Alunperinhän mätsäreiden tarkoitus on ollut nimenomaan tarjota harjoittelumahdollisuus virallisiin näyttelyihin suuntaavalle koirakolle. No, ajat ovat muuttuneet ja nykyisin myös sekarotuisten on mahdollista kilpailla mätsäreissä, vaikka virallisiin näyttelyihin eivät pääsekään. Useimmiten mätsärijärjestäjät huomioivat sekarotuiset ja järjestävät näille oman luokan. Ja henk.koht. mielipiteenäni on, että ehdottomasti sekarotuisilla pitää olla oma luokka. Yhtenä syynä tähän on se (ikuinen pessimisti kuin olen

), että useamman vuoden mätsäreitä sekarotuisten seurassa kierteneenä tiedän, että on tuomareita jotka eivät pidä sekarotuisista ja "syrjivät" niitä, näiden kilpaillessa rotukoirien kanssa samassa luokassa. Näin myös niille sekarotuiselle anntetaan mahdollisuus menestyä, sillä nehän ovat aivan yhtä ihania kuin rotukoiratkin.

Itse näen siis asian niin, että sekarotuiset huomioidaan (niitä siis arvostetaan) silloin kuin niille järjestetään oma kehä, eikä siis syrjitä.
Lisäksi kommentoisin sen verran, että mätsäreissä ei virallisten näyttelyiden tapaan arvostella koiria rotumääritelmään verraten. Mätsäriarvostelussa otetaan huomioon mm. koiran kunto (lihava/laiha, hyvä/huono turkki, yleiskunto; lihakset, hampaat...), sen esiintyminen ja käyttäytyminen kehässä, ja kyllähän se esittäminen ainakin auttaa asiaa. Tällaiset "perusasiat" pystyy jokainen koiria pidempään harrastanut ihminen toteamaan, vaikka ei omaisikaan juuri sen tietyn rodun erityistuntemusta. Jos kehässä oleva pari on tasaväkinen, tuomarin omat mieltymykset ja koiran esittäminen/esiintyminen voivat ratkaista kumpi saa punaisen ja kumpi sinisen nauha. Lisäksi arvostelua helpottamaan koirat yleensä jaetaan pentuihin ja aikuisiin koiriin sekä pieniin (yleensä alle 40 cm) ja isoihin (yli 40 cm), jolloin tällaista perhoskoira/tanskandoggi -yhdistelmää ei pääse syyntymään ennekuin vasta BIS-kehässä. Lisäksi mainitsit kasvattajatuomareista jotain. No kasvattajillahan (olivatpahan ne minkä rodun kasvattajia tahansa) on yleensä mm. erittäin hyvin silmää eri ikäisille ja eri kehitysvaiheessa oleville koirille ja he ovat useimmiten harrastaneet koiria jo vuosia ennen kasvattamista, joten hehän ovat useimmiten ne parhaimmat tuomarit mätsäreissä, koska osaavat katsoa ne "oikeat" asiat siitä koirasta.
Eli siis seropeille omat kehät ja kasvattajatuomarit kunniaan...

Kunhan vain muistetaan, että mätsärit (niinkuin kaikki näyttelyt yleensä) ovat vain mukava harrastus, eikä niitä saa ottaa liian tiukkapipoisesti.
MUOKS: Kirjoitusvirheitä korjailin...