Hyvät kasvattajat ja myös omistajat!

Kertokaa hyviä ja huonoja puolia sijoituskoirista.
Oletetaan nyt, että ollaan tilanteessa, että kaikki mahdolliset sopimukset on kirjoitettu. Mikä tarkoitus on vakuusmaksulla? Peritäänkö se aina? Mitä voi tapahtua, jos sitä ei peri?

Tarkoitan myös, että onko kenelläkään ilmennyt ongelmia sijoituksissa? Vai onko kaikki aina mennyt sopimusten mukaan?

Onko esimerkkejä riitatilanteista, miten ne on ratkaistu?

Otetaan esimerkki, että minulla olisi sijoitusnarttu. Rekkarit ovat tietty omistajalla eli kasvattajalla. Kasvattaja näyttelyttää koiraa silloin tällöin. Myös minä olisin innostunut viemään koiraa näyttelyihin. Jos kasvattaja ei halua minun menevän koiran kanssa näyttelyyn (jos en esimerksi osaisi esittää hänen mielestään koiraa tarpeeksi hyvin). Saanko ilmoittautua sen kanssa näyttelyyn?? Vai onko se vain kasvattajan oikeus?? Tämä nyt oli ihan tekaistu ja hyvin epätodennäköinen tapaus, mutta kuitenkin..

Olen ehkä tulevaisuuden kasvattaja ja yritän imeä kaiken mahdollisen tiedon jo näin etukäteen. Itselläni ei ole koskaan ollut sijoituskoiraa, olen muutamilta palstoilta lueskellut paljon positiivisia asioita, muta sitten on joitain aivan hirveitäkin esimerkkejä tullut vastaan.

Ajattelin herätellä keskustelua tällä palstalla, koska täällä kuitenkin keskustelevat kasvattajat ja koiranomistajat, eli henkilöt, jotka todella tietävät aiheesta varmasti jotakin.

Suosittelen kaikkia sijoituksesta kiinnostuneita lukemaan Sini Lindroosin kirjoittaman artikkelin koiran sijoittamisesta.

Sijoituskoirista ei minulle ole omakohtaista kokemusta, mutta monilla ystävillä on ollut koiria sijoituksessa ja ystävät ovat olleet sekä luovuttajan, että vastaanottajan roolissa. Kerron tässä siis niiden kokemusten pohjalta.

Kysyit, että mikä tarkoitus on vakuusmaksulla, lähinnä kai sillä se on se tarkoitus että karsitaan pois ne, joille sijoituskoira=ilmainen koira. Eli halutaan, että vastaanottaja ymmärtää että kyseessä ei ole ilmainen pentu. Vakuusmaksu on usein esim.50% pennun hinnasta ja se maksetaan takaisin siinä vaiheessa kun koira siirtyy vain vastaanottajan omistukseen.


Ei peritä. Tiedän monia, jotka eivät peri vakuusmaksua. Periaatteessa mitään "ei tapahdu", vaikka maksua ei ota. Tietysti voi käydä niin, että tekee virhearvioinnin sijoitusperheen kanssa ja huomaakin myöhemmin, että: "Voi hitsi, ois pitänyt pyytää se vakuusmaksu, nuohan olikin vaan "ilmaisen" koiran perässä." Mutta näitä virhearvioita voi tapahtua tietysti muissakin tapauksissa.

Enpä ole kyllä ikinä kuullut, että joku kasvattaja kieltäisi ilmoittamasta koiraa näyttelyyn. Tietysti noitakin tapauksia voi olla, mutta ne lienee jo tosi harvinaisia. Nuo näyttelyttämis ja muut harrastus jutut on kuitenkin aina tapauskohtaisia, ihannetilannehan on se, että kasvattaja ja vasttanottaja sopivat yhdessä että mihin ilmoitetaan ja kelle tuomarille.
Itse asiassa koiran paperit (rekkarit ja rokotustoditus) on usein vastaanottajan luona, sillä vastaanottaja yleensä hoitaa rokotukset ja muut kulut.

Ongelmatilanteita tuttavien kohdalla ovat olleet mm. seuraavat:
*koiran turkkia ei oltu hoidettu sopimuksen mukaan, koiraa ei voitukaan viedä kehään siinä näyttelyssä mihin se oli ilmoitettu
*rokotuksia ei oltu hoidettu ajallaan
*ruokinta+liikuntasuunnitelmasta oli poikettu ja tästä syystä koira oli liian lihavassa kunnossa
*kasvattaja ei hakenut koiraa astutukseen sovittuna ajankohtana, vaan vastaanottajan piti viedä koira astutettavaksi kasvattajan puolesta (kasvattaja lupasi korvata kulut, mutta ei ole korvannut vielä tänäkään päivänä)
*kasvattaja ei ollut vakuuttanut koiraa, vaikka sopimukseen oli kirjattu, että kasvattaja hoitaa vakuutuksen
*vastaanottaja on "kadonnut", ei tavoiteta puhelimella, eikä asu enää samassa osoitteessa

Siinä nyt muutamia esimerkkejä, mitkä näin äkkiseltään tuli mieleen. Kuten huomaat, ongelmia voi syntyä molempien osapuolten toimesta.


Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että hyvän "sijoitussuhteen" (jos näin voi sanoa) perusta on se, että kasvattaja ja vastaanottaja ovat samalla aaltopituudella, ymmärtävät mikä on sijoituskoira ja ajattelevat tärkeistä seikoista pitkälti samoin. Myöskin molemmin puolinen joustavuus on tärkeää. Näin saadaan sijoitus toimimaan hyvin kummankin osapuolen kannalta.

Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Kiitos *Tepa* vastauksesta, oli todella tyhjentävä!!
Sain paljon mietittävää.. Oli muuten hyvä linkki!!

Ja tietenkin olen ihan positiivisessa hengessä koko ajan sijoituksia miettinyt, mutta on hyvä aina miettiä niitä huonojakin puolia..

Omakohtaista kokemusta on yhdestä täytteneestä sopimuksesta haltijan roolissa. Olen myös parhaillaan yhden sijoituskoiran haltija & kahden luovuttaja.

Vakuusmaksun yhtenä tarkoituksena näkisin melkeinpä sen, että koiran käyttämättä jättäminen ei kirpaise ihan niin paljoa kuin ilmaiseksi annetun. Ei peritä aina. Näistä neljästä sijoitussopimuksesta kahdessa on raha liikkunut.

Rekkarit on haltijoilla kaikissa mun sijoitussopimuksissa. Itseasiassa tuo tällä hetkellä mulla sijoituksessa oleva nakku on myös mun nimissä Kliitossa eli, jos/kun pennut tulevat ajankohtaiseksi pitää mun allekirjoittaa jalostuskäytön luovutussopimus, että kasvattaja saa pennut rekisteröityä. Sijoitussopimuksta tehtäessä sovitaan näyttely- & kilpailutusoikeuksista. Yleensä se on molemmilla tai haltijalla. Mun hallinnassa oleva nakkuun on oikeudet mulla. Noihin, jotka olen luovuttanut olen jättänyt itselleni oikeuden viedä koira neljään näyttelyyn & luonnetestiin.

Tuossapa jo aikaisempia keskusteluja aiheesta, josko niistä olisi kans jotain hyötyä

http://www.koirauutiset.com/forums/index.php?showtopic=12985

http://www.koirauutiset.com/forums/index.p...opic=11754&st=0

http://www.koirauutiset.com/forums/index.php?showtopic=11218

http://www.koirauutiset.com/forums/index.php?showtopic=5511

Eikös tuo ole sijoituskoiran ollessa kyseessä laitonta? Mikäli koira on siis vielä kasvattajan nimissä, ja näinollen kasvattajan omaisuutta?

Itse perin aina vakuusmaksun, korkeintaan sen puolet koiran hinnasta.
Se todellakin varmistaa sen, ettei pentua oteta ilmaisen koiran toivossa, ja myös varmistaa kasvattajan selustaa siinä tapauksessa ettei koirasta olisikaan jalostuskäyttöön.
Luulenpa että se myös osaltaan varmistaa sen, että vastaanottaja todella sitoutuu koiran hoitoon ja ymmärtää sen että koira on kasvattajan kunnes pennut on tehty.

Jatkossakin on tarkoitus pentuja sijoittaa, vaikka takana on yksi niin epäonninen sijoitus kuin olla voi. Tätä puitiin aikanaan useammallakin palstalla, mutta pääkohdat voin laittaa tähänkin.

-Perhe vaikutti todella luotettavalta ja kokemusta tämän tyyppisistä koirista oli ennenkin.

-Vakuusmaksua ei ollutkaan koiraa hakiessa maksaa kokonaan. Loput piti maksaa seuraavalla viikolla. Koiran rekkarit pidin fiksusti kuitenkin itselläni.

-Rahaa ei kuulunut, selityksiä löytyi jos jonkinlaisia kunnes perheeseen ei saatu yhteyttä enää ollenkaan.

-Kului useampi kuukausi ilman että tiesin koirasta tai perheestä mitään, tein rikosilmoituksen petoksesta. En tiennyt onko koirakaan enää perheellä, vai mahdollisesti myyty eteenpäin.

-Vasta kun olin peräänkuuluttanut koiraa useammalla palstalla, sain samalla seudulla asuvilta tiedon että koira on edelleen perheessä, ja eräs joka oli jonkun verran tekemisissä perheen kanssa kehoitti heitä selvittämään asian.

-Ilmeisesti pelästyivät rikosilmoitusta, sillä nainen otti yhteyttä selitysten kanssa, sovittiin että lunastavat koiran omakseen puoleen hintaan koska sijoitus ei tällaisessa tapauksessa enää tullut kysymykseenkään, enkä koiraa poiskaan halunnut ottaa koska sitä oli hoidettu hyvin ja kodin vaihto olisi voinut olla traumaattisempi kokemus.

-Tappelin saadakseni sen loppusumman, perheeseen ei taas saatu mitään yhteyttä!

-Tein yllätyshyökkäyksen hedän kotiinsa, ja saimme asiat vihdosta viimein koiran osalta kuntoon. Itse menetin erittäin hyvän jalostusnartun, josta itse olin maksanut koko hinnan.
Aikaa koko tähän showhun meni noin 4-5kk.

