Nella muutti eilen kasvattajalle mahansa kanssa ja näidenkin pentujen jälkeen aion toimia samoin kuin edellisten.
Pentujen kanssa elävä narttu alkaa yleensä tulla jossain välissä mökkihöperöksi ja kaipaa toimintaa elämäänsä, sillä hampaalliset nisissä roikkuvat pennut ja toimimattomuus saavat sen tylsistymään. Melkeinpä voisi monien kohdalla puhua masennuksesta. Narttu alkaa jossain välissä kaivata ihmisten seuraa ja se kertoo siitä, ettei ole enää täysin riippuvainen pennuista.
Treenaamisen aloitin Nellan kanssa viimeksi, kun se tuli kotiin pentujen ollessa viisiviikkoisia ja kun Nella oli lopettanut imettämisen. Ensialkuun treenasin toki ihan pieniä pätkiä ja hain yhteistä säveltä koiran kanssa, mutta varsin pian kyllä vedin jo ihan täysipainoisia treenejä. Kun edelliset pennut syntyivät 13.3. niin kisasin ensimmäisen kerran pentujen jälkeen 22.5. ja koira oli siinä vaiheessa jo täysin kisavarma tauon jälkeen.
Tauko tekee tokosuhteelle hyvää ja koira onkin usein parhaimmillaan juuri pentutauon jälkeen. Nyrkkisääntönä voidaankin pitää, että treenaaminen voidaan aloittaa, kun koira on fyysisesti kohtuullisen palautunut ja kun se ei enää imetä, jotta ulkona treenattaessa nisät eivät kylmety. Lisäksi pentujen tulisi olla itsenäisiä emästään eli periaatteessa kaiken muun kuin mahdollisen ikänsä puolesta luovutusvalmiita.
Odottavan aika on pitkä, mutta se kannattaa. Nellan lomaillessa vielä ainakin reilut viisi viikkoa olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja aloittaa kunnolla Leevin kanssa. Menestystä odotellessa