Olen nyt selaillut tuota luonnetestitietokantaa oikeen urakalla, ja miettinyt lähinnä sitä, kun aikaisemmassa luonnekeskustelussa mielipiteet jakautui pehmeyden ja toimintakyvyn kohdalla. Voisiko luonnekeskustelua jatkaa vaikka siitä aiheesta?

Useimmat bullmastiffit olivat siis hieman pehmeitä ja toimintakyky oli joko pieni, tai kohtuullinen. Ne muutamat pehmeät koirat olivat myös toimintakyvyltään pieniä tai kohtuullisia. Jos olen ymmärtänyt oikein oli luonnetestituomareiden mielipide se, että pehmeä koira on aina arka ja menettää toimintakykynsä. Onko tällöin kyse jostain tilannekohtaisesta toimintakyvystä, vai miten nuo luonnetestitulokset johtavat ainakin minua harhaan. Tammikuussa kasvattajatilaisuudessa mainittiin, että vaikka toimintakyky olisi pieni, sitä kuitenkin on silloin vielä olemassa ja näin tulos pieni toimintakyvyn kohdalla olisi vielä hyväksyttävä bullmastiffeilla.

Asia ei varmaankaan ole aivan yksiselitteinen siinäkään, että pehmeä koira olisi AINA arka ja menettäisi AINA toimintakykynsä. Riippuu tietenkin siitäkin, mikä kenellekin riittää toimintakyvyksi.....?

Luulisin, että pehmeys (eli arkuus) tulee esille siinä tilanteessa, kun koira joutuu todella voimakkaan paineen alle - tämä ei siis tarkoita normaalia arkielämää, tai BH-koetta, tottelevaisuuskoetta, näyttelyä tms. Esimerkkinä pelastuskoirien rauniokoe B - vaativa maasto, jossa on melua (Hesassa kokeissa oli taustametelinä moottorisaha ja palosireeni), ampumista, tulta, savua, epämiellyttäviä materiaaleja, "raivausryhmä" jne. jne. En usko, että pehmeä koira pystyisi näin voimakkaiden häiriötekijöiden alla työskentelemään kohtuullisen itsenäisesti menettämättä toimintakykyään eli rohkeuttaan. Joutuessaan uudemman kerran vastaavanlaisen voimakkaan paineen alle, koiralle on ikäänkuin "jäänyt pelko päälle", se muistaa ikävän kokemuksensa ja todennäköisesti menettää toimintakykynsä.

Näin minä olen luonnetestituomareiden puheesta pehmeyden ymmärtänyt

Juu, ei varmasti ole yksiselitteinen asia, en mä tällä muuten päätäni vaivaiskaan. Ja tuonkin olen valmis nielemään, että pehmeä koira ei ole välttämättä aina arka. Siitähän itseasiassa taidettiin keskustella siinä toisessakin ketjussa, ja taisin tulkita vastauksen turhan tiukasti. Käsitin siis, että pehmeä koira on arka, piste.

Tuolla luonnetesti sivuilla kuvattiin kaikki nämä luonnetestin osiot, ja täytyy myöntää, että tuo toimintakyky ei ihan auennut yhdellä lukemisella.

TOIMINTAKYKY, kerroin 15 (mm. kelkka, pimeä huone)

Toimintakyky mittaa koiran rohkeutta  koira ilman ulkoista pakkoa toimii oikealla tavalla joutumatta pelon valtaan tai keskeyttämättä toimintaa. Pelkoa (itsesuojeluvaisto) saa olla, mutta se ei saa jäädä ”päälle”, dominoimaan. Tärkeintä on koiran aktiivinen toiminta (myös pako on toimintaa!). ”Pimeä huone” mittaa myös koiran toimintakykyä silloin kun se EI ole uhattuna. Toimintakykyyn vaikuttavat eniten hermorakenne, temperamentti ja taisteluhalu. Terävyys ja puolustushalu EIVÄT vaikuta toimintakykyyn, sen sijaan toimintakyky vaikuttaa terävyyteen ja puolustushaluun.