Paljon tuosta opin, muun muassa sen että kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ja oma selusta on aina turvattava. Toivon silti että jatkossa sijoitukset onnistuvat paremmin, ja että onnistun löytämään rehellisiä koteja joissa myös ymmärretään mikä on sijoituskoira ja millaista yhteistyökykyä sellaisen ottaminen vaatii!

En kuulu niihin ihmisiin jotka ovat jatkuvasti soittelemassa tai ovikelloa pimputtelemassa, vaan toivon että sijoitusperhe pitää koiraa kuin omaansa, kantaen silti vastuunsa siitä että koira on siinä kunnossa että sitä voi jalostukseen (ja myös näyttelyihin) käyttää.

Lähipiirissä on ollut mm. sellainen tapaus, että sijoituskoiralle ei oltu opetettu alkeellisimpiakaan käytöstapoja, niin että sitä olisi voinut viedä näyttelyyn! Kasvattaja kävi useampaan kertaan kädestä pitäen näyttämässä miten koiralta katsotaan hampaat ja miten sitä käsitellään, mutta ei...
Erittäin lupaava narttu jäi käyttämättä.

Tuohon alle Kat-Ma juuri antoikin yhden esimerkin.
Laitonta tai ei, suomessa tuollaiset ihmiset pääsee aina kuin koira veräjästä.

^Niin totta! Kavattaja on melko avuton jos näin käy, kuten ylipäätään kaikissa ongelmissa joita sijoituksessa saattaa tulla vastaanottajan kanssa.
Ellei vastaanottajaa tavoiteta eikä koiraa näin ollen saa takaisin vapaaehtoisesti, ainoa vaihtoehto on tehdä rikosilmoitus, ja asioiden eteneminen kestää ja kestää... Ei ole ymmärrettävästi poliisien prioriteetti numero ykkösenä koirien etsiminen ja pois hakeminen.

Mä en kyllä tajua ihmisiltä tuollaista käytöstä..

Eikö ihmiset tajua, että miten paljon kasvattaja häneen luottaa antaessaan tälle puoli-ilmaisen koiran?? Ei se nyt niin vaikeaa olisi pitää sitä ihan vaikka tavallisena, rakastettuna kotikoirana kuitenkin peruskäytöstavat omaavana! Ja tietty muuten kunnossa..

..Mutta onneksi vielä on niitä ihania ja rehellisiä ihmisiä, jotka osaavat arvostaa kasvattajan vaivaa ja työtä, minkä hän on juuri tämän sinun kullanmurusi eteen nähnyt ja tehnyt..

Sitten vielä muutama kysymys..

Onko teillä kokemuksia uroksen sijoittamisesta? Millaisia sopimuksia niistä olette tehneet? Eli kuinka paljon halvemmalla olette myyneet ja kuinka monta astutusta olette jättäneet?

Entä onko teillä kasvattajana (tai koiranomistajana yhteisomistus kasvattajasi kanssa) ollut yhteisomistuskoiria? Onko tämä järkevää?

Kiitos paljon hyvistä vastauksistanne jo ennen, olen mielenkiinnolla lukenut kaikki! Olen saanut jopa uusia näkökulmia miettiä tätä..

^Sanoppa muuta! Hieman jännittää jo etukäteen kun kesällä alan etsimään sijoituskotia ulkomailta tulevalle Tipsupennulleni!



Itselläni on uros "sijoituksessa", tosiasiassa uros on kokonaan minun nimilläni mutta kasvattajalla on oikeus kahteen astutukseen, joka ei kuitenkaan rajoita omaa jalostuskäyttöäni. Hintaa alennettiin muutaman satasen verran.

Lähipiirissä ulkomailta tuotu jalostuksellisesti erittäin arvokas urospentu laitettiin yhteisomistukseen niin, että kasvattajalle joka sen toi jäi jalostusoikeus kokonaan, ja tämä toinen osti "puolikkaansa" puolella hintaa.

Se millaisen sopimuksen tekee, on sovittavissa aivan kasvattajan ja pennunostajan välillä, noihin urosten sijoituksiinkaan kun ei valmista kaavaketta Kennelliitolla ole.

Vastaan taas tutun kokemuksen kautta.
Eli parilla tutulla on ollut uros sijoituksessa, vakuusmaksu on ollu puolet pennun hinnasta ja kasvattajalla on ollut 3 asututus oikeutta koiraan. Muistaakseni 5-vuotiaana koira siirtyy kokonaan vastaanottajalle, vaikka astutuksia olisikin käyttämättä.
Mutta tosiaan, tähän ei ole kaavakkeita, joten uroskoiran sijoitus on aina tapauskohtaista.

Tuohon vielä lisäisin, että vakuusmaksu saa olla korkeintaan puolet koiran hinnasta.

Itse voin kertoa hieman kokemuksistani sijoituskoiran omistajana. Olen ollut todella tyytyväinen sekä kasvattajaan että koiraan, ja sijoitus on ollut meille varmaankin se paras ratkaisu. Ilmeisesti myös kasvattaja on tyytyväinen, sillä tämän meidän sijoituskoiramme ensimmäisestä pentueesta (ikää pennuilla nyt 1 viikko) on nyt tulossa toinenkin koira meille, uros ja yhteisomistukseen kasvattajan kanssa.

