Millä kaikilla roduilla on palveluskoiraoikeudet? Ja mistä johtuu että niin monilla roduilla oikeuksia ei ole..?
Parsonin kanssa kiinnostaisi viestiä kokeilla mutta oikeuksia kun ei ole niin se siitä..

http://www.palveluskoiraliitto.fi/kilpailuoikeusrodut.htm

Ja ainahan voi harrastaa, mutta kokeisiin ei ole asiaa.

Jep.. Ois tosi kiva harrastaa, jos vielä löytys seurakin.. Lähinnä tuota viestiä siis.. Mut sit tulee vastaan se "harmi ku ei oo oikeuksia viedä kisoihin"-kohta nii..
Pitää kysellä harjotuspaikkoja silti..

En tiedä miten parsoni voisi edes soveltua pk-lajeihin. Ensinnäkin jo hyppyeste on 1m korkea, riippumatta koiran koosta. Lisäksi koira ylittää sen 650g painoinen kapula suussaan. Tasamaanoudossa kapula on 1kg painava (muistankohan oikein nämä painot..)

Se miksi nin usealla rodulla ei pk-oikeuksia ole, on se, etteivät ne niitä tarvitse. Oikeuksia rodulle voi anoa heti kun vähintään viisi ko. rotuista koiraa on suorittanut BH-kokeen hyväksytysti. Mikäli näitä viittä ei löydy, rotua tuskin tulisi näkymään myöskään pk-kokeissa.

Itse asiassa nuo rodut ovat käsittääkseni vähenemässä, sillä niiltä roduilta, joilla ei ole tuloksia (vai osallistumisia?) olikohan se nyt viiden viimeisen vuoden aikana, otetaan oikeudet pois. Hyvä homma mielestäni, sillä noita rotuja on nytkin jo melkoisesti ja oikeastaan vain pieni osa niistä on perinteisiä palveluskoiria.

^Olen samaa mieltä. Miksi ihmeessä antaa oikeudet kaikille roduille, kun nytkin oikeudet on monella sellaisella rodulla, joita hädin tuskin koskaan kokeissa näkee? Lisäksi, kun miettii mihin palveluskoirakokeet oikeasti tähtäävät niin rodulla täytyy oikeasti olla kapasiteettia hyppäämään tuo metrin este ja kantamaan painaviakin esineitä.

Pelastuskoiratoimiinhan on kaikille roduille avoin pääsy. Hakua, jälkeä ja vastaavia pystyy sielläkin kisaamaan

Crim, lajeja on kuitenkin monenlaisia. PK-oikeudet kattaa kuitenkin aikamoisen lajivalikoiman. Toki perusjutut pitää olla hanskassa, ja pikkukoiralla ei niihin kapasiteettia riitä. Tämä on sama asia kuin että nyt ollaan puhumassa mejän oikeuksia kaikille roduille, mikä on mielestäni aivan järjetöntä

Sen sijaan olen muiden kanssa samaa mieltä, oikeuksia ei tarvita roduille, joiden kanssa ei kuitenkaan oletettavasti tultaisi riittävästi kisaamaan kyseisissä lajeissa. Rotumäärä pienenee koko ajan ja hyvin tilanteesta kertoo mm. se, että mudeiltahan ollaan puhumassa kaiketi oikeuksia pois. Niin kauan, kun osallistujia löytyy, oikeudet saa pitää, oli rotu PK-rotu tai ei (tähänhän ei mitään varsinaisia määritteitä taida löytyä), sen sijaan rotu, jossa koekäynnit jäisivät pieniksi, oikeuksien anominenkin olisi varmasti jo ihan ennenkaikkea turhaa.

Mejänoikeudet kyllä voisi puolestani jakaa, jos ei kaikille, niin ainakin joillekin roduille, joilla lajissa varmasti kilpailtaisiin. Esimerkiksi noutajillahan (ainakin osalla) on pk-oikeudet, mutta niillä on myös mejäoikeudet. Siksi pitäisi ajatuksesta, että ne mejäoikeudet voisi jotenkin lunastaa jollekin rodulle (siis verraten 5xBH -> pk-oikeudet). Muttan yt ei puhuta siitä.

Ja tuolla kun puhuin pk-roduista, tarkoitin perinteisiä palveluskoiria, joita näkee kisoissa keskivertoa useammin (sakemannit, belgit, rotikat, dobberti ja sitä rataa). Tottahan jokaista oikeudet omaavaa rotua voi pitää palveluskoirana, mutta itse en jotenkin osaa siihen hommaan kuvitella kuin nuo perinteiset rodut, vaikka moni muukin rotu on kyntensä pk-puolella näyttänyt.

(vaikkei tämä metsästyspuolen foorumi olekaan, niin silti mielestäni nuo oikeudet on jo niillä roduilla, kuin mitä metsästyksessä käytetään. jokaisen rotujärjestön asia tietysti on miettiä kennelliiton suuntaan yhteyden ottamista jos nuo oikeidet mielestään tarvittaisiin, mutta ei, mejä = metsästyskoirien jälkikoe)

Mutta eiköhän tässä olla yhtä mieltä siitä, että oikeudet on niillä, jotka ne tarvitsevat lajissa kuin lajissa.

minun mielestä niin pk kuin myös mejä oikeudet tulisi olla niillä koirilla, jotka ovat rodunominaisuuksiltaan niihin sopivat! ne jotka haluavat mejä kokeissa käydä hankkivat silloin metsästyskoiran. Koirilla yritetään vahvistaa sen omaa luonnollista suuntautumista johonkin tehtävään ja siksi en näe mitenkään tarpeellisena, että kaikki esim. pk rodut saisivat myös osallistua mejä kokeisiin. ei niita koiria ole tarkoitettu metästämään!