+3 erittäin suuri johdonmukainen, looginen, ei tee virheitä toiminnassaan
+2 suuri
+1 kohtuullinen
-1 pieni
-2 riittämätön tällaisen koiran ei pitäisi toimia MISSÄÄN tilanteessa
-3 toimintakyvytön onko tällaisia olemassa? jos toimintakyky –3, koira ei selviä edes lt-radasta

Tämä on pätkä koosteesta, jonka olen tehnyt Lovenin ja Söderholmin luentojen pohjalta, toivottavasti vähän selventää asiaa?

No tuo teksti on ymmärrettävää ja tarpeeksi lyhyt, jotta sen muistaa.

Tuota yritin opiskella... Näin äkkiä lukemalla puolustuskyvystä tuolla oltiin hieman eri mieltä.

http://www.dogsports-online.com/lte/toiminta.htm

Tarkoitit varmaan puolustushalusta....eli luonnetestissä mitataan koiran HALUA puolustaa, ei kykyä. Itse en välttämättä haluaisi sellaista koiraa, jonka puolustushalu olisi suuri - tuskin pärjäisin sen kanssa arkielämässä. Uskon, että useimmilla koirilla se kyky puolustaa löytyy tositilanteessa, vaikka halua ei olisikaan Omasta mielestäni bullmastiffin puolustushaluksi riittää mainiosti "pieni".

Tosiaan, vaikea mutta mielenkiintoinen aihe!

Tuo pehmeys etenkin aiheutti kovasti keskustelua ja monesti tuntuu että ihmiset puhuvat hieman eri asioista samoilla termeillä, jonka takia väärinymmärryksiä syntyy. "Hieman pehmeän" saavat arvosanaksi varmaan suurin osa muistakin roduista, eikä siinä ole mitään huonoa -päinvastoin! Mutta jos entistä suurempi osa bullmastiffeista alkaa saamaan arvosanan "pehmeä", alkaa tuo arkuus varmasti lisääntymään. Bullmastiffin kuuluu kuitenkin olla rohkea ja luotettava koira, eikä arkuus missään muodossa kuulu tähän määritelmään.

Muutenkin täytyy muistaa ettei se suurin arvosana läheskään aina ole paras, varsinkaan bullmastiffille. Paitsi luoksepäästävyydessä, hermorakenteessa ja laukauksissa Toivottavasti uudessa jalostuksentavoiteohjelmassa olevasta luonneprofiilista on apua lukiessamme luonnetestipöytäkirjaa, se auttaa hahmottamaan minkälaiset ominaisuudet bullmastiffilla olisivat toivottavia ja mitkä ei-toivottuja. Eikä siihenkään kannata tuijottaa kuin ainoaan oikeaan sanaan, järkeä saa aina käyttää Eikä myöskään pelkkä luonnetestitulos kerro kaikkea koirasta, vaan se kertoo kahden luonnetestituomarin arvion koiran luonteesta.

Mutta kannattaa muistaa aina se, että bullmastiffikin on ensisijaisesti koiraeläin ja vasta sitten rodultaan bullmastiffi. Eli ei bullmastiffi nyt niin erilainen rotu ole, etteivät kokeneet tuomarit osaisi niitä ollenkaan tulkita.

Tästä olen täysin samaa mieltä!

Pointti on?? Minä näen vaan fraaseja, onko meille menyt huonompi suunta luonnen suhteen?
Täällä on todettu useita kertoja sama, nyt me menemme eteenpäin sen mukaan. Rooma ei rakennetin yhden päivän.

Juu, mulla menee nuo termit vielä iloisesti sekaisin, puolustushalustahan siellä linkin takanakin puhuttiin. Puolustushalun vaikutuksesta toimintakykyyn.

