Luonne asiaa lukiessani virisi muutamia kysymyksiä, joihin mielelläni tahtoisin vastauksia. Onko todella näin, että Bullmastiffia viedään ja "jalostetaan" mutu tuntuman pohjalta? Osalla kasvattajista ei ole edes käsitystä millainen on kova- tai pehmeä koira?!?! (Siihen liittyen linkkiä http://www.dogsports-online.com/lte/yleista.htm )

Ymmärrän osan bm omistajien huolen, kun koko rotua leimataan ikävien sattumusten vuoksi. Eikö nyt olisi teilläkin syytä herätä, pelkkä näyttelyissä ravaaminen EI kerro pääkopan sisällöstä yhtään mitään. Näin voidaan väittää, mutta come on,kaikki tietävät faktat!

Olisiko kasvattajien syytä myös herätä ja ymmärtää, että rotu ei ole sovelias aivan jokaiselle?
Olisiko syytä tiputtaa pentuemääriä, jotta jokaiselle Bullmastiffille löytyisi se aktiivinen,osaava koti?
Olisiko syytä tiukentaa jalostukseen käytettävien yksilöiden määräyksiä?
Mikä on rodun alkuperäinen luonteen määritelmä? Miksi sitä on lähdetty muokkaamaan, ja onko se sittenkään "muokattu" nallemaiseksi joka tytön/pojan koiraksi? Ylilyöntejä sattuu, mutta lyödäänkö yli pennun ostajan,-vai koiran kohdalla..

Ulkopuolisena näen asian niin, että kasvattajat ovat rodussanne pääsääntöisesti joko tietämättömiä tai ainakin välinpitämättömiä jolleivat nyt asiaan tartu. Jokainen voi tykönään asiaa miettiä. Aika typerältä kuulostaa tämä värien jalostaminen..

Samaten te pennun ostajat, vaatikaa kasvattajilta enemmän!! Niitä hölmöjä on sakissa aina, ja netissä "luennoilla" istuneet eivät ihan aina siellä luennolla ole muuta tehneetkään kuin kahvia hörppineet.

Tässä vielä muutama kysymys,joihin olisi mielenkiintoista saada vastaukset kasvattajilta;

1. Miten,milloin ja miksi tulit aloittaneeksi kasvatustyön?

2. Mitä mieltä olet rodun tämänhetkisestä tasosta suomessa?

3. Mitkä ovat jalostustavoitteesi?

4. Miten pyrit saavuttamaan tavoitteesi?

5. Mikä on mielestäsi tärkeintä pentueen hoidossa?

6. Missä pentueesi viettää ensimmäiset viikkonsa?

7. Miten valitset pennun ostajan, ja miten katsot että luonteet sopivat keskenään?

8. Millä perustein valitset jalostusyksilösi?

9. Jälkeläisnäytön merkitys yhdistelmää suunnitellessasi? Mitkä ovat painavimmat seikat?

10. Miten ohjeistat pentujesi ostajat taipaleelle?

11. Rodunomaisuuden ja rotumääritelmän huomioon ottaminen jalostustyössä?

12. Millaisiin ominaisuuksiin ja seikkoihin kiinnität erityisesti huomiota seuraavassa tulevassa pentueessasi?[B]


Ja joskus tulevaisuudessa, kyllä aion olla onnellinen Bullmastiffin omistaja, jollei rotu ole mennyt pilalle ennen sitä.

Minä kyllä uskon että yksikään bullmastiffikasvattajista ei ole sitä mieltä, että rotu todella sopii ihan jokaiselle. Bullmastiffi on maailman helpoin koira - oikeissa käsissä.



Tästä olen harvinaisen samaa mieltä, itse ainakin olen ajatellut että nyt kun kaksoisastutukset ovat luvallisia, sitä kannattaisi kasvattajien todella miettiä yhdeksi työkaluksi, pienemmällä pentumäärällä saataisiin suhteessa suurempi geneettinen vaihtelu ja useampi yhdistelmä/narttu. Viime vuosi oli kotien löytymisen kannalta hyvä.



Suomi on jo muutenkin ihan tarpeeksi poliisivaltio, ihmisillä pitää olla kykyä käyttää omaa päätään ja nähdä valintojensa seuraukset.



Tässäpä kopio rotumääritelmän luonneosasta: Temperament: High spirited, alert and faithful. Tuo pätee varmastikin isoon osaan bullmastiffeja. Rodun historiaa kun miettii, niin onhan "alkuperäiset" bm:t olleet varmasti hyvin erilaisia kuin tämän päivän koirat, ja niin on pakko olla koska sellaiselle koiralle ei ole enää nyky-yhteiskunnassa paikkaa. Mutta kyllähän jokainen aivollaan ajatteleva tajuaa, että kyllä se rodun historia vielä näissä koirissa on, ja tulee olemaan. Kynnystä toimia on vain kohotettu, ei sitä pois saa (ja jos se kokonaan yritetäänkään saada pois, siinä kärsii varmasti sitten moni muu asia..).

1. Miten,milloin ja miksi tulit aloittaneeksi kasvatustyön?Olen sangen vihreä, ekat pennut pyöreästi vuosi sitten. Omiksi tarpeiksi, jos näin nyt voi sanoa.

2. Mitä mieltä olet rodun tämänhetkisestä tasosta suomessa?

Ulkomuodollisesti taso on hyvä. Terveydessä olisi parantamisen varaa, kuten varmasti aika monessa muussakin rodussa, omistajien kannalta kiusallisimmat vaivat ovat allergiat/iho-ongelmat, syövät, entropium sekä hormonaaliset vaivat. Luonnepuoleen olen pääsääntöisesti tyytyväinen rotumme parissa. Ja luonteet ovat parantuneet huomattavasti esim 80-luvulta tähän päivään, käsittääkseni.

3. Mitkä ovat jalostustavoitteesi? Oma tavoitteeni on saada aikaan suht pitkäikäisiä,terveitä ja tervepäisiä perheenjäseniä.

4. Miten pyrit saavuttamaan tavoitteesi? Olemalla rehellinen itselleni. Jos koirassa on joku ominaisuus, joka vaivaa minua jonka on mahdollista periytyä (joko geneettisesti tai "emolta pennulle"), jatko on syytä miettiä tarkkaan. Yhtäkään koiraa kun ei ole pakko käyttää jalostukseen. Täytyy katsoa ja miettiä kokonaisuus. Joitakin asioita voi antaa anteeksi, toisia ei.

5. Mikä on mielestäsi tärkeintä pentueen hoidossa? Emo on hyvin tärkeä, kuten myöskin kasvattaja. Terve suhde ihmiseen alkaa muodostua kun pennut syntyvät, vaikka näkö ja kuulo ei toimi, hajuaisti toimii kyllä. Kasvattaja pystyy omalla läsnäolollaan/-olemattomuudellaan vaikuttamaan varmasti paljon. Tosin ensi viikkoina tietysti emo hoitaa pennut, kasvattajalla on vain painon ym asioiden seuranta ja siivous, jos hyvin käy.

6. Missä pentueesi viettää ensimmäiset viikkonsa? Omassa erillisessä huoneessa emon kanssa; kun jalat alkavat kantaa, pennut alkavat viettää enemmän ja enemmän aikaa koko perheen kanssa. Sen jälkeen oma huone on vain syömistä ja nukkumista varten.

7. Miten valitset pennun ostajan, ja miten katsot että luonteet sopivat keskenään? Juttelemalla, juttelemalla ja vielä kerran juttelemalla. Jos tulee pieninkään epäilys ihmisen sopivuudesta, jää pentu saamatta. Ja sen ei tarvi olla kuin mutu siitä että tässä on nyt jotain outoa.

8. Millä perustein valitset jalostusyksilösi? Kokonaisuus ratkaisee. En käyttäisi yhtään koiraa, jota/jonka jälkeläistä en olisi itse valmis ottamaan kotiini, syystä tai toisesta. Ja olen niin vihreä, että varmastikin olen vielä monessa asiassa turhan ehdoton..

9. Jälkeläisnäytön merkitys yhdistelmää suunnitellessasi? Mitkä ovat painavimmat seikat? Jos nyt puhut suorasta jälkeläisnäytöstä, niin kovinkaan monella koirallahan sitä ei ole, yksittäistä koiraa käytetään sen verran vähän jalostukseen että on hieman vaikea rakentaa kokonaiskuvaa, jos koiralla on esim 5 jälkeläistä, ja pennuilla on ollut syystä tai toisesta huono tuuri, voi kuva kyseisen koiran periyttäjänlahjoista olla aivan väärä kuva. Mutta tässäkin asiassa siis maalaisjärki ja kokonaisuuden katsominen helpottaa. Herkimmin jäisi varmaan itseltä pois käytöstä suku jonka terveydessä olisi paljon moitetta.