^ Lotta, juuri näin. Mikäli jossain tietyssä lajissa haluaa pärjätä, niin hankkii sitten sellaisen koiran, jolla on oikeudet. Eikös tästä ideasta nämä kaikki oikeudet ole lähteneetkin?

Palveluskoiraoikeudet omaavien rotujen joukossa on useita rotuja, jotka eivät oikeuksia liiemmin kaipaa. Esimerkiksi owzarek podhalanskeilla ei ole KoiraNetin mukaan lainkaan palveluskoiratuloksia ja islanninlammaskoirissakin on vain kaksi koiraa joilla on tulos muusta kuin käyttäytymiskokeesta (molemmat vuodelta 2003).

Nämä kaksi rotua olivat vain esimerkkejä (varmasti useammallakin koiralla on tämä tilanne), mutta kysynpä tässä, että tarvitsevatko ko. rodut todella noita oikeuksiaan?

Viimeksi SAMYn vuosikokouksessa äänestettiin että samojedeille anotaan pk-oikeuksia kennelliitosta.
Nähtäväksi sitten jää saadaanko niitä

Itse en omalla koiralla aio pk:ssa kisata, mutta tiedän kyllä monia samojedeja ja niiden omistajia jotka ovat jo monta vuotta odottaneet sitä hetkeä että pääsevät kisaamaankin
JOS samojedille ne myönnetään niin varmasti tulee taaas kaikennäköistä puhetta että kun tuollainen rotu kisoihin päästetään..

No nähtäväksi jää tuleeko tästä pk-rotua

Niin, se on harmi että monelle rodulle noita oikeuksai puolustetaan kynsin ja hampain, mutta silti kukaan ei kisaa? Harjoitella nyt voi ilman oikeuksiakin ja samojeditkin olisi ajat sitten pelastuskoirapuolellee päässeet jos haastetta kaipaavat.

No mulla nyt on ihan omat syyt miksi en palveluskoirakisoihin ikinä aio mennä, oli kyseessä vaikka belggari. Vaikka vannomatta paras mutta mielenkiintoa ja innokkkuutta lajia kohtaan ei ole tarpeeksi.
Tiedän kuitenki niin monia sammariharrastajia jotka ryntäävät kisoihin heti ja kun ja jos oikeudet tulee ja olen onnellinen niiden puolesta vaikka tämä ei itseäni koskekaan

Ei muakaan kiinostaneet pk-lajit kun koira tuli. Mutta annas kun huomaa sen koiran iloisuuden ja edistymisen lajissa niin kyllä sitä itsekin lakaa siitä pitämään. Vilma rakastaa agiltiyn vauhtia ja kiitämistä, mutta se on oikeasti ihan täysillä mukana jäljellä.

Itse olen ehkä tavannut vain toisenlaisia sammari-ihmisiä, sillä olen ikävä kyllä saanut sellaisen käsityksen että sammari on vain näyttelyturrikka. Mutta hyvä että joku näitä käsityksiä korjaa.

Onko kellään pk-lajeja harrastavalla sammarilla kotisivuja. Olisi kiva käydä lukemassa jotain treenipäiväkijraa tms.

No voin laittaa tässä linkin esim. meidän pojan velipuolen sivuille jotka löytyy täältä !
Ko. koira suoritti hiljakkoin BH-kokeen.

Onhan samojedi suuresti tosiaan tätä showkoiraa täynnä, mutta itsekin olen nuoremman kanssa verijälkeä pari kertaa ottanut ja jo 4kuukautiselta pennulta se onnistui loistavasti ja pääsi jäljen loppuun asti

http://www.arttulan.com/
Sirpa ja Katjaa on suuri kiittäminen pk-oikeuksien anomisesta!

Täällä harjoitellaan tällä hetkellä jälkeä samojedin kanssa, tosin astutus ja juoksut pistää vähän sekaisin treenaamista. Mutta syksyllä jatketaan!
Samojedi on varmasti aivan omiaan esim. valjakkohiihtoon. Talvisin jonkun verran hiihdän koirien kanssa, mutta itse en tuosta hiihdosta oikein pidä, joten me ei sitä aleta kisaan. Keskitytään jälkipuolella ja tuosta vanhemmasta koirasta voisi olla jopa suojeluun (tosin räjähtävyys ei ole ihan samaa luokkaa kuin esim. dobberin.)

BH-kokeisiin meneviä sammareita tiedän, pari nuorta koiraa treenaa ja muutamat odottaa kokeisiin pääsyä. Tällä hetkellä BH-kokeen suorittaneet sammarit (kopioitu samojedit foorumilta):

2002
FIN MVA BH Ikiliikkujan Mary Lee

2005
FIN MVA BH Arttulan Briljanttipimu
TK1 BH White Legend Cutie Pie
FIN MVA BH White Smile Sunrise

2006
TK2 BH Snowmist Flying High

Että hyvältä alkaa näyttämään!