Tässä tuli mieleen, että jos nuo ominaisuudet, joita luonnetestissä mitataan, tulevat esiin vain voimakkaan paineen alla, onko tästä testistä hyötyä esim jalostuksellisesti? Jos arkielämässä ei ilmene esimerkiksi se arkuus jonka saa kaivettua esille raunioilla? Ja nyt en ole siis teilaamassa luonnetestiä, varmasti Ulpukkakin jossain vaiheessa joutuu koekaniiniksi, jotta itse oppisin enemmän. Olisin silti halukkaampi saamaan selville millaisen arvion asiantuntija antaa arkielämän Ulpusta, kuin äärimmilleen paineistetusta Ulpusta. Sitä painetta kun Ulpu harvoin joutuu kohtaamaan yli sietokyvyn, jos ylipäätään koskaan.

Tuota tuota.....en sanonut sitä, että luonnetestissä mitattavat asiat tulisivat esiin vain kovan paineen alla, yritin sanoa sitä että arkuus voi tulla esille paineistettuna. (Termit on hakusessa vielä mullakin ) Luonnetestin tarkoitus ei siis ole painostaa koiraa yli sen sietokyvyn, vaan ihan puolueettomasti arvioida koiran luonnetta käytettävissä olevin metodein.

Stressinaiheuttaja voi olla jokin normaalista poikkeava tapahtuma/tilanne - esim. maalla metsän keskellä asunut koira joutuu äkkiä Helsinkiin metroajelulle ja keskustan ihmisvilinään. Tärkeää on, miten koira PALAUTUU tästä, ja myöskin se, miten se seuraavan kerran suhtautuu vastaavaan tilanteeseen - onko koira valmiiksi "paineistunut", vai osaako se jo ottaa vähän rennommin koska tilanne on sille tuttu? Paineitahan tulee koiralle arkielämässäkin, jos sitä oman kotipiirin ulkopuolelle joutuu viemään. Kaupunkiympäristössä varsinkin on paljon paineita ja stressinaiheita koiralle, sellaisia mitä ei ehkä itse osaa ajatella´.

Toimintakykyä koira siis tarvitsee selvitäkseen ihan normaalista arjesta, eikä sitä minun käsityskykyni mukaan voi olla liikaa. Jos koira on kovin pehmeä, sen toimintakyky kärsii, ja johdonmukaisesti ajateltuna myös sen erilaisista vastaantulevista tilanteista selviäminen kärsii. Mikä johtaa väistämättä siihen ajatuskuvioon, voiko koira olla onnellinen jos se on jatkuvasti peloissaan ja stressaantunut?

Ok, mulla rupee ajatus lentämään jo nopeempaa, kuin mitä itsekkään pysyn perässä. Tää on tosiaan aika laaja aihe, eikä edelleenkään mitenkään yhdellä lauseella kuitattavissa.

Jos nyt puhutaan sitten arkuudesta. Pehmeä koira on siis arka, ainakin paineistettuna. Millainen on sitten koira, joka on arka ilman paineistusta? Onko sellaisia olemassa? Ja tarkoitetaanko arkuudella nyt sitten toimintakyvyn puutetta? (arka=pelokas=ei rohkea ja rohkeus oli yksinkertaistetusti toimintakykyä, eikö?)

Ja eikö pehmeä koira sitten voi palautua ikävästä kokemuksesta? Liittyykö palautuminen pehmeyteen vai toimintakykyyn vai mihin?

Pitäisi saada joku luonnetestituomari tänne selvittämään näitä luonneasioita

En tiedä miten arka tai pehmeä tai toimintakyvytön koiran pitää olla, että arkielämästä selviäminen on sille vaikeaa....? Ja onko koiran jatkuva pelko seurausta toimintakyvyn puutteesta, pehmeydestä vai huonosta hermorakenteesta vai kaikista näistä yhdessä?

Ja kyllä, valitettavasti sellaisiakin bullmastiffeja on, joille KAIKKI asiat kodin seinien ulkopuolella ovat stressaavia, jopa niin, että ne eivät halua mennä edes ulos. Mikä tahansa asia, mihin vähemmän "arka" lajitoveri tottuu hetkessä (esim. liikenteen äänet, vastaantulevat ihmiset kummallisuuksineen, metro- tai bussiajelu, kauppakeskuksen ihmisvilinä, ahdas hissi, hämärä kapea kellarinkäytävä jne) aiheuttaa tuollaiselle "yliherkälle" yksilölle stressiä kerran toisensa jälkeen, se ei välttämättä koskaan ihan täysin totu stressin aiheuttajiin. Tällaisia bullmastiffeja on, mutta onneksi vähän - ainakin toistaiseksi.

