^ Haa, heti pistetään tiukka aihe!
Minusta jotkut greyt sopii maastoon, jotkut ei.
Ajatellaanpa vaikka hyvin treenattua puhdasta sprintteriä, joka on kova sana 280 metrillä radalla, mutta ei oikein jaksa 480 m matkoja vaan hyytyy. Sellaselle voisi käydä hassusti pitkällä maastoradalla...
Lisäksi toiset greyt ovat herkempiä loukkaantumaan kuin toiset, koska eivät hallitse kroppaansa oikein hyvin. Esim todella nopeat, mutta raskasrakenteiset yksilöt. Olen kyllä sitä mieltä, että siinäkin kyllä suurin syy on siinä, ettei koiraa ole totutettu pienestä pitäen vaikeisiin maastoihin.
Sitten on nämä hirvittävällä early pacella varustetut koirat, joiden kiihtyvyys on ihan omaa luokkaansa. Mutkat menisi herkästi pitkiksi, ihan jo fysiikan lakien vuoksi. Vika ei välttämättä ole maastossa itsessään, vaan maastoradan profiilissa joka on liian syheröinen ja tarkoitettu hitaammille koirille. Itse ainakin näin tälläisiä ratoja, joka alkaa suht pitkällä kiihdytyksellä ja päättyy neulansilmä mutkaan... siihen kun lyödään päälle sade ja liukas ruoho niin loukkaantumisriski kasvaa suureksi.
Mun mielestä ihanteellinen grey maastoon olisi tälläinen:
- ei liian nopea kiihtymään
- pieni, kestävä yksilö (keskimatkan koira tai stayeri) joka hallitsee hyvin kroppansa
- armoton ajovietti, tottakai
Sen lisäksi maastoratojen suunnittelussa pitäisi ottaa paremmin kaikkien nopeiden koirien (whippet, saluki, grey) turvallisuus huomioon. Turvallisuus ylipäänsä... niissäkin muutamassa kisassa missä olen käynyt, näin monta tosi pahaa kaatumista. Sydänalasta otti joka kerta...