Samojedi on oikeasti aivan käsittämättömän monipuolinen koira. Myönnän, että itsepäisyytensä takia ei ole aina helpoin kuoluttaa, mutta sen takia me ei tokoon tähdätä vaan suunnataan jälkeä kohta jossa koira toimii vaistoillansa, eikä miellyttääkseen omistajaa.
Totta kai sammareista saa näyttelypupsi kuvan kun suurinosa käy näyttelyissä (mekin ja nautitaan myös siitä puuhasta!).

Miettii esim jälkeä, hakua, pelastuskoiratoimintaa, yms. onko pelastettavallekkaan mitään ihanampaa kuin valkoinen nallukan ja ystävällisen näköinen ja erittäin hymyilevä koira juoksee vastaan.

Juoksuisen ja kantavan koiran kanssa voi harrastaa jälkeä. Kunhan nyt ei ihan päivää ennen synnytystä lähde vetämään kilsan jälkeä.

Voi olla, että joku muu on eri mieltä, mutta mielestäni BH-koe ei ole enää ihan täydellinen osa PK-lajeja. Siis kun tuntuu, että kokeesta pääsee läpi jo kouluttamattomankin koiran kanssa kun koira saa lähteä paikallamakuusta leikkimään toisen kanssa ja pääsee läpi..

Juu näin on, että voi harrastaa. Mutta eipä viittisi juoksuista narttua lähteä viriilin uroksen kanssa kuskaan pellolle... Ja kun tuosta koirasta on kyse, niin ehkäpä juurikin nelisen viikoa tiineyden alussa voi jottain tehdä, mutta sen jälkeen se taitaapi olla omissa tunnelmissaan.

Täytyy kyllä sen verran kompata Crimmiä että ehkä ei nämä pk-lajit ole ihan joka koiran hommia, jos ei edes jokaisesta "oikeasta" ja perinteisestä pk-rotuisesta ole esim. suojeluun niin miten sitten esim. samojedi?

Itselläni on kanssa mielessä jo sama että metsästyskoirat mettäkoirina ja palveluskoirat palveluskoirina.
Otetaan esimerkkinä briard. Alkujaan palvelus- ja paimenkoira, on hyvä molemmissa varmasti jos vain on rotunsaomainen _mutta_ en sen kanssa kuitenkaan esim. verijäljelle lähtisi siinä mielessä että kisat olisi avoimet kaikille, kun ei se ole siihen tehty. Puuhaa on kuitenkin jo ihan perinteisissä pk-lajeissa ko. rodulle, kaikilla ei riitä ominaisuudet edes niihin, mikä on sääli ja toivottavasti niin ei tule koskaan käymään että ominaisuudet häviävät.

Minä en halunnut tällä kertaa perinteistä PK-rotua, vaikka bokseri on joskus ollutkin, vaan otin espanjanvesikoiran.
Sain todella monipuolisen harrastuskoiran, ja pk-oikeudetkin ovat, tällä kertaa vuoden 2008 loppuun. PK-harrastajia on jo useita ja viime vuonna tuli yksi jälkitulos, 284 pistettä, edellinen eri koiran jälkitulos vuodelta 2001, 296 pistettä.

Pelastuskoirapuolella on muutamia kokeen suorittaneita koiria, mutta ne eivät auta pk-oikeuksien säilyttämisessä.
PK-harrastajat eivät vain ole oikein rotua löytäneet, MEJÄ-puolella on tuloksia, (nekin oikeudet ovat) agilityssa on useita AVA-koiria ja muutama koira kilpaa tokossa jo EVL:ssä.
Minä harrastan koirani kanssa hakua ja viimeistään ensi kesänä olisi tarkoitus mennä kisaamaan. BH-koe on suoritettu.

Voihan sitä sanoa, että pystyy harrastamaan pk-lajeja, vaikka ei oikeuksia olisikaan. Käytännössä tämä vain on monissa koiraseuroissa mahdotonta. Tunkua harrastusryhmin on niin paljon, ettei esimerkiksi meidänkään hakuryhmään pääse, jos koiralla ei ole pk-oikeuksia. Sama on muiden lajien kanssa. Jonkinlaiset tavoitteet ja edellytykset edistymiseen täytyy olla.

Sitten, minusta on hyvä, että kaikilla koirilla ei edes suojelua harrasteta. Siitä on tullut nyt niin muotilaji, että tuntuu, ettei se ole koirakaan, jolla ei sitä harrasteta tai pystytä harrastamaan. Ehkä kaivan verta nenästäni, mutta pitkän linjan koiraihmisenä pidän näitä perinteisiä pk-lajeja enemmän kunniakkaina. Eipä 70-80- luvuilla juuri suojelusta puhuttukaan.
Sellainen kriteeri kyllä pk-koiraksi on oltava, että metrisen esteen ylitys kapulan kanssa onnistuu. Koirani säkä on 48 cm ja ketteränä koirana se suorittaa molemmat esteet hyvin.