Varmasti pehmeä/arka koira palautuu ikävistä kokemuksista, mutta joutuessaan uudestaan ikävän tilanteen eteen, se muistaa edellisen epämiellyttävän kokemuksen ja on jo ikäänkuin valmiiksi peloissaan, ja se voi muistaa vuosia sellaisen paikan, missä on säikähtänyt jotain. (Tämä on siis ihan puhdasta mutua, ja perustuu siihen miten itse olen tiettyjen koirien nähnyt käyttäytyvän). Ja jos koira on kovin arka/pehmeä, jokainen uusi, outo tilanne on sille todennäköisesti pelottava.....

Oma moppeni on joskus ollut töissä mukana - ulos lähtiessä tungen sen ahtaaseen hissiin, sitten viipotamme hämärää, metrin levyistä kellarinkäytävää pitkin ulos (käytävällä vastaan tulee ihminen lastenvaunujen kanssa), kauppakeskuksen läpi ruuhkametroon, missä ihmiset tuuppivat koiraparkaani. Keskustassa ihmisvilinän läpi ruuhkabussiin, jossa koiraparkaa taas tuupitaan.....kovin aralle tai pehmeälle (tai toimintakyvyttömälle? ) koiralle stressaavaa, vaikka se olisikin "tottunut" tilanteeseen...mun koiralle ihan normaalia arkipäivää.

Suurin osa lemmikkikoirista asuu kaupungeissa tai taajamissa, missä ne joutuvat päivittäin erilaisiin "stressaaviin" tilanteisiin. Selvitäkseen elämästä ihmisyhteisössä ja sen asettamissa vaatimuksissa, koiran täytyy olla kohtuullisen tervepäinen (mitä valtaosa lemmikeistämme tuntuu olevan ). Moni suhtautuu epäluuloisesti luonnetestiin siksi, että se on alunperin suunnattu virkakoirille - silti se on hyvä mittari myös näille meidän seurakoirillemme.

Koira, joka paineistuu kaikesta ja joka pelkää kaikkea, kärsii itse eniten. Kuka haluaisi tieten tahtoen kasvattaa koiran, jolla on jatkuvasti paha olo? Mun ainakin koskee sydämeen asti tällaisia otuksia nähdessäni....

Hei Sannukka,

pieni esimerkki tästä aiheesta. Edesmennyt mastiffini Otto oli kaikin puolin mukava koira ja sen kanssa eläminen oli oikein mukavaa ja antoisaa. Sillä oli muutama asia mitä se pelkäsi.

Yksi sen suuri pelko oli kuumailmapallot. Niitä meni usein kevät- ja kesäviikonloppuisin pihamme ylitse. Jos olimme kävelyllä kun niitä "vaarallisia" palloja suhisten lensi matalalta yli, niin Otto otti jalat alleen ja löntysteli kotiin. Oli aivan yhdentekevää olinko hihnan jatkeena vai en, kotiin se meni. Ja Otto oppi muistamaan jo kuumailmapallon suhinan ja kuultuaan pelkän äänen, lähti kotiin ja meni sisälle.
Eli tämä koira, oli se sitten pehmeä/hieman pehmeä reagoi pelolla eli arkuudella tähän stressaavaan tilanteeseen, mutta sen toimintakyky säilyi ja toiminta näkyi siinä, että se lähti kotiin. Se ei rynnännyt suinpäin metsään, vaan toiminta oli järkevää "menen sisälle, siellä ei ole ikinä ollut näitä kapistuksia". Se ei myöskään pelännyt niin paljon, että olisi jähmettynyt paikalleen, eli menettänyt toimintakykyään.

