Heips tännekin pitkästä aikaa!

Ekat mejä-kokeeni lähestyvät kovaa vauhtia, enää viikkoja "armonaikaa". Kertokaa te muut mejä-kokeissa käyneet minkälainen ensimmäinen mejä-koe on ollut ja minkälainen tunnelma ja mieli siitä jäi? Miten otetaan tämmöset uudet spanieliharrastajan keltanokat mukaan (tässä tapauksessa kyseessä on erittäin noutajapainotteinen koe ).

Joutuuko ekassa kokeessaan yleensä oppaaksi? Mä en mielellään ottaisi tuota kunniaa, olen aikamoisen tumpelo suunnistaja enkä takuulla muista mistä jälki menee Kotikonnuillakin jälkiä tehdessä yleensä toinen osuus ekan makauksen jälkeen päätyy jonnekin lähdön lähelle vaikka luulen koko ajan kulkevani suoraan :ehh:

Miten muuten kaadolla, kuinka pitkään koiran pitää antaa itsekseen tutustua kaatoon? Mä pelkään että toinen koirista saattaa ruveta pureksimaan kania (en ole kanilla koittanut, mutta tuolla on tapana rouskutella raatoja, linnunsiipiä ym kivaa). Mitä pikemmin pois sen parempi ois, heh.

Miten kokeessa vaikuttaa jatkuva jäljellä kiertely ja kaartelu (siis tällänen eräänlainen siksakkaaminen)?

Tänään ajettiin vuoden ekat jäljet ( ). Haastetta koirilla piisasi kun jäljet oli n. vuorokauden ja koko yön satanut. Toinen meni loistavasti, toinen hukkasi jäljen välillä siksakatessa (annoin sen siis mennä kokeeksi omiaan niin kuin kisoissa). Oletteko te muuten havainneet sateen vaikuttaneen jotenkin jäljestykseen vai kuvittelenko vain?

No minä vastaan yhden möllimejän ja yhden virallisen kokeen tuomalla valtavalla kokemuksella  :hii: .

Eikös me sitäpaitsi Sessa oltu samoissa möllimejissä Paimiossa silloin joskus?

Ekasta kokeesta jäi hyvin sekava mieli. Keltanokkien vastaanotto oli erittäin mukava, ei mitään niskojen nakkelua tms, kaikki olivat erittäin auttavaisia ja reiluja.
Itse jouduin ekassa kokeessa tekemään ja opastamaan kaksi jälkeä, ja se ei kyllä ollut kauhean kivaa. Olen muutenkin ihan hirveä hermoilija, ja opastukset saivat minut ihan pois tolaltani. Meinaan, se on eri tumpeloida oma kokeensa oman koiransa kanssa, mutta jos oppaana möhlää perusteellisesti ja pilaa toisen suorituksen, se ei ole kovin mieltä ylentävää.
Älä nyt kuitenkaan vielä pillastu  :hii:  , kaikki meni kyllä ihan hyvin (sitten lopuksi) , mutta kyllä se aika jännää oli.

Onneksi minä tein jäljet lauantaina sen tuomarin kanssa, joka tuomaroi samat jäljet sunnuntaina, ja oli oikein kokenut, joten vaikka olisinkin eksynyt jäljeltä, tuomari olisi kyllä tiennyt missä mennään.

Jälkiä tehdessä kannattaa tosiaan keskittyä ja tarkkailla maastoa ja painaa mieleensä KAIKKI.

Koepäivä meillä meni kyllä yhdeksi sähläyksesi. Matkalla kokeeseen ajoin fasaanin päälle . Tulin toista kautta kuin lauantaina, enkä meinannut löytää koepaikalle .
Onneksi oma koira oli vuorossa ennen opastuksia. Itse kokeessa olin itse ajoissa paikalla, mutta meidän opas ei ollut varma mistä meidän jälki lähtee. Ne oli Ruotsista  :cool: . Taivaan kiitos että puhun sentään ruotsia suht' sujuvasti, muuten olisin kyllä vääntänyt itkua. Jäljen alku lopulta löydettiin, sen jälkeen kun olin pamauttanut miehen upouuden silmäteräauton ihan helvetisti yhteen kiveen, joten koesuorituksen aikana mietin miten öljy hiljalleen valuu autosta maahan, ja miten paljon maksaa hinausauton hankkiminen korpeen keskelle ei-mitään. Oma suoritus meni iloisesti poskelleen, sen jälkeen purin kiireessä oman jälkeni (oman jäljen ja opastusten välillä oli yksi jälki, joten stressasin ihan kauheasti että myöhästyn opastuksesta) ja suhasin hullunkiilto silmissä oman opastukseni alkuun, ja ajoin sen ohi  :xxoops: . VROOOOOM, takaisin, koko ajan pelko perseessä että auto laukeaa alta  :huhuu: , oli oikein jännää.