Vielä: PK-oikeudet katsotaan 3 vuoden perioideissa, eli 3 vuoden aikana on aina yksi hyväksytty pk-tulos tultava, että oikeudet säilyisi.

http://kotisivu.dnainternet.net/kokkopa/

tässä on rodut joilla on PK oikeudet

rotukoodi lyhenne rotu
501 AT Airedalenterrieri
701 APP Appenzellinpaimenkoira
413 AKK Australiankarjakoira
414 AK Australiankelpie
432 APK Australianpaimenkoira
455 BE Beauceron
407 BPG Belgianpaimenkoira, Groenendael
408 BPL " Lakenois
418 BPM " Malinois
412 BPT " Tervueren
755 BM Bergamasco
703 BRP Berninpaimenkoira
403 B Bokseri
402 BV Bouvier
401 BC Bordercollie
404 BR Briard
115 BUH Buhund
367 CPN Chesapeakelahdennoutaja
417 CLK Collie, lyhytkarvainen
405 CPK Collie, pitkäkarvainen
406 D Doberman
766 DA Dogo Argentino
708 EBP Entlebuchinpaimenkoira
322 ESV Espanjanvesikoira
756 EVKLK Estrelanvuoristokoira, lyhytkarvainen
737 EVKPK Estrelanvuoristokoira, pitkäkarvainen
416 EVP Etelävenäjänpaimenkoira
422 HKK Hollanninpaimenkoira, karkeakarv.
420 HLK " lyhytkarv.
421 HPK " pitkäkarv.
409 HW Hovawart
134 IL Islanninlammaskoira
724 IS Iso Sveitsinpaimenkoira
129 KAA Kaanaankoira
762 KAT Katalonianpaimenkoira
427 KAP Kaukaasianpaimenkoira
429 KEP Keskiaasianpaimenkoira
356 KKN Kiharakarvainennoutaja
359 KN Kultainennoutaja
734 KD Komandor
711 KZ Kuvasz
360 LB Labradorinnoutaja
741 LD Landseer
124 LPK Lapinporokoira
738 M Mudi
415 MT Mustaterrieri
371 NSN Novascotiannoutaja
769 OP Owzarek podhalanski
702 PC Partacollie
742 PP Picardienpaimenkoira
714 PI Pinseri
718 PON Polski owzarek nizinny
739 PV Portugalinvesikoira
719 PL Puli
729 PM Pumi
720 PY Pyreneittenkoira
746 PYPL Pyreneittenpaimenkoira, lyhytkarv.
748 PYPP " pitkäkarv.
411 RW Rottweiler
721 RH Rhodesiankoira
112 RLK Ruotsinlapinkoira
451 SP Saksanpaimenkoira
431 SAR Sarplaninac
767 SH Schapendoes
358 SKN Sileäkarvainennoutaja
728 SLC Slovakiancuvaz
745 SN Snautseri
126 SLK Suomenlapinkoira
425 SS Suursnautseri
731 VP Valkoinenpaimenkoira sai vasta pk oikeudet 2006

Suojelusta on todellakin tullut muotilaji. Huono asia se ei ole ollenkaan, sillä mittaahan suojelukoe koiran ominaisuuksia parmmin kuin mikään muu koemuoto. Silti tuntuu tyhmältä pitää sitä vain parhaille koirille tarkoitettuna koemuotona.

Se on vain minun mielipiteeni, että oikeuksia on liiian usealla rodulla. Yksi tulos kolmen vuoden aikana ei ole paljon, ehkäpä viisi tulosta kahden vuoden aikana olisi jo ihan kelpuutettava.

Mutta tilanne on tämä ja siihen on suostuttava kunnes toisin päätetään.

No täytyy toivoa, että myös noita samojedejä tullaan näkemään kisoissa enemmän. KoiraNetin mukaan vasta yhdellä on tulos pk-lajeista (JK1).

Onhan tuoki oikeastaan täysin koirakohtaista, toinen kykenee esim. suojeluun ja toinen ei.

Pelottaa vähän tuon pumin tilanne. Äiti haluaisi pumia niin kovasti ja muutamaan otteeseen yritti jo sellaisen hankkia, mutta kuitenkin hankinta peruuntui. Nyt se olisi jälleen aatoksissa hankkimassa pumia, mutta entäs jos olen sen juuri saanut esim. nyt hakuun kilpailukuntoon koulutettua ja oikeukset siltä evätään? Kyllä muuten ärsyttäis

Kannanpa minäkin vaihteeksi korteni kekoon ja otan kantaa tähän nykyajan suojelusta vouhottamiseen . Minun kantani on, että suojeluun ei todellakaan tarvitse joka sessan eikä edes jokaisen pk-rodun pystyä. Suojelu on rodunomainen koe tietyille roduille ja sen vuoksi tällaisissa roduissa jalostukseen käytettävillä koirilla tulisi periaatteessa olla niitä ominaisuuksia, joita suojelukokeessa edellytetään. Sanon periaatteessa siksi, että monissa roduissa tämä ei läheskään aina toteudu. Jos koiralla on suojelukoiralle tyypillisiä ominaisuuksia, se selviytyy loistavasti myös kansallisista lajeista. Kansalliset lajit ovat aivan mainio ja mielestäni ihan riittävä, mittari käyttöominaisuuksista sellaisilla roduilla, joilla suojelukoe ei ole rodunomainen koe. Eikä ns."suojelurodun" edustajaankaan tarvitse suojelukokeeseen asti mennä, mikäli rotutyypilliset ominaisuudet tulevat esiin jotenkin muutoin, esimerkiksi harjoittelussa ja kouluttamisessa.

Minusta on väärin sanoa, ettei koira ole palveluskoira, mikäli sen kanssa ei harrasteta suojelua. Minun rotuni on collie, jolla ( pehkolla ) on ollut pk-oikeudet 40-luvulta saakka. Sitä voi siis hyvällä syyllä sanoa perinteiseksi palveluskoiraroduksi, vaikka rodulla ei ole juurikaan ollut suojelukokeen kanssa tekemistä. Sen sijaan vaikkapa saksanpaimenkoirapiirissä on minusta ihan hyvä, että käyttöihmiset pitävät suojeluominaisuuksista meteliä ja korostavat näiden ominaisuuksien tärkeyttä jalostusvalinnoissa.