Otto pelkäsi myös liukkaita lattioita. Sillä oli takanaan kolme ristisideleikkausta ja liukailla lattioilla sen oli hankalaa kävellä ja se oppi varomaan niitä. Eli koiran pehmeys voi näkyä myös varmaankin näin. Otto yhdisti liukkauden ja kivun kokemuksen (on joskus kaatunut liukkailla) ja vältti näitä tilanteita Pehmeyttä/arkuutta/muistamista...). Ei auttanut vaikka kuinka yritit houkutella tai kiskoa koiraa liukkaalle. Ei onnistunut...110 kiloa vastaan 50 kiloa, tietäähän sen että emäntä jäi alakynteen

Muuten voisin sanoa, että se ei pelännyt mitään eikä ketään. Onpa kerran estänyt omistajaa saamaan ikävän iskun täysinäisestä pullosta Helsingin Rautatieasemalla. Siinä koira toimi kuin oppikirjasta, tuli minun ja hyökkäjän väliin, ei purrut, pysäytti vain suurella kropallaan. Koira myös palautui välittömästi tästä varmasti erittäin stressaavasta ja äkillisestä tilanteesta. 2 vuotias tyttö nimittäin tuli takaapäin ja kävi halaamaan Ottoa kaulasta. Koiran häntä alkoi heti keilua ja se nuolaisi pusun tytön poskelle. Minulla meni huomattavasti kauemmin palautua, kun mietin mitä OLISI voinut tapahtua. Eli hermorakenteeni voisi olla parempi



Mainitaan vielä, kun muistoja tulvii mieleen, että Oton paras kaveri oli Bea bullmastiffi ja yhdessä niillä oli hurjan hauskaa. Voi niitä aikoja


Viksummat korjatkaa HETI, jos esimerkkini menee metsään...


Terveisin,

Heidi

Muistakaahan näitä yleistyksiä tehdessänne että luonnetesti on kokonaisuus! Jos testistä irroitetaan yksi yksittäinen osa-alue, esim. nyt tässä keskustelussa tuo pehmeys - kovuus, niin ottamalla jonkun testatun koiran luonnetestistä vaan yksi osa-alue, ei se suoraan tarkoita että pehmeä koira on aina arka. Meidän Selma on testattu pehmeäksi mutta koska sen toimintakyky, hermorakenne, taisteluhalu ja vilkkaus kantavat koiraa toiminnassa en luokittelisi koiraa arkasi eikä näin myöskään tehneet luonnetestituomarit jotka toivat juuri esiin eri osien muodostaman kokonaisuuden. Jos Selmalla sitävastoin olisi pehmeyden lisäksi onneton toimintakyky, taisteluhalu ja vilkkaudessa sekä jopa hermorakenteessakin puutteita puhuttaisiin aivan erilaisesta koirasta eli silloin pehmeä koira todennäköisesti olisi oikeasti arka koira.

Selma on nyt ollut talven tauolla raunioilta. Ellei sillä ole aivan pää toisen pentueen myötä pehmennyt niin uskonpa, että se edelleen työskentelee siellä savussa ja melussa häirittynä tänäkin vuonna

Mulla on ollut siis vasta kaksi koiraa (bullmastiffeja). Näissä on hirmuisesti samaa, ja hirmuisesti myös on eroja. Kummatkin olen tulkinnut pehmeiksi (en siis -2, vaan ennemmin pehmeä kuin kova, ei ole oikein käsitystä minkä arvosanan luonnetestissä saisivat). Tuota palautumiskykyä ei taideta luonnetestissä arvostella, mutta itsellä olisi käsitys, että se liittyy pehmeyteen eli siihen koiran muistiin. Näillä kahdella koiralla tuo palautumiskyky on ollut ihan eri luokkaa. Huomasin sen siinä vaiheessa, kun tuosta nykyisestä ajattelin, että nyt se ei katso mua päinkään pariin päivään, kun jouduttiin pikkaseen painimatsiin. (piti katsoa silmää tarkemmin ja huuhtoa sitä) Tämä tuli mieleen siis vanhasta kokemuksesta, edellinen koira painui aina portaiden alle omalle paikalle esim kipeän korvan puhdistuksen jälkeen. Mutta nykyinen piski vain heilutti häntää ja kerjäsi makupalaa, ei edes läähättänyt stressaantuneena. Kävi jo mielessä, että oisko tämä nykyinen sittenkin kova, mutta vaikea on siihenkään uskoa tämän yhden asian perusteella. Voisiko tuo palautuminen sitten liittyä hermorakenteeseen? (hermorakenne - käsite, jota mun on hirmu vaikea omaksua...)

