Niin eli meidän hauva on ainakin todella omistushaluinen, eikä edes mikään hirmu lapsirakas.. lähinnä vasta tutustuttuaan lapseen ok

niin onko teillä kokemuksia miten on sujunut jos taloon on syntynyt lapsi.. kas kun kai semmonenkin pitäs jossain vaiheessa tehtailla..

niin pliis eikö kelläänn???

Meillä oli esikoisen syntymän aikaan 2koiraa 11 ja 10vuotiaat, jotka ei todellakaan ollu koskaan aiemmin olleet lasten kanssa tekemisissä. Mä annoin koirien haistella vauvan vaatteita sun muita tavaroita ennen vauvan syntymää ja vauvan synnyttyä lähetin miehen mukanan koirille puklurättejä haisteltavaksi. Kotiin kun tultiin koirat sai rauhassa nuuhkia tulokasta ja avot. ei mitään ongelmia

Eipä juurikaan tuoretta kokemusta, mutta muistoissa on. Kun mun pikkuveli syntyi, niin meidän silloisesta tipsusta tuli tosi mustis. Se oli silloin vuoden ikäinen ja ollut kaikkien silmäterä... Äiti kun vaihtoi vauvalle vaippoja sängyllä, hyppäsi koira sinne ja pissasi mielenosoituksena (?) sänkyyn! Ja ulkona ei suostunut kävelemään, jos oli vaunut mukana. Piti nostaa kyytiin - onneksi oli pikkukoira...

Ja olipa muuten tosi itsepäinen ja sisukas koira - se oli upea, kuningatar! Tiesi olevansa kaunis... Just jouluna muisteltiin pikkuisia (niitä oli 2 tipsua)... Mutta eipä onneksi sen pahempia tekosia...

Monella meidän tuttavalla on jokaisella käynyt niin että kun vauva tulee kotiin, niin ensin sitä nuuskutetaan varoivaisesti ja ihmetellään mikä nyytti toi on.. x Ja sen jälkeen koirat ovat alkaneet vahtimaan lasta, jopa niin paljon että sen lähelle ei päästetä ketään vierasta..

Mä voin sit huhtikuun paikkeilla pistää kokemuksia, kun niitä tulee. x

Siskon lapsiin Ulpu suhtautuu hirmu ystävällisesti. Pienempi 9 kk vanha poika joka konttaa lattialla saa aina pikku pusut poskelle, mut heti Ulpu lopettaa, kun sanon. (ei mun mielestä ole kovin kiva joku vartin naaman pesu, vähän tietty saa koskettaa) Poikakin tykkää Ulpusta ja kiipee Ulpun selkää pitkin seisomaan ja koittaa korviin tartua tietenkin. Aina ollaan vieressä, jottei Ulpua sit tuu kiusattua korvissa roikkuvalla vauvalla. :xlolx: Vanhempi tyttö(2+) on vähän arempi, ei tykkää yhtään tervetuliais pusuista joita Ulpu jakelee innolla. Tyttö jo komentaa Ulpua tomerasti, ja työntää kuonosta pois päin. Ruokapöydässä tuntuu heillekkin löytyvän yhteisymmärrys, likka murustelee kaiken mitä annetaan pöydälle, ja sit sillai vaivihkaa antaa Ulpulle, joka tietysti on oppinut päivystämään vieressä. :x00x:

Meillä ei sharppisnarttu kovinkaan kiinnittänyt huomiota. Välillä, jos sängystä kuului huutoa, niin rynnättiin sängyn viereen ja sitten mua katsomaan, että menehän hoitamaan
Tyttären jälkeen laumaamme tullut sharppisnarttu ei välitä puolitoista-vuotiaan kiipeilystä yms.. Toki kiusaamiset meillä kielletään, mutta ylimääräistä silmäparia ei ole vieläkään kasvanut selkäpuolelle
Koissut tosiaankin oppivat nopeasti, että ruokaa tippuu syöttötuolin läheisyydessä

Voi mä toivon että se menis noin niinku nätisti..
kun Dali ei kyl oo mikään lapsirakas.. toi puklurätti juttu ja nyytin vaatteiden haistelu vois olla kokeilemisen arvoinen juttu tässä tapauksessa sitten kun asia on ajankohtaista.. mutta sen sanon ettei koira voi kyllä tossa hommassa mennä edelle eli saas kattoo..
Esmo kestikö tota mustaa sukkaa kauan.. ??