Näyttelyoikeus on kasvattajalla, mutta käytännössä me aina yhdessä päätämme, minne koira viedään ja minne ei. Olen ollut tyytyväinen ihan senkin takia, että kasvattajalla on ollut mahdollisuudet mm. käydä koiramme kanssa ulkomailla kisaamassa (mihin minulla opiskelijana ei ole pahemmin varaa) ja tulostakin on tullut. Kulut laitetaan kotimaan kisoissa jotakuinkin tasan, ulkomaan matkat ovat menneet kasvattajan omaan piikkiin.

Normaalit ell. kulut maksamme me, mutta esim. polvikuvauksen ja ultrat on kasvattaja maksanut. Ja kullan arvoista on ollut se, että kasvattajalla on niin vankka kokemus rodusta ja hän on omistautunut harrastukselle. Monta ongelmaa on vältetty ja saatu ratkaistua kasvattajan tietojen ja taitojen ansiosta. Esim. trimmikoulutus ja pennun koulutusvinkit ovat olleet suurta plussaa!

Sijoituskoira on siis ollut meille todella hyvä ratkaisu. Kuten Lindroosin artikkelissakin sanotaan, se on hyvä keino aloittelijalle päästä mukaan sisälle rotuun ja harrastuksen saloihin. Ja yksi palkitsevimmista asioista ovat pennut! Pääsin mukaan niin astutukseen ja synnytykseenkin, sekä pentuja hoidan aina mahdollisuuksien mukaan. Ja kun yksi pennuista on jäämässä meille emon kaveriksi, on mahtavaa nähdä pennun koko elämä aivan alusta alkaen ja seurata sen kehitystä...

Eli vain positiivisia kokemuksia täällä! (Vaikka on niitä kauhukertomuksiakin kuultu...)

Mulla on tuo käppänäuros osaomistuksessa, eikä meillä mitään ongelmaa ole ollut. Asuu meillä, maksan kulut ja käytän niissä näyttelyissä missä haluan. No Problemos

Tokihan asiaan varmaan vaikuttaa, että toinen omistaja on aikas hyvä ystäväni, mutta silti. Käytännössä omalla kohdalla melkein sama asia kuin se olisi kokonaan mun nimissä, ainoa ero siihen on varmaan kahden omistajan nimet papereissa

pakko ääneen kauhistella Kat-ma:n kokemusta!

Mutta heti perään kerron omasta tapauksesta. Eli tuossa vuosituhannen alussa mulle tuli ensimmäinen chihuahuanarttu sijoitukseen silloin vielä suhteellisen etäiseltä tutulta/sukulaiselta.

Alunperin olin hankkimassa cockerspanielia. Kyseinen henkilö on kasvattanut mm. amerikancockereita uskomattomalla menestyksellä, on ulkomuototuomari jne jne, joten päätettiin sitten ottaa häneen yhteyttä ja kysyä neuvoa mistä koira kannattaa hankkia. No, sovittiin tapaamisesta, osittain siksi ettei oltu aikoihin tavattu (vuosikausiin), osittain ihan koira-asioiden takia. Menin sinne ja törmäsin puoleenkymmeneen chihuahuaan. Rakastuin niihin oitis - kymmenessä minuutissa yksi lyhytkarvainen pieni pulleronarttu vei sydämeni.

Olikohan peräti samana iltana vai seuraavana päivänä kun kyseinen kasvattaja soitti perään ja kysyi olisinko kiinnostunut ottamaan tuon kyseisen nartun sijoitukseen. Huolimatta siitä, että etsin cockeria eikä minulla ollut aikomustakaan haksahtaa chihuihin. Mutta niin kävi, että suostuin. Vakuusmaksua ei ollut. Omistusoikeus säilyi kasvattajalla, koira tuli minulle. Kyseessä oli aikuinen koira, joten saman vuoden aikana sillä jo teetettiin ensimmäinen pentue (sijoitussopimuksen mukaan kasvattajalle kuuluu kaksi pentuetta, käytäntö tässä rodussa enemmänkin kuin poikkeus). Siinä vaiheessa olin niin korviani myöten vedettynä tähän koiraharrastukseen että paluuta ei enää ollut. Samaiselta kasvattajalta tuli "lainaan" toinenkin narttu, joka oli meillä noin vuoden verran.

Sijoitusnartun kautta päädyin nykyiseen tilanteeseen. Viittä vaille kennelnimeä, kasvattajakurssit sun muut suoritettuna... Nykyään tehdään tiivistä yhteistyötä kyseisen kasvattajan kanssa, tälläkin hetkellä minulla on "lainassa" yksi hänen koiristaan. Voisi sanoa että täällä pohjanmaalla sijaitsee ikään kuin hänen kennelinsä "sivukonttori".