Olinpas hidas... Tähän olikin jo ehtinyt kaksi kirjoittajaa väliin.

Rubin, nuo olivat ainakin mulle hyvin selviä esimerkkejä. Kiitos

Sanna, siksi mä tässä vähän olenkin pihalla, kun olen tuota Selmaasi mietiskellyt. Ei sovi kuvioon pehmeä=arka. Enkä ole unohtanut näitä muitakaan osioita luonnetestissä, mutta jostain on aloitettava. Ehkä näiden muiden vaikutus tulee minullekkin mieleen paremmin jossain tietynlaisessa tilanteessa/esimerkissä. Hermorakenne esimerkiksi olisi hirmu kiva ymmärtää paremmin, mutta se vaatii multa hieman enemmän taas opiskelua.

Luonnetestissä arvostellaan nimenomaan myös palautusmiskykyä ihan koko testin ajan. Käy Sannukka ihmeessä katsomassa luonnetestejä ja kuuntele kun tuomarit antaa koirasta palautteen. Siitä oppii tosi paljon Palveluskoiraliiton sivuilla on järjestettävät luonnetestit ja niitä on tarjolla eripuolilla Suomea eli varmasti löytyy sellainen johon pääsee.

Tässä keskustelussa on paljon hyvää asiaa. On tärkeä että puhutaan samasta asiasta samoilla termeillä. Mä olen koko ajan puhunut pehmeästä koirasta tarkoittaen koiraa, joka on luonnetestissä -2 pehmeä. Korostan edelleen, että ero pehmeän ja hieman pehmeä koiran välillä on suuri!!! Molemmissa on pehmeyttä mutta aivan eri tavalla. Ei siis ole hyvä niputtaa kaikkea pehmeyttä sanan pehmeä alle ettei tule väärinkäsityksiä. Vastaavasti kovuutta on erilaista.

Tässä taas Lovenin/Söderholmin luennoilta poimittua....

HERMORAKENNE, kerroin 35 (koko testi)

HERMORAKENNE tarkoittaa hermojen kestävyyttä rasitustilanteessa ja kulkee käsi kädessä temperamentin kanssa. Hermorakenne on koiran TÄRKEIN ominaisuus, se on perusta kaikille koiran ominaisuuksille – se on koiran synnynnäinen minä, sen kantava elementti. Tätä pystyy vain jonkin verran vahvistamaan.

+3 rauhallinen ja varma kuriositeetti - koira ei saisi reagoida mihinkään! tällaisia koiria ei ole?
+2 suhteellisen rauhallinen koira on lähes täydellinen, siihen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa kuin tilanteessa, se ei koskaan toimi ”väärin”
+1 hieman rauhaton kaikkein yleisin. +1 hermorakenteen omaava koira on ihan hyvä, ”tavallinen” koira
-1 vähän hermostunut
-2 hermostunut
-3 erittäin hermostunut

HUOM! ”Hieman rauhaton” EI ole sama kuin ”hieman hermostunut”!!

Sanna, lepo vaan....ei kukaan ole väittänyt, että pehmeä koira olisi aina arka, tai että se aina menettäisi toimintakykynsä. Eiköhän keskustelua seuraavat ymmärtäne, että koira on luonteen(kin) osalta usean eri tekijän summa. Ja että keskustelijoiden mielipiteet/kommentit pohjautuvat omiin kokemuksiin

Mutta kun en tiedä mitä eroa on pehmeällä (-2) ja hieman pehmeällä (oliko se -1). Mun on siis pakko niputtaa.

Ja tarkoitus olisi tässä kevään/kesän aikan käydä katsomassa luonnetestiä. Tänne Ulvilaankin ilmeisesti sellainen on tulossa...

KOVUUS, kerroin 8 (pelästyttäminen)

Kyky muistaa epämiellyttäviä tapahtumia ja välttää niitä. Pehmeä muistaa, kova unohtaa. KOVA ei ole toivottava ominaisuus. HIEMAN PEHMEÄ koira on helppo käsitellä, se on nöyrä ja kuuliainen. Se on sen verran pehmeä, että muistaa ikävät kokemukset, ja varoo jonkun verran ”pahoja paikkoja”, mutta se ei estä koiraa toimimasta - pehmeys ei ole mitenkään häiritsevää. (”Kovuus” ei ole ”luonnollinen” ominaisuus, vaan jalostuksella koiriin aikaansaatu)

+3 kohtuullisen kova
+2 kova
+1 hieman pehmeä
-1 erittäin kova
-2 pehmeä
-3 erittäin pehmeä

Koira pelästytetään sateenvarjolla tms. --> normaali koira lähestyy paikkaa seuraavalla kerralla varoen.

Mun on kyllä nyt pakko nukkua yön yli ja katsoa, josko olisin oppinut jotain.

Millainen on erittäin pehmeä koira? Kun hieman pehmeä on ihan hyvä, nöyrä ja kuuliainen koira, ja pehmeä ei sitten ilmeisesti ole enää edes hyvä koira, vaan liian arka? Mä en kyllä tajua, missä kohtaa se raja menee näiden välillä. Ehkä mä sitten opin jotain, kun käyn katsomassa sen luonnetestin. (ja muistan myös ne muut osiot... )

Heippa,



Erittäin hyvä pointti. VILLIELÄIMET käyttäytyvät aivan erilailla kuin nämä domestikoidut kotieläimemme, joita on vuosituhansia jalostettu sietämään ihmistä ja "olemaan pelkäämättä". Eli sukua ovat päässeet jatkamaan ne yksilöt, jotka pelkäävät vähiten / sietävät eniten ihmistä. Ei pelkästään canis domesticus vaan kaikki vuohista, kanoihin, hevosista nautoihin jne.

Näistäkin eläimistä löytyvät omat rotunsa, joilla on toisistaan keskimäärin poikkeavat luonteet. Siis ihmisen jalostuksen aikaansaannosta.

Luonnossa ns. "kovat" yksilöt varmasti karsiutuvat, sillä ne eivät osaa varoa/pelätä tarpeeksi, vaan tyhmänrohkeina altistavat itsensä samoille vaaroille aina uudelleen.


Eräs laji on kuitenkin aivan omaa luokkaansa, nimittäin ihminen. Sellainen henkilö, joka poistaa itsensä lisääntyvästä populaatiosta, tehtyään typeryyksiä ( eli siis kuolee ennen aikaisesti) on saanut ns. "Darwinin palkinnon". Nämä yksilöt ovat usein nuoria ihmisuroksia, jotka ajava autolla liian kovaa tai tappelevat tai tms. fiksua ja näin menettävät henkensä ennen kuin pääsevät lisääntymään. He eivät "kovina jätkinä" tai siis pelottomina yksilöinä pääse jättämään geenejään tuleville polville.


Heidi

Sannukka, kaikki koirat ovat "hyviä", jos ei muille niin ainakin omistajilleen
Ei mun koira pääse edes lähelle täydellistä, vaan on se silti aivan erinomainen yksilö ja paras mahdollinen. Mulle. En ikinä vaihtaisi pois

Olen muutamia luonnetestejä seurannut paikan päällä, ja katsonut koeluonnetestivideot kerran toisensa jälkeen, eikä monikaan asia ole mulle vielä valjennut. Ajoittain tulee välähdyksiä, joilloin jokin yksittäinen asia menee jakeluun, mutta vain ajoittain....aion seurata luonnetestejä ja katsella videoita, kuunnella tuomareiden antamia arvioita ja osallistua luonnekeskusteluihin niin kauan, että näitä ahaa-elämyksiä tulee useammin ja useammin...

T-naff, lainan sinun teksti "Luulisin, että pehmeys (eli arkuus)"...onko se näin että -2 on arkuus omistajan mukaan..tai ominaisuus

Jahas, pitääpä minunkin sotkeutua tähän mielenkiintoiseen keskusteluun Meillä on koira, joka luonnetestituomarien koulutuksessa oli esimerkkikoirana ja näistä mainitusta osioista sai tuomioksi -2 pehmeä, toimintakyvyltään kohtuullinen ja puolustushalultaan suuri, hillitty. Kokonaispistemäärä oli 135 (159 harjoittelevan tuomarin mielestä, erona kovuudesta +1, hieman pehmeä).

Koira ei mitenkään ole arka, en ikinä tämän 5-vuoden aikana ole nähnyt sen pelkäävän mitään siten kuin ymmärrän arkojen koirien pelkäävän. Se on joka tilanteessa varma ja luotan siihen kuin vuoreen, kun ymmärrän sen käytöstä. Testitilanteessa sillä todellakin jäi osiot "päälle", mitä pidemmälle testi eteni. Se ei kuitenkaan pelännyt vaan pikemminkin skarppasi ajatellen: "jos tuolta puskasta vielä joku hyppää, minä ehdin reagoida ensin". Se puolusti todella hienosti minua asettuen minun ja hyökkääjän väliin. Haukkui siinä tasaisesti töpö heiluen ja loppuhyökkäyksessä hyppäsi kohti. Kun hyökkääjä lopetti, myös koira oli kaveria ja lähti mukaan. Se oli sinä päivänä testatuista koirista ainoa, joka puolusti itseään seinässä. Ei ylireagoinut vaan ilmoitti kuuluvasti, että älä tule, lopussa tyynesti otti "hyökkääjän" rapsutukset vastaan Testin lopussa se toimi juuri kuin Heidin Otto, lähti tyynesti vetämään kohti autoa, ilmeisesti tuumasi, että näistä treeneistä minä en tykkää, lähden kotiin

Tässä siis minultakin esimerkki siitä, miten luonnetestissä pehmeäksi arvioitu koira ei ole arka tai arvaamaton. Ei tämä ominaisuus ole koirassa välttämättä se hallitseva. Kotioloissa pehmeys tulee ilmi esimerkiksi niin, että jos juoksee leikkiessä puuta päin, pitää puu käydä "lepyttelemässä" tämän jälkeen Toisaalta jos näköpiirissä on pallo tai vire on muuten sopiva, saa vaikka taivas pudota niskaan

Pitäisikö sitten keskustella siitä, mikä on aran koiran määritelmä? Millaista koiraa voi kutsua araksi?

Mielestäni Koiramme-lehdessä 11/05 oli hyvä juttu luonnetestistä. Lainaan sieltä nyt yhden kohdan, joka ainakin minulle kertoo hyvin paljon. (kirj.Camilla Ketonen)

"Kova koira ei anna ikävien kokemusten käyttäytymiseensä ja toimintaansa vaikuttaa. Pehmeä koira ei uskalla toimia ollenkaan kun pelkää jonkin ikävän sattumuksen jälleen toistuvan"

"Luonnetestissä koiran kovuutta tarkkaillaan koko kokeen läpi. Sille on myös erikoiskokeensa. Ohjaajan kanssa kulkeva koira säikäytetään esimerkiksi tempaisemalla sen eteen jätesäkki yhtäkkisesti puuhun kiinnitetyn narun avulla. Ohjaaja jatkaa matkaa pysähtymättä niin, ettei koira ehdi selvittää, mikä tämä haamu oli. Hetken kuluttua ohjaaja palaa koiran kanssa tapahtumapaikalle. Pehmeä koira vaatii suostuttelua, kova koira taas ei muistele tapahtunutta vaan tulee reippaasti tapahtumapaikalle uudelleen."