Ja kaiken muunkin mahdollisen sähläsin, joten yksi neuvo: Ota tarkkaan selvää kaikesta, jos joudut opastamaan, ja ota rauhallisesti.

Kaadolla tuomari sanoo sitten 'Kiitos', kun hän on nähnyt tarpeeksi kaatokäyttäytymistä, enkä usko että se kovin vaarallista on jos koira vähän nujuuttaa kaatoa.

Siksakkaaminen ei käsittääkseni vaikuta yhtään mitään, jokaisella koiralla on oma tyylinsä jäljestää, kunhan jäljellä pysyy. Eli voi olla kaukanakin jäljestä, mutta seuraa hajua kuitenkin.

Tihkusade on käsittääkseni eduksi vaan, tosi rankka kaatosade vaikeuttaa.

Korjatkaa jos olen väärässä.

Äläkä nyt ihan pelästy meidän kokemusta  :hii: , pidät vaan hermosi kurissa ja otat rauhallisesti. Sanoo paraskin.

Heips!

Voisinpa minäkin yrittää vastailla näihin Sessan kysymyksiin, vaikka valtavaa kokemusta mullakaan ei ole (tolleripoika voittajaluokassa).

Ekassa kokeessa aika suurella todennäköisyydellä joutuu oppaaksi, mutta siitä kyllä selviää hyvin, kun laittaa tarpeeksi piilomerkkejä ja jonkin verran tuki(avo)merkkejä. Kokeessa saat varmasti jäljentekoon pariksesi ihmisen, jolla on jo jonkun verran kokemusta jäljen teosta. Ja totta tosiaan, meidän koiran jälki on muutaman kerran kokeissa hukkunut, kun opas ei sitä ole löytänyt, joten kannattaa laittaa niitä merkkejä niin paljon, ettei jälki huku. Ikävä toisen koiran suorituksen kannalta, jos jälki hukkuu.

MEJÄ-piireissä aloittelijat otetaan tosi hyvin vastaan , ilmapiiri on tosi rento ja aina kannustetaan, vaikka tulosta ei ensimmäisessä kokeessa saisikaan.

Kaatokäyttäytymisestä. MEJÄ-säännöissä lukee, että kaatoa raatelevaa koiraa ei palkita, eli vaikka koira olisi jäljestänyt kanille, kuin juna, mutta raatelee kanin, rapsahtaa kaatokäyttäytymisestä nolla ja sitä kautta kaikki pisteet nollautuvat, eikä koiran ole mahdollista saada tulosta. Tuomareissa on jonkin verran eroja. Jotkut katsovat tosi tarkkaan, mitä se koira siinä kaadolla touhuaa (tuntuu ikuisuudelta), jotkut sanovat "kiitos" tosi nopeasti. Tiedän kyllä koiria, jotka kaatoa ravistelevat, joten sen ei tietääkseni pitäisi vaikuttaa mitenkään.

Spanieleille siksakkaus on ihan tyypillinen tapa jäljestää (ja tuomarit kyllä tietävät sen). Itse olen kerran ollut opastamassa yhtä voittajaluokan sprinkkua ja koira juoksutti omistajaansa yhteensä varmaan viis kilsaa jäljen sivuilla, mutta saivat ykköstuloksen. Ilmavainuiset ja nopeat koirat tekevät helpommin virheitä, mutta spanielille tuo tyyli on ihan luonnollinen.

Tsemppiä kokeeseen !

No eka koe on nyt sitten takana, tulos AVO 1 ja pisteitä 45 :hii:  

Kaikki kunnia koiralle, itse onnistuin sähläilemään mukavasti monellakin saralla. Se, että olin ekassa kokeessa oikeen paisto musta Mutta luonnollistahan se on ja kaikki oli tosi kannustavia, jokainenhan on kerran ollut aloittelija.

