Joskos findhorn sitten kirjoittaisi

Eli täällä on Sundae-Paulan mainitsemat kaksi salukia, pappasaluki Fauni (8,5 v) ja salukinpoikanen Veeti (melkein 10 kk). Salukikokemuksia minulla on vuodesta -84 ja kysymykseen "minkälaisia" vastaan, että kaikenlaisia...hauskoja, surullisia, kiukuttavia, onnellisia, ihania, mutta ennen kaikkea
salukimaisia. Saisikohan jonkinlaista kokemuslistaa aikaiseksi:
- salukinpennun ihana tuoksu
- salukinpennun ripulit ruokapöydän viereen
- salukinpennun naskalihampaat ranteessa
- uppiniskaisen karanneen salukinuorukaisen ähäskutti-ilme, "minuahan et kiinni saa"
- vapaudesta huumaantuneen salukin villi laukka koskemattomassa hangessa
- moottorikelkasta innostunut nuppineulanpään kokoinen, punamanttelinen ja punasukkainen saluki jääpreerian horisontissa
- auringosta nauttivan salukin raukea loikoilu kesäisellä nurmikolla
- ilta-auringon kimallus salukin selässä paikallisella aavikon korvikkeella eli hiekkamontulla
- mustikkamättäällä makaava, mustikoita syövä saluki
- ulvova ullakkokoira - saluki, joka keskustelee
- saluki, joka sanoo näyttelykehässä "mennään yhdessä, minä voitan tänään kaikki"
- saluki, joka sanoo näyttelykehässä "tänään minua ei huvita pätkääkään"
- saluki, joka sanoo juoksukilpailuissa "mamma, pupu ei ole sielläpäin, en malta verrytellä, päästä jo juoksemaan"
- saluki, joka sanoo juoksukilpailuissa "mamma, mä sain juosta kaverin kanssa ja mulla oli kivaa - ai mikä pupu?"
- saluki, joka voittaa korkeanpaikankammonsa
- ison salukin pupusaalis
- pienen salukin hiirisaalis
- salukin emäntä ja polkupyörä rähmällään ojassa (kissa sentään ehti alta karkuun, salukin suureksi harmiksi)
- salukiystävykset nukkumassa auton takapenkillä sillä aikaa, kun omistajat miettivät kuinka nopeaa uskaltaa märällä asfaltilla ajaa, jos on ajanut 200 km harhaan ja pitäisi ehtiä näyttelyyn ja pystyykö juoksemaan kehässä jos on 10 tunnin pissahätä ja kuinka pitkälle autolla pääsee jos tankissa on 3 litraa bensaa
- salukin häntä, se pyörii ympäri kuin propeli, lieneeköhän siinä energiageneraattori
- 2,5 salukitonta tuntia keskellä suota, kännykkäkenttien katveessa, märkänä, viluisena ja väsyneenä
- salukinpoikasen otsarypyt ja ympyräsilmät, kun se keskittyy miettimään uutta asiaa
- kyyneleet ja kolme kiehkuraa salukin häntäkarvoja korurasiassa.
Sellaista se on, se elämä salukin kanssa.
(PS. Paula, minnen enää oikein itsekään pysy näiden työasioiden perässä, mutta kesällä tullaan ainakin viikoksi lomailemaan Tampesteriin, tulet sitten kyläilemään

.)