Mutta koska oma kokemukseni nartun sijoittamisesta on ollut näin antoisa ja onnistunut, uskaltaudun varmasti joskus hamassa tulevaisuudessa sijoittamaan narttuja tai miksei uroksiakin sopivalta tuntuville ihmisille. Olen yhden pentueen kasvattanut, ja täytyy sanoa, että pennunostaja ei kovin helpolla pääse minun kanssani, ja kun puhutaan sijoituksesta, seula tulee takuulla olemaan vieläkin tiheämpi. Koska en missään aviheessa aio kasvattaa mitenkään laajamittaisesti, niin pentuja ei tule koskaan olemaan "liikaa" tarjottaviksi. Tämän tietäen teen jatkuvasti tietynlaista pohjatyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat rodusta kiinnostuneita ja tulevaisuudessa valmiita ostamaan/antamaan sijoituskodin koiralle kun koiralle - tutustun rodun parissa liikkuviin ihmisiin, pidän heihin yhteyttä, tavallaan muodostan tietynlaista "koiraihmissuhdeverkostoa" ympärilleni.

Mites näkisitte uroksen kohdalla kuinka monta astutusta on ok vaatia? ja mikä on liikaa?

Vastasin sun laittamaan yksäriin.
Mutta vastaan vielä tännekin. Tutuilla on ollut yleensä 3-4 astutusta, mutta tietty lukumäärältään pienillä roduilla voi olla vähemmänkin, esim.jos pentuita ei synny kovin usein. Ja sit on tietysi merkitty se ikä, milloin koiran omistajuus viimeistään siirtyy, oli astutuksia hoidettu tai ei.

Itsellä onnistuneita kokemuksia sekä vastaanottajana, että luovuttajana. Molemminpuolinen tutusteleminen etukäteen ja kemioiden + intressien selvittäminen on a ja o. Parhaimmillaan muodostuu mukava ystävyyssuhdekin ja lisäksi koirille löytyy hoitopaikat tarvittaessa kasvattajan luota.

Täällä ja aikaisemmissa ketjuissa onkin käsitelty aihetta melko monipuolisesti. Vakuusmaksu muuten kannustaa joitain huithapeleitakin kuulemma kummasti juoksujen ilmoittamiseen, mikä saattaisi muuten 'unohtua'... Tosin ei ole dementikkoja minun kohdalle sattunut muutenkaan (koputtaa puuta).

Itse en ole koiraa sijoittanut mutta kuullut olen jos jonkinlaista. Omalta kasvattajalta olen ainakin oppinut sen että sijoitusperheen täytyy olla pomminvarma tapaus.

Minua on askarruttanut sellainen asia, että kuinka monta pentuetta on kohtuullista sijoitusnartun kohdalla?

Tuttavapiirissä on muutamia sijoituskoiria, yhden kohdalla on sovittu kolmesta pentueesta: kaksi pentuetta kokonaan kasvattajalle ja kolmannesta pentueesta perhe saa korvaukseksi yhden pennun. Koira on Rotikka jota ei olla tähän mennessä käytetty näyttelyissä eikä ilmeisesti aiotakkaan.
Varovaisestikin arvioiden koira siirtyy vastaanottajan omistukseen aikaisintaan 5-6vuotiaana.

Toisessa perheessä taasen kasvattaja haluaa sijoitusnartusta ainoastaan yhden narttupennun, tällöin ehdot ovat täytetty.

Kovasti heittelee nämä sopimukset..mutta mikä on teidän mielestänne kohtuullinen määrä pentueita, molempia osapuolia kohtaan?

Ok, aletaanpa käymään näitäkin tapauksia vaikka tuon Kennelliiton sijoitussopimuksen pohjalta.
3 pentuetta on ehdottomasti liian monta! Sijoitussopimuksessa lukee: "Jalostusoikeuden käyttö. Omistusoikeus siirtyy vastaanottajalle, kun narttu on synnyttänyt yhden pentueen. Luovuttajalla on oikeus päättää, millä uroksella narttu astutetaan, ja rekisteröidä pentue omiin nimiinsä. Omistusoikeus siirtyy kuitenkin vastaanottajalle, vaikka narttu ei olekaan saanut pentuja, kun narttu täyttää..." ja sitten rasti ruutuun joko 3 tai 4 vuotta kohdalle.
Elikkä tuossa sopimuksessa mättää paitsi pentueiden määrä, myös viimeinen omistajuuden vaihtumisen takaraja.


Sijoitussopimuksen lisäehdot-kohdassa mainitaan seuraavaa: "Lisäehdoissa ei saa kuitenkaan asettaa vaatimuksia sijoituspentujen lukumäärän, värin tai sukupuolen suhteen." eli tämäkin sopimus on kohtuuton.



Minusta yksi pentue on kohtuullinen, kuten tuossa valmiissa sopimuspohjassakin lukee. Tämä ratkaisu jättää myös vastaanottajalle mahdollisuuden käyttää narttua jalostukseen omiin nimiinsä. Minun mielestäni kaksi pentuetta on nartulle vielä ok. Kolmatta pentuetta en kannata, ellei narttu sitten ole erityisen arvokas rodun tason eteenpäin viemisen kannalta. Ihan heti en siis lähtisi mukaan sopimukseen, jossa luovuttaja haluaisi teettää kahdet pennut.


Nämä kaikki kohdat sitten tietysti koskivat sijoitusnarttuja, niillehän tuo Kennelliiton lomakekin on tehty.