10. Miten ohjeistat pentujesi ostajat taipaleelle? Kirjallista materiaalia, sekä yhdistyksen että itse laatimaa, ja PUHELINNUMERO! Ohjeistuksena että sitä saa ja pitää käyttää jos on kysyttävää..

11. Rodunomaisuuden ja rotumääritelmän huomioon ottaminen jalostustyössä?
Tästähän on meillä JTO:ssa oma kohtansa, minusta kuulostaa hyvälle ajatukselle, että koira on jalostustarkastettu/sillä on 3 x EH, jos koiraa aiotaan käyttää. Jos tulisi näyttelyissä 0 luonteesta, jäisi minulta käyttämättä, tai pitäisi olla aika todella painava syy että sen voisin antaa anteeksi, ei nimittäin näin äkkiseltään tule mieleen, mikä olisi sellainen syy että sen koiralle antaisin anteeksi.

12. Millaisiin ominaisuuksiin ja seikkoihin kiinnität erityisesti huomiota seuraavassa tulevassa pentueessasi? Tervenivelistä, hyväluontoista punaista urosta tässä ollaan katseltu.

Huh huh, tähänhän meni ikä ja terveys

Kiitos Lima Löllerö. Jännittävää,että sivu on avattu 242 kertaa eikä tämän enempää vastauksia. Saattaa tietysti olla,että kasvattajat eivät töiltään ehdi vastata,joten malttia.

Iso-Iita: Eipä kestä Se saattaa vähän vaikuttaa kun sun aloitus oli vähän mitenkäs nyt sanoisin, ärhäkkä, toiset saattavat kokea olevansa pakotettuja vastaamaan, mutta jospa ihmiset ei jäisi sitä tuijottamaan, vaan vastaisivat, meinaan oli ihan hauskaa aivojumppaa, saada se oma piilotajunta puettua sanoiksi. Että kiitsa vaan itselles.

Onko noin? Ei mun tarkoitus ollut olla "ärhäkkä". Välillä vaikea pukea ihan kaikkia näppiksen avulla sanoiksi,joten voi tulla väärinkäsityksiä..

Me ollaan herkkää kansaa

Ei vaan, vitsit vitsinä, ja saas näkee kuinka moni vastaa. Innolla odotan täälläkin suunnalla.

En ole kasvattaja, mutta kun luin aiheesi, nousi kyllä karvat hetkeksi pystyyn.. Tää on tätä aina välillä.

Sen verran haluan kommentoida, koska täällä käy melkoinen joukko lukijoita, että suurin osa bullmastiffi-kasvattajista ei täällä kirjoittele, ja ovat ehkä kotisivuillaan antaneet vastaukset kysymyksiisi. Tai sitten noi kysymäsi asiat selviävät vain soittamalla tai käymällä.

Minäkään en ole kasvattaja. Silti täytyy kyllä sanoa, että karvat nousi minullekin pystyyn kun luin kirjoituksesi. Se oli minustakin aika hyökkäävä. Milenkiintoista olisi kuulla myös oma kantasi asettamiisi kysymyksiin. Luulen myöskin ettei kasvattajien vähäiset vastaukset johdu siitä, etteikö he uskaltaisi vastata vaan juurikin siitä, että vastausten laatiminen vie aikaa. Itse olen sitä mieltä, että asiat selviää, kun käy tapaamassa kasvattajaa ja hänen koiriaan. Tosin olen ollut tekemisissä vain yhden bullmastiffi kasvattajan kanssa, mutta sitäkin tyytyväisempi hänen ammattitaitoonsa.

No justiinsa joo!

Vai vie aikaa vastata kysymyksiin! Kummasti on kasvattajilla aikaa aukoa päätään jo täysin käsistä lähteneessä luonnekeskustelussa. Kiitoksia Iitalle oikein järkevistä ja asianmukaisista kysymyksistä. Mitä ärhäkkyyteen tulee, niin siinä missä kasvattaja keskustelee pennun ostajan kanssa hänen sopivuudestaan, tulisi ostajalla olla tätä ärhäkkyyttä kysyä myös nuo edellämainitut kysymykset kasvattajalta.

Itse olen näin tehnyt pennun valintaa tehdessäni. Perjantaina olen vihdoin saamassa päätökseen 8 kk kestäneen projektin ja pääsen hakemaan kotiin oman pikku prinsessan. Tänä aikana olen tavannut henkilökohtaisesti seitsemän (7) kasvattajaa, joko näyttelyissä tai muualla. Neljän (4) kotona olen käynyt istumassa ja hörppimässä sitä paljon puhuttua teetä tai kahvia. Jokaisen kanssa olen keskustellut juurikin yllämainituista asioista ja pyrkinyt selvittämään kyseisen yhdistelmän hyvät ja huonot puolet. Näihin seitsemään mahtuu jos jonkinmoista vipeltäjää, jotka kasvattavat bullmastiffeja ties mistä syistä. Suurin osa näistä oli tietysti täyspäisiä ihmisiä, jotka antoivat LUOTETTAVAA ja REHELLISTÄ tietoa omista kasvateistaan ja rodusta yleensä. Kiitos heille siitä!

Onkin oikein mukava tämän 8kk sivustaseuraamisen jälkeen liittyä näinkin leppoisissa tunnelmissa olevaan rotujärjestöön!

Minulla on aika vastata, ja tieto tavalla olen vastanut jo Kyllä tuleva koiranhankijat pitä kysy paljon, myös kysynalaista. Mitä sitten on painopisteet, sen päättä omistajalle. Se mitä on tärkeä yksi kasvattajalle ehkä ei ole niin tärkeä toinen ja päinvastoin. Minä vastan myös tämä aihen, mutta tuntuu että aina tökkin nenäni joka asian, siksi odotan vähän

LTB: Itse kyllä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että paras keskustelu syntyy ilman ärhäkkyyttä miltään taholta..

Jos minulle soittaisi entuudestaan täysin ventovieras ihminen, joka alkaisi tykittämään minua puolisyytöksillä jo alusta asti, olisin kyllä aika vissi siitä ettei kyseisen henkilön kanssa olisi mitenkään mahdollista päästä sellaiseen yhteyteen, että olisi mielekästä pentua luovuttaa. Luotto kun pitää olla puolin ja toisin.

Pitäähän kasvattajalla olla sen verran käytöstapoja ettei loukkaa pennunkyselijää, ja samaa voi mielestäni odottaa pennunkyselijältä. Saman asian kun voi kysyä niin kovin monella eri tavalla.

Niin ja korjaan nyt vielä itseäni sen verran että en kokenut näitä Iso-Iitan kysymyksiä niinä puolisyytöksinä, vaan kyse oli siis puhtaasti kuvitellusta tilanteesta. Kaikkea saa ja pitää kysyä, puolin ja toisin. Siitähän se luotto sitten rakentuu, jos on rakentuakseen. Kummankin osapuolen pitää kysellä juuri niin paljon ja sellaisia kysymyksiä ettei kummallekaan jää tunnetta että joku asia häiritsee.

Siis mielestäni aggressio ei ole tie luottamukseen. Eikä rakentaviin keskusteluihin.

Hyvää päivää sentään!

Viitasin suoraan kysymyksiin ja siihen faktaan, että on hyvä nostaa nämä kysymykset esiin tällä foorumilla. Tässä ei ole kukaan puhunut äänensävyistä yhtään mitään, puhumattakaan puolisyytöksistä. Onko se jonkinlainen syytös, että haluaa tietää mihin kasvattaja pyrkii kyseisellä yhdistelmällä?? Kuulostaa hieman omituiselta.

Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että Iita ei ollut lähellekkään ärhäkkä, mutta koska hänen viestinsä ärhäkäksi tulkittiin, käytin samaa sanamuotoa. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että ihmiset keskustelevat asioista keskenään normaalisti, jolloin asiat selviävät. Mikä tällä palstalla ei näytä todellakaan olevan normi. Täytyykin harkita tarkkaan jatkossa jaksaako tänne enää mitään kirjoitella, kun homma lähtee jo ensimmäisestä viestistä lapasesta.

En osaa kaunistella, enkä koe kiertelyä myöskään tarpeelliseksi.
Joku kysyi kantaani esittämiini kysymyksiin, mielestäni kirjoituksestani ne tulivat esille.
Olisiko kasvattajien syytä myös herätä ja ymmärtää, että rotu ei ole sovelias aivan jokaiselle?
Olisiko syytä tiputtaa pentuemääriä, jotta jokaiselle Bullmastiffille löytyisi se aktiivinen,osaava koti?
Olisiko syytä tiukentaa jalostukseen käytettävien yksilöiden määräyksiä?
Mikä on rodun alkuperäinen luonteen määritelmä? Miksi sitä on lähdetty muokkaamaan, ja onko se sittenkään "muokattu" nallemaiseksi joka tytön/pojan koiraksi? Ylilyöntejä sattuu, mutta lyödäänkö yli pennun ostajan,-vai koiran kohdalla..

Mielestäni kasvattajien tulee valita pennunostajat huolella. Jonkinlainen koiranlukutaito tarvitaan näin suuren rodun ollessa kyseessä. Ikinä ei voi 100% tietää millainen ihminen on kenelle pennun mukaan antaa, mutta ei pentua pitäisi pystyä myöskään puhelimessa varaamaan.

Pentuja tulee hirveä määrä vuodessa, onko jokainen pentue tehty rotua parantaen? Mielestäni ei.

Määräyksiä en kannattanut aluksi minäkään, vaan on tämä elo jotakin opettanut, osa sakista menee aina sieltä mistä aita on matalin! Siksi tietty kriteeristö olisi bulmastiffeillekkin hyvä. En voi ymmärtää, miten se olisi liian vaikeaa esim luonnetestata jokainen jalostukseen käytettävä koira? Se ei voi olla liikaa vaadittu! Ei siitä tule kieltoa,jos koira on esim pehmeä/sillä on dominanssia.. ainoastaan se helpottaa seurantaa, mihin rotu on menossa. PK-rotu Bulmastiffi ei ole, eikä luonnetesti ole pelkästään PK-koirille tarkoitettukkaan. Pisteisiin siis ei ole tuijottaminen, vaan osa-alueisiin. Mutta se siitä, tätä juttua riittää .

Itseasiassa sain vastauksen yhdeltä kasvattajalta suoraan,Mabelilta. Hänellä on hyviä ajatuksia, kunhan saa ne nyt näppiksen kautta suodatettua tännekkin. Samoin huomaan, että LTB puhuu "samaa kieltä" eli suoraa ja rehellistä, kiertelemättä, arvostan suuresti . Monet ihmiset ovat herkkänahkaisia, minä taas en osaa olla, sen tähden en myöskään ota muiden tunteita ilmeisesti kirjoittaessani/puhuessani kovin hyvin huomioon. Sanon miltä tuntuu ja herkästi tartun epäkohtiin ja vaadin suoria,selkeitä vastauksia. Asioiden peittely ei kuulu tapoihini, eikä varsinkaan kasvattajalle sellainen siloittelu sovi. Uskon vakaasti, että rehellisyys maan perii ja liat maton alle pyyhkimällä ei tehdä muuta kuin suurta hallaa.

Älkää ottako henkilökohtaisesti, ottakaa tämän niin, että saatte tuoduksi oman näkökulmanne julki, muutkin tätä lukevat kuin minä .

(Itse viittasin sillä ärhäkällä Iitan aloitukseen, josta jäi vähän sellainen maku ensiksi että bm-ihmiset leimattiin tyhmiksi ja koiria tuntemattomiksi, ja kuten sanoin, tälle aloitus minusta hieman tuntui, mutta ymmärrän sen että keskustelussa jossa toista ei ole mahdollista nähdä/kuulla, voi tulla väärinkäsityksiä. Kuten sanoin kysymykset olivat itsessään hyviä.)

Jokaisella on täysi vapaus valita, kirjoitteleeko millekään foorumille, ja jos kirjoittaa, mille. Ei kun tervetuloa joukkoon tummaan ja kovin sekalaiseen, jos nyt oikein ymmärsin olet hankkimassa ensimmäistä bullmastiffiasi, täällä kun katselee, kuuntelee ja kyselee on mahdollista saada todella hyviä neuvoja ja toisten ihmisten kokemuksia sillä täällä liikkuu sakkia laidasta laitaan, kasvattajista ja yhdistyksen toimihenkilöistä yhden molossin omistaviin tai molossista haaveileviin ihmisiin.

Itselleni tämä on ainakin se ainoa oikea foorumi, vaikka välillä meinaakin itse kenenkin mopo karata ikkunasta pihalle, täällä liikkuu myös todella paljon ihan asiatietoa. Ja jos haluaisin saada johonkin kysymykseen kunnon faktoja, uskoisin niitä täältä saavani.

Täällä provotaan välillä melko paljon, joten sen takia minusta on melko ymmärrettävää, että ihmiset reagoivat melko herkästi, jos teksti haiskahtaa yhtään provoilulle.

Do dii... duunit hoidettu, koirat lenkitetty, treenattu ja ruokittu, salilla käyty, päätäkin auottu (oli niin paljon nopeampaa kuin tähän pitkään listaan vastaaminen) joten nyt sitten näihin vastauksiin.

Olisiko kasvattajien syytä myös herätä ja ymmärtää, että rotu ei ole sovelias aivan jokaiselle?
- Bullmastiffi ei sovi jokaiselle. Siitä ei myöskään tule yrittää väkisin muokata jokaiselle sopivaa jalostamalla koiran luonnetta väärään suuntaan.

Olisiko syytä tiputtaa pentuemääriä, jotta jokaiselle Bullmastiffille löytyisi se aktiivinen,osaava koti?
- Meillä pentueita on ollut 1 vuodessa. Mielestäni sopiva pentuemäärä.

Olisiko syytä tiukentaa jalostukseen käytettävien yksilöiden määräyksiä?
- Riippuu siitä mitä ”määritykset” tarkoittavat? Kasvattajalla tulee kuitenkin viime kädessä olla tietty vapaus toteuttaa omaa näkemystään mutta luonnollisesti myös vastuu teoistaan niin kussakin yksittäisessä pentueessa kuin myös rotua ajatellen.

Mikä on rodun alkuperäinen luonteen määritelmä? Miksi sitä on lähdetty muokkaamaan, ja onko se sittenkään "muokattu" nallemaiseksi joka tytön/pojan koiraksi? Ylilyöntejä sattuu, mutta lyödäänkö yli pennun ostajan,-vai koiran kohdalla..
- Rotumääritelmä kertoo selkeästi rodun luonteen määritelmän. Kukin kasvattaja tulkitsee rotumääritelmän omalla tavallaan. Itse haluan, että bullmastiffi on mahdollisimman lähellä rotumääritelmää. Se on alunperin työkoira eli sen tulee olla toimintakykyinen eikä mikään tahdoton sohvaperuna.

Samaten te pennun ostajat, vaatikaa kasvattajilta enemmän!! -> Olen täysin samaa mieltä! Suosittelen aina tutustumaan useisiin kasvattajiin ja heidän koiriinsa jotta pennunostajalla on mahdollisuus muodostaa kattava kokonaiskuva tarjonnasta.

Tässä vielä muutama kysymys,joihin olisi mielenkiintoista saada vastaukset kasvattajilta;

1. Miten,milloin ja miksi tulit aloittaneeksi kasvatustyön?
- Aloitin kasvatustyön surkeasti epäonnistuneella pentueella alkuvuodesta 2002. Kaikki sujui ns. oppikirjan mukaan mutta valitettavasti yksi pentu oli kuollut ja mädäntynyt Sylvin kohtuun. Pentue menetettiin, kohtu poistettiin ja Sylvi oli vähällä kuolla sisäiseen verenvuotoon mutta luojan kiitos selvisi! Yhdistelmänä oli Fin & Est Mva Bulldale Red Rambler X Wyburn Obbie. Obbiesta tuli myöhemmin GB CH ja Crufts BOB mutta ostaessani koiran sperman se oli lupaava nobody. Siitä tulikin sitten krittiikkiä jo ennen siemennystä kun olin tyhmänä raahannut Englannista asti jonkun onnettoman uroksen mällin. Kun Obbie sitten pentueen menetyksen jälkeen voitti Cruftsin oli toinen ääni kellossa ja olikin niin sääli kun näin lupaavan uroksen pentue oli jäänyt syntymättä. Sylvin pentueen menetyksen jälkeen Tiina Orava tarjosi ystävällisesti mahdollisuutta lainata Sylvin siskoa Peppiä ja ensimmäinen Remarkabull pentue syntyi yhdistelmästä Bulldale Rosemary x GB CH Wyburn Obbie huhtikuussa 2003.
- Miksi? Olen sitä mieltä että tiedot ja näkemys riittivät kasvatustyön aloittamiseen. Lisäksi pääsin käyttämään sen tason koiria joilla kasvattamisen aloittaminen oli järkevää. Tämän lisäksi olen sitä mieltä että se kaikinpuolin viimeisen päälle upea narttu on vielä kasvattamatta!

2. Mitä mieltä olet rodun tämänhetkisestä tasosta suomessa?
- Rodun taso on kirjava niin ulkomuodollisesti, luonteiden puolesta kuin myös terveyden osalta. Ulkomuodollisesti näyttelyissä käyvät urokset ovat tällä hetkellä mielestäni narttuja parempia tasoltaan. Suomessa ei ole urosten puolella yhtä yksittäistä koiraa joka olisi ns. varma voittaja kuten esim. Morris aikoinaan oli muutaman vuoden ajan mutta 5-6 hienoa ja tasaista yksilöä löytyy. Nartuissa on myös pari muita parempaa. Mielestäni meillä on parantamista erityisesti narttujen koossa. Nykyisin 65 cm narttu on näyttelyssä todellinen harvinaisuus!! Tuntuu siltä että nartut pienenevät pienenemistään kun taas urosten osalta saa olla varovainen ettei koko mene ainakaan kamalan paljoa rotumääritelmästä yli. Koirien rakenteissa, purennoissa, pigmenteissä sekä hännän kannossa on toivomisen varaa. Suurimmalla osalla korvat ovat liian suuret. Rakenne asettaa omat rajoitukset myös koiran liikunnalle.
- Luonteissa ollaan mielestäni pääsääntöisesti päästy pois liiasta terävyydestä. Valitettavasti sellaisia koiria, joita kutsun termillä ”apua, taivas putoaa päähäni” on liikaa. Nämä koirat ovat pehmeitä ja niiltä puuttuu toimintakyky tai se on hyvin vähäinen. Koira ei suoranaisesti ole arka mutta ei myöskään kaukana siitä. Kun bullmastiffin kuuluu olla mm. valpas, reipas ja toimintakykyinen, on tällainen bullmastiffi todella jotain ihan muuta. Mielestäni suurin osa bullmastiffeista on avoimia ihmisiä kohtaan. Bullmastiffi ei siedä kaikkia koiria eikä sen tarvitsekaan.
- Terveydessä on parantamisen varaa kuten niin monessa muussakin rodussa. Lonkat ovat pääsääntöisesti huonot, mutta ne onneksi aiheuttavat ongelmia vaan harvoin. Kyynärpäiden osalta nykyinen pevisa tuli mielestäni rajaamaan jalostuskäytöstä pois 2 ja 3 kyynäräiset kuin kreivin aikaan. Meillä on vielä riittävästi 0 ja 1 kyynäräisiä mitä käyttää joten 2 ja 3 kyynäräisten poisto jalostuksesta ei aiheuta kohtuuttomia vaikeuksia. Iho-ongelmat ja syövät ovat valitettavan yleisiä. Mielestäni jalostuksen tavoiteohjelmaa ei ole vaikea noudattaa. Näinpä minun onkin vaikea ymmärtää miksi kaikki kasvattajat eivät joko halua tai pysty sitä noudattamaan.

3. Mitkä ovat jalostustavoitteesi?
- Rotumääritelmän mukainen bullmastiffi, joka on mahdollisimman terve ja elää keskimääräistä pidemmän elämän. Haluan myös että kasvattini soveltuvat harrastelukoiriksi. En tarkoituksella käytä termiä harrastuskoira sillä vain harvasta bullmastiffista on oikeasti kovan luokan harrastuskoiraksi. Omien kasvattieni soisin kuitenkin olevan sopivia monenlaiseen koiran kanssa harrastettavaan toimintaan kuten esim. hakuun, tokoon, raunioille jne. Luonnollisesti tämä asettaa vaatimukset koiran luonteelle jonka haluan olevan kunnossa. Koirani ovat hyvin liikkuvia. Haluan, että niillä on hyvä rakenne ja hyvät kulmaukset jotka mahdollistavat tehokkaan liikunnan. Toivoisin, että jatkossa kasvattamieni narttujen koot olisivat vähintään keskikokoa. Pidän itse kookkaista bullmastiffeista mutta en ole sitä mieltä että mitä suurempi sen parempi. Koska bullmastiffi on ns. päärotu on yksi erikseen mainittavista jalostustavoitteista luonnollisesti myös pää.

4. Miten pyrit saavuttamaan tavoitteesi?
- Toivon että olen sisäistänyt bullmastiffin rotumääritelmän oikein. Olen hakenut oppini sieltä missä sitä mielestäni on. Tekemieni yhdistelmien perusteella jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä siitä missä tämä tieto mielestäni on saatavilla ja miltä toivoisin kasvattieni näyttävän. Luonnollisesti toivon, että onni on myötä sillä hyviin tuloksiin tarvitaan myös hyvää tuuria.
- Kaikki omat koirat luonnetestataan, lonkka- ja kyynärkuvataan sekä silmätarkastetaan. Tämän lisäksi kannustan kasvattieni kotijoukkoja vastaaviin asioihin parhaan taitoni mukaan. Koiriini liittyvä tieto on julkista niin luonteiden kuin terveydenkin osalta. Täytän vuosittain yhdistyksen terveyskyselyn, jonka tarkastutan kasvattieni omistajilla ennen lähettämistä. Toivon, että antamani tieto on hyödyksi muille kasvattajille ja vastavuoroisesti saan heiltä tietoa.
- Olen valmis ottamaan tiettyjä riskejä tekemissäni yhdistelmissä. Olen esim. käyttänyt jalostukseen kahta eri kuvaamatonta koiraa koska koirat olivat muuten sitä mitä halusin ja Englannissa ei koiria juuri kuvailla. Olen myös käyttänyt jalostukseen narttua jolla on muutama ylimääräinen silmäripsi. Koira periytti muutaman ylimääräisen ripsen yhdelle pojalleen joten sitä ei enää käytetä jalostukseen. Kahdessa viimeisessä pentueessa olen käyttänyt jalostukseen vanhaa mutta tervettä urosta. Remarkabull M-pentueen isä kuoli yli 11-vuotiaana elettyään sitä ennen terveen elämän. Minulle tämä painoi vaakakupissa enemmän kuin se ettei koiralla ollut kuvaustuloksia. Toivon, että käyttämällä tällaisia pitkään eläneitä uroksia voin vaikuttaa kasvattieni elinikään positiivisella tavalla. Aika näyttää miten käy.
- Yhteistyö on kaiken a ja o tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän tietävät myös pennun minulta hankkineet. Vain kasvattien omistajien avulla minulla on mahdollisuus saada kasvateistani sitä tietoa mitä haluan ja mitä tarvitsen kasvatustyöni jatkamiseen.

5. Mikä on mielestäsi tärkeintä pentueen hoidossa?
- Hyvä emä, hyvät tiedot, oma vaisto, joku kokeneempi jolle soittaa tarvittaessa synnytyksen aikana ja hyvä unenpuutteen sietokyky. Tämän jälkeen tietysti pentujen kunnollinen ravinto ja hyvät olot sekä kunkin pennun sosiaalistaminen myös yksilönä.

6. Missä pentueesi viettää ensimmäiset viikkonsa?
- Tuossa ovat muutaman metrin päässä eli vierashuone muutetaan pentuhuoneeksi. Aluksi tila pidetään hyvin rauhallisena mutta myöhemmin pennut tottuvat kaikkeen normaaliin kuten televisioon, radioon, pölynimuriin jne. Neljän viikon iässä maailma avartuu ja pennut pääsevät omasta huoneesta olohuoneeseen ja keittiöön sekä myöhemmin myös ulos.

7. Miten valitset pennun ostajan, ja miten katsot että luonteet sopivat keskenään?
- Pentua ei voi meiltä varata alustavastikaan puhelimitse tai sähköpostilla vaan meillä pitää tulla käymään. Ainoa poikkeus on se, että olen tavannut pennusta kiinnostuneen ulkomaalaisen jossain muualla aikaisemmin. Tästä säännöstä olen kerran tehnyt poikkeuksen australialaisen kasvattajan varauksen suhteen ja se on myös se kerta kun pentu ei sitten loppuviimeksi lähtenytkään varaajalleen.
- Toivon, että ihmistuntemukseni riittää. Haluan tietää pennun ostajasta mahdollisimman paljon sekä myös hänen toiveistaan kasvattajan, koiransa ja rodun suhteen. Näitä osa-alueita on paljon mutta pikkuhiljaa muodostan kuvan siitä minkälainen koira kyseiselle henkilölle sopisi ja löytyisikö minulta mahdollisesti sellaista.
- Haluan nähdä miten pennun ostaja toimii koirieni kanssa ja myös miten koirani toimivat hänen kanssaan.

8. Millä perustein valitset jalostusyksilösi?
- Kokonaisuuden ja koirasilmän perusteella. Osittain faktoilla ja osittain vaistolla. Kiinnitän huoiota koko sukuun en vaan valitsemiini koiriin. Koirien tulee olla tasokkaita. Niillä ei saa olla yhteisiä virheitä ja niillä tulee olla mahdollisimman paljon samoja hyviä ominaisuuksia. Yhdistelmä on aina kompromissi. Toivon, että jatkossa pääsen jalostusvalinnoillani parantamaan mm. lonkkia sekä tällä hetkellä ongelmaksi kokemaani koirissani esiintyvää liikaa valkoista väriä.

9. Jälkeläisnäytön merkitys yhdistelmää suunnitellessasi? Mitkä ovat painavimmat seikat?
- Voin käyttää jalostukseen koiria joilla ei ole jälkeläisnäyttöä. Mikäli jälkeläisnäyttöä on, pyrin saamaan siitä mahdollisimman paljon tietoa. Jälkeläisnäytössä painavat eniten jälkeläisten terveys ja luonne, mahdolliset ongelmat ja tietysti se mitä mahdollisesti on periytynyt ja miten tämän ominaisuuden periytyminen voisi vaikuttaa omiin suunnitelmiini. Olen kiinnostunut myös siitä mitä uroksen/nartun sisarukset ovat periyttäneet.

10. Miten ohjeistat pentujesi ostajat taipaleelle?
- Pitkillä keskusteluilla. Pennun ostaja saa mukaansa paksun mapin tietoa käydessään ensimmäistä tai toista kertaa katsomassa pentuja (4-6 viikkoa). Mappi on kattava tietopaketti kyseisestä yhdistelmästä, rodusta, koulutuksesta, perinnöllisistä vioista ja sairauksista, muista vioista ja sairauksista, harrastamisesta, ongelmatilanteista jne. Ohjaan pennun ostajan harrastamaan koiran kanssa ja autan sekä neuvon luonnollisesti aina tarvittaessa. Lisäksi liitän pennun ostajan rotuyhdistykseen mikäli hän ei vielä ole jäsen. Lähetän usein sähköpostia Remarkabull pentujen kotijoukoille, välitän muiden kuulumisia ja kuvia niin että pysymme kaikki ajan tasalla. Tapaan kasvattejani mielestäni keskimääräistä enemmän ja olen opiskellut Viron kielen pystyäkseni pitämään yhteyttä Viroon sijoittamani kasvattini kotiväkeen.

11. Rodunomaisuuden ja rotumääritelmän huomioon ottaminen jalostustyössä?
- On kaiken a ja o.

12. Millaisiin ominaisuuksiin ja seikkoihin kiinnität erityisesti huomiota seuraavassa tulevassa pentueessasi?
- Niihin samoihin joita olen jo tämän kyselyn aikana tuonut esiin. Tosin tällä kertaa käytän todennäköisesti nuorempaa urosta kuin kahdessa viime pentueessa. Ja se kaikinpuolin upea narttu on edelleen kasvattamatta...

Okey, yritän sitten..

1. Miten,milloin ja miksi tulit aloittaneeksi kasvatustyön? Meille on aina ollut koiria kotona, eli koira/eläinhullu pienestä lähtien. Hankin ensimäinen bullmastiffi -87 ja kun unelma on aina ollut kenneli me muutimme maalle ja unelma tuli totta. -89 syntyi ensimäinen pentue.

2. Mitä mieltä olet rodun tämänhetkisestä tasosta suomessa? Hyvä taso, rotumääritelma voi ota enemmän huomio massan suhteen.

3. Mitkä ovat jalostustavoitteesi? Terve pää, tervessä runkossa, luonnollinen astutus ja synnytys, "ehjä" pentue, rodun mukainen pentumäärä.

4. Miten pyrit saavuttamaan tavoitteesi? Se on aina arpapeli, menen verilinjan perustella.

5. Mikä on mielestäsi tärkeintä pentueen hoidossa? Emo, rauhallinen ympäristö, pennun leimattaminen ihmiselle.

6. Missä pentueesi viettää ensimmäiset viikkonsa? Nyt sisälle, ennen koiramökissä.

7. Miten valitset pennun ostajan, ja miten katsot että luonteet sopivat keskenään? Pakko olla amatörpsykologi, joskus mene pieleen. Selittä mitä rotu on, näyttä "valmis" bullmastiffi että ihmiset tajua mikä rotu on kyse.

8. Millä perustein valitset jalostusyksilösi? Verilinja taas, olen myös hankinut uutta verta, vaikka se on oma riiski.

9. Jälkeläisnäytön merkitys yhdistelmää suunnitellessasi? Mitkä ovat painavimmat seikat? Jäleläisnäyttö on tärkein, se on ainoa mitta, jos ei ole..taas arpapeli. Tyyppi, terveys ja luonne.

10. Miten ohjeistat pentujesi ostajat taipaleelle? Kertomalla kaikki liity rodun ja kasvattajan ja koirien omistajien velvollisudet ylipäänsä.

11. Rodunomaisuuden ja rotumääritelmän huomioon ottaminen jalostustyössä? Tietysti, tulkinnanvara on.

12. Millaisiin ominaisuuksiin ja seikkoihin kiinnität erityisesti huomiota seuraavassa tulevassa pentueessasi?[B] Haluan lisättä tieto asioita ja yritään sitten valitse kumppani sen mukaan.

Älä hyvä ihmiset unohda kysy astutus ja synnytys, ei yksikään on kysynyt minulta nämä niin tärkeä asioita.

Mabel (valitettavasti minun suomenkieli ei anta minulle mahdollisuuden vasta niin mitä minä haluan, mutta yritin sentään )

Iso-iita, kirjoitit näin: "Luonne asiaa lukiessani virisi muutamia kysymyksiä, joihin mielelläni tahtoisin vastauksia. Onko todella näin, että bullmastiffia viedään ja "jalostetaan" mutu tuntuman pohjalta? Osalla kasvattajista ei ole edes käsitystä millainen on kova- tai pehmeä koira?!?"

Minä en ole kasvattaja, mutta bullmastiffeja minulla on ollut vuodesta 89 lähtien. Minulla on tuntuma tähän rotuun enimmäkseen vain omien koirieni kautta, ja mitä nyt olen nähnyt muuallakin näitä koiria. Tämän viimeisimmän kanssa olen harrastanut raunioita 3 vuotta, mutta nykyään se toimii kaverikoirana, kun en halua rasittaa sen huonoja lonkkia enää. (testin suorittanut kaverikoira)

Kyllä, me bullmastiffi-ihmiset olemme selanneet noita luonnetestituloksia, tiedämme, miten ne testit tehdään yms. ja jopa olemme olleet seuraamassa itse testejä.

Itse olet ilmeisesti rottisharrastaja, mitä profiilistasi sain selville. Kerropa sinä nyt meille, millainen sinun mielestäsi tulisi hyvän rottweilerin luonteen olla näiden luonnetestiosioiden osalta. Sekin kun on vahva, iso, molossityyppinen koira.

Selailin rottisten lt-tuloksia ihan pikaisiltaan, ja aika usein näyttää nykyään olevan sielläkin kovuus ja terävyys +1. Onko se sinusta hyvä vai huono asia, vai pitäisikö rottiksen olla mielestäsi kovempi tai terävämpi vai millainen? Onhan siellä tosin kohtuullisen koviakin koiria.

Yksi rottispentue pisti äkkisiltään silmääni. Kahden kovuustulos oli +1 hieman pehmeä. Toinen niistä sai luoksepäästävyydestä -2 (hyökkäävä) ja toinen +1 (mielistelevä). Kolmas koira tässä pentueessa oli -2 pehmeä ja sai luoksepäästävyydestä +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin) ja oli ainoa paukkuvarma koira tästä kolmikosta ja sai yleensäkin parhaat loppupisteet.

Tällä esimerkillä haluan vain osoittaa, että niin monenlaisia koiria saattaa samastakin pentueesta tulla. Silmiini sattui sellainenkin rottis, jolla muuten erinomaiset pisteet, mutta luoksepäästävyys -3. (salakavala)
Hyvä luoksepäästävyys on lopultakin koiralle aika tärkeä ominaisuus.

Jatkan vielä, kun huomasin toisen viestisi, jossa kirjoitat: "Pentuja tulee hirveä määrä vuodessa, onko jokainen pentue tehty rotua parantaen? Mielestäni ei."

Katsoin KoiraNetistä, että bullmastiffeja on rekisteröity viime vuonna 88 kpl ja rottiksia 644 kpl. Ymmärrän, että rottis on verrattain suosittu PK-rotu, mutta sekin on iso vahva koira, joka ei varmaan sovi kaikille. Olen omassa koiraseurassani nähnyt, että joidenkin kanssa on omistajilla ollut ongelmia.

Kirjoitukseni ei ole provo, vaan pyrkimystä rehelliseen luonnekeskusteluun ilman että osoittelemme ketään sormella. Molossirotuihin lisäksi kuuluu monia muitakin rotuja kuin bullmastiffit.
Kaikilla meillä on varmasti paljonkin oppimista koirien luonteista, ne kun eivät ole helppoja ja yksiselitteisiä asioita. Ja jos tämä viestini loukkaa kaikesta huolimatta jonkun tunteita, niin Toiskan muori heiluttakoon luutaa.

No eiköhän tämä riitä yhteen kertaan!

Ei ole aikaa vastata kerralla kaikkiin kysymyksiin,mutta tämä on asia,joka jokaisen kasvattajaksi aikovan olisi ennen ensimmäistäkin pentuetta sisäistettävä itselleen.
Ensimmäinen Bullmastiffi, sukupuoleltaan uros perheeseen,jossa on kolme alle viisivuotiasta lasta.....jne Yksi esimerkki,jossa kasvattaja ei tiedä missä mennään.

het@, älä huoli, en todellakaan loukkaantunut ,päinvastoin. Jos alan avautumaan teille Rottweilerin luonteesta,niin kukaan ei sitä jaksa ikävä kyllä lukea. Meillä on, niin kuin varmasti pikaisella silmäyksellä huomasit, vielä suuremmat ongelmat kuin Bullmastiffeissa .

Pentuja tulee aivan liikaa, kasvattajat jakavat rotua kahtia, osa yrittää pitää luonteesta ja rodunomaisuudesta kiinni, kun toiset tekevät tietämättömyyttään ja välinpitämättömyyttään vain "pentuja".

Pentuja myydään periaatteella "RW sopii kaikille","RW on ihana kotikoira".. Näin onkin, muttei pelkästään sitä. Isolle vahvalle koiralle ei riitä pelkkä sohvalla makoilu, ja luonne tekee loppujen lopuksi koirasta sen, mitä se on. Kotikoiran vasta pitäisikin olla terve, niin nupistaan kuin muutenkin. Voin vilpittömästi myöntää, että meillä ollaan menty jo siihen pisteeseen, että rotu on huonontunut paljon vaikka on asetettu pakkoja ja tiukennuksia. Iso osa pentueista olisi pitänyt jättää tekemättä.

Kysyit millaisen rottweilerin luonteen tulisi mielestäni olla, LT osioina, joten laitan sen:)
TOIMINTAKYKY +2 tai +3
TERÄVYYS +3
PUOLUSTUSHALU +3 +2
TAISTELUHALU +3 +2 henk.koht jopa +1
HERMORAKENNE +3/+2
TEMPPERAMENTTI +2/+3
KOVUUS +2/ +3
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +3/+2
LAUKAUSVARMA +

Eli,kuten tuosta näkee tahtoisin koiran joka pystyy toimimaan itsenäisesti tilanteessa kuin tilanteessa, uhkaavassa tilanteessa koiran tulee reagoida muttei saa antaa tilanteen jäädä päälle eli koiran tulee osata nollata kaali sen jälkeen kun tilanne on ohi. Rottweilerin kuuluu puolustaa, tai se on viraton. Taisteluhalu kertoo osaltaan koiran ilosta käyttää leukojaan ja lihaksiaan, suojelu kiinnostaa joten taisteluhalu+1 ei ole mielestäni paha asia,kuinka vaikeaksi se koiran tekee,sanotaan näin ettei ainakaan jokatytön koira ole näillä kriteereillä. Hermorakenteeltaan haluan koiran olevan kuosissa, niin ettei se hajoa itsensä kanssa,tempperamentiltaan vilkas koira taas on mieleeni,se on valpas ja mukana menossa, perässävedettävä lehmä ei ole se mun juttu. Minun kanssani ei pärjää pehmeä koira(eikä muuten ihminenkään), en katselisi päivääkään koiraa joka pelkäisi taivaan tippuvan niskaansa sen jälkeen kun kerran on tulleet niskaan lumet katolta. Hyvän koiran tulee olla ihmisystävällinen ja luoksepäästävä!!Siitä en tingi,ikinä! Olen pitänyt koiriani mukana töissäni,toimivat "kaveri koirina" siis olen hoitaja yksityisessä hoivakodissa jossa on asukkaina vanhuksia,vajaakuntoisia,dementikkoja ja mielenterveys asiakkaita, on sanomattakin selvää että koiran täytyy olla ystävällinen ja luoksepäästävä.Pisteinä kun tuota katsellaan niin yhteispisteet ovat 262/236, mutta niillä ei yksinään tee yhtään mitään. Pitää katsoa osa-alueita..

En sano,että luonnetesti on raamattu, siihen vaikuttaa monet asiat ja vaikka sanotaan ettei testiin voi harjoitella niin se on bullshittiä. Osviitaa se kuitenkin rehellisesti tehtynä antaa, enkä usko että se on liian suuri vaiva kenellekkään testauttaa koiransa ennen jalostuskäyttöä? Täydellistä koiraa ei ole, yhden kriteereiheni sopivan olen löytänyt ja sekin on väärä rotu, mutta tavoittelen tuota..

Tässä linkki, mistä saa luettua enemmän, niille jotka eivät ole vielä "sinut" testin kanssa. http://www.dogsports-online.com/lte/saannot.htm
http://www.fortunecity.com/greenfield/bigm...10/luonnets.htm

En todellakaan ottanut kirjoitustasi loukkaavana, rakentava keskustelu on aina hyvästä ja erittäin opettavaista,tätä lisää!! Harmillista että työt haittaavat kirjoittelua,eli älkää välittäkö jos ajatus jutustani katkesi, sitä tapahtuu kun välillä nousee yläs ja tulee taas takaisin.

-Sanna-

Aina jotain mokaa..

No Lima Löllerö, Mabel ja minäkö oltiin ainoat reippaat ja rohkeat jotka uskalsivat vastata?!?!

Nähtävästi . Luulisi kasvattajien kertovan ajatuksiaan,nyt siihen olisi mahdollisuus..

Sehän on päivänselvää että pyritään rotumääritelmään kaikin osin.
Mutta tässä vähän muita mietteitä.
Lonkat huononevat tasaisesti,vaikka niistä ei useimmissä tapauksissa olekaan haittaa,niin voi tapahtua myöhemmin.Kun suurella osalla on d tai e tulos.

Jos kaikki kasvattajat puhaltaisi yhteen hiileen,ei tarkoita sitä että tulkitaan ulkonäkö presiis samalla lailla,tai oltaisiin kaikista asioista yhtämieltä.

Tehtäisiin siis sellainen yhteispäätös niin pitkäksi aikaa,kuin tilastojen parantaminen vaatii,että pentuetta myytäessä annetaan hinnasta kolmannes alennusta,vaaditaan että koira kuvataan etu ja takapää ja käytetään vain tervettä koiraa,Pidetään siis optio jokaiseen koiraan ,koira ei siis olisi sijoituskoira,eihän kenelläkään ole mahdollisuutta maksaa,vakuutuksia ,näyttelyitä monesta koirasta.
Korvataan vain kaikki kulut mikä kohdistuu siihen jota on jalostukseen käytetty.Parin vuoden välein päästään aina yksi sukupolvi eteenpäin,ehkä ne tilastot siitä paranisi.

Kasvatustyössä on oltava tavoitteet korkealla ja on asattava pettymysten jälkeen koota rippeet ja aloitettava alusta,mutta en ala tähän listaamaan.missä kaikessa olen 26 vuoden kasvatustyön aikana romahtanut takaisin maan pinnalle.Mutta en myöskään ala listaamaan,miten hyvin teen asioita,se tuntuu hölmoltä,SUURIN OSA MEISTÄ YRITTÄÄ TOSISSAAN PARANTAA ROTUA,EIKÄ VAIN LIUKUHIHNALLA KASVATTAMISTA JA RAHASTUSTA.
Kasvattajan on osattava tehdä uhrauksia.
Tärkein asia,johon kasvattajan on pystyttävä,on luopuminen jostakin linjasta,jonka huomaa lahoksi.Se on lähes kohtuutonta,mutta se on ainoa tie eteenpäin.
Jos haluaa esim. terveyttä tai hyvää luonnetta,on luovuttava linjoista,joissa on toivomisen varaa,ei riitä,että luopuu vain jostakin yksilöstä,yleensä se vika ajan mittaan sieltä putkahtaa taas esille.
Olen joutunut luopumaan kolmesta linjasta,joissa on sitkeästi mukana kulkeva ominaisuus,sairaus,jota en halua linjaani.Se on aina takapakkia.Ja siihen uhrautuu monenkin sukupolven saavutukset.
Mutta valitettavasti tämmöiset asiat on opittava kantapään kautta,ei ole rehellistä tietoa saatavissa riittävästi esim. sairauksista.

1. 80-luvun lopulla innostuin asiasta. Siitä, kun päätin aloittaa kasvatuksen - aikaan jolloin minulla oli ensimmäinen pentue mahtui varsin paljon. Kävin molemmat SKL:n kasvattajakurssit, anoin kennelnimen, ja ennen kaikkea vietin tuntitolkulla aikaa aiheen parissa Rostroneiden kanssa ( Englantilaiset mentorini). Tällainen osaavien "vanhojen viisaiden" opastus on ollut mittaamattoman arvokasta kasvattajana olemiselleni.

2. Oman näkemykseni mukaan rotu on ulkomuodollisesti epätasainen, lonkka kuvaustuloksista saa suurennuslasilla etsiä terveitä tuloksia. Ilahduttavana seikkana näen muiden, kuin näyttelyharrastusten runsaan lisääntymisen.

3. Mentoorini mainitsi aikoinaan oman tavoitteensa, josta tuli minullekkin ohjenuora: Toivon kykeneväni jättämään tuleville sukupolville rodun, tietäen, että olen sitä kehittänyt eteenpäin.

4. Yksi merkittävä seikka on koiran geeniperimän kartoitus. Tämä avaa portit perinnöllisten ominaisuuksien kautta poistamaan populaatiosta vaikeiden sairauksien aiheuttajia. Tätä kautta myös ymmärryksemme koiraeläimen luonteenperimismekanismeista lisääntyy ja tarjoaa pohjan naiden ominaisuuksien geneettiseen jalostukseen.
Mitä tulee sille osalle terveyttä ja luonnetta, jota genetiikka ei suoranaisesti säätele elämme aikakautta, jolloin tälläkin saralla on otettu huimia harppauksia. Olemme murtaneet monia myyttejä koiraeläimien käyttömahdollisuuksista.

Olemme Englantilaisten yhteyksieni kanssa kehittelemässä nettiluento sarjaa , joka toivon mukaan kykenisi lähentämään rodun piirissä työskenteleviä maailmanlaajuisesti. On myös ollut alustavasti puhetta maailmanlaajuisen ydinpopulaation aikaansaamiseksi, jotta rodun geneettinen monimuotoisuus saataisiin säilymään. Olisi arvokasta, mikäli joku kasvattamani bullmastiffi aikanaan tuohon ydinpopulaatioon kuuluisi.

5. Yksi tärkeimpiä tekijöitä on hyvinhoidettu jalostusnarttu. Riittävä tietämys koiran synnyttämisestä ja pieneläinpuolen eläinlääkärin päivystyksellä olo synnytyksen aikana.
Suosin pennutusta keväisin tai kesäisin, sillä ulkoilman pennuille suoma vahvuus ei ole millään poppakonstilla korvattavissa.
Pennun kehitysjaksojen tunnistaminen ja oikeiden virikkeiden tarjoaminen optimaalisina ajankohtina on mielestäni myös erittäin tärkeää. Käyttämäni virikkeet ja ajankohdat, joilla mm kehitetään pennun henkiinjäämisvaistoja ja stressin sietokykyä ym pennun elämälle tärkeitä perusominaisuuksia, perustuvat mm Clarence Pfaffenbergin ja the Monks of New Skate:n kehittämiin menetelmiin.

6.Minulla on talossani kaakelilattiainen lattialämmityksellä varustettu tila, jonne , hyvissä ajoin ennen pennutusta, valmistetaan pennutuslaatikko tarvikkeineen.
Tila on valoisa, tilava ja sinne kyetään luomaan emolle pentuineen riittävän otollinen tila.
Pentujen kasvaessa löytyy talosta tilaa telmiä ja tutustua ihmismaailman meluihin, ja pihaa on riittävästi toteuttaa pienten bullmastiffien seikkailuja.

7. Minulla on tapana etsiä pennulle, sille parhaiten sopiva koti tapaamisilla ja keskusteluilla.Pennuille suoritetaan eläilääkäritarkastus, jossa uudet omistjat ovat mahdollisuuksiensa mukaan paikalla.
Suoritan pennuille luonteenominaisuus testejä , yksi ihan asiallinen on Volhardtin pentutesti, mutta muitakin on. Ihanteellista olisi, mikäli meillä olisi rodun piirissä koulutettuja pentutestin tekiöitä, näin niistä saisi neutraalimman tuloksen.
Pennunostajalle pyrin suorittamaan kyselyn Corenin koira - ihminen yhteensopivuustestin mukaan. Näin toivoakseni kykenen ohjaamaan selkeästi "väärää rotua" harkitsevat itselleen paremmin sopivien rotujen piiriin.
Näitä pennun ja ihmisten testejä "yhteensovittamalla" tarjoan pennunostajalle mielestäni hänelle parhaiten sopivan vaihtoehdon. Mikäli yhteensopivuutta ei tunnu olevan, autan henkilöä etsimään itselleen paremmin sopivan kasvattajan.

8.Eiköhän tuossa edellä jo ole käynyt selville valintaperusteitani.
Olenhan pentua ja siis jalostuskoiraa itselleni hankkiessa kasvattajana ihan aitiopaikalla. Tunnen emolinjaa parhaassa tapauksessa useamman sukupolven ajalta. Ja mikäli käytän omaa urosta niis senkin taustat ovat itselläni tiedossa.
Ja käyttäessäni ns ulkopuolista, on minun perustettava tietoni omiin havainnointeihin ja koiran kasvattaneen kasvattajan kertomukseen, ja miten tuohon tietoon luotan.
Pentuettahan , josta tulevaa jalostuyksilöä etsin, olen saanut seurata vahintään 7 viikon ajan. Kyllä noista on tähän asti selkeästi löytynyt harkintaan "jalostus nuppuja", joiden seurantaa sitten jatketaan seuraavat 2-3 vuotta jolloin varsinainen jalostuskäyttöpäätös suoritetaan. Voin vain sanoa, ettei aina ole onnistunut, mutta niistäkin on ollut hyötyä kokemuksen kasvattamisessa.

9. Suomessa harvalla minua kiinnostavalla yksilöllä on jalostusnäyttöä, mihin päätöksensä voisi pohjata. Ulkomailta taas löytyy tähän paremmat mahdollisuudet. Luonne , terveys ja lopulta tietty ulkomuoto ja kaikkien näiden yhteensopivuus toiseen osapuoleen ovat avainasemassa. Mentoreiltani Englannista sain jo kasvatustyöni alkuvaiheessa arvokasta tietoa, mihinkä seikkoihin tulisi valinnoissaan kiinnittää huomiota, mutta siitä saisi jo kirjan.
Ulkomaisista tuonneista mielestäni kiinnitetään turhan vähän huomiota muihin tekijöihin, kuin ulkomuodollisiin saavutuksiin. Mutta arvostan henkilöitä, jotka
käyvät paikan päällä tutustumassa näihin ulkolaisiin koiriin ja niiden kasvattajiin ja heidän kasvatusperiaatteisiin .

10. Runsailla keskusteluilla ja mukaan saatavalla asiapaketilla. Lisäksi pyrin olemaan "saatavila" uusien pennunostajien kysymyksille puhelimitse tai E-maililla. Järjestän myös pentutapaamisia, jolloin uusilla pennuilla omistajineen on mahdollisuus tutustua meiltä maailmalle aiemmin lähteneisiin pentuihin omistajineen. Heillä on myös ollut mahdollisuus keskustella etukäteen muiden minulta pennun hankkineiden kanssa mikäli ovat halunneet. Pyrin myös olemaan hienotunteinen ja arvostamaan uusia omistajia ja antamaan heille yksityisyyden. Olenhan heille pennun myynyt, ja se on heidän eikä minun koira.
Keskustelut kauppaehdoista, koiranpitolaista ym on hyvä pitää aikana, jolloin uudet pennunostajat eivät ole täysin uuden "rakkautensa" lumoissa, ja näinollen sokeita tiedolle.
Ison voimakkaan rodun ollessa kyseessä on myös hyvä opastaa koiralauman johtajuuteen liittyvissä seikoissa, meillä kun ihmisinä tuntuu olevan vaikeaa olla inhimillistämättä koiriamme. Tässä olen viimeaikoina käyttänyt apuna J. Fennelin DVD luentoa, jonka metodeita sitten oikein kädestä pitäen harjoittelemme.

11.Koirasilmän kehittyminen vaatii opettelua, kokemusta ja aikaa: joissain koulutusohjeissa tämän taidon kehittymisen sanotaan vaativan 5-10 vuotta, jotta lapsen kengistä kasvaa edes hieman ulos. Olen ollut varsin onnekas mentoreistani ja heidän kärsivällisyydestään ensimmäsiten 10 vuoden aikana. Rodunomaisuudesta ja rotumääritelmän tulkinnoista puhuttaessa törmätään varsin usein tietämättömyyteen ja tunteeseen. Yksi hämmästyttävimmistä kommenteista kuulin vuosia sitten ihan täällä Suomessa, kun nuori kasvattajaksi aikova väitti, ettei koiralla tarvitse olla hampaita, kun ei sitä kerran rotumääritelmässä mainittu.
Tuon kommentin jälkeen olen ollut varsin varovainen käyttäessäni termiä rotumääritelmä, ja uskoessani kaikkien lukevan sitä samalla tavalla. Siksi olenkin ollut kiitollinen, että minulle on ollut mahdollisuus tarkentaa tietojani henkilöllä, joka on oppinut tietonsa ihmisilta, jotka rotumääritelmää tälle rodulle aikoinaan kirjoittivat. Ja odotankin mielenkiinnolla heidän laatimaansa rotumääritelmän tulkinta DVD:tä

12. Käyttämässäni nartussa on tiettyjä ominaisuuksia, joille haen kompensaatiota ja vahvuutta uroksen puolelta. Molemmissa ( tai kaikissa kolmessa, sillä aikomukseni on käyttää SKL:n sallimaa kaksoisastutusta) uroksissa nämä ominaisuudet ovat selvästi vahvemmin esillä. Sen jälkeen jään odottamaan, kuinka hyvin nämä ominaisuudet tulevat esiin tämän yhdistelmän pennuissa.

No sainpahan vastatuksi. Kiitos sinulle, joka jaksoit kirjoitukseni lukea.
Toivottavasti tähän ei jäänyt paljoa kirjoitusvirheitä.

t Irmeli Helake
Helagettas Kennel

*Hiiiiop*

Tässäpä pentua hakeville valmiita vastauksia osa on vastannut, toiset antavat lukea sivuiltaan..

Mullahan on maailman paras koira, mutta sellaista meitin, että pitäisikö molossinkin olla hiukan pienempi?

Mikä on se massa minkä koira kestää, vai onko nämä luustoviat vain joistakin muista tekijöistä kiinni?

Onko se vain urbaani legenda, että se suuri koko aiheuttaa ongelmia rakenteeseen, kannattaisiko pennunostajan sihdata niitä pienikokoisempia yksilöitä hakemastaan rodusta?

Minä olen vähän sitä mielipuolta että itsessään se koko ei aiheuta ongelmia; jos rakenteessa on joku perustavanlaatuinen vika, sen tuomat ongelmat luonnollisesti korostuu, kun koko kasvaa.

Eli ennemminkin pitäisi parantaa niitä rakenteessa olevia vikoja kuin pienentää kokoa.

Onko se koko tai massa, minulle ne ovat kaksi eri asia Sama kun löllerö, rakenne on tärkein, minkä koko tahansa. Massa pitää olla lihaksia ei tyhjän päivä läski. Bullmastiffi pitä myös olla liikuva ei flegmaatinen klöntti.

Jahas, mun aivot näköjään ignoorasi tuon massa-lauseen Uppiksen tekstissä

Jos puhutaan massasta/läskistä eikä rodun varsinaisesta koosta, siihen on kai turha koittaa vaikuttaa valitsemalla pienempää pentua kun sen tuomat ongelmat kaiketi parhaiten vältetään pienentämällä ruokakuppia.

Uppis puhui myös molosseista yleensä, mutta jos puhutaan bullmastiffeista, niin bullmastiffia ei mielestäni luokitella koiriin jotka edes olisivat kokoa XXL. Iso koirahan bm on, mutta "normaali" iso koira, ei jättiläinen. (Oma mielikuvani on molossimaailman sporttiversio )

Minun mielestäni taas molossin (ja tässä tapauksessa bullmastiffin) pitää olla rotumääritelmän rajoissa. Sekä ylä- että alarajoissa. Siis säkäkorkeudellisesti. Emmehän me voida mielivaltaisesti ruveta pienentämään kokoa.
Ja missään rotumääritelmässä ei kai sanota, että koiran pitäisi olla lihavahko. (Vaikka meillä joskus niin ehkä pääsee ajoittain käymään.) Kyllä se sitten taas on meistä omistajista kiinni lapataanko sitä ruokaa lapiolla.

^ ..Juu, meinasin laittaa kirjoitukseni loppuun nimim. "meillä isäntä ruokkii koirat kun minusta ne on aina niiin nälkäisen näköisiä..

Moikka,


minusta tuo massa tarkoittaa: luuston vahvuutta, kylkikaaren pituutta ja leveyttä, rintakehän leveyttä ja syvyyttä ja kookasta lihaksistoa. Tähän kaikkeen lisätään tietysti koiran kokoon nähden sopivankokoinen pää/kallo. Tätä on mielestäni massa ja näistä niiden kilojen pitäisi syntyä. Tähän päällee voidaan koiraa lihottamalla saada sitä läskiä ja läskihän painaa vähemmän kuin lihakset

Sitten näkee niitä otuksia varsinkin kehissä, joiden olemattomaan/heikkoon kokoon/massaan on yritetty läskillä saada näyttävyyttä. Tämä on kauhean näköistä höllyntää. Koiralla, jolla on leveä ja hyvä kylkikaari ei anna hoikkanakaan mitään pientä vaikutelmaa. Myöskin kääntäen, koira jolla on hyvä massa "sietää" hieman enemmän tuota turhaa täytettä, näyttämättä pullasorsalta.

"Suuri vaikutelma" tulee siitä massasta vaikka ei koira olisi senttiensä ja kilojensa puolesta suurimmasta päästä.


Usein varsinkin molosseihin juuri tutustuneet ihmiset ihannoivat tuota suurta kokoa ylitse muiden ominaisuuksien. Viekin oman aikansa, että osaa katsoa "ohi" tuon koon ja löytää niitä todellisia rotuominaisuuksia kustakin molossirodusta.


Ei se bullmastiffi sieltä mistään pienimmästä päästä ole. Itsellä vain tuppaa aina hämärtymään käsite "SUURI/PIENI" kun kaikki muut rodut ovat yleensä pienempiä kuin oma

Oletteko koskaan nähneet muuten kuvia maailman painavimmasta mastiffista Aicama Zorba of La Susa:sta, joka painoi 315 paunaa eli noin 150 kiloa? Ei ollut lihava koira todellakaan. Siinä oli sitä varsinaista MASSAA Hävisi kehässä yleensä aikansa todelliselle legendalle, joka ei todellakaan ollut tuon kokoinen. Hollesley Medicine Man on kyseessä. Tämä tuolla 80-luvulla.


Terveisin,

Heidi

Hei Heidi

Minä en ole koskaan aiemmin kuullut massa-sanaa käytettävän "luustollisista" ominaisuuksista.

Siitä en ole varma miten yleisesti massaa sanana käytetään noista ominaisuuksista, itsestäni se vain tuntuu jotenkin oudolle, kun kuitenkin samaisesta koirasta voi sanoa sen olevan esim hyvässä/huonossa massassa tai että massaa saisi tulla lisää. Luustohan pysyy kuitenkin vahvuudeltaan samana onpa koira lihava tai laiha.

Vai onko tässä nyt kyseessä se, että minulla on musta aukko käsitteistössä vähän samaan tapaan kuin joillakin oli luonnetestisanastossa?

Moikka,

ilman kunnon vahvaa tukirankaa ei voi olla kookkaita lihaksiakaan. Enpä ole nähnyt koiraa, joka on kovin hentoluinen ja kaponen esim. kylkikaarensa suhteen, olevan kovin massava lihaksistonsakaan suhteen. Eli näen tämän "massa-asian" niin, että koira on lihaksistonsa ja luustonsa suhteen kokonaisuus.

Läski on sitten pelkkää läskiä. Eli hoikallakin koiralla voi olla massaa ( hoikalla tarkoitan sellaista koiraa, jonka rasvaprosentti on alhainen).


Molossien tunnuslauseeksihan voisi ottaa:

"En ole lihava, minulla on vain painavat luut"

Ja tämähän ei tarkoita omistajaa


Heidi