Mikä/Millainen on palveluskoira? Mitä tällä termillä tarkoitetaan?

Jos puhutaan pk-oikeudet omaavista roduista niin vastatkaapa tuohon ensin...
Ei sit mitään kirjasta kopiointia vaan omin sanoin, Kiitos.

Ei toki jokaisen ok-rotuisen suojelua tarvitse harrastaakaan, mutta collieiden osalta olisi hyvä jos edes niitä kansallisia lajeja harrastettaisiin. Nykyään kun niiden (ja monen muunkin pk-rodun) käyttäminen jalostukseen määräytyy pitkälti näyttelymeriittien määrän mukaan. Tästä syystä collien arvo pk-rotuna on laskenut kuin lehmän häntä... Toivottavasti tästä nyt ei kukaan vedä hernettä nenäänsä..

Reetta82: Palvruluskoira on varmaan aikaisemmin tarkoittnaut ihan jotian muuta, mutta nykyään se tarkoittaa yhtä, eri rotuisista koirista koostuvaa ryhmää, joilla on pk-oikeudet, eli oikeus kilpailla palveluskoiralajeissa (lajit löytyvät palveluskoiraliiton sivuilta). Jokaisen rodun rotuyhdistys voi hakea omalle rodulleen oikeuksia tietyin ehdoin (5x hyväksytty BH-koe).

Palveluskoiria voidaan käyttää myös apuna kadonneiden etsinnässä yms, kunhan niiden koulutustaso on riittävän korkea. Tähän hommaan kelpaavat tosin myös pelastuskoirat, jotka voivat olla myös sekarotuisia.

Plaveluskoirarotuja on niin paljon, ettei voida suorlata kädeltä sanoa millaisia ne ovat. Esimerkiski saksanpaimenkoira eroaa luonteeltaan suuresti colliesta ja esimerkiksi novascotiannoutajasta. Näillä kaikilla on silti pk-oikeudet.

Niin, sitä mä tässä nyt yritin hakea että mikä se on se palveluskoira. Eli minkälaisille koirille sitten pk-oikeudet saisi myöntää? Mikä juuri näistä roduista tekee palveluskoiria?

Mä kannatan sitä että ei kaikille roduille pk-oikeuksia vain jonkun käyttäytymiskokeen suoritustilastoiden perusteella. Mun mielestä koiran pitäis olla jotain muutakin... Mutta mitä?

Ja niin kuin mainittu jo aiemmin, pelastuskoirapuolella pääsee harrastaan samoja asioita kuin pk-puolellakin. Ja ymmärtääkseni ihan kisaamaankin. Ja käyttäytymiskokeen voi käydä suorittamassa kuka vain. Että näiden syiden takia ei ainakaan tarvi olla pk-oikeus rotu...

on se hieman epäreilua kun jotain sakemannejan on montakertaa enemmän suorittamassa noita tuloksia kun esim portugeeseja. no, toivottavasti portugeesit sais ny noita tuloksia aikaseks ja vähänäkkiä (2007 vuoden loppuun näillänäkymin oikeudet). mäkin tahtoisin jälkeen kisaamaan sitten kun tuo mun koira on siihen valmis (on vasta 7kk)...

Näinpä tai esimerkiksi ruotsinlapinkoira, joita on vuodesta 2000 -> rekisteröity 26 kpl (yhteensä 150) eli ei todellakaan ole verrattavissa vaikka sakemanneihin joita vuodesta 2000 -> rekisteröity 10000.
Parempi olisi jos rodun rekisteröintimäärät huomioitaisiin, ainakin näillä harvinaisemmilla roduilla.

Periaatteessa jos rotua on ollut se 5kpl suorittamassa BH-koetta, on niitä myös ainakin se 5 yksilöä jotka voivat lajissa kilpailla. Eli näin ollen rekisteröintimääriä ei tarvitse huomioida. Ainahan ne oikeudet voi sitten anoa uudestaan?

^ no niin onhan ne viis, mutta ei ne aina voi saada niitä tuloksia ja isoissa roduissa on paljon enemmän kun ne viis yrittämäs niitä tuloksia.

crim: se viisi on 20% aktiivi-ikäisistä ruotsinlapinkoirista (pennut myös mukana) ja sakemanneista prosenttiosuus on 0,005% vähänkö eroa

ja usein harvinaisilla roduilla on vain muutama aktiivinen ihminen, joilla on monta koiraa...

Ja tämän vuoksi ne eivät oikeastaan niitä oikeuksia tarvitsekaan. Siis jos kaksi ihmistä harrastaa koirinensa jälkeä, niin onko oikeuksille oikeasti tarvetta? Harvinaisten rotujen harrastjien pitänee vain odotella että lukumäärä kasvaa ja aktiivisia harrastajia tulee lisää. Palveluskoiraliitto kun ei ainakaan toistaiseksi anna millekään rodulle erityisoikeuksia.

Miksi sakemanni esimerkiksi olisi paremmin oikeutettu pk oikeuksiin kun joku pienempi rotu!? jostain pienemmästä rodustahan voisi tulla paljon parempia, kun ne vaan pääsisivät osallistumaan ja jos se prosentti osuus olisi edes vähänkään tasapuolinen!

ja crim voi kertoa mistä niitä uusia harrastajia tulee, jos rodulla ei oikeuksia ole, eiköhän rotua miettivä sitten ota ennemmin "varman" pk-rodun edustajan, jos kiinnostusta kyseisten lajien harrastamiseen löytyy.