Ennen ensi seuraavaa koetta täytyy kyllä opetella suunnistamaan, ehkä se tarjoasi jotain tukea onnettomalle suuntavaistolleni Jouduttiin sitten purkamaan krepit ja palaamaan alkuun kun oltiin tehty mun suunnistuksella jäljestä kaksi kolmannesta... No mutta, hyvinhän eilen tuli liikuntaa

Opastus sujui... no joo. Onneksi oli hyvä koira (sai 48 p, joten en ainakaan pilannut suoritusta), tiesi varmaan jäljen kulun paremmin kuin minä Silti välillä olin ihan muualla missä jälki kulki. Puolustuksekseni sanottakoon, että asiaa hankaloitti sadekuuro, joka oli pyyhkinyt osan piilomerkeistä pois. Olisi niitä toki voinut laittaa enemmän, ja avomerkkejä kanssa. Mutta se mun suuntavaisto, "miks noi kaikki puut on niin samanlaisii".

Omalla suoritusvuorolla jännitin (niin kuin aina kaikissa kilpailuissa, olen toivoton jännittäjä! ). Koira varmaan aisti tämän, paperissa lukee "aluksi hyvin epävarmaa työtä", vaikka tämä on mitä varmaluonteisin ja riistaverisin spankku. No, pian se oli taas normaali itsensä ja jäljesti innolla, mutta itse häiritsin koiran työskentelyä mm. kerimällä narua, ihan huomaamattanikin, ja tuomari sai koko ajan olla sanomassa "anna sen tehdä töitä rauhassa". Loppuarvostelussakin sanotaan että ohjaaja voisi luottaa enemmän koiraansa, miks mä en ikinä opi että se koira _todellakin_ tietää sen jäljen kulun paremmin kuin mä

Kuulostaa ehkä vähän sekavalta, mutta oikeesti mulle jäi tosi hyvä fiilis, eikä vähiten lopputuloksen takia Eihän sitä opi muuta kuin tekemällä ja kisaamalla, nyt tuntuu että olen ensi kerralla jo melkein guru, heh :cool:

Onnittelut vielä kerran Sessa! Siitä se alkaa.
Itsekkin olen muutaman kerran melkein sortunut ohjaaman/ yrittämään ohjaamista. Tosin jälki ei sitten mennytkään siellä, missä minä luulin vaan siellä missä koira tiesi sen menevän.
Metsän puutkin alkaa muutaman kokeen jälkeen näyttää hiukan erilaisilta, joten opastamienkin helpottuu.

Huh... pitäisi itsekin joskus varmaan uskaltautua kokeisiin asti. Jotenkin vaan on jäänyt tälle "omaksi iloksi" -asteelle koko homma. Saa nähdä josko ensi vuonna.... tänä vuonna ei ehditä kun on kaikenlaista menossa.

Mutta näitä kokemuksia kokeista voi kirjoittaa tänne enemmänkin. Ainakin yksi innokas lukija ilmoittautuu!

Täällä ilmoittautuu toinen innokas! Omaa kokemusta MEJÄstä ei vielä juuri ole, sen takia olisi kiva lukea muiden kokemuksia. Pari jälkeä vasta olen nuoren mäyriäisen kanssa ajanut. Kesä oli niin kuuma, ettei muka jaksanut... Näin syksyn tullen alkaa uusi nousukausi tälle jutulle. Mistä sitä tarvittavaa suunnistustaitoa saisi ostettua...? En edes muista, miten kompassia käytetään... Vaan eiköhän nuoren koiran vanha Mammakin opi uusia temppuja. Ei muuta kuin harjoittelemaan!

No, suunnistamaan oppii, kun vaan rohkeasti ryhtyy toimeen. Itsekkään en muistanut edes kompassin käyttöä mutta nyt jo suunnistan sen verran, että jäljet tulee tehtyä. Mestarisuunnistajaksi en kyllä vielä itseäni tituleeraa mutta kyllä se siitä... Rohkeasti vain harjoittelemaan.

Tää taitaa tulla vähän jälessä... Mut onnea, paljon onnea kokeisiin!
Kyllä ne hyvin menee, tai varmaan on menny jo..?