Kokemusta on, ensimmäisen lapsemme synnyttyä:

pk collie (silloin 5-v narttu) ei sopeutunut lapsen tulemiseen. Lopulta kävi 99% ajasta agressiiviseksi ja lopulta puri lasta. Jouduimme luopumaan colliesta, joka sai uuden kodin äitini ja isäni luota.

Bullmastiffi (silloin 4-v narttu) sopeutui aivan mainiosti lapsiin. ei mitään ongelmaa ikinä.

Eli riippuu koirasta, koiran luonteesta ja lapseen "sopeuttamisesta", koiran saamasta huomiosta lapsen syntymän jälkeen, kodissa olevasta tilasta (onko tarpeeksi tilaa että koira saa halutessaan olla rauhassa), lapsesta, lapsen kasvatutksesta jne. Eli monesta eri asiasta.

Meidän poika syntyi vajaat 2,5 v. sitten ja pienellä jännityksellä odotin, kuinka bullmastiffimummeli Nappi mahtaa suhtautua tulokkaaseen. Kyllä koira on lapsista pitänyt, tai oikeammin ei ole näistä pahemmin välittänyt.

Emme laittaneet mitään vaatteita tai harsoja etukäteen haisteltavaksi. Kotiintulopäivänä Nappi sai hirmuisen ulinakohtauksen, kun haistoi, että sylissäni oli pieni elävä olento. Mitään mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt koko aikana.

Meillä on samoin kuin Fasupalalla, ruokaa löytyy pöydän alta enemmän kuin koiran ruokakupista... Mikä on koiran mielestä vain

Mä luin jostain kirjasta, että koira olisi hyvä tuoda pihalle vauvaa vastaan, kun tullaan laitokselta ja antaa sen haistella siellä. Sitten antaa koiran ja vauvan tulla samaan aikaan ovesta sisään, ei siis päästetä koiraa edeltä. Tiedä sitten, onko tuosta apua. Kun pikkusiskoni syntyi yli 19 vuotta sitten ja toimimme noin senaikaisen koiran kanssa, ei se tajunnu koko vauvaa, kun oli niin onnessaan siitä, kun meidän äiti tuli kotiin :xsmilex: Mutta eipä se kyllä ollut mustiskaan, aina nukkui lähellä vauvaa ja sisko kertoikin koiralle parhaimmat juttunsa, kun se kuunteli kaikki jokellukset mielenkiinnolla.

Ihan loistava ehkä toi toimii

Meillä ei olleet koirat tottuneet lapsiin juuri lainkaan ennenkuin tuo oma tuli. Vauvat varsinkin oli ihan uutta ja omituista koko porukalle. Lappalaiset ei lapsista ole olleet moksiskaan jos niitä on vastaan tullut, mutta mäykky ei vieraista lapsista ole koskaan pitänyt pätkääkään. Tästä syystä eniten jännitti mäykyn reagointi vauvaan.
Meillä ei tehty vauvan kotiintulosta minkäänlaista "sirkusta" vaan se kannettiin kaukalossaan sisälle ja that's it. Alkuinnostuksessa koirat ei vauvaa edes huomioineet, olinhan minä ollut yli viikon sairaalassa ja mamman mussukoilla oli ollut vissiin ikävä. Pikkuisen vauvaa nuuhkittiin ja siihen se sitten jäikin. Kukaan koirista ei siitä juuri piitannut. Yksi koirista alkoi jonkin verran vahtimaan vauvaa, ei tosin kotona, mutta esim. ulkona ei vauvan vaunuille ollut kellään asiaa jos itse emme olleet aivan vieressä.
Niin, ja se vieraiden lasten vihaajamäykky... se ja nyt 1 vuotias poikamme on mitä parhaimmat kaverit. Koira ei välitä vaikka pikkumies välillä kiskoo hännästä tai korvista vaan kaveruksilla näyttää olevan ihan omat leikitkin

Uskoisin, että helpoiten tuo sopeutuminen menee jos koira ei kuvittele itsestään "liikoja" ts. sen asema lauman arvoasteikossa on selvä.

juu mä uskon kans tuohon lauma juttuun.. saas nähdä