Koirien myynnissä vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Collien päätyy useimmiten perhekoiraksi, eivätkä pk-harrastajat ole juurikaan kiinnostuneita rodusta. Ja kun kiinnsotusta ei ole, ei korien mahdollisista ominaisuuksistakaan saada mitään selkoa, kun niitä ei mitata missään. Tämä taasen johtaa sitten materiaalin heikkenemiseen, siis näin harrastajan silmin. Ei ole todellakaan mikään ihme, etteivät harrastajat oleniin innostuneita colliesta: sakemannista tai bortsusta "tavisharrastajakin" saa varmasti helpommin koiran vaikkapa ihan sm-tasolle, jos mieli tekee. Kuitenkaan hyvä collien löytäminen ei ole nykyäänkään mahdotonta, mutta se vaatii kyllä ehdottomasti kiinnostusta rodusta, jotta sitten sen jyvän löytää. Colliepiireissä kuitenkin käydään aktiivista keskustelua rodun luonteesta ( molemmat karvanlaadut ) ja käyttöominaisuuksista ja rodun pariin alkaa jo etsiytyä entistä enemmän harrastamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Nämä ihmiset eivät ole välttämättä mitään jo viisi sm-mitalistia tai käyttövalioita kouluttaneita ihmisiä, vaan ihan uusia pennunostajia, jotka haluavat koiran jonka kanssa voi harrastaa monipuolisesti. Bh-kokeita ja alo-koulareita alkaa toivoakseni tulla lähitulevaisuudessa entistä enemmän ja siitä on hyvä lähteä. Mitä enemmän materiaalia kentällä, sitä helpommin löytyvät myös ne todelliset helmet. Tämä taas alkaa toivottavasti vaikuttaa siihen, millaisia koiria kasvattajat tuottavat.

Mitä tulee pk-oikeuksiin yleisesti, niin kyllä harvinaisempi rotukin voi saada vahvankin jalansijan harrastajien parissa, mikäli ominaisuuksia rodusta löytyy. Paras esimerkki on ehdottomasti bordercollie. Rotu ei olisi nykyisissä suosiolukemissa alkuunkaan, mikäli sen käyttöominaisuudet eivät olisi niin erinomaiset. En siis usko, että lukumäärällisesti pienenkään rodun olisi vaikeaa saada pk-oikeuksia kasaan ja suosiota harrastuskoirana, mikäli rahkeet oikeasti riittää.

Oona: Harvinaisilla roduilla on vaan se ongelma, ettei pentuja synny edes vuosittain ja jos koirakuume on kova, yleensä ei malteta odottaa 2-3 vuotta, mikä on harvinaisilla roduilla usein odotusaika, jollei ole tosi hyvä tuuri. Itsekin otin yleisemmän (slk:n) ruotsinlapinkoiran sijaan, kun pentuetta ei tullutkaan. Seuraava pentue olisi ollut vasta parin vuoden päästä.

Mikäli rodulla on kysyntää harrastuskoirana, vaikuttaa se myös varmasti pentujen saatavuuteen. Esimerkkinä jälleen bordercollie: harrastajapiireissä niitä ei juurikaan näkynyt 90-luvun alussa, mutta tilanne on hieman toinen nykyisin. Ei pelkkä rodun harvinaisuus ole syy siihen, että pk-oikeudet pitäisi tulla jotenkin helpommin kuin muilla.

Niin mutta sitä ei voi kieltää, etteikö rodut ole täysin eriarvoisessa asemassa, parempi olisi harrastajien prosenttuaalinen määrä siis verrattuna rekisteröinteihin tietty. Harvinaisilla roduilla yksikin harrastaja nostaa prosenttiosuutta, kun taas suositummilla roduilla yksittäin harrastaja ei juurikaan vaikuta, ja tietty sitten pronsenttiosuus pienenisi rekisteröintien kasvaessa.

Kysynpä vaan että kuinka moni oikeasti ottaisi harvinaisen rodun oli se kuinka monipuolinen tahansa, jos kilpailuihin ei vaikka vuoden päästä pääsekään, vaikka itse olisikin ollut aktiivinen koko ajan. (Näillä mammalomatkin vaikuttaa aika paljon, silloin ei voi olla aktiivinen, vaikka haluaisi) Mielummin valitsee sen varmemman rodun. Lisäksi harvinaisten rotujen ongelma on tuntemattomuus, monet eivät ole koskaan kuulleetkaan rodusta ja siksi ei rotua edes voida harkita, kun ei rotua tunneta.

ja oona: bordercollieta ei käsittääksi voi verrata rotuihin, joilla on maailmanlaajuisesti pieni populaatio, kun käsittääkseni Briteissä niitä on paljon ollut. Mun esimerkki ruotsinlapinkoira on kotimaansa rajojen ulkopuolella erittäin harvinainen, eikä niitä Ruotsissakaan paljoa ole. Ruotsissakin rekataan enemmän suomenlapinkoiriakin.