Aina sijoitussopimuksia kirjoittaessa tulisi mielestäni käyttää Kennelliiton virallista kaavaketta ja urosten kohdalla (joille ei siis tuollaista kaavaketta ole) tulisi sopimus tehdä kirjallisesti, nartun sijoitussopimuksen pohjalta.

Omalla kohdallani (ja myös Kennelliiton sijoitussopimuksen pohjalta) jos kyseessä on kotimainen koira (esim. oma kasvatti), niin tuo yksi pentue on kohtuullinen. Jos taas kyseessä on tuontikoira, niin ehdottomasti kaksi pentuetta, koska siinä tapauksessa koira on erityisen arvokas niin rotunsa kannalle kuin myös minulle.

Meillä on ollut peräti 2 sijoituskoiraa, molemmat narttuja. Molemmista on ollut myös tähän mennessä vain hyviä kokemuksia.

Vilmasta maksettiin aikoinaan puolet rotuyhdistyksen suositushinnasta, ja takuuraha saatiin takaisin pentujen jälkeen. Pennut teetettiin Vilman ollessa hieman yli 2-vuotias. Joka tapauksessa 3 vuoden jälkeen se olisi siirtynyt omaksemme. Sekä kasvattajalla, että meillä oli oikeus ilmoittaa näyttelyihin (ja muihin kokeisiin/kilpailuihin, ei ollut tosin silloin tarvetta). Näyttelymaksuja makseltiin yhdessä ja saimme itsekin olla mukana tekemässä Vilmaa koskevia päätöksiä. Rokotukset ym. perusmaksut maksoimme tietenkin me, mutta pennutuksesta aiheutuvat kulut menivät kasvattajan piikkiin.
Mitään ongelmia ei ilmennyt ja oli varsin opettava kokemus. Kasvattajakin luotti ilmeisesti tarpeeksi meihin, kun Vilma oli vasta ensimmäinen koiramme.

Toinen koiramme, Nasta saapui viime kesällä meille sijoitukseen. Nasta on kuitenkin eri kasvattajalta. Itse asiassa Nastan on kasvattanut eri kasvattaja ja tämä kasvattaja osti Nastan sen kasvattajalta jolle oli myynyt nartun... Kuulostaa monimutkaiselta mutta ei ole sitä. Tunsimme Nastan "kasvattajan" jo ennestään harrastettuamme agilityä Vilman kanssa samassa seurassa. Näin hän tunsi meidät jo melko hyvin ja ilmeisesti luotti tarpeeksi. Myös Nastasta maksettiin puolet suositushinnasta ja summa palautetaan mahdollisten pentujen jälkeen. 3 vuoden ikä on myös tässä sopimuksessa rastitettu. Maksujen osalta on toimittu melko saman lailla kuin Vilmankin kanssa.

Molemmat sijoitukset ovat siis toimineet meidän kohdalla oikein hyvin. Meille on myös sattunut todella reilut kasvattajat, ja on todella harmittavaa että joku koiranostaja haluaa käyttää hyväksi kasvattajan tekemää arvokasta työtä.
Kaikenkaikkiaan koiran sijoitus on mielestäni oikein mainio keksintö molempia osapuolia ajatellen. Kasvattajan kannattaa kuitenkin varmaan aina miettiä tarpeeksi sijoitusperhettä, ja toisaalta vastaanottajankin tutustua kasvattajan taustaan. Ja ilman Kennelliiton virallista sopimusta en ikinä ottaisi tai antaisi sijoitukseen / ostaisi koiraa.

Itselläni on kotona sijoituksessa narttu. Minulla ei ollut mitään kokemusta sijoitussopimuksista, joitain juttuja vain kuullut, mutten oikeastaan tiennyt miten se käytännössä tapahtuu. Koiraa hankkiessa kerroin kasvattajalle haluavani näyttelykoiran, ehkäpä myös pentuja joskus. Kasvattaja tarjosi heti narttua ja sijoitusmahdollisuutta. Hän kertoi miten homma toimii ja päätimme ottaa Daisyn sijoitukseen. Teimme sopimukset, muutimme siitä joitain kohtia molemmille osapuolille sopiviksi. Täytyy sanoa, että olen ollut enemmän kuin tyytyväinen

Minulle kuuluu rokotusmaksut (muut ell.lääkäri-maksut, esim. jokin sairaus/leikkaus, maksaa kasvattaja/vakuutus),ruokinta, turkinhoitoon kuluvat maksut (välineet,shampoot,trimmaus). Kasvattaja puolestaan maksaa näyttelykustanukset ja aikanaan kaikki synnytykseen menevät kulut. Rekkarit ovat minun hallussani.

Takuuraha maksettiin pentu ostettaessa ja saadaan takaisin pentujen synnytyksen jälkeen. (Jos koira täyttää 4-vuotta, eikä pentuja ole vielä teetetty, koira siirtyy nimiini, mutta takuuraha jää kasvattajalle)

Suosittelen sijoitussopimusta, jos omistaja on täysin luotettava ja sopimuksen teossa päästään yhteisymmärrykseen joka asiassa

Vaikka oon juniori (-18 vee) niin voin varmaan silti kertoo omista kokemuksista.

Meidän Vimma on mun eka sijotuskoira, maksut on menny silleen että mä maksan normaalin elämisen ja Salla sit pentujakoskevat (ultra, astutusmatkat, astutusmaksut jnejne.) ja sit näyttelyt mihin se haluaa Vimman osallistuvan. Ite maksan muut näyttelyt.

Vimma on ollut nyt 6 viikkoa Sallalla hoidossa, ihan muuten vaan. Salla halus tutustua siihen paremmin, ja mulla oli kaikenmaailman rippileirit jne. tässä, joten oli helpompaa että Vimma oli Sallalla.

Pennut Vimma synnyttää Sallalla, ja on siellä niin kauan kun tarve vaatii, eli 2 viikkoa ennen laskettua aikaa ja sit niin kauan et kaikki pennut on luovutettu. Ja mä kyllä aion ite olla mukana sen synnytyksessä sitten, on se niin suuri ihme

Mulla on vaan positiivisia kokemuksia sijotuskoirasta! Tosin tiedän niitä joilla on myös negatiivisiakin.. ( Ei, ei meidän Tessaa (keksitty nimi) voi nyt pennuttaa, just agilitykausi alkaa!! / Tuo se koira nyt tänne niin se astuu huomenna yhen nartun! (uros-sijotuksesta). [ja noita löytyy lisää, oli vaan esimerkkejä..]) Tää on helppoa kun tulee toimeen sen toisen osapuolen kanssa!

Mites ootte toimineet tälläsessä tapauksessa, että koira tuodaan ulkomailta, omistajina sillä 2 kasvattajaa, ja se kenen luona asuu. Millaisia kokemuksia? Musta kuulostaa "hurjalta" että koiralla olisi 3 omistajaa

Itselle olisi tälläinen mahdollisuus ehkä tulossa,mutta pelottaa vaan se että jos kasvattajat eivät ole tyytyväisiä mun koiran hoitoon tms,

Kaikki on niin tapauskohtaista. Se, onko sijoitus onnistunut ratkaisu on niin kiinni henkilöistä, joidenkin kanssa ei sijoitussopimus tule kuuloonkaan, toisten kanssa se on ihannetilanne. Itse en kauheasti näkisi merkitystä sillä, että onko koiralla 2 vai 3 omistajaa, tärkeämpää on se, että omistajat ovat samalla aaltopituudella asioista ja ymmärtävät mihin ovat ryhtyneet.

Muakin kiinnostaa tuo -Milli- :n kysymys.

Itekkin olen kovasti miettinyt koiran hakua ulkomailta. Toki tämä on tulevaisuuden suunnitelma, joka toteutuu, kun olen saanut suunnitelmat valmiiksi ja tunnen olevani valmis siihen. Haluan olla mahdollisimman varma kaikesta - jos nyt koskaan voi olla!!

Yksi vaihtoehto on luonnollisesti hakea koira täysin itselle. Jolloin kaikki on minun päätettävissäni: jalostuskäyttö, maksut, näyttelyt jne. jne.. Itse olen vahvasti tämän vaihtoehdon kannalla.

Sitten toisena vaihtoehtona tuoda koira just yhteisomistuksessa toisen ihmisen kanssa. Minulle on tarjottu mahdollisuutta tuoda koira yhteisomistukseen erään kasvattajan kanssa. Miten tällainen käytännössä toimii? Kumpi koiraa saa jalostuskäyttää ensin ja kuka päättää nartut? Olen todennut hiljaa mielessäni, että tämä vaihtoehto toimii vain ja ainoastaan hyvien ystävien kesken..?? Olenko oikeassa?? Vai miten tää menee.. Kinkkisiä juttuja!

Sitten mua mietityttää toi näyttelyhomma (itse olen nlyfriikki, ja haluan käydä näyttelyissä); mä pesen ja laitan koiran, tuon nlypaikalle, toiset omistajat esittävät sen, ja ottavat kunnian ja palkinnot mahdollisesta menestyksestä. Mutta mitä minä saan?


Luin tuolta että tänne saisi kirjoittaa vain kasvattajat, mutta saanhan tämän asian yksityisenä täällä esittää?

Tuo ei ole lainkaan kohtuullista! Uskomatonta, että ihmiset edes kehtaavat ehdottaa tuollaista! Lue koko tämä ketju läpi, tässä on keskusteltu paljon siitä, että millainen on kohtuullinen sijoitussopimus. Rajoittamaton jalostuskäyttö ei ole sitä! Älä missään nimessä allekirjoita tuollaista sopimusta!
Näyttelyttämisenkin suhteen on aina paikallaan sopia (kirjallisesti!), että onko näyttelyttämisoikeus sekä luovuttajalla ja vastaanottajalla, vaiko vain toisella.


sitten lumienkelille: Yhteisomistus ja sijoitussopimus ovat eri asioita, sijoituskoiran omistajuus vaihtuu jossain vaiheessa kokonaan vastaanottajalle, yhteisomistajuus ei vaihdu. Mutta tuo "Olen todennut hiljaa mielessäni, että tämä vaihtoehto toimii vain ja ainoastaan hyvien ystävien kesken" ajatuksesi ei ole kovin kaukana totuudesta Sijoitussopimusta tehdessä luovuttajan ja vastaanottajan tulee ehdottomasti olla samalla aaltopituudella, saatika sitten kun kyseessä on yhteisomistuskoira. Kysyit vielä tuosta yhteisomistuksessa olevan koiran jalostus-, näyttely- ym.käytöstä, se on tapauskohtaista, eli ihan kiinni siitä, mitä asianosaiset ihmiset keskenään sopivat.

Tämä seikka on jo muutettu mahdollisesti tulevassa sopimuksessamme, hyvä.

Mun mielestä näyttelyiden maksu yms. voisi olla hyvinkin niin että kasvattaja-omistajat maksavat ne mihin haluavat koiran viedä (eli tod. näk. suurimmat nlyt), ja tämä omistaja kenen luona koira asuu maksaisi ne mihin itse haluaa viedä...

Yhdeltä tutulta kuulin että jollain hänen tutulla on koira sijoituksessa kasvattajaltaan, niin kasvattaja oli "riistänyt" koiran häneltä, sanonut että on hänelläkin oikeus pitää koiraa. Ja niin koira jäi loppuiäkseen asumaan kasvattajalle,eikä sijoitusemäntä saanut tietää siitä juuri mitään. Mitäs tälläsissä tilanteissa toimitaan?

Tämä on kyllä niin kinkkinen aihe, joka kyllä jaksaa mietityttää..

Keskustelin viime näyttelyssä erään näyttelyistä tutun kasvattajan kanssa, joka kertoi minulle suht tuoreesta sijoituskoirastaan.

Hän on sijoittanut uroskoiran "hienoon" perheeseen, joka vaikutti aluksi todella lupaavalta ja ao. perheet pitivät tiiviisti yhteyttä tms.

Uroskoiran hän oli sijoittanut niin, että tehtiin sijoitussopimus. Uroksesta jäi kasvattajalle kaksi astutusta ja koiran hinta oli puolet normaalista hinnasta. Lisäksi kasvattaja sitoutui maksamaan terveystarkastukset sekä tarpeellisen näyttelyttämisen (ja viemisen näyttelyyn ja esittämisen). Toki omistajaperhe sai luvan käyttää koiraa näyttelyissä, jos vain haluaisivat.

Sopimus näytti pitävän erinomaisesti ja koira oli reilu vuoden, kun sillä oli jo pentunäyttelyn lisäksi pari näyttelyä takana ihan hienoin tuloksin (eri ja pu-sijoitukset). Myös omistajaperhe oli vienyt koiran yhteen näyttelyyn.

Nyt uros on kaksivuotias ja kasvattaja on halukas astuttamaan narttunsa koiralla. Tiiviistä puhelinyhteydestä huolimatta kasvattaja oli päättänyt kerran poiketa sijoituskotiin vierailulle puhumaan koiran tulevasta tyttöystävästä. Nooh, kävikin ilmi, että koira ei enää asukkaan perheellä vaan on muuttanut toiseen perheeseen.

Kasvattaja oli ollut tyrmistynyt, koska hänelle ei ollut asiasta kerrottu. Perhe yritti paikkailla kauheasti asioita ja yritti ensin väittää, että koira on vain hoidossa, mutta loppujen lopuksi he myönsivät koiran muuttaneen pysyvästi pois.

Asia saatiin kuitenkin hoitoon niin, että perhe lupasi kustantaa koiran kuljetuksen kasvattajan luo astutukseen ja takaisin. Urosta ei oltu kuitenkaan pidetty huonosti tms. Se ei käynyt selville, että miksi perhe oli halunnut koirasta luopua?!

Tämä tietysti johti luottamuksen menetykseen, tottakai.

Onneksi asia saatiin kuitenkin suht järjestykseen, mutta kuitenkin tämäkin kuuleman tarina pysähdytti jonkin verran.

Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?? Entä jos kyseessä olisi ollut sijoitusnarttu???

Tästä tapauksesta tekee hassun vielä sen, että urokselle haettiin nimenomaan sijoitusperhettä, ei siis myyty normaalina pentuna. Miksi ihmeessä perhe otti sijoituskoiran, jos ei sitä reilua vuotta jaksanut hoitaa? Kysymyksiä on monia.. Joihin ei varmaankaan saada vastauksia.

Mutta sen olen todennut, että varovainen kannattaa olla ja harkita saa ja pitää!! Mutta toisaalta riskejäkin pitää ottaa..

mulla olis nyt tähän kyseiseen aiheeseen kysymys

kun sijotusnarttu on tehny sijotussopimuksen jutut[synnyttänyt siis pennut],niin pitääkö johonki ilmottaa siitä,että se on nyt siirtynyt "vastaanottajan" nimiin?

^Kennelliittoon tehdään normaali omistajan vaihdosilmoitus.

^Yllä oikein hyvä esimerkki siitä, miksi sijoituskoirasta täytyy kaikki laittaa paperille, oltiin sitten kuinka hyviä ystäviä tahansa...

Olen siinä käsityksessä, että Kennelliitto ei luovuta kenenkään nimi- tai osoitetietoja. Vaikka soittaisit oman koirasi omistajatietoja, eivät sano muuta kuin onko nimesi siellä vai ei.

Ei ole.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten EI kannata toimia. AINA pitäisi kaikki sopia kirjallisesti, vaikka sijoituskoira tulisi parhaalta kaverilta.