täynnä 70 senttisiä pelkkoja, enkä huomannut, että siinä oli pitkä lankku poikittain lattialla, pinon alla. Lankesin ja löin polveni aika kipeesti lattiaan. Ei se ny kummiskaan mikään kauheen tuskanen juttu ollut, aamulla kun aloin vaatteita laittamaan päälle, ihmettelin hetken, että mitenkähän mulla on polvi sinisenä

Tänään yritti Sokkarin automaattiovet tyrmätä mut. Kävin kiireellä työn välissä muutamalle mummolle kaupassa. Koska en ole työssä nyt omalla paikkakunnalla, en kiinnittäny sen kummempaa huomiota oviin.

Astelin sisälle vinhaa vauhtia, suunnistin hyllyltä toiselle ja kassan suuntaan.. Maksoin 3:sta eri kukkarosta ostokset ja laiton ne kantokoppaan.. Ja lähdin ulos.. Ekat ovet aukes sisältä ulospäin mutta annas olla.. Ulommat aukeskin sisäänpäin ja minä päin niitä ulko-ovia Onneksi lasit ei hajonnut mutta mustelmia tuli poskeen (myös naarmu) ja polviin.. Poskeen siks että kiinnitin huomion ilmoitustaululla olleeseen konserttimainokseen siin tuulikaapis ja olin pää kääntyneenä oikeelle.. Kävellen siis koko ajan eteenpäin suurinpiirtein siinä keskellä sitä tuulikaappia..

Yks pappa näki tilanteen ja tuli kyselemää, että sattuko? Mä purin hammasta ja vastasin ettei hätiä mitiä. Työpaikalle onnuin kun polveen sattu niin maan perusteellisesti.. Työkavereilla oli hauskaa. Yks tuumas ettei mua voi päästää enää kauppaankaan, kun en kato eteeni..

Mutta ei se mitään.. Työkaverin ukko oli kävelly päin sitä toista oven puoliskoo.. Se ei ollukaan auennu kokonaan niillä tulipalopakkasilla.. Oli jutellu eukolleen sokkarille mennessä. Työkaverin puolimmainen oli auennu normaalisti. Eli muitakin todella toheloita löytyy

Voi mansku raukka sua kun on lukenut sun kommelluksia Pääsisikköhän jo ginesin kirjaan? Aikamoiset ennätykset taitaisit rikkoa..


Sukulainen kans täs hiljattain teki hienot.. Laittoin rauhassa aamulla muroja kulhoon ja maitoa sekaan. Siinä niitä syödessä mietti miksei nämä murot pehmity ollenkaan (niinkuin muroilla maidoissa yleensä tapana on). Katsoi siinä sitten että onkos vaimoke ostanut uutta merkkiä. Olihan se, nimittäin kissanmuroja..