Kaipa sillä on syynsä miksi tietyt rodut ovat toisia suositumpia..Lukumäärällisesti pieniä rotuja on pk-roduiksi laskettavissakin paljon: esimerkkinä vaikkapa beauceron. Lukumäärällisesti ei rotu huitele lähelläkään kärkeä, mutta kuitenkin sillä on omat kannattajajoukkonsa, jotka ovat saaneet sillä tuloksia aikaan. Rodun kotimaan, Ranskan tilannetta en tiedä, mutta käsitykseni mukaan se on siellä arvostettu käyttökoira. Eikö se jo kerro jotakin tästäkin rodusta? Mikäli maailmalla on rotuja, joilla on palveluskoiran ominaisuudet, ne tulevat varmasti esille. Minä väitän näin. Bordercollie on totta tosiaan ollut suosiossa briteissä, mutta maatilojen kätköissä. Ei se sieltä ilman ominaisuuksiaan ole tullut maailman suosioon. Kuten ei mikään muukaan rotu. Jokainen pieni rotu vaatii asialleen omistautuneen joukkion ihmisiä, jotka haluavat näyttää mihin rotu pystyy. Jos rotu on tosissaan pieni, on töitä tehtävä aluksi enemmän, mutta kuten jo varmaan kolmatta kertaa sanon, niin mikäli rodulla on ominaisuutensa, se kyllä saa kannattajia puolelleen.

On toki totta, että sakemannit yms. houkuttavat kokematontakin harrastajaa puolelleen varman koulutettavuuden ja kuormitettavuuden ansiosta. Siitähän suositut palveukoirarodut ovat tulleet alunperinkin tunnetuksi. Nykyisellä suomalaisella pk-rotujen listalla on lukuisia sellaisia rotuja, joiden kouluttaminen ei ole "satavarmaa", aloittelijoille hankalia / ja harvinaisia ) rotuja, mutta jostakin ne vain kannattajansa saavat.

Niin lappalaiset on hyvä esimerkki suosiotaan kasvattavista roduista, mutta ruotsalaisten kanta on aivan liian pieni saamaan suurta suosiota, mutta ei se silti musta tee siitä sen huonompaa, kun näyttöä muilla lappalaisilla on. Nämähän ovat kaikki geneettisesti pieniä rotuja ja samoista lähtökohdista, joten sattumaa lienee, että yksi "muunnos" on jäänyt suositumpien varjoon (onkohan värijalostus syynä, ihan sivuheittona)

No onneksi rodulla on omat vannoutuneet harrastajansa ja ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että olisi suuri ilo lukeutua siihen joukkoon, mutta pennunhankinta ei nyt ole mahdollista (eikä kyllä olisi pentujakaan ) ehkä sitten joskus...

Juu ilman muuta saman kaltaiset rodut saavat "tapella leivästä" ensiksi keskenään ja sitten vielä valtavirrassa hakea paikkaansa. Tällaisessa asetelmassa joku muunnos jää väkisinkin taka-alalle ja silloin syyt sitten varmasti löytyvätkin muualta kuin päänupista. Belggareissahan laekenois on selvästi muita muunnoksia harvinaisempi. Tiedä sitten mistä se taas johtuu, mutta veikkaan että osasyy on siinä, että se varmaankin häviää malikalle käyttöominaisuuksissa, eikä ole ulkonäöltään yleiseen kauneusihanteeseen sopeutuva, kuten pitkäkarvaiset muunnokset. Tämä on vain mutu-tuntumaa, ilman sen kummempia kokemukseen perustuvaa tietoa.

Ja lapinkoirissa luulen, että suomalaiset kun ovat tunnettuja kansanmielisyydestään, niin omat rodut ovat suositumpia ja niistä ollaan ylpeitä ja niitä halutaan tuoda esille, mikä tietysti on hieno asia Varmaankin siksi ruotsalainen versio on jäänyt statistin rooliin täällä. Hassua, etteivät ruotsalaiset itse pidä omansa puolta.. Ajokoirissa on käsittääkseni sama juttu. Suomenajokoira on kirkkaasti suosituin kaikissa ajokoirametsästyssä harrastavissa pohjoismaissa, vaikka Norjassa ja Ruotsissa on omiakin ajokoirarotuja pilvin pimein. Ilmeisesti se sitten on ominaisuuksiltaan paras

oona: ruotsinlapinkoirien kannan pienuuteen saattaa vaikuttaa värijalostus, kuten ohimennen mainitsin, kun näillä suomalaisilla on värikirjo sallittua, ruotsalaisen tulee olla kokomusta tai karhunmusta, joten karsittu on rotua kehitettäessä.

ja rekisteröintimääriä katsoessa tajuaa, miksi ei voi millään saavuttaa muita. Pentueessa keskimäärin 3 pentua ja huippuvuonna syntyi 15 pentua (5pentuetta) ja tämä oli 9 vuotta sitten. Tilastoa

Ote rotujärjestön sivuilta: "Viime vuosina ruotsinlapinkoiria on rekisteröity Ruotsissa noin 250 pentua/vuosi ja Suomessa on 90-luvulla syntynyt pari pentuetta vuodessa. Kaikkiaan Suomessa on tällä hetkellä noin 60 ruotsinlapinkoiraa."

Bpk laekenoisilla on aivan sama tilanne. Vuonna -91 rekisteröitiin 21 laekenoisia, sen jälkeen rekisteröintimäärät ovat tasaisesti vaihdelleet välillä 0-14 (viime vuonna vian yksi pentu rekisteröity). Rodulla on pienestä määrästään huolimatta pk-oikeudet.

En tajua miksi harvinaisten rotujen tulisi saada jotain harvinaisuuspointseja oikeuksiinsa. Eihän niin tehdä missään muussakaan lajissa?

Saksanpaimenkoirat (yms. perinteiset palveluskoirat) ovat olleet jo pitkään oikeutettuja kilpailemaan pk-lajeissa. Jos ne eivät olisi siinä hyviä ("parhaita") niin eikähän ne olisi poistuneet sieltä pk-oikeudellisten rotujen listalta jo aikaa sitten?

Edelleen olisi kiinnostavaa kuulla tähän vastaus ja tosiaan kyllä ruotsinlapinkoirilla on oikeudet, mutta eri asia kuinka kauan.

Joko olen sokea tai tyhmä, mutta en netistä löytänyt mitään pk-lajeja koskevia sääntöjä, kun nyt rupesi kiinnostamaan niin olisi kiva lukea, varsinkin näistä vaatimuksista.

Kerroin tuossa aikaisemmin, että otin espanjanvesikoiran harrastuskoirakseni vuonna 2004, vaikka pk-oikeudet olivat katkolla vuoden 2006 lopussa. Tutustuin rotuun huolellisesti ja luotin siihen, että tuloksia tulee.

No viime vuonna tuli yksi jälkitulos ja oikeudet jatkuivat vuoden 2008 loppuun saakka. Nyt tänä kesänä on sitten tullut kuukauden sisällä kolme tulosta. Kaksi koiraa on saanut tuloksen jäljeltä ja minä sain oman, 2,5 vuotiaan koirani kanssa tuloksen hakukokeesta. Se on nyt ensimmäinen hakutulos espanjanvesikoirilla. Nyt oikeudet ovat voimassa vuoden 2009 loppuun saakka, eli aina se vain jatkuu.

Se on vaan niin, että monet harrastajat ottavat sen 'varman pk-rodun', jolla on tuloksia saavutettu jo paljon. Minä taas halusin vähän erilaisen koiran, ja olen ollut rotuvalintaani todella tyytyväinen. Perro päätyy vielä hyvin usein kotikoiraksi, mikä ei sekään ole huono asia, jos vain kasvattajat pitävät huolta, ettei työominaisuudet rodusta häviä, sillä kysymyksessä on työkoira.

Hakuryhmässämme on perinteisiä pk-rotuja, kuten sakemanni, doppereita, groenendael-belkkari , suursnautsereita, mustaterrieri ja hoffi + minun vesikoirani, ja tunnen olevani koirani kanssa täysivaltainen ryhmän jäsen, josta asiasta olen todella iloinen.

Eli ei kannata heittää kirvestä kaivoon, jos haluaa harrastaa vähän erilaisemmallakin rodulla. Enkä ymmärrä, keneltä se on pois, jos pk-roduissa on rotukirjo laajempi kuin jotkut ehkä haluaisivat.

Ensisijaisesti pitäisi varmaan saada sille rodulle harrastuskoiran maine. Itse esimerkiksi olen käsittänyt, että lapinkoirat ovat pääasiassa seurakoiria, ja vaikka olenkin niitä harrastuksissa tavannut, kaikki eivät edes miellä koko rotua harrastuskäyttöön sopivaksi.

Loppuviimein kasvattajilla on se mahdollisuus, että myyvät pentuja vian harrastaville koiraihmisille.

crim: Ihmiset, jotka harkitsevat harvinaisia rotuja itselleen ovat yleensä aika valveutunutta porukkaa ja suurin piirtein tietävät mitä ovat hakemassa. Tottahan on ettei ihmiset tunne kotimaisia rotuja ja niitten monipuolisuutta, uskallanpa melkein väittää, että suomenlapinkoira on jopa saksanpaimenkoiraa monipuolisempi rotu ja tällä tarkoitan sitä että soveltuu koiraksi lähes kenelle tahansa ja tyytyy vähään, mutta tarvittaessa toimii "työssäkin" ja lähes kaikkia koiraharrastuksia voi slk:n kanssa harrastaa (ei tietenkään vinttikoirien rata- & maastojuoksua tai luolakokeita, eikä suojelua, vepeen voi olla vähän turhan pieni) Eli voisi sanoa että lapinkoira on "jokamiehen" koira ja ruotsalainen ei juurikaan poikkea tästä.


Tämä ei kyllä käytännössä tule koskaan toimimaan ihanne tilannehan se olisi, mutta kyllähän suurin osa koirista menee koteihin, joihin se hankitaan vain seuraksi. (Eikä muuten kasvattajan edes tulisi myydä (=luvata) pentuja harrastuskoiraksi, vaan ne myydään seurakoiriksi... mutta tämä on niitä lakijuttuja muutenhan pennunostajalla oĺisi oikeus palauttaa "tavara" kun se ei vastannut käyttötarkoitusta)

Tulos on vuodelta -91, veikkaan, että on virhe.
Paha niitä tuloksia siellä vielä on olla kun ei ole PK-oikeuksia.

Laakson Sirpalla on hyvää vauhtia tulossa jälkikoira, tarinaa voi lukea:
http://kotisivu.dnainternet.net/sirplaak/j...ikoiraosa1.html

Me odotellaan, että nämä reilun viikon ikäiset vauvat kasvavat ja yhtä tarkoitus lähteä treenaamaan jälkipuolelle tosissaan.
Täällä justiinsa nuoremman koiran juoksut loppuivat ja katotaas kuinka päästään treenaan noiden kokeneempien harrastajien